Kitinä

Minullakin menee hyvin tällä hetkellä:

Plussat:

- Hyviä ystäviä ja kavereita
- Olen terve ja aika tikissä kunnossa
- Aloitin uudessa kivassa työssä, jossa palkkakin on kohdillaan
- Olen saavuttanut tämän vuoden aikana monia asioita
- Tiedän mitä haluan elämältä ja tiedän miten saan sen
- Ihmissuhderintamallakin menee aika mukavasti

Miinukset:

- Olen aika usein viikolla ihan poikki.
- Ehdin tavata kavereita lähinnä vain viikonloppuisin
- En pääsekään joulua pakoon ulkomaille!

Duckzilla kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:tyytyväisyydellä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa

Jaa tästäkö se kränä johtuukin? No selittäiskö joku maallikolle, mulle, mitä eroa on tyytyväisyydellä ja onnellisuudella?

Lyhyesti,

Tyytyväisyys olettaa tarpeen tai puutteen tai janon eli jonkinlaisen halun, päämäärän, tavoitteen, joka syntyy siitä, että haluaa jotakin, jota ei vielä ole. Tyytymättömyys on tunne tästä puutteesta ja se suuntaa toimintaa. Ihminen ei siis ole pysähtyneessä tilassa silloin kun hän on tyytymätön, mikäli hän kykenee jollakin tasolla toimimaan tai liikkumaan.

Jos ei kykene toimimaan, rajoittavia tekijöitä on liiaksi tai ei tiedä, miten toimia, tyytymättömyys johtaa turhautumiseen.

Tyytymättömyys tuntuu epämiellyttävältä, mutta on ehkä ihmiskunnan kokonaisuuden kannalta parempi olemassaolon tila kuin tyytyväisyys. Tyytymättömyys ja siitä seuraava toiminta johtavat yleensä jonkinlaiseen muutokseen (ja esimerkiksi tiedemiesluonteilla ja keksijöillä tyytymättömyys on vallitseva luonteenpiirre), ja niille on ainakin vielä tällä hetkellä paljon käyttöä.

Tyytymättömyys ihmisessä on suoraan yhteydessä siihen, mitä ihminen haluaa (mutta ihminen ei aina tiedä, mitä haluaa - seikka, joka saattaa tehdä tyytymättömyydestä häiritsevän olotilan). Niin kauan kuin ihminen haluaa jotakin sellaista, mitä hänellä ei ole, hän on tyytymätön.

Tyytyväinen ihminen puolestaan on pysähtyneessä tilassa (mikäli hän ei ole toimimaan kykenemätön tyytymätön ihminen, joka on pysähtyneeseen tilaan tahtomattaan juuttunut). Hän ei halua mitään, vaan hänellä on jo kaikki, mitä hän haluaa tai hän on hyväksynyt sen, ettei voi saada, mitä haluaa. Tyytyväisyys ei ole koskaan muutoksen lähde.

Ihminen, jolla on joitain asioita, joita hän haluaa, mutta jolla ei ole kaikkea mitä hän haluaa tai joka ei ole hyväksynyt ettei voi saada haluamaansa, on tyytymätön.

Näiden kahden suhteesta on hyvä esimerkki:
"Curiosity killed the cat, but satisfaction brought it back."

Onnellisuudesta puolestaan en tiedä, mitä se on. (Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla tyytyväinen ollakseen onnellinen. Lisäksi ainakin jotkut kityrunkkarit ovat ilmeisesti sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse voida hyvin tai tuntea oloaan hyväksi ollakseen onnellinen. Tilanne on sikäli harmillinen, koska jotkut tätä ymmärtämättömät kirjoittajat vetävät toisinaan onnellisuuden mukaan keskusteluihin ja kysymyksiin, joilla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan tyytymättömyyden ja hyvinvoinnin.)

Onnellisuudesta hämärämmän käsitteen tekee vielä sellainen seikka, jonka voi kertoa kait parhaiten näin. Oletetaan, että olet ihminen, joka haluaa elää yhtenä kappaleena. Kohtaat psykoottisen kirvesmiehen, joka alkaa hakata sinua kappaleiksi, tarkoituksenaan tappaa. Huomautat lähellä seisovalle silminnäkijälle, että haluat elää yhtenä kappaleena ja että sinulla on nyt kurja olo ja pahoja ongelmia tuon kirvesmiehen vuoksi. Silminnäkijä vastaa: "Sillä, että sinua hakataan nyt kirveellä kappaleiksi, ei ole mitään tekemistä onnellisuutesi kanssa." Ja räkäisee päällesi.

Mitä on tuo kuuluisa onnellisuus?

RolloTomasi kirjoitti:Mitä on tuo kuuluisa onnellisuus?

Se on sitä, että osaa elää sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi.

^ Aika tyhjentävästi sanottu. Tulipahan selväksi.

OK!

Siinä tapauksessa varmasti kannattaisi todellakin keskustella hyvinvoinnin parantamisesta ja tavoista korjata ne asiat, joihin ei ole tyytyväinen, sen sijaan, että vetää esiin onnellisuus-kortin.

Onko kellään mitään sitä vastaan, että hyvä parisuhde lisää sellaisen ihmisen hyvinvointia, joka haluaisi olla parisuhteessa?

(Onnellisuuden määritelmän perusteella ihminen, joka tappaa itsensä tai antaa jonkun toisen tappaa itsensä panematta vastaan, on aina onnellinen?)

Duckzilla kirjoitti: Lopetin jo ennen kuin aelaehdit, mutta mikä siinä nyt noin kaiveli? Anteeksi!

Sen kerran kun sanon just niin kuin tarkoitan niin ei mene jakeluun :C

Mut meni jo, mulla on menkat.

Asiasta tuli vielä kuitenkin mieleen että jos esimerkiksi kokonaisuutta parisuhde pidetään onnellisuuden mittarina ja sen ylläpitämiseksi on tehtävä kovasti töitä ja isoja uhrauksia yms yms niin eikös se nyt sitten tarkoita kuitenkin sitä että onni on todellisuudessa kovaa työtä? Tai kääntäen että eikös kova työ ole silloin ihmisen onni?

Olikohan ne munkit sittenkään väärässä periaatteella rukoile ja tee työtä.

Yritetään uudelleen.

prosessi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Mitä on tuo kuuluisa onnellisuus?

Se on sitä, että osaa elää sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi.

Tai tuota voisi kutsua tasapainoisuudeksi.

Koska elämä on kuolemista ja valmistautumista kuolemaan, prosessin määritelmä voisi olla myös "osaa kuolla sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi." Ja jos joku aikoo tappaa sinut vaikka haluaisit elää, sinun pitäisi määritelmän mukaan osata kuolla sen asian kanssa, että olet hieman tyytymätön siihen, että kirvesmies lopettaa elämäsi kesken - panematta vastaan. Niinpä määritelmä sopii tasapainoisuuden määritelmäksi ja tietenkin tasapaino saattaa hieman järkkyä hullun kirvesmiehen iskiessä. Mutta tämän tasapainon järkkyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen haluaisi elää. Jos ihminen haluaa elää, hän kokee elämänsä elämisen arvoiseksi.

Siitä voisi seurata onnellisuuden määritelmä:
onnellisuus on tunne siitä, että oma elämä on/oli elämisen arvoinen.

Tai paremminkin:
Onnellisuus on tunne siitä, että oma valmistautuminen kuolemaan on/oli kokemisen arvoinen.

RolloTomasi kirjoitti:OK!

Siinä tapauksessa varmasti kannattaisi todellakin keskustella hyvinvoinnin parantamisesta ja tavoista korjata ne asiat, joihin ei ole tyytyväinen, sen sijaan, että vetää esiin onnellisuus-kortin.

Kannattaisi.

Onko kellään mitään sitä vastaan, että hyvä parisuhde lisää sellaisen ihmisen hyvinvointia, joka haluaisi olla parisuhteessa?

Ei minulla ainakaan.

(Onnellisuuden määritelmän perusteella ihminen, joka tappaa itsensä tai antaa jonkun toisen tappaa itsensä panematta vastaan, on aina onnellinen?)

Ei. Kuolema kun taitaa olla ultimate toimintakyvyttömyyttä...

RolloTomasi kirjoitti:Yritetään uudelleen.

prosessi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Mitä on tuo kuuluisa onnellisuus?

Se on sitä, että osaa elää sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi.

Tai tuota voisi kutsua tasapainoisuudeksi.

Ilmeisesti minun pitäisi poistaa sanavarastostani myös onnellisuus, realistisuuden lisäksi. Kitinöinti tulee kalliiksi sanavarastolleni.

Koska elämä on kuolemista ja valmistautumista kuolemaan, prosessin määritelmä voisi olla myös "osaa kuolla sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi." Ja jos joku aikoo tappaa sinut vaikka haluaisit elää, sinun pitäisi määritelmän mukaan osata kuolla sen asian kanssa, että olet hieman tyytymätön siihen, että kirvesmies lopettaa elämäsi kesken - panematta vastaan.

Noup. Kuolema on edelleen toimintakyvyttömyyttä, joten kuoleman osaaminen ei mahdu onnellisuuden määritelmääni.

Siitä voisi seurata onnellisuuden määritelmä:
onnellisuus on tunne siitä, että oma elämä on/oli elämisen arvoinen.

Tai paremminkin:
Onnellisuus on tunne siitä, että oma valmistautuminen kuolemaan on/oli kokemisen arvoinen.

Aivan. Et kuitenkaan tainnut huomata, että määritelmäsi on identtinen minun määritelmäni kanssa, käytit vain eri sanoja...

Vaola kirjoitti:

Duckzilla kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Kannattaa kokeilla. Siihen tottuu yllättävän nopeasti.

Jaa.. ketäs mä ny tähän hätään... kaikilla on liian kiire tai pikkujoulut tai jotain.

Tolonen kyllä varmaan tykkäisi, jos ottaisin sut tänne meidän väliin "harjoittelemaan", mutta lapset voisivat olla kummissaan... Ja kaikilla mun sinkkuilevilla tyttökavereillakin on pienet rinnat. Damn.

Löytyykö puhelinnumeroita?

Vadim kirjoitti:

Vaola kirjoitti:

Duckzilla kirjoitti: Jaa.. ketäs mä ny tähän hätään... kaikilla on liian kiire tai pikkujoulut tai jotain.

Tolonen kyllä varmaan tykkäisi, jos ottaisin sut tänne meidän väliin "harjoittelemaan", mutta lapset voisivat olla kummissaan... Ja kaikilla mun sinkkuilevilla tyttökavereillakin on pienet rinnat. Damn.

Löytyykö puhelinnumeroita?

Toki. Kumman haluat? Lapsettoman vai lapsellisen?

Vaola kirjoitti:Toki. Kumman haluat? Lapsettoman vai lapsellisen?

Samapa tuo, kunhan Zuumailee ja Öögailee varattuja.

Tix kirjoitti:Samapa tuo, kunhan Zuumailee ja Öögailee varattuja.

Hei, rakas Tehyläiseni. Ei kai se nyt oikeasti sun mielestä voi olla niin kamalaa jos vähän zoomaa ja öögaa? Kunhan ei zoomaa ja öögaa ystäviensä tyttöystäviä? Tiettykään mitään isompia liikkeitä ei varattujen suuntaan kandee tehdä tai tekee itsestään pellen, mutta jos ihan ystävänä tutustuu, ja pitää zoomausaatteet ihan itsellään? Eikä Vadim ole missään käsittääkseni puolustanut kakun pitämistä ja syömistä samaan aikaan, eikä ole ilmoittanut olevansa valmis alkamaan kenellekään ns. toiseksi mieheksi. Etkö ole kanssani samaa mieltä siitä, että suhteessa olevilla on se valta ja vastuu pitää suhde kasassa? Suhdehan hajoaa tai elää aina sisältä päin.

Zeb kirjoitti:Etkö ole kanssani samaa mieltä siitä, että suhteessa olevilla on se valta ja vastuu pitää suhde kasassa? Suhdehan hajoaa tai elää aina sisältä päin.

Toki. Mutta suhteen ulkopuolisilla on vastuu omasta käytöksestään.

Tix kirjoitti:Toki. Mutta suhteen ulkopuolisilla on vastuu omasta käytöksestään.

Nii-i. Mut jos vaan zoomaa ja öögaa eikä väräytä eväänsäkään enempään jos toinen on ja pysyy varattuna?

Zeb kirjoitti:

Tix kirjoitti:Toki. Mutta suhteen ulkopuolisilla on vastuu omasta käytöksestään.

Nii-i. Mut jos vaan zoomaa ja öögaa eikä väräytä eväänsäkään enempään jos toinen on ja pysyy varattuna?

Sehän on tietty sitä pahinta, sillä jos ei väräytä eväänsäkään mutta ajattelee silti, ei kukaan jolla ei ole teletappitaitoja voi toimia ajatuspoliisina ja tuomarina, rangaistustoimista nyt puhumattakaan.

Zeb kirjoitti:Nii-i. Mut jos vaan zoomaa ja öögaa eikä väräytä eväänsäkään enempään jos toinen on ja pysyy varattuna?

Sitä sanotaan Vadimismiksi.

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Nii-i. Mut jos vaan zoomaa ja öögaa eikä väräytä eväänsäkään enempään jos toinen on ja pysyy varattuna?

Sehän on tietty sitä pahinta, sillä jos ei väräytä eväänsäkään mutta ajattelee silti, ei kukaan jolla ei ole teletappitaitoja voi toimia ajatuspoliisina ja tuomarina, rangaistustoimista nyt puhumattakaan.

Dääm! Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa saadaan Minority Report -tyyppinen valvontajärjestelmä myös varatuista haaveileville tai eroa harkitseville? Saadaan ne pirulaiset nalkkiin ennen kuin ehtivät tuumasta toimeen ja kaikki puolimädät hajoamisuhan alla horjuvat suhteet pelastuvat.

Tix kirjoitti:Sitä sanotaan Vadimismiksi.

Onkse vaarallista tai tarttuvaa?

Vastasin "et vain tunne itseäsi", mutta sen tein vain ihan huvikseen.
Oikeastaan "määrittele paremmin" olisi oikea vastaus. Kun ND sanoo, että hänellä menee paremmin kuin "koskaan aikaisemmin", mihin ajanjaksoon tuo "koskaan" viittaa? Koko ND:n aiempaan elämään? Siis myös varhaislapsuuteen. Miten 4-vuotiaan ND:n elämää ja siinä onnistumista ja nelikymppisen ND:n elämää ja siinä onnistumista voi vertailla keskenään ja julistaa toisen paremmaksi kuin toisen? Lähtökohdat ja tavoitteethan ovat niin erilaiset. Koko kysymyksenasettelu on siis absurdi ja ketju voidaan lakkauttaa turhana.

muoks: Paitsi tietysti, jos ND:n lapsuus oli onneton.

Aito_Johanna kirjoitti:Vastasin "et vain tunne itseäsi", mutta sen tein vain ihan huvikseen.
Oikeastaan "määrittele paremmin" olisi oikea vastaus. Kun ND sanoo, että hänellä menee paremmin kuin "koskaan aikaisemmin", mihin ajanjaksoon tuo "koskaan" viittaa? Koko ND:n aiempaan elämään? Siis myös varhaislapsuuteen. Miten 4-vuotiaan ND:n elämää ja siinä onnistumista ja nelikymppisen ND:n elämää ja siinä onnistumista voi vertailla keskenään ja julistaa toisen paremmaksi kuin toisen? Lähtökohdat ja tavoitteethan ovat niin erilaiset. Koko kysymyksenasettelu on siis absurdi ja ketju voidaan lakkauttaa turhana.

muoks: Paitsi tietysti, jos ND:n lapsuus oli onneton.

Ajattelin aikuiselämääni. Ketju on toki absurdi ja turha. Elämä on.

prosessi kirjoitti: Aivan. Et kuitenkaan tainnut huomata, että määritelmäsi on identtinen minun määritelmäni kanssa, käytit vain eri sanoja...

Ei aivan. Sinun määritelmässäsi se on kykyä elää, mutta sillä ei välttämättä ole arvoa: ihmisellä voi olla kyky elää, ilman että hän haluaa olla olemassa. Hän voi oikeastaan koko ajan tuntea, että yksinkertaisesti haluaa pois. Mutta silti hän toimii - ehkä moraalisesta velvollisuudentunnosta, ehkä siksi koska sekä elämä että kuolema ovat saman arvoisia hänelle, tai ehkä vain siksi ettei hän saa aikaiseksi itsemurhaa, tai sillä ei ole hänelle sen suurempaa merkitystä: on vain vähemmän vaivaa muille, jos hän ei tapa itseään.

Tai hän saattaa koko ajan miettiä, onko olemassaolo kaiken siitä aiheutuvat ahdistuksen, pahan olon ja ikävyyden arvoinen. Ehkä positiivisia asioita ei ole, mutta hänelle ei vain ole tullut mieleen, että hän voisi tappaa itsensä. Tai hän saattaa tuntea, ettei pari positiivista asiaa ole kaiken olemassaolosta aiheutuvan ahdistuksen arvoinen, mutta hän ei ole varma asiasta, ja tämän epävarmuuden vuoksi hän ei ole vielä tappanut itseään. Lapsia hän ei kuitenkaan halua, koska hänen mielestään olisi sadistista luoda uusi ihminen, joka tulee elämään ahdistuksessa miettien koko ajan, miksi hän on olemassa, ymmärtäen sen turhuuden ja tuntien olemassaolosta aiheutuvan ahdistuksen. Silti sinun onnellinen ihminen ei ole tullut hulluksi tai menettänyt toimintakykyään.

Minun määritelmässäni puolestaan onnelliselle ihmiselle on yksinkertaisesti selvää, että olemassaolo on kokemuksen arvoinen asia. Hän arvostaa omaa elämäänsä. Hän saattaa jopa haluta lapsia, koska elämä on hänen mielestään arvokas. Tai jos hän ei halua lapsia itse, hän ei kuitenkaan pidä lapsia haluavia ihmisiä sadisteina ja kostonhimoisina psykopaatteina.

prosessi kirjoitti:

Koska elämä on kuolemista ja valmistautumista kuolemaan, prosessin määritelmä voisi olla myös "osaa kuolla sen oman tyytymättömyytensä kanssa tulematta toimintakyvyttömäksi tai hulluksi." Ja jos joku aikoo tappaa sinut vaikka haluaisit elää, sinun pitäisi määritelmän mukaan osata kuolla sen asian kanssa, että olet hieman tyytymätön siihen, että kirvesmies lopettaa elämäsi kesken - panematta vastaan.

Noup. Kuolema on edelleen toimintakyvyttömyyttä, joten kuoleman osaaminen ei mahdu onnellisuuden määritelmääni.

Jos haluaa olla elossa, mutta tulee tyytymättömäksi siitä, että tajuaa kuolevansa seuraavan varttitunnin aikana, sinun onnellisen ihmisen pitäisi kyetä elämään tuo aika menettämättä toimintakykyään ja tulematta hulluksi - senkin jälkeen kun häneltä puuttuu muutama raaja. Ja hän siis elää sen vartin, joten kykyä elää tarvitaan. (Nyt haluan kyllä hulluuden määritelmän!)

Minun määritelmässäni puolestaan, jos hän sattuu menettämään toimintakykynsä tai tulee hulluksi asianlaidan tajuttuaan, hän vain menettää tasapainonsa. Ei onnellisuuttaan. (Minun määritelmäni on kuitenkin vain yritys koota onnellisuuden määritelmä Kitinässä - henkilökohtaisesti saatan hyvinkin olla sinun kanssasi samaa mieltä.)

Kitinästä kerätyn tiedon perusteella puolestaan sillä, että kirvesmurhaaja hakkaa ihmistä kappaleiksi ja aikoo tappaa ei saa olla mitään tekemistä hänen onnellisuutensa kanssa. Tämä on onnellisuuskysymyksen ydin. "It's a mystery wrapped in a riddle inside an enigma." Kun se on ratkaistu, tiedämme, mitä onnellisuus on. Siihen asti kaikki arvaukset ovat yhtä hyviä, kunhan muistamme ydinajatuksen.

prosessi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:
Siinä tapauksessa varmasti kannattaisi todellakin keskustella hyvinvoinnin parantamisesta ja tavoista korjata ne asiat, joihin ei ole tyytyväinen, sen sijaan, että vetää esiin onnellisuus-kortin.

Kannattaisi.

Miksi sitten ihmiset heiluttelevat onnellisuus-korttia, vaikka se ei kannata?

RolloTomasi kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Aivan. Et kuitenkaan tainnut huomata, että määritelmäsi on identtinen minun määritelmäni kanssa, käytit vain eri sanoja...

Ei aivan. Sinun määritelmässäsi se on kykyä elää, mutta sillä ei välttämättä ole arvoa: ihmisellä voi olla kyky elää, ilman että hän haluaa olla olemassa. Hän voi oikeastaan koko ajan tuntea, että yksinkertaisesti haluaa pois. Mutta silti hän toimii - ehkä moraalisesta velvollisuudentunnosta, ehkä siksi koska sekä elämä että kuolema ovat saman arvoisia hänelle, tai ehkä vain siksi ettei hän saa aikaiseksi itsemurhaa, tai sillä ei ole hänelle sen suurempaa merkitystä: on vain vähemmän vaivaa muille, jos hän ei tapa itseään.

Minä lasken tuon toimintakyvyttömyydeksi, sillä jos haluaa pois, jättää hyvin paljon asioita tekemättä. Jos nippa nappa selviytyy käytännön toimista muttei koskaan tee mitään kivaa, ei yksinkertaisesti ole onnellinen.

Tai hän saattaa koko ajan miettiä, onko olemassaolo kaiken siitä aiheutuvat ahdistuksen, pahan olon ja ikävyyden arvoinen. Ehkä positiivisia asioita ei ole, mutta hänelle ei vain ole tullut mieleen, että hän voisi tappaa itsensä. Tai hän saattaa tuntea, ettei pari positiivista asiaa ole kaiken olemassaolosta aiheutuvan ahdistuksen arvoinen, mutta hän ei ole varma asiasta, ja tämän epävarmuuden vuoksi hän ei ole vielä tappanut itseään. Silti sinun onnellinen ihminen ei ole tullut hulluksi tai menettänyt toimintakykyään.

Tuo kuvaus on sekä hulluutta että toimintakyvyttömyyttä.

Minun määritelmässäni puolestaan onnelliselle ihmiselle on yksinkertaisesti selvää, että olemassaolo on kokemuksen arvoinen asia. Hän arvostaa omaa elämäänsä. Hän saattaa jopa haluta lapsia, koska elämä on hänen mielestään arvokas. Tai jos hän ei halua lapsia itse, hän ei kuitenkaan pidä lapsia haluavia ihmisiä sadisteina ja kostonhimoisina psykopaatteina.

Edelleen olemme samoilla linjoilla.

Jos haluaa olla elossa, mutta tulee tyytymättömäksi siitä, että tajuaa kuolevansa seuraavan varttitunnin aikana, sinun onnellisen ihmisen pitäisi kyetä elämään tuo aika menettämättä toimintakykyään ja tulematta hulluksi - senkin jälkeen kun häneltä puuttuu muutama raaja. Ja hän siis elää sen vartin, joten kykyä elää tarvitaan.

Pitäisi. Toisaalta tuossa vaiheessa onnistumisella ei ole kovin suurta väliä.

(Nyt haluan kyllä hulluuden määritelmän!)

Tuo sinun kuvauksesi tuolla yllä sopi erinomaisesti siihen tarkoitukseen.

Minun määritelmässäni puolestaan, jos hän sattuu menettämään toimintakykynsä tai tulee hulluksi asianlaidan tajuttuaan, hän vain menettää tasapainonsa. Ei onnellisuuttaan.

Niin minunkin määritelmässäni. Luet sen jotenkin oudosti.

Kitinästä kerätyn tiedon perusteella puolestaan sillä, että kirvesmurhaaja hakkaa ihmistä kappaleiksi ja aikoo tappaa ei saa olla mitään tekemistä hänen onnellisuutensa kanssa. Tämä on onnellisuuskysymyksen ydin. "It's a mystery wrapped in a riddle inside an enigma." Kun se on ratkaistu, tiedämme, mitä onnellisuus on. Siihen asti kaikki arvaukset ovat yhtä hyviä, kunhan muistamme ydinajatuksen.

Kannattaako tuollaisia tietoja yleensäkään keräillä?

prosessi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Siinä tapauksessa varmasti kannattaisi todellakin keskustella hyvinvoinnin parantamisesta ja tavoista korjata ne asiat, joihin ei ole tyytyväinen, sen sijaan, että vetää esiin onnellisuus-kortin.

Kannattaisi.

Miksi sitten ihmiset heiluttelevat onnellisuus-korttia, vaikka se ei kannata?

Jos se on helpompaa kuin ajatteleminen.

prosessi kirjoitti: Tuo kuvaus on sekä hulluutta että toimintakyvyttömyyttä.

Minulle ei.

prosessi kirjoitti: Niin minunkin määritelmässäni. Luet sen jotenkin oudosti.

No sehän johtui vain siitä, että tarkoitat sanoilla elää, toimintakyvytön ja hullu eri asioita kuin minä.

(Tämä taas liittyy verbaaliseen vajavaisuuteeni. Ja ehkä myös sanojen petollisuuteen.)

Kannattaako tuollaisia tietoja yleensäkään keräillä?

Kannattaa, koska osa kitykansasta on jostakin syystä sekoittanut hyvinvoinnin ja elämästä nauttimisen onnellisuuteen. Ja sitten on vielä nämä, jotka hyvinvoinnista puhuttaessa vastaavat, ettei jollakin asialla ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, mutta eivät kuitenkaan kerro, mitä onnellisuus on. Siksi pitää kerätä tietoja onnellisuudesta, ja vastaus on toistaiseksi se, että huonosti voiva, tasapainoton ja elämästä nauttimaton ihminen pitää elämäänsä kuitenkin kokemisen arvoisena. Tarkoituksena on kai myös osoittaa onnellisuus-kortin heiluttajille, että hyvinvoinnista puhuttaessa ei keskusteluun kannata sotkea onnellisuutta, vaikka he kuitenkin sen jossakin vaiheessa yleensä tekevät.

prosessi kirjoitti: Jos se on helpompaa kuin ajatteleminen.

Nyt kai vihjaat, että on mahdollista, että ihmisille on helpompaa olla ajattelematta ja siksi he eivät sitä tee?

RolloTomasi kirjoitti:Nyt kai vihjaat, että on mahdollista, että ihmisille on helpompaa olla ajattelematta ja siksi he eivät sitä tee?

En vihjaa, vaan vastasin kysymykseen, miksi onnellisuuskorttia heilutellaan. Suurin osa ihmisistä ei heiluttele sitä, mistä voinee vetää sen johtopäätöksen, että he joko ajattelevat, tai eivät piittaa hittojakaan.