Kitinä

huima kirjoitti: Missäs kunnossa perusinfra ja -palvelut on?

Onko jotain kulttuurishokkeja härmälään verrattuna, muuten kuin että elämä on kivaa?

Sivistysvaltio, kaikki peruskama toimii. Ei tietenkään yhtä hyvin kuin Suomessa, mutta toimii kuitenkin. Nettipankilla ja suoravelotuksella voi hoitaa maksut eli mitään ihme shekkejä ei tarvita. Henkilöllisyyden todistelu ilman paikallista ajokorttia on vaikeaa. Byrokratiaa on enemmän kuin Suomessa, mutta kun top kasi on taskussa (pankkitili, automaattikortti, luottokortti, veronumero, asunto, työpaikka, kelakortti, ajokortti) niin helpottaa. RTA:n (paikallinen autorekisteri- ja ajokorttikeskus) kanssa on palanut pariin otteeseen hihat. Tietty järjestelmällisyyden ja tekemisen meiningin puute sekä töissä että läpi yhteiskunnan tuottaa vähän sopeutumisvaikeuksia kaltaiselleni jännittäjätyypille. Perusperuskaman kuten pankkitilin tai postpaidin eteen voi varautua tekemään enemmän työtä kuin Suomessa.

Onhan se tietty aika vaikeaa, että työpaikalla tervehditään aamulla, kaupassa saa ystävällistä palvelua ja että esiteltäessä nimi pitäisi painaa mieleen.

Jos Suomessa on kivaa niin en tajua, miksei täälläkin olisi. Ainakin toistaiseksi täältä on päässyt pois, jollei halua jäädä. En minä tiedä haluanko jäädä vai palata; minulle vaihtelu merkkaa ja 1-2 vuoden päästä voi paluu Suomeen tuntua hyvältä vaihtelulta.

Tix kirjoitti:Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen halua olla tietokonemies. Common law kun ei ole vahvuuksia

Lähdet ausseihin esim. general managerina (hyväksyttyjen "ammattien" joukossa). Liksakin lienee pari kertaluokkaa parempi kuin joku kämäinen 5000 euroa brutto.

Unohtui, että välillä on sitten jotain aivan yhteiskuntatieteen Nobelin arvoisia suorituksia kuten se, että jos joulu osuu viikonlopulle niin maanantai ja tiistai on sitten lomaa!

Avokki ihmetteli että miksi nyt niin kauas.

No, tästä se lähtee. Kampanja vaan pystyyn.

Chap kirjoitti:Lähdet ausseihin esim. general managerina (hyväksyttyjen "ammattien" joukossa). Liksakin lienee pari kertaluokkaa parempi kuin joku kämäinen 5000 euroa brutto.

No, työnantajan maksama MBA on jo kovasti työn alla...

huima kirjoitti:Kampanja vaan pystyyn.

Aika korskea nimitys penikselle. Toisaalta jakelupiirin laajuuden perusteella ehkä ihan perusteltu.

Tix kirjoitti:

Chap kirjoitti:Lähdet ausseihin esim. general managerina (hyväksyttyjen "ammattien" joukossa). Liksakin lienee pari kertaluokkaa parempi kuin joku kämäinen 5000 euroa brutto.

No, työnantajan maksama MBA on jo kovasti työn alla...

Siis olet aloittanut MBA:n vai olet vasta vokottelemassa työnantajan kustantamaan MBA:n?

Chap kirjoitti:Siis olet aloittanut MBA:n vai olet vasta vokottelemassa työnantajan kustantamaan MBA:n?

Periaatteessa työnantaja on sitoutunut maksamaan sen jo. Kättä väännetään vain aikataulusta.

Tix kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ei.

Mistä tiedät?

Helppoon kysymykseen helppo vastaus. Kts. mm. elcon aloitusviesti.

EveryWoman kirjoitti:

Tix kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ei.

Mistä tiedät?

Helppoon kysymykseen helppo vastaus. Kts. mm. elcon aloitusviesti.

Kysymys ei ollut helppo. Se ei ollut tekeekö raha onnelliseksi vaan tekeekö se onnellisemmaksi.

Tix kirjoitti:Kysymys ei ollut helppo. Se ei ollut tekeekö raha onnelliseksi vaan tekeekö se onnellisemmaksi.

Vastasin otsikon kysymykseen, joka oli helppo. Edit: tosin tuo toinen kysymys on oikeastaan yhtä helppo. Vastaus siihen on ei.

EveryWoman kirjoitti:

Tix kirjoitti:Kysymys ei ollut helppo. Se ei ollut tekeekö raha onnelliseksi vaan tekeekö se onnellisemmaksi.

Vastasin otsikon kysymykseen, joka oli helppo. Edit: tosin tuo toinen kysymys on oikeastaan yhtä helppo. Vastaus siihen on ei.

Tästä on tehty hieman tutkimuksiakin, jotka väittävät päinvastaista.

Vadim kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Tix kirjoitti:Kysymys ei ollut helppo. Se ei ollut tekeekö raha onnelliseksi vaan tekeekö se onnellisemmaksi.

Vastasin otsikon kysymykseen, joka oli helppo. Edit: tosin tuo toinen kysymys on oikeastaan yhtä helppo. Vastaus siihen on ei.

Tästä on tehty hieman tutkimuksiakin, jotka väittävät päinvastaista.

Kuvittelisin, että taloudellinen perusturvallisuuden tunne voisi olla tekijä onnellisuudessa tai ainakin huolettomuudessa. Ilman tutkimuksiakin voisi helposti olla sitä mieltä yleisen elämänkokemuksen valossa.

Vadim kirjoitti:Tästä on tehty hieman tutkimuksiakin, jotka väittävät päinvastaista.

Tutkimuksiisi tutustumattakin tekisi mieli väittää, ettei rahaa ole niissä käsitelty itsenäisenä subjektina.

Parhaimmillaankin raha on vain yksi useista onnellisen elämän edellytyksistä. Koska noita edellytyksiä on muitakin, ja toisaalta koska ihminen ei välttämättä osaa hyödyntää näitä edellytyksiä edes niiden ollessa optimaalisella tolalla, vastaus esitettyihin kysymyksiin on ei. Raha on, ihminen tekee.

EveryWoman kirjoitti:Parhaimmillaankin raha on vain yksi useista onnellisen elämän edellytyksistä. Koska noita edellytyksiä on muitakin, ja toisaalta koska ihminen ei välttämättä osaa hyödyntää näitä edellytyksiä edes niiden ollessa optimaalisella tolalla, vastaus esitettyihin kysymyksiin on ei. Raha on, ihminen tekee.

Niin no. Varallisuus korreloi positiivisesti monen muunkin asian kanssa. Varakkaat ihmiset ovat esimerkiksi terveempiä ja heidän avioliittonsa kestävämpää sorttia. Korrelaation ja kausaliteetin välinen suhde on usein aika häilyvä.

Ei varmaan tee onnelliseksi, mutta parempi olla surkea rahan kanssa kuin olla sekä surkea että rahaton. Oma elämäni nyt "on hold" koska en varsinaisesti voi asua enkä työskennellä omassa talossani ennen kuin enoni delaa. Mutta joo riippumattomuus pienipalkkaisesta paskaduunista pomojen armoilla ja riiippumattomuus työkkärin pompotuksesta ja ehkä eteen tulevista orjatyöpaikoista tai hyödyttömistä kursseista. Juu, viimeiset kaksi vuotta on olleet aika raskaita ja pelotavia, takkini on tyhjä. Vanhaväsy. Nyt pitäisi ryhdistäytyä tekemään jotain, mitä helpottaa ettei ole pakko.

Vadim kirjoitti:Korrelaation ja kausaliteetin välinen suhde on usein aika häilyvä.

Etenkin noin suuren luokan yleistyksissä. Tosiasiassahan varakkaiden ihmisten joukossa on huomattavasti toisistaan poikkeavia ryhmiä, esimerkiksi rahaa perineet, köyhyydestä rikkauteen omalla työllään nousseet, rikollisuudella tai muilla hämärähommilla rikastuneet, sponsori- ja palkintorahoilla rikastuneet urheilu- ja viihdemaailman sankarit jne. Veikkaisin, että sekä käsitys onnellisuudesta että mahdollisuudet kokea sitä ovat eri ryhmillä niin erilaisia, että kaikki yhteenniputtava tutkimus ei onnistu kertomaan juuri mistään muusta kuin keskimääräisestä korrelaatiosta.

Molemmat kausaliteettia koskevat väittämät (Raha tekee onnelliseksi ja Raha tekee onnellisemmaksi) kumoutuvat, jos löytyy yksikin ihminen, jota raha ei ole tehnyt onnelliseksi eikä onnellisemmaksi. Pidän sellaisen henkilön olemassaoloa äärimmäisen todennäköisenä.

Onnellisuuden perusta on terveys.

Tämän perustan jälkeen onnellisuus koostuu seuraavista osista, jotka ovat tässä tärkeysjärjestyksessä:

1. Having= vähintään kohtuullinen toimeentulo.
2. Loving= ihmissuhteet.
3. Being= itsensä toteuttaminen.

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Korrelaation ja kausaliteetin välinen suhde on usein aika häilyvä.

Molemmat kausaliteettia koskevat väittämät (Raha tekee onnelliseksi ja Raha tekee onnellisemmaksi) kumoutuvat, jos löytyy yksikin ihminen, jota raha ei ole tehnyt onnelliseksi eikä onnellisemmaksi.

Näin on. Samoin, jos löytyy yksikin tapaus, jossa vaikkapa keskellä toria tuulisena päivänä pudotettu seteli ei putoakaan suoraan alaspäin gravitaatiolain kuvaamalla tavalla, niin on osoitettu kiistämättömästi, että painovoimalaki ei ole kausaalilaki vaan pelkkä satunnainen korrelaatio. Ei ku menikös tässä sittenkin jotain pieleen? Toki rahaa tekee onnellisemmaksi, mutta ei se silti ole onnellisuuden riittävä tai välttämätön ehto.

urpiainen kirjoitti:Toki rahaa tekee onnellisemmaksi, mutta ei se silti ole onnellisuuden riittävä tai välttämätön ehto.

Kyse on käsitteenmäärittelystä, kuten yleensäkin. Minun nähdäkseni raha tekee onnellisemmaksi = raha on kaikki mitä yksittäinen ihminen tarvitsee onnellisuuden lisäämiseen.

Ongelma on hieman samankaltainen kuin markkina-arvoteoriassakin. Periaatteessa voidaan toki mittailla, mitä ominaisuuksia ihmisissä pidetään keskimäärin viehättävinä jne., mutta tästä ei voida päätellä että juuri se henkilö, johon olet ihastunut, pitäisi kyseisiä ominaisuuksia viehättävinä ja/tai merkityksellisinä. Samoin, jos ja kun joku vetää esitetystä lauseesta sen johtopäätöksen, että tullakseen onnellisemmaksi hän tarvitsee rahaa eikä muuta kuin sitä, lauseesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tämän vuoksi olisin mieluummin halukas määrittelmään asian kuten jo sanoin:
Raha tekee onnellisemmaksi = väärin,
Raha (tai tarkemmin: sopiva määrä rahaa) tekee onnellisuuden helpommin mahdolliseksi = oikein.

Tavoitelluus ei ainakaan näyttäisi tekevän onnelliseksi. Vrt. rocktähdet ja näyttelijät. Näiden ammattien kieltämiselle näyttäisi olevan paljon vahvempi peruste kuin esimerkiksi prostituoidun, sillä kun jälkimmäisissä on kyse näistä sosiaalitapauksista (esim. narkomaaneista), kyseessä on paremminkin seuraus kuin syy. Rocktähtien ja näyttelijöiden onnettomuus alkaa jo (viimeistään?) siinä vaiheessa, kun heistä tulee kuuluisia.

Vaikea sanoa. Ehkä onnellisemmaksi joissain tapauksissa, muttei toki onnelliseksi. Onnellisemmaksi voisi tehdä sillä lailla, että voisi vapaammin valita mitä työtä-työnomaista-elämänsisällöllistä puuhastelua haluaa harrastaa. Viime vuosina on tuntunut paljolti siltä, ettei työn tuoma osaamisen tunne ja tietty sitä kautta syntyvä itsetunnon buustaus välttämättä riitä kompensoimaan menetettyä vapaa-aikaa, kiirettä ja väsymystä. Jees, ehkä keksisin muuta puuhaa, ellei olisi mitenkään rahasta kiinni tämä homma.

Toisaalta, rahan vähäisyyteen tai puutteeseen liittyvät ahdingot tuskin voivat länsimaisessa hyvinvointivaltiossa mitenkään vetää vertoja vaikka ihmissuhdeongelmien, läheisten menetyksen tai terveyden menettämiseen liittyvään ahdinkoihin.

Mielestäni raha siis voi tehdä onnellisemmaksi jos ja kun perusasiat ovat jo kunnossa.

EveryWoman kirjoitti: Raha tekee onnellisemmaksi = väärin,
Raha (tai tarkemmin: sopiva määrä rahaa) tekee onnellisuuden helpommin mahdolliseksi = oikein.

Ööäääööö...eikös tuo ole aivan itsestäänselvyys, kun asiaa ajattelee yhtään tarkemmin? Eihän raha ole itseisarvona yhtään mitään, mä en tulisi yhtään nykyistä onnellisemmaksi vaikka tuohon nenäni eteen ilmestyisi motti satasen seteleitä. Mikään ei muuttuisi, tässä mä silti istuisin verkkareissani lässyttämässä ePaskaa.
Totta helvetissä tuo kyseinen rahamälli toisi mulle uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseäni ja poistaisi ajanhaaskuun työntekemisenpakon edessä. Mutta vasta rahan käyttäminen johonkin mahdollistaa rahan mukanaantuoman onnellisuuden.

Jos siis kysytään, tuoko raha onnellisuutta, nuo yllä mainitsemasi kaksi väitettä voidaan sijoittaa yhtäsuuruusmerkin molemmille puolille. Sen jälkeen pohdinta onkin aivan auki, mutta tuo lainaamani pätkä ei pahemmin pohdintaa sisällä.

Väittäisin, että suurinta osaa niistä ihmisistä, jotka nyt ovat onnettomia, ei mikään määrä rahaa tekisi onnelliseksi.

Raha yksin tuskin tekee onnelliseksi, mutta rahattomuus sitä vastoin tekee aivan varmasti onnettomaksi. Raha avaa ovia toteuttaa unelmiaan.