Kitinä

prosessi kirjoitti:Voithan aina heittää villejä arvauksia.

Tässä oletetaan, että minulle tapahtuu joskus jotain. Ja siis totta kai, tapahtuu toki, esimerkiksi näin: tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa. Kyseessä ei siis olisi arvaus vaan huijaus.

Vadim kirjoitti: Tässä oletetaan, että minulle tapahtuu joskus jotain. Ja siis totta kai, tapahtuu toki, esimerkiksi näin: tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa. Kyseessä ei siis olisi arvaus vaan huijaus.

Soita numerotiedusteluun.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Voithan aina heittää villejä arvauksia.

Tässä oletetaan, että minulle tapahtuu joskus jotain. Ja siis totta kai, tapahtuu toki, esimerkiksi näin: tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa. Kyseessä ei siis olisi arvaus vaan huijaus.

Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.

Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.

Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?

Zeb kirjoitti:

Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.

Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?

Luet näköjään sinäkin ajatuksiani, telepatiamme siis näyttäisi olevan kaksisuuntaista.

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.

Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?

Luet näköjään sinäkin ajatuksiani, telepatiamme siis näyttäisi olevan kaksisuuntaista.

Tai sitten tunnemme Vadimin paremmin kuin hän tuntee itsensä. Mikä ei kuulemma ole paljoa vaadittu

Zeb kirjoitti:

Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.

Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?

No tätä vanhin ystävänikin epäili - siis että ei ollut. Tämä ei tosin selitä, miksi olen yrittänyt tavoittaa häntä sen jälkeen noin sadalla eri tavalla - ellei sitten ole niin, että oikeiksi uskomani tiedot ovatkin kieron mieleni vääristelyä.

Tämä olisi jo kyllä vähän julmaa. Huijaisin itse itseäni ja kärsisin, kun kaikki tiet vievät ei-mihinkään. Kiinnostava teoria silti!

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti: Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?

Luet näköjään sinäkin ajatuksiani, telepatiamme siis näyttäisi olevan kaksisuuntaista.

Tai sitten tunnemme Vadimin paremmin kuin hän tuntee itsensä. Mikä ei kuulemma ole paljoa vaadittu

Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.

prosessi kirjoitti:Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.

Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.

Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.

Sehän elämässä onkin niin hauskaa!

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.

Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.

Mä olen tosta vähän eri mieltä, ainakin niin kauan kun kukaan ei kuole.

prosessi kirjoitti:Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.

Ei Vadimia eikä ketään muutakaan.

Tuo korttipakka-ajatus ei kyllä ole hullumpi.

Zeb kirjoitti:

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.

Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.

Mä olen tosta vähän eri mieltä, ainakin niin kauan kun kukaan ei kuole.

Elämässä on hieman erikoista se, että vaikka mitä tahansa voisi tapahtua, mitään ei tapahdu.

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.

Ei Vadimia eikä ketään muutakaan.

Tuo korttipakka-ajatus ei kyllä ole hullumpi.

Voi kai sen oppia tuntemaan millä korteilla yleensä pelataan ja millä ei ikinä?

Kannatan myös prossun korttipakkateoriaa.

Vadim kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.

Mä olen tosta vähän eri mieltä, ainakin niin kauan kun kukaan ei kuole.

Elämässä on hieman erikoista se, että vaikka mitä tahansa voisi tapahtua, mitään ei tapahdu.

Tapahtuu. Yleensä vain niin hitaasti ettei sitä edes huomaa. Hyvä niin, äkkinäiset ja yllättävät tapahtumat ovat ainakin minulle olleet just niitä huonoimpia tapahtumia.

Vadim kirjoitti:Elämässä on hieman erikoista se, että vaikka mitä tahansa voisi tapahtua, mitään ei tapahdu.

Tapahtuupas. Koko ajan. Et vaan huomaa sitä.

prosessi kirjoitti:Ei mun tartte ees alistaa.

Joo, minulla on selvästikin tylsää, kun olen alkanut vastailla itselleni, mutta kun alistaminen ilmiönä jäi mietityttämään, kuten myös se, että miksei minun tarvitse alistaa ketään. Jotta toisen ihmisen (tai eläimen) alistamisesta saisi jotain irti, täytyisi oman vahvuuden olla riippuvainen muista ihmisistä ja heidän suhteellisesta vahvuudestaan, jonka heikentämistä alistaminen kai lähinnä on. Joten koska minä en pidä kilpailuasetelmia mitenkään tärkeinä, tai vaikka päätyisinkin kilpailemaan jostain, en silti pitäisi tappiota kovinkaan katastrofaalisena, niin ei alistamisella ole minkäänlaista käyttöarvoa minulle.

prosessi kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ei mun tartte ees alistaa.

Joo, minulla on selvästikin tylsää, kun olen alkanut vastailla itselleni, mutta kun alistaminen ilmiönä jäi mietityttämään, kuten myös se, että miksei minun tarvitse alistaa ketään. Jotta toisen ihmisen (tai eläimen) alistamisesta saisi jotain irti, täytyisi oman vahvuuden olla riippuvainen muista ihmisistä ja heidän suhteellisesta vahvuudestaan, jonka heikentämistä alistaminen kai lähinnä on. Joten koska minä en pidä kilpailuasetelmia mitenkään tärkeinä, tai vaikka päätyisinkin kilpailemaan jostain, en silti pitäisi tappiota kovinkaan katastrofaalisena, niin ei alistamisella ole minkäänlaista käyttöarvoa minulle.

Mua taas kiusaisi se, jos joku tekisi asioita mielikseni siksi, että sen on pakko, eikä siksi, että se haluaa tehdä. Huisi ero. (Njoo, en mäkään ole kilpailija. Kunnianhimokin on varsin tuntematon käsite mulle.)

Zeb kirjoitti:Mua taas kiusaisi se, jos joku tekisi asioita mielikseni siksi, että sen on pakko, eikä siksi, että se haluaa tehdä. Huisi ero. (Njoo, en mäkään ole kilpailija. Kunnianhimokin on varsin tuntematon käsite mulle.)

Miten erotat pakolla ja vapaaehtoisesti tehdyt asiat toisistaan? Minulla on välillä itsellänikin vaikeuksia tietää, milloin teen asioita vapaaehtoisesti ja milloin en. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita sen tapauksen, kun toimitin Porvoon sairaalan pihalta löytämäni skitsofreenikkotytön hänen taposta vankilassa istuneen poikaystävänsä luo toiselle puolelle Suomea, jolloin minun tietenkin täytyi jäädä sinne yöksi. Rangaistuskäytäntö- ja vankeinhoitoaiheisten keskustelujen jälkeen tuo parivaljakko sai jossain vaiheessa päähänsä maskeerata ja pukea minut Joksikuksi Aivan Muuksi. Yritin kovasti kieltäytyä kunniasta, mutta toisaalta olin myös hyvin utelias, joten antauduin heidän armoilleen. Vasta siinä vaiheessa menin lakkoon, kun he halusivat lähteä kaupungille esittelemään luomustaan.

prosessi kirjoitti:Miten erotat pakolla ja vapaaehtoisesti tehdyt asiat toisistaan?

Ihan vain havainnoimalla ja ajattelemalla, tarvittaessa kysymällä. Huomaahan sen yleensä onko joku aidosti mukana. Ja onhan sillä tekijälläkin tietty joku vastuu siitä että itse kertoo mitä haluaa ja mitä ei.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Miten erotat pakolla ja vapaaehtoisesti tehdyt asiat toisistaan?

Ihan vain havainnoimalla ja ajattelemalla, tarvittaessa kysymällä. Huomaahan sen yleensä onko joku aidosti mukana. Ja onhan sillä tekijälläkin tietty joku vastuu siitä että itse kertoo mitä haluaa ja mitä ei.

Ongelmaksi tekijälle voi kuitenkin muodostua se, ettei hän tunne itseään... Mitäs silloin pitäisi kertoa?

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Ihan vain havainnoimalla ja ajattelemalla, tarvittaessa kysymällä. Huomaahan sen yleensä onko joku aidosti mukana. Ja onhan sillä tekijälläkin tietty joku vastuu siitä että itse kertoo mitä haluaa ja mitä ei.

Ongelmaksi tekijälle voi kuitenkin muodostua se, ettei hän tunne itseään... Mitäs silloin pitäisi kertoa?

Vastoin Vadimin käsitystä uskon, että ihmiset yleensä tuntevat itsensä kohtalaisen hyvin. Ellei sitten kaikkea omaa tahtoa ole jossain kohtaa nitistetty, mutta uskoakseni nämä tyypit ovat poikkeuksia.

Zeb kirjoitti:Vastoin Vadimin käsitystä uskon, että ihmiset yleensä tuntevat itsensä kohtalaisen hyvin. Ellei sitten kaikkea omaa tahtoa ole jossain kohtaa nitistetty, mutta uskoakseni nämä tyypit ovat poikkeuksia.

Vaan entä jos ihmiset eivät tunnekaan oikeasti itseään, vaan vain tottumuksensa? Miten erottaa toisistaan itseys ja tottumus?

prosessi kirjoitti:Vaan entä jos ihmiset eivät tunnekaan oikeasti itseään, vaan vain tottumuksensa? Miten erottaa toisistaan itseys ja tottumus?

Tjaa, lukemalla de Melloa?

Joka tapauksessa yksilöllä on itsellään vastuu selvitellä omat epäselvyytensä, ei sitä vastuuta voi ainakaan toisille sälyttää.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Vaan entä jos ihmiset eivät tunnekaan oikeasti itseään, vaan vain tottumuksensa? Miten erottaa toisistaan itseys ja tottumus?

Tjaa, lukemalla de Melloa?

Pois se minusta, siinä menee minun rajani sille, mitä en vapaaehtoisesti tee!

Joka tapauksessa yksilöllä on itsellään vastuu selvitellä omat epäselvyytensä, ei sitä vastuuta voi ainakaan toisille sälyttää.

Jos ei ehdi, kun tilanteet tulevat niin nopeasti.