Tässä Seksialan Liitto Sallin lakiasiain sihteerin Johanna Sirkiän kirjoitus Aamulehdessä:
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema ... 0732.shtml
Johanna Sirkiä: Seksin ostokielto uhka prostituoiduille
20.09.2006 - 09:56
Seksin ostamisen kriminalisointi ei parantaisi prostituoitujen oikeusturvaa. Naisten aseman kohentamisen sijasta hallitus on hairahtunut hurskasteluun, arvioi Seksialan liiton edustaja Johanna Sirkiä.
Keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille ristiriitaisia arvioita prostituution vapaaehtoisuudesta. Joidenkin mukaan ei ole olemassakaan vapaaehtoista prostituutiota, kun taas toisten mielestä sitä saattaa jossain määrin esiintyä. Joidenkin tietojen mukaan Suomessa lähes kaikki prostituoidut ovat vapaaehtoisia.
Kun näkemykset poikkeavat toisistaan näin paljon, herää epäilys, puhutaanko samasta asiasta. Onko edes määritelty, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan?
Vallitsevan käsityksen mukaan seksi on vapaaehtoista vain silloin, kun molemmat osapuolet ryhtyvät siihen omasta halustaan pelkästään nautinnon tai rakkauden vuoksi. Epäilyttävänä pidetään jo sitä, että rinnalle tulee muita motiiveja, kuten pyrkimys saada itselle etuja seksin avulla. Koska muut motiivit tulevat tärkeimmiksi, pidetään tällaista seksiä moraalittomana ja vääristyneenä.
Monet tutkijat tutkivat prostituutiota siitä oletuksesta lähtien, että prostituutio on vääristynyttä seksuaalisuutta. Vapaaehtoisuutta saatetaan tutkia kysymällä prostituoiduilta: "Harrastaisitko tällaista seksiä, jos siitä ei maksettaisi?" Näin saadaan tutkimustulos, jonka mukaan yksikään prostituoitu ei toimi vapaaehtoisesti.
Työelämässä vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavalla. Harva voi tehdä työtä pelkästään rakkaudesta työhön. Useimmilla tärkeimpänä motiivina on taloudellinen toimeentulo.
Monilla on myös rajalliset mahdollisuudet valita oma työpaikkansa. Silti työntekijöitä ei pidetä pakotettuina. Työelämässä pidetään riittävänä tasona sitä, että työntekijöillä on kohtuulliset mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyoloihin ja ettei työnantaja voi esittää mitä tahansa vaatimuksia.
Jos tutkija ottaa lähtökohdakseen, että prostituutio on toimeentulokeino, hän päätyy kysymään prostituoiduilta: "Onko sinulla muita toimeentulomahdollisuuksia? Mistä asioista pystyt itse päättämään työssäsi? Mistä asioista et pysty päättämään? Mitä haluaisit muuttaa työskentelyolosuhteissasi?" Näin saadaan esille erilaisia seksityön vapaaehtoisuuden asteita.
Vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavoilla yksityisessä seksielämässä ja julkisessa työelämässä, mutta seksityössä on kyse molemmista: seksistä ja työstä. Seksityön vapaaehtoisuuden tutkiminen pelkästään toisesta näkökulmasta johtaa yksipuoliseen kuvaan siitä, minkälaista seksityöntekijöiden kokema vapaaehtoisuus tai sen puute on.
Radikaalifeministisen näkemyksen mukaan prostituutiossa on kyse rakenteellisesta epätasa-arvosta, joka loukkaa kaikkia naisia. Vaikka jotkut yksilöt sanovat toimivansa prostituoituina vapaaehtoisesti, niin he ovat kuitenkin patriarkaalisen järjestelmän uhreja, joten heidän vapaaehtoisuuttaan ei voi pitää pätevänä.
Tässä radikaalifeministisessä näkemyksessä vapaaehtoisuutta ei tarkastella yksilön mahdollisuutena tehdä valintoja, vaan se määritellään marxilaisen luokkateorian mukaisesti. Miehet ovat hallitseva luokka, ja prostituutio on yksi hallitsemisen väline. Niinpä prostituoiduksi ryhtyvä nainen on petturi, joka on alistunut luokkavihollisen tahtoon.
Porvarillisempi näkemys painottaa enemmistön vapautta. "Haluaisitko sinä, että tyttäresi ryhtyisi prostituoiduksi?" on retorinen kysymys, joka paljastaa oleellisen. Vapaaehtoisuudessa onkin kyse enemmistön mahdollisuudesta saada elää yhteiskunnassa, jossa ei esiinny prostituutiota.
Seksipalveluiden oston kriminalisointia koskevassa hallituksen esityksessä on todisteltu vapaaehtoisuuden puutetta ja prostituoitujen uhriutumista kaikista mahdollisista näkökulmista: sijansa saavat vääristynyt seksuaalisuus, surkeat työolot, kasautuneet sosiaaliset ongelmat, yleinen sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhteiskunnan moraali.
Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan eritellä, miten kriminalisointi käytännössä lisäisi vapaaehtoisuutta tai uhrien ongelmien ratkaisemista.
Oikeuskäytäntö toimii päinvastaisesti. Kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna prostituoitu on lain edessä vastuullinen ja vapaaehtoinen toimija. Ruotsin mallin mukainen seksin ostamisen kriminalisointi ei muuta sitä, että prostituoitu on kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen ja ALV-tilitysvelvollinen. Seksinostoa tai paritusta koskevissa oikeustapauksissa prostituoitu ei ole asianomistaja eikä oikeutettu korvaukseen rikoksen uhrina.
Ihmiskaupan uhritkin ovat uhreja vain poliitikkojen puheissa. Jopa Ruotsin poliisin käsissä he ovat useimmiten vain maasta käännytettäviä laittomia ulkomaalaisia.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei tuo prostituoiduille mitään uusia oikeudellisia turvakeinoja eikä vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja. Laki ei poista yhtäkään prostituoituihin kohdistetuista sanktioista, rajoituksista tai velvollisuuksista. Riippumatta siitä toteutetaanko laki hallituksen esittämässä muodossa vai "rajoitetussa" muodossa, ehdotettu laki ainoastaan rajoittaa prostituoitujen vapaaehtoisuuden toteutumista.
Johanna Sirkiä
Kirjoittaja on seksityöntekijöiden oikeuksia puolustavan Seksialan liitto SALLI ry:n lakiasiain sihteeri.