Olinko se minä?.... pliis god no (taisin olla, apuva!)Elppis kirjoitti:Mulla jäi lauantaista päässä soimaan lausahdus: "Oletko sä lihonnut vai näkyykö se jo?" Annettakoon se anteeksi alkoholi tekosyynä.
Bettylle onnea <3
Ei, et ollut sinä. Tosin annoit kommentista satikutia (hyvä poeka!).Vihtahousu kirjoitti:Olinko se minä?.... pliis god no (taisin olla, apuva!)Elppis kirjoitti:Mulla jäi lauantaista päässä soimaan lausahdus: "Oletko sä lihonnut vai näkyykö se jo?" Annettakoon se anteeksi alkoholi tekosyynä.
Hyvä, ei mitään muistikuvaa tilanteestaElppis kirjoitti:Ei, et ollut sinä. Tosin annoit kommentista satikutia (hyvä poeka!).Vihtahousu kirjoitti:Olinko se minä?.... pliis god no (taisin olla, apuva!)Elppis kirjoitti:Mulla jäi lauantaista päässä soimaan lausahdus: "Oletko sä lihonnut vai näkyykö se jo?" Annettakoon se anteeksi alkoholi tekosyynä.
Runollista kaikessa surullisuudessaan. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut jäässä luitaan ja ytimiään myöten.Savannah kirjoitti:On kamalaa katsoa kun kaduilla on kerjäläisiä. Yksikin mies on ollut useita viikkoja aina samassa paikassa kyyristyneenä hartaaseen, puoli-istuvaan asentoon ja pitää polviensa alla muovipussia. Tänään hänen päälleen satoi lunta.
Toivoakseni Suomen talvi hoitaa tämän uusien EU-kansalaisten kerjäys- ja varasteluongelman ja romanileirit muuttavat takaisin etelään.Savannah kirjoitti:On kamalaa katsoa kun kaduilla on kerjäläisiä. Yksikin mies on ollut useita viikkoja aina samassa paikassa kyyristyneenä hartaaseen, puoli-istuvaan asentoon ja pitää polviensa alla muovipussia. Tänään hänen päälleen satoi lunta.
Oletettavasti ei ollut. Mietin pitkään miksi kyseinen mies pistää joka kerta silmääni aivan eri tavalla kuin muut kerjäläiset. Tulin siihen johtopäätökseen, että muut kerjäläiset ovat aktiivisia ja he näyttävät käyvän selviytymistaistelua elämästään, kun taas tämä mies ei koskaan liiku ja vaikuttaa siltä, että hän olisi luovuttanut. Jotenkin paljon surullisempaa katsottavaa. Todellisuudessa hän tuskin on luovuttanut, koska muutenhan hän ei olisi siinä.prosessi kirjoitti: Runollista kaikessa surullisuudessaan. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut jäässä luitaan ja ytimiään myöten.
Minä pidän tuollaisista kerjäläisistä, niille tavallisille en normaalioloissa edes anna rahaa, mutta tuollaisille on joskus tullut tarjottua kahvilassa kahvikupillinen ja juteltua mukavia. Sen seurauksena nuo aivan kuin heräävät henkiin, ja uudelleen tavattaessa ovat aina yhtä hengissä. Ja ne muistavat aina muistuttaa minua, että kerjäläisiä kannattaa kyllä oikeasti varoa, sillä suurin osa niistä on kelvottomia.Savannah kirjoitti:Oletettavasti ei ollut. Mietin pitkään miksi kyseinen mies pistää joka kerta silmääni aivan eri tavalla kuin muut kerjäläiset. Tulin siihen johtopäätökseen, että muut kerjäläiset ovat aktiivisia ja he näyttävät käyvän selviytymistaistelua elämästään, kun taas tämä mies ei koskaan liiku ja vaikuttaa siltä, että hän olisi luovuttanut. Jotenkin paljon surullisempaa katsottavaa. Todellisuudessa hän tuskin on luovuttanut, koska muutenhan hän ei olisi siinä.prosessi kirjoitti:Runollista kaikessa surullisuudessaan. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut jäässä luitaan ja ytimiään myöten.
Minun tekisi mieli puhutella kyseistä miestä, tarjota hänelle jotain ja tietää mikä hänen tarinansa on. Syy siihen miksi en ole näin tehnyt on se, että a) mietin mahdollisia seurauksia ja ongelmia b) se etten tiedä onko meillä yhteistä kieltä. En oikein usko, että hänestä tulisi ongelmia jatkossa, koska hän tosiaankin vaikuttaa siltä, että hän ei tiedosta lainkaan muuta maailmaa kerjätessään, mutta se mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Asia kuitenkin vaivaa minua jollakin tasolla ja voi olla, että jos hän yhtäkkiä katoaa katukuvasta niin minua jää iäksi mietityttämään se etten koskaan yrittänyt puhutella häntä.prosessi kirjoitti: Minä pidän tuollaisista kerjäläisistä, niille tavallisille en normaalioloissa edes anna rahaa, mutta tuollaisille on joskus tullut tarjottua kahvilassa kahvikupillinen ja juteltua mukavia. Sen seurauksena nuo aivan kuin heräävät henkiin, ja uudelleen tavattaessa ovat aina yhtä hengissä. Ja ne muistavat aina muistuttaa minua, että kerjäläisiä kannattaa kyllä oikeasti varoa, sillä suurin osa niistä on kelvottomia.
Tuosta muistui mieleeni eräs vastaavanoloinen tapaus Pariisista. Siellä eräällä sivukadulla puiston vieressä vietti öitään henkilö, josta en kyllä tiedä oliko hän ollenkaan kerjäläinen vai vain asunnoton, koska yöpaikallaan hän ei ainakaan koskaan kerjännyt. Hän ilmestyi paikalleen iltaisin, ja oli aina jossain vaiheessa levittänyt jalkakäytävän reunaan ison pahvinpalan, viikannut viininpunaiset prässihousunsa pahvin reunalle ja asettanut kenkänsä housujen viereen hyvin säntillisesti. Paikallaan peiton alla hän makasi kasvot puiston aitaa päin.Savannah kirjoitti:Minun tekisi mieli puhutella kyseistä miestä, tarjota hänelle jotain ja tietää mikä hänen tarinansa on. Syy siihen miksi en ole näin tehnyt on se, että a) mietin mahdollisia seurauksia ja ongelmia b) se etten tiedä onko meillä yhteistä kieltä. En oikein usko, että hänestä tulisi ongelmia jatkossa, koska hän tosiaankin vaikuttaa siltä, että hän ei tiedosta lainkaan muuta maailmaa kerjätessään, mutta se mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Asia kuitenkin vaivaa minua jollakin tasolla ja voi olla, että jos hän yhtäkkiä katoaa katukuvasta niin minua jää iäksi mietityttämään se etten koskaan yrittänyt puhutella häntä.
Juuri tätä en halua. En tiedä onko pohjimmainen syy siihen, että haluan kohdella häntä inhimillisesti vain halu vaientaa kolkuttava omatuntoni siitä, että tepastelen aina hänen ohitseen vauhdilla, menen toimistolle ja juon siellä lämmintä kaakaota miettimättä edes hyväosaisuuttani. Toisaalta en oikein usko, koska veikkaan että unohtaisin hänet aika nopeasti jos hän ei olisi päivittäin silmieni edessä. Hmm vaikea dilemma. Taidan tehdä sopimuksen itseni kanssa, että yritän kommunikoida hänen kanssaan ensi viikolla jos hän vielä silloinkin on paikoillaan.prosessi kirjoitti:Tuosta matkasta on nyt aikaa jo kymmenen vuotta, ja edelleen hän juolahtaa mieleeni aina silloin tällöin.
Minä en unohda, eikä unohtamista edistänyt sekään, etten koskaan puhunut hänen kanssaan. Saattaa liittyä siihen, etten koskaan kävele erityisen nopeasti, koska silloin jäisi liian paljon näkemättä. Jos on kiire niin juoksen, mutta pikakävelyä en ole koskaan oikein sisäistänyt.Savannah kirjoitti:Juuri tätä en halua. En tiedä onko pohjimmainen syy siihen, että haluan kohdella häntä inhimillisesti vain halu vaientaa kolkuttava omatuntoni siitä, että tepastelen aina hänen ohitseen vauhdilla, menen toimistolle ja juon siellä lämmintä kaakaota miettimättä edes hyväosaisuuttani. Toisaalta en oikein usko, koska veikkaan että unohtaisin hänet aika nopeasti jos hän ei olisi päivittäin silmieni edessä. Hmm vaikea dilemma. Taidan tehdä sopimuksen itseni kanssa, että yritän kommunikoida hänen kanssaan ensi viikolla jos hän vielä silloinkin on paikoillaan.prosessi kirjoitti:Tuosta matkasta on nyt aikaa jo kymmenen vuotta, ja edelleen hän juolahtaa mieleeni aina silloin tällöin.
Estääkö jokin niillä juoksemisen? Olen minä sen verran aikoinaan kuitenkin tanssinut, että kunnolliset korkokengät jalassa juostessakin pysyvät, ja sellaisia superavoimia avokkaita en käytä, pidän remmeistä.Savannah kirjoitti:Et taida käyttää korkokenkiä?prosessi kirjoitti:Jos on kiire niin juoksen, mutta pikakävelyä en ole koskaan oikein sisäistänyt.
Mielestäni korkeissa koroissa juoksevien naisten viihdearvo on aina ollut suuri, toisaalta korkokengissä juoksevien miesten viihdearvo on vielä suurempi. Tepastelen mieluummin reippaasti kun juoksen, mutta jokainen tyylillään.prosessi kirjoitti: Estääkö jokin niillä juoksemisen? Olen minä sen verran aikoinaan kuitenkin tanssinut, että kunnolliset korkokengät jalassa juostessakin pysyvät, ja sellaisia superavoimia avokkaita en käytä, pidän remmeistä.