Vadim kirjoitti:prosessi kirjoitti:(If you yourself are a guy, and you know the man in question, you will often have said to yourself, "Funny? He wouldn't know a joke if it came served on a bed of lettuce with sauce béarnaise.")
Useimmat meistä lienevät hieman sokeita rakastettujemme hyville ja huonoille puolille. Tavallisestihan käy niin, että ensin ihastumme niihin huonoihin puoliin; kun järki alkaa voittaa, huonot puolet osoittautuvat... huonoiksi puoliksi, ja hyvät puolet unohtuvat, jos niitä on koskaan havaittukaan. Tai ollutkaan.
Onneksi itse olen sen verran huono itsepetoksessa, että tuollaista on minulle aikuisiällä sattunut vain kerran, ja kyseessä oli suhde joka alkoi melko pian avioeroni jälkeen, jolloin olin sen verran hajalla, että harkintakyky petti pahasti. Sen sijaan esimerkiksi ex-aviomiehessäni ne piirteet, joihin rakastuin, vetoavat hänessä edelleenkin, ja se huono puoli, jonka suhteen alkuaikoina jo huomasin ja silloin laitoin iän piikkiin, ja jonka katoamista odotin vuosia, ei sitten ollutkaan ikään liittyvä ja johti eroon.
Elukassa taas ihastuin siihen, että hän puhui samaa kieltä kuin minä, tajusi kertaselittämällä mitä tarkoitin silloinkin, kun aiheet olivat hankalia ja hänellä oli eri näkemys asiasta. Oli niin helppoa, kun ei tarvinnut miettiä mitä sanoo ja miten. Eikä tuokaan asia tässä vuosien kuluessa ole muuttunut mihinkään, vaikka Elukassa, kuten kaikissa muissakin ihmisissä, on omat huonotkin puolensa.
En tiedä olenko tässä(kin) suhteessa kävelevä stereotyyppi, mutten koskaan kyllä olen innostunut yhdestäkään hameväen edustajasta sillä verukkeella, että tämä on hauska. Kaikenlaisia muita huonoja tekosyitä on kyllä kuultu.
Eipä tuo minullakaan koskaan ole ollut ensisijainen syy, mutta sen verran huumorintaju kuitenkin helpottaa elämää, että olisi vaikea kuvitella selviävänsä ilman sitä, tai sellaisen ihmisen kumppanina, jolla ei sitä ole. Tuossa tekstissä mainittu synnytykseen liittyvä perustelukin naisten huumorintajuttomuudelle ontui aika pahasti, sillä synnytyssalissa kun kaikki oli päin helvettiä ja pelkäsin sekä vauvan että oman henkeni puolesta, en silti voinut olla huvittumatta siitä, että supistusanturin käyrä näytti rautasahan terältä, kun sen olisi pitänyt näyttää pokasahan vastaavalta. Ja kun siinäkin tilanteessa jotain piti ajatella, niin mieluummin sitten jotain hassua.