Tässä oletetaan, että minulle tapahtuu joskus jotain. Ja siis totta kai, tapahtuu toki, esimerkiksi näin: tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa. Kyseessä ei siis olisi arvaus vaan huijaus.prosessi kirjoitti:Voithan aina heittää villejä arvauksia.
Vetoketju
-
Zeb
-
prosessi
Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.Vadim kirjoitti:Tässä oletetaan, että minulle tapahtuu joskus jotain. Ja siis totta kai, tapahtuu toki, esimerkiksi näin: tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa. Kyseessä ei siis olisi arvaus vaan huijaus.prosessi kirjoitti:Voithan aina heittää villejä arvauksia.
-
Zeb
-
prosessi
-
Zeb
Tai sitten tunnemme Vadimin paremmin kuin hän tuntee itsensä. Mikä ei kuulemma ole paljoa vaadittuprosessi kirjoitti:Luet näköjään sinäkin ajatuksiani, telepatiamme siis näyttäisi olevan kaksisuuntaista.Zeb kirjoitti:Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.
No tätä vanhin ystävänikin epäili - siis että ei ollut. Tämä ei tosin selitä, miksi olen yrittänyt tavoittaa häntä sen jälkeen noin sadalla eri tavalla - ellei sitten ole niin, että oikeiksi uskomani tiedot ovatkin kieron mieleni vääristelyä.Zeb kirjoitti:Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.
Tämä olisi jo kyllä vähän julmaa. Huijaisin itse itseäni ja kärsisin, kun kaikki tiet vievät ei-mihinkään. Kiinnostava teoria silti!
-
prosessi
Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.Zeb kirjoitti:Tai sitten tunnemme Vadimin paremmin kuin hän tuntee itsensä. Mikä ei kuulemma ole paljoa vaadittuprosessi kirjoitti:Luet näköjään sinäkin ajatuksiani, telepatiamme siis näyttäisi olevan kaksisuuntaista.Zeb kirjoitti: Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?
-
prosessi
-
Zeb
Ei Vadimia eikä ketään muutakaan.prosessi kirjoitti:Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.
Tuo korttipakka-ajatus ei kyllä ole hullumpi.
Elämässä on hieman erikoista se, että vaikka mitä tahansa voisi tapahtua, mitään ei tapahdu.Zeb kirjoitti:Mä olen tosta vähän eri mieltä, ainakin niin kauan kun kukaan ei kuole.Vadim kirjoitti:Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.prosessi kirjoitti:Ja se yksi numero ratkaisi sitten koko tulevaisuutesi, vai? Aika pessimististä.
-
Zeb
Voi kai sen oppia tuntemaan millä korteilla yleensä pelataan ja millä ei ikinä?Vadim kirjoitti:Ei Vadimia eikä ketään muutakaan.prosessi kirjoitti:Mutta kun Vadimin maailmassa kukaan ei voi tuntea Vadimia, joten mehän vain arvailemme. Minä kyllä uskon, että itsensä voi tuntea, mutta hyvin eri tavalla kuin EW ajattelee. Minusta tuntuu, että ihminen on jonkinlainen muutaman tuhannen kortin korttipakka, jokaisesta löytyy kaikki kortit, mutta niiden järjestys vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne kortit, jotka päätyvät useiten pelattaviksi, kertovat jotain pakan järjestyksestä, mutta siinä missä EW keskittyy korttien sisällön ymmärtämiseen, minua kiinnostaa enemmän juuri se järjestyksen selvittäminen, syystä että pelkkä korttien sisältö ei lopulta kerro yksilöstä mitään muuta kuin sen, että hän on ihminen.
Tuo korttipakka-ajatus ei kyllä ole hullumpi.
Kannatan myös prossun korttipakkateoriaa.
-
Zeb
Tapahtuu. Yleensä vain niin hitaasti ettei sitä edes huomaa. Hyvä niin, äkkinäiset ja yllättävät tapahtumat ovat ainakin minulle olleet just niitä huonoimpia tapahtumia.Vadim kirjoitti:Elämässä on hieman erikoista se, että vaikka mitä tahansa voisi tapahtua, mitään ei tapahdu.Zeb kirjoitti:Mä olen tosta vähän eri mieltä, ainakin niin kauan kun kukaan ei kuole.Vadim kirjoitti:Mikä tahansa hetki voi ratkaista mitä tahansa. Sehän elämässä onkin niin kammottavaa.
-
prosessi
-
prosessi
Joo, minulla on selvästikin tylsää, kun olen alkanut vastailla itselleni, mutta kun alistaminen ilmiönä jäi mietityttämään, kuten myös se, että miksei minun tarvitse alistaa ketään. Jotta toisen ihmisen (tai eläimen) alistamisesta saisi jotain irti, täytyisi oman vahvuuden olla riippuvainen muista ihmisistä ja heidän suhteellisesta vahvuudestaan, jonka heikentämistä alistaminen kai lähinnä on. Joten koska minä en pidä kilpailuasetelmia mitenkään tärkeinä, tai vaikka päätyisinkin kilpailemaan jostain, en silti pitäisi tappiota kovinkaan katastrofaalisena, niin ei alistamisella ole minkäänlaista käyttöarvoa minulle.prosessi kirjoitti:Ei mun tartte ees alistaa.
-
Zeb
Mua taas kiusaisi se, jos joku tekisi asioita mielikseni siksi, että sen on pakko, eikä siksi, että se haluaa tehdä. Huisi ero. (Njoo, en mäkään ole kilpailija. Kunnianhimokin on varsin tuntematon käsite mulle.)prosessi kirjoitti:Joo, minulla on selvästikin tylsää, kun olen alkanut vastailla itselleni, mutta kun alistaminen ilmiönä jäi mietityttämään, kuten myös se, että miksei minun tarvitse alistaa ketään. Jotta toisen ihmisen (tai eläimen) alistamisesta saisi jotain irti, täytyisi oman vahvuuden olla riippuvainen muista ihmisistä ja heidän suhteellisesta vahvuudestaan, jonka heikentämistä alistaminen kai lähinnä on. Joten koska minä en pidä kilpailuasetelmia mitenkään tärkeinä, tai vaikka päätyisinkin kilpailemaan jostain, en silti pitäisi tappiota kovinkaan katastrofaalisena, niin ei alistamisella ole minkäänlaista käyttöarvoa minulle.prosessi kirjoitti:Ei mun tartte ees alistaa.
-
prosessi
Miten erotat pakolla ja vapaaehtoisesti tehdyt asiat toisistaan? Minulla on välillä itsellänikin vaikeuksia tietää, milloin teen asioita vapaaehtoisesti ja milloin en. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita sen tapauksen, kun toimitin Porvoon sairaalan pihalta löytämäni skitsofreenikkotytön hänen taposta vankilassa istuneen poikaystävänsä luo toiselle puolelle Suomea, jolloin minun tietenkin täytyi jäädä sinne yöksi. Rangaistuskäytäntö- ja vankeinhoitoaiheisten keskustelujen jälkeen tuo parivaljakko sai jossain vaiheessa päähänsä maskeerata ja pukea minut Joksikuksi Aivan Muuksi. Yritin kovasti kieltäytyä kunniasta, mutta toisaalta olin myös hyvin utelias, joten antauduin heidän armoilleen. Vasta siinä vaiheessa menin lakkoon, kun he halusivat lähteä kaupungille esittelemään luomustaan.Zeb kirjoitti:Mua taas kiusaisi se, jos joku tekisi asioita mielikseni siksi, että sen on pakko, eikä siksi, että se haluaa tehdä. Huisi ero. (Njoo, en mäkään ole kilpailija. Kunnianhimokin on varsin tuntematon käsite mulle.)
-
Zeb
-
prosessi
Ongelmaksi tekijälle voi kuitenkin muodostua se, ettei hän tunne itseään... Mitäs silloin pitäisi kertoa?Zeb kirjoitti:Ihan vain havainnoimalla ja ajattelemalla, tarvittaessa kysymällä. Huomaahan sen yleensä onko joku aidosti mukana. Ja onhan sillä tekijälläkin tietty joku vastuu siitä että itse kertoo mitä haluaa ja mitä ei.prosessi kirjoitti:Miten erotat pakolla ja vapaaehtoisesti tehdyt asiat toisistaan?
-
Zeb
Vastoin Vadimin käsitystä uskon, että ihmiset yleensä tuntevat itsensä kohtalaisen hyvin. Ellei sitten kaikkea omaa tahtoa ole jossain kohtaa nitistetty, mutta uskoakseni nämä tyypit ovat poikkeuksia.prosessi kirjoitti:Ongelmaksi tekijälle voi kuitenkin muodostua se, ettei hän tunne itseään... Mitäs silloin pitäisi kertoa?Zeb kirjoitti:Ihan vain havainnoimalla ja ajattelemalla, tarvittaessa kysymällä. Huomaahan sen yleensä onko joku aidosti mukana. Ja onhan sillä tekijälläkin tietty joku vastuu siitä että itse kertoo mitä haluaa ja mitä ei.
-
prosessi
Vaan entä jos ihmiset eivät tunnekaan oikeasti itseään, vaan vain tottumuksensa? Miten erottaa toisistaan itseys ja tottumus?Zeb kirjoitti:Vastoin Vadimin käsitystä uskon, että ihmiset yleensä tuntevat itsensä kohtalaisen hyvin. Ellei sitten kaikkea omaa tahtoa ole jossain kohtaa nitistetty, mutta uskoakseni nämä tyypit ovat poikkeuksia.
-
Zeb
-
prosessi
Pois se minusta, siinä menee minun rajani sille, mitä en vapaaehtoisesti tee!Zeb kirjoitti:Tjaa, lukemalla de Melloa?prosessi kirjoitti:Vaan entä jos ihmiset eivät tunnekaan oikeasti itseään, vaan vain tottumuksensa? Miten erottaa toisistaan itseys ja tottumus?
Joka tapauksessa yksilöllä on itsellään vastuu selvitellä omat epäselvyytensä, ei sitä vastuuta voi ainakaan toisille sälyttää.
Jos ei ehdi, kun tilanteet tulevat niin nopeasti.