Kitinä

Georgina kirjoitti:Ihan hullulta tuntuu että pitäisi nähdä ihan mielettömästi vaivaa sen parisuhteen eteen. Olen mä senkin tehnyt mutta olin silloin melko kroonisesti onneton enkä ollenkaan oma itseni.

Heh! Mulla taas on ollut kaksi äärihelppoa suhdetta (esmes toinen kesti kuusi vuotta, jona aikana riideltiin keskimäärin 0,5 kertaa vuodessa), joista molemmat ovat päättyneet eroon "kun ei vaan enää nappaa" -tyyppisen olotilan seurauksena. Nykyinen suhde taas oli aluksi äärimmäisen vaikea ja vaati lähestulkoon viimeiset mehut molemmilta (ja olemme käsittääkseni vielä aika sitkeitä tyyppejäkin molemmat), mutta kyllä maar kannatti!

Georgina kirjoitti:Ja nyt homma toimii niin että kaksi itsenäistä ihmistä täydentävät toisiaan eikä niin että luovutaan jostain vain jotta oltaisiin yhdessä.

Nykyisin nimittäin tuntuu juuri tältä, ja samoin jäljemmät selostuksesi yhdessä maailmaa vastaan -meiningistä olivat kuin omasta suustani.

Ei kai sitä niin voi sanoa, että suhteen eteen pitäisi nähdä hirveästi vaivaa. Ei tietenkään pidä, jos kerran kaikki on hyvin ja molemmat tyytyväisiä! Mun menneissä helpoissa suhteissa oli varmaan se huonompi homma, että sitten kun sitä vaivannäköä olisi ekaa kertaa kaivattu (kun alkoi olla epämääräinen ikävä fiilis), niin siihen ei ollutkaan harjaannuttu eikä osattu/ymmärretty/viitsitty/tjsp. tarttua ongelmaan. Alan tällä elämänkokemuksella olla aika varma siitä, että molemmissa suhteissa ne ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa. Vikaa ei ollut kumppaneissani, minussa eikä yhteensopivuudessamme vaan ainoastaan tavassamme olla yhdessä.

Jos sinulle ikinä tulee omassa suhteessasi sellainen vaihe (mikä on mahdollista mutta toivottavasti ei todennäköistä!), niin älä ihmeessä heti heitä kirvestä kaivoon.

EveryWoman kirjoitti:Nykyinen suhde taas oli aluksi äärimmäisen vaikea ja vaati lähestulkoon viimeiset mehut molemmilta (ja olemme käsittääkseni vielä aika sitkeitä tyyppejäkin molemmat), mutta kyllä maar kannatti!

Täällä vähän samaan tapaan varsinkin joskus aikaisemmin. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jostain luin, ettei ole mitenkään tavatonta, että pari riitelee reippaasti siinä vuoden hujakoilla, kun pahin huuma on mennyt ohi ja selvitellään, että miten tässä nyt oikein eletään ja millä säännöillä.

Väitetään myös, että riitojen määrällä (laadulla tosin kyllä) ei olisi korrelaatiota parin onnellisuuteen, ja jos ei riidellä koskaan, niin joko ollaan etäisiä, tai toinen parista on alistetussa asemassa. Eihän aina voi olla toisen kanssa samaa mieltä. Sitä paitsi riidellessä oppii kyllä tuntemaan sitä toista.

Rajansa toki kaikella, eipä sitä jatkuvaa sotimista taitaisi kuitenkaan vuosikausia jaksaa.

EveryWoman kirjoitti: Mulla taas on ollut kaksi äärihelppoa suhdetta (esmes toinen kesti kuusi vuotta, jona aikana riideltiin keskimäärin 0,5 kertaa vuodessa), joista molemmat ovat päättyneet eroon "kun ei vaan enää nappaa" -tyyppisen olotilan seurauksena.

Joo, tämä muakin jotenkin pelottaa. Kun nyt on niin helppoa niin täytyyhän sen jossain vaiheessa alkaa mättää. Mutta kun mä haluaisin vanheta tämän miehen kanssa!

EveryWoman kirjoitti:Jos sinulle ikinä tulee omassa suhteessasi sellainen vaihe (mikä on mahdollista mutta toivottavasti ei todennäköistä!), niin älä ihmeessä heti heitä kirvestä kaivoon.

Ei ole tarkoituksena Silloin alkuun oli tosiaan sellainen hälläväliä fiilis, eikä ehkä uskaltanut luottaa toiseen, mutta oon päässyt sen yli ja haluan pitää tästä kiinni.

Zeb kirjoitti: Väitetään myös, että riitojen määrällä (laadulla tosin kyllä) ei olisi korrelaatiota parin onnellisuuteen, ja jos ei riidellä koskaan, niin joko ollaan etäisiä, tai toinen parista on alistetussa asemassa. Eihän aina voi olla toisen kanssa samaa mieltä. Sitä paitsi riidellessä oppii kyllä tuntemaan sitä toista.

Höpsis. Voi ihan hyvin olla eri mieltä asioista mutta keskustella niistä riitelemättä ja toisen mielipidettä kunniottaen. Ja pyytää anteeksi jos tulee joskus kiivastuttua tai tiuskaistua. Asioille kun usein on löydettävissä kompromissi tai toinen huomaa että toisen kannassa on enemmän järkeä. Mutta tää vaatii tietyt tyypit, siinä mun pahamaineisessa entisessä suhteessa käytiin ihan raivokkaita riitoja joissa tavarat lenteli.

Edit: Ja vaikka Chap saattoi sanoa sen vittuillessaan niin liika yhdessä nyhrääminen saa kyllästymään ihan keneen vaan.

Georgina kirjoitti:Höpsis. Voi ihan hyvin olla eri mieltä asioista mutta keskustella niistä riitelemättä ja toisen mielipidettä kunniottaen. Ja pyytää anteeksi jos tulee joskus kiivastuttua tai tiuskaistua. Asioille kun usein on löydettävissä kompromissi tai toinen huomaa että toisen kannassa on enemmän järkeä. Mutta tää vaatii tietyt tyypit, siinä mun pahamaineisessa entisessä suhteessa käytiin ihan raivokkaita riitoja joissa tavarat lenteli.

No mitä kukin riitelyksi kutsuu. Ei me Taistelevat Virtasetkaan (yleensä) tavaroita heitellä. Anteeksipyynnön jalosta taidosta samaa mieltä.

Zeb kirjoitti: No mitä kukin riitelyksi kutsuu.

Ollaan vihaisia, toinen ärsyttää, mahdollisesti korotetaan ääntä ja/tai mökötetään jälkikäteen.

Edit: ja jommalla kummalla tai molemmilla on ainakin hetkellisesti paha olla.

Georgina kirjoitti:Edit: Ja vaikka Chap saattoi sanoa sen vittuillessaan niin liika yhdessä nyhrääminen saa kyllästymään ihan keneen vaan.

Heittoni ei ollut tarkoitettu vittuiluksi. Minua vaan huvitti kuinka korostit, että ole aina omien harrastusten parissa eikä äijääsi haittaa se yhtään.

Chap kirjoitti: Heittoni ei ollut tarkoitettu vittuiluksi. Minua vaan huvitti kuinka korostit, että ole aina omien harrastusten parissa eikä äijääsi haittaa se yhtään.

no joo, paljon enemmän aikaa kuin ihmiset yleensä olis parempi ilmaus tietty. Yleensä töissä ja harrastuksessa menee tuommoinen 12 tuntia päivässä, joskus enemmän ja vapaapäivinä joskus vähemmän. Näitä suhdejuttuja on tullut tarkemmin määrittelemättömästä syystä pähkäiltyä viime aikoina kavereiden kesken enemmänkin, aika moni kuuntelee naputusta ajankäytöstään. Ja varmaan munkin äijää joskus vähän haittaa mutta se ei nalkuta siitä koska se haluaa itsekin käyttää omaa aikaansa niinkuin parhaaksi näkee. (eli kisakaudella yötäpäivää auton alla tai suunnittelemassa )

Ja jälleen editointia: lupaan nyt häipyä tästä hehkuttamasta, joskus tulee innostuttua ajattelemaan asioita liikaa, ei vaan kauheasti kehtaa kirjoittaa muista kuin omista jutuistaan.

Georgina kirjoitti:Ollaan vihaisia, toinen ärsyttää, mahdollisesti korotetaan ääntä ja/tai mökötetään jälkikäteen.

Edit: ja jommalla kummalla tai molemmilla on ainakin hetkellisesti paha olla.

Well, jos kokonaan ilman tuollaista selviätte niin olette vallan erikoisia! Mutta hienoahan se vain on jos joillain todella menee noin uskomattoman jouhevasti. Omalla kohdalla en viitsi ottaa edes tavoitteeksi, koska katson tehtävän mahdottomaksi.

Zeb kirjoitti:Täällä vähän samaan tapaan varsinkin joskus aikaisemmin. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jostain luin, ettei ole mitenkään tavatonta, että pari riitelee reippaasti siinä vuoden hujakoilla, kun pahin huuma on mennyt ohi ja selvitellään, että miten tässä nyt oikein eletään ja millä säännöillä.

Hehee. Me alettiin heti siinä noin viikon hujakoilla! "Huuma" taas on voimistunut asteittain ja nousujohteisesti aina siitä alkaen kun pahin riitelysuma hellitti. Tosin kyseessä ei ole se tyypillinen alkuhuuma, joka perustuu juurikin siihen että toista ei vielä tunne. Tästä hämmästyneenä olen osittain kääntynyt kannattamaan järjestettyä avioliittoa. Intialaisillahan on se sanontakin, että he haluavat mieluummin liiton, jossa rakkauden liekki syttyy hitaasti ja voimistuu jatkuvasti kuin sellaisen, jonka liekki alussa räiskähtää ja heti perään sammuu.

Meillä ei muistaakseni niinkään riidelty siitä, millaisia "sääntöjä" suhteessa olisi, vaan keskusteltiin kaikista mahdollisista asioista niin kauan, että olimme niistä samaa mieltä tai vähintään yhteisymmärryksessä. Silloin sääntöjä ei oikeastaan tarvita, koska toisen toimintaan ja periaatteisiin voi luottaa ilmankin.

Väitetään myös, että riitojen määrällä (laadulla tosin kyllä) ei olisi korrelaatiota parin onnellisuuteen, ja jos ei riidellä koskaan, niin joko ollaan etäisiä, tai toinen parista on alistetussa asemassa.

Joo no mikä sitten on riitelyä ja mikä ei.. Mun riidan määritelmä on, että siinä keskustellaan epärakentavasti, eli kärjistäen ei yritetä löytää yhteisymmärrystä vaan levittää pahaa oloa. Paha mieli voi tulla siitäkin, kun keskustellaan rakentavasti, mutta se on hyvin eri tyyppistä pahaa mieltä. Silloin ei ole mielestäni kyse riitelystä, joten täysin ilmankin riitaa voi mielestäni elää onnellisessa ja hyvässä suhteessa. Ilman ajoittaista mielipahaa ei tietenkään, eihän yksin eläväkään siltä voi välttyä.

EveryWoman kirjoitti: Joo no mikä sitten on riitelyä ja mikä ei.. Mun riidan määritelmä on, että siinä keskustellaan epärakentavasti, eli kärjistäen ei yritetä löytää yhteisymmärrystä vaan levittää pahaa oloa. Paha mieli voi tulla siitäkin, kun keskustellaan rakentavasti, mutta se on hyvin eri tyyppistä pahaa mieltä. Silloin ei ole mielestäni kyse riitelystä, joten täysin ilmankin riitaa voi mielestäni elää onnellisessa ja hyvässä suhteessa. Ilman ajoittaista mielipahaa ei tietenkään, eihän yksin eläväkään siltä voi välttyä.

Loistavasti pistetty!

EveryWoman kirjoitti:Joo no mikä sitten on riitelyä ja mikä ei.. Mun riidan määritelmä on, että siinä keskustellaan epärakentavasti, eli kärjistäen ei yritetä löytää yhteisymmärrystä vaan levittää pahaa oloa. Paha mieli voi tulla siitäkin, kun keskustellaan rakentavasti, mutta se on hyvin eri tyyppistä pahaa mieltä. Silloin ei ole mielestäni kyse riitelystä, joten täysin ilmankin riitaa voi mielestäni elää onnellisessa ja hyvässä suhteessa. Ilman ajoittaista mielipahaa ei tietenkään, eihän yksin eläväkään siltä voi välttyä.

Erimielisyydet itselle tärkeissä asioissa ovat mun silmissä riitaa, ainakin tunnetasolla. Puhutaanhan sitä rakentavastakin riitelystä, mitä se ikinä sitten lieneekään.