Kitinä

Hitsaajaksi. Olen vakavasti miettinyt tätä vaihtoehtoa.

Perustelut:

- se on työtä, nimenomaan ruumiillista työtä
- ammatissa tarvitaan kädentaitoja ja tarkkaa silmää
- ei tarvitse kestää itsetyytyväisiä myynti- ja markkinointi-ihmisiä
- harva tulee vittuilemaan naiselle, jolla on hitsipilli kädessä
- Flashdance-elokuvan Jennifer Bealskin oli hitsari, nih!

Ja vielä:

Hitsareista on pulaa, niille on sairaasti töitä.

Jäin miettimään EW:n toteamaa työnsä vaikutuksista. Eikö jokaisen pitäisi pystyä näkemään työnsä (ja samalla vaikutuksensa maailmaan) yksilöitä koskettavana ja positiivisena? Siten säilyttää mielekkyyden tehtävissään.

Voisin minäkin pitää työtäni tylsänä tehtäväluettelona, joka sisältää vähemmän mieluisia suoritteita kuten alusastioiden tyhjentämisen, samojen selitysten paasaamisen päivästä toiseen sekä toistuvan mittaamisen ja valvonnan. Sitähän työ teknisesti on.

Työn tarkoitus on kuitenkin tuottaa terveyttä ja hyvinvointia yksilöille ja auttaa heitä ja heidän perhettään sopeutumaan kriisiin ja muuttuneeseen tilanteeseen. Näin minä sen näen ja sitä lähden työvuoron alussa toteuttamaan. Väitän myös asenteeni johtavan parempiin tuloksiin kuin tehtäväkeskeisen suorittamisen, sekä omalta että potilaan ja hänen läheistensä kannalta. Tämä sisäinen näkemys työstä on myös pitänyt alalla sen ongelmista huolimatta.

Vaatesuunnittelua en ammattina tunne mutta miksei sama pätisi jokaiseen ammattiin. On eroa teetkö määrätyt tehtävät läpi vain saadaksesi palkan, vai näätkö työsi osana jotain suurempaa, tuomassa jotain hyvää ihmisille.

Melnais kirjoitti:Eikö jokaisen pitäisi pystyä näkemään työnsä (ja samalla vaikutuksensa maailmaan) yksilöitä koskettavana ja positiivisena? Siten säilyttää mielekkyyden tehtävissään.

Mitä on "mielekkyys"
Ihan jalo aatos sinänsä, mutta vaatii melkoista kykyä itsepetokseen, jotta tuohon oikeasti pystyy - ainakin jos oman rattaan koko firman koneistossa on jossain "pienimmän" ja "lievästi pienimmän" välimaastossa.

Rahkapussi kirjoitti:Hitsaajaksi. Olen vakavasti miettinyt tätä vaihtoehtoa.

Perustelut:

Miinuspuolena todettakoon, että hitsausalalla taitaa äijähenki olla vielä aika tukevasti voimissaan. Kovin feministisiä arvoja omaavan ei siis kannattane alalle hakeutua.

+

Eikös hitsaritkin ole kohta jo korvattu CNC-roboteilla?

Elukka kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Eikö jokaisen pitäisi pystyä näkemään työnsä (ja samalla vaikutuksensa maailmaan) yksilöitä koskettavana ja positiivisena? Siten säilyttää mielekkyyden tehtävissään.

Mitä on "mielekkyys"
Ihan jalo aatos sinänsä, mutta vaatii melkoista kykyä itsepetokseen, jotta tuohon oikeasti pystyy - ainakin jos oman rattaan koko firman koneistossa on jossain "pienimmän" ja "lievästi pienimmän" välimaastossa.

En nää asiaa noin. Miksi nollatehtävästä maksettaisiin? Jonkin vuoksi sitä työntekijää tarvitaan työpaikalle häärimään ja siitä tarpeesta on järkevää löytää itselleen syy olla paikalla.

Moni on väittänyt tekevänsä työtä pelkästä rahasta. Ihmettelen suuresti miten niin suuren osan elämästään voi myydä, jos tehtävä ei merkitse itselle mitään tai on jopa vastenmielistä.

Melnais kirjoitti: Moni on väittänyt tekevänsä työtä pelkästä rahasta. Ihmettelen suuresti miten niin suuren osan elämästään voi myydä, jos tehtävä ei merkitse itselle mitään tai on jopa vastenmielistä.

...Voi se oma pikku homma toki olla tavallaan mielenkiintoinen, vaikkei siinä mitään maailma-pelastuu -luokan suurta tarkoitusta näkisikään takana.

Mä kirjoitin tän ketjun alussa pitkän sepustuksen, mitä tekisin ja opiskelisin, jos saisin valita uudelleen, mutta sitten tajusin, että ilmeisesti asiaa olisi pitänyt pohtia työllisyystilanteen ja palkan kannalta. Ei pysty. Työn sisältö motivoi enemmän kuin palkka, vaikka uusissa valinnoissani palkka olisikin ollut nykyistä huomattavasti parempi.

Toisaalta en voi kuvitella paljon parempaa työtä kuin nykyinen, teen työtä, jolla on tarkoitus, ja koska tehtävä on pitkälle erikoistunut, olen jokseenkin ainoa noiden kahden työkaverin kanssa tällä toimenkuvalla. Aika riskaabeliksi kokisin uudelleen uudella alalla aloittamisen, voisi kääntyä asiat aika paljon huonompaan.

Elukka kirjoitti:

Rahkapussi kirjoitti:Hitsaajaksi. Olen vakavasti miettinyt tätä vaihtoehtoa.

Perustelut:

Miinuspuolena todettakoon, että hitsausalalla taitaa äijähenki olla vielä aika tukevasti voimissaan. Kovin feministisiä arvoja omaavan ei siis kannattane alalle hakeutua.

+

Eikös hitsaritkin ole kohta jo korvattu CNC-roboteilla?

Kommenttisi on lievästi sanottuna sovinistinen ja holhoava, etkä liene kuitenkaan hitsari? Isäni oli automekaanikko ja olen viettänyt suurimman osaan lapsuuttani aika miehisessä ilmapiriissä: minä saan miehet punastelemaan, jos niin haluan.

Ja tuohon robottiasiaan vielä: ovat sen verran kallista tavaraa kuitenkin, ettei niitä joka pajasta löydy. Sitä paitsi: robotti hyytyy siellä, missä suomalainen ei.

Rahkapussi kirjoitti:
Ja tuohon robottiasiaan vielä: ovat sen verran kallista tavaraa kuitenkin, ettei niitä joka pajasta löydy. Sitä paitsi: robotti hyytyy siellä, missä suomalainen ei.

Kovasti niitä hitsaajia rekrytoidaan ja kurssitetaan, eli kyllä niille tarvetta on.

Robotit varmaankin sopivat sarjatyöhön, mutta läheskään kaikki hitsarin työ ei tosiaankaan ole sitä liukuhihnahommaa.

Rahkapussi kirjoitti:Kommenttisi on lievästi sanottuna sovinistinen ja holhoava, etkä liene kuitenkaan hitsari?

En, mutta minä olenkin kuule tyttöseni IT-alalla.
Vaan älä sinä sillä suotta vaivaa sievää pikku päätäsi.

EveryWoman kirjoitti:Netissä minun on tuohon helppo suhtautua, mutta muistinpa taas, mikä onni onkaan että en enää seurustele tuollaisen lannistajatyypin kanssa. Ette arvaakaan kuinka suuri käytännön vaikutus sillä on ollut! Toivottavasti tämä käytös rajoittuu nettipersooniinne, ettekä kohtele esmes vaimojanne, tyttöystäviänne ja muita ystäviänne IRL tuolla tavoin.

Oletpa sinä ylimielinen ja ilkeä näsäviisastelija täällä netissä. Toivottavasti et ole tuollainen ystäviäsi, rakkaimpiasi ja pieniä kissanpentuja kohtaan in real life, koska muuten joku päivä SoEasy saattaa kyllästyä piikittelyysi ja sanoa moikkelis koikkelis. Mites sitten suu pannaan?

Elukka kirjoitti:

Rahkapussi kirjoitti:Kommenttisi on lievästi sanottuna sovinistinen ja holhoava, etkä liene kuitenkaan hitsari?

En, mutta minä olenkin kuule tyttöseni IT-alalla.
Vaan älä sinä sillä suotta vaivaa sievää pikku päätäsi.

Ahaa, se selittää kaiken. Näytön takaa on niiiin helppo aukoa päätä, kun lihakset ovat voimistuneet hiiren naputtelusta

Rahkapussi kirjoitti:

Elukka kirjoitti:

Rahkapussi kirjoitti:Kommenttisi on lievästi sanottuna sovinistinen ja holhoava, etkä liene kuitenkaan hitsari?

En, mutta minä olenkin kuule tyttöseni IT-alalla.
Vaan älä sinä sillä suotta vaivaa sievää pikku päätäsi.

Ahaa, se selittää kaiken. Näytön takaa on niiiin helppo aukoa päätä, kun lihakset ovat voimistuneet hiiren naputtelusta

Kunhan demonstroin miten sovinistinen ja holhoava osaisin olla jos haluaisin.

Elukka kirjoitti:
Kunhan demonstroin miten sovinistinen ja holhoava osaisin olla jos haluaisin.

I got it!

EveryWoman kirjoitti: Suunnittelen vaatteita, joiden avulla ihminen voi
a) oppia tuntemaan itsensä paremmin (ylläripylläri!),

Ei tuu kauppoja.

Teemabiisi:

http://www.lyricsdir.com/morrissey-i-am ... yrics.html

EveryWoman kirjoitti:Kun ihmiset tuntevat itsensä paremin ja voivat paremmin, he tekevät maailmassa enemmän hyvää ja vähemmän pahaa.

Muoti kokonaisuutena on nähdäkseni aika kaksijakoista. On muotia, joka houkuttelee ihmisiä pukeutumisella luomaan itsestään epäaidon kuvan ja mukautumaan johonkin ennalta määriteltyyn ryhmään (hopparit, pissikset, menestyvät business-ihmiset, trophy wifet, gootit etc.) arvostuksen ja hyväksynnän saavuttamiseksi. Ja sitten sitä mitä itse yritän tehdä, jonka vaikutus on päinvastainen: kunkin kuluttajan oman persoonallisuuden esiin tuominen ja rohkaiseminen muoteista irtautumiseen.

No, kauneuden ja puhtauden välillä on vallinnut läheinen yhteys aina Platonista lähtien, mikä tekee tietysti kauneudesta jo sinänsä hyvin, hyvin ongelmallisen; ehkä tämän vuoksi on syytä pohtia etiikan ja estetiikan suhdetta ja järjestystä ennen loikkaamista (johtopäätöksiin).

Muotiin tietysti liittyy muitakin ongelmakohtia, kuten sen suhde materiaan ja kuluttamiseen. Voiko muoti olla muutakin kuin muotti? Voiko konstruoidun itsen jatkamisella materian keinoin olla jollain tavoin vapauttavaa, vai onko tietyn muodon omaksuminen suhteessa itseen vain uusien vankiloiden rakentamista?

Itse tietysti jatkan kuopan kaivamista. Itselleni ja muille.

Minulle on arvoitus, miten ihminen voi oppia tuntemaan itsensä paremmin vaatteen avulla. Täydellinen arvoitus. Ostamalla jonkin virheliikeen saatan oppia, että en näytä kovin hyvältä se vaate päällä, mutta mutta .. no.

Näen nykyisessä työssäni arvoa asiakkaideni kannalta. Oikeudenmukaisten ratkaisujen aikaansaaminen, etupäässä neuvotteluteitse, on omiaan myös vähentämään konflikteja ja oikeuslaitoksen kuormitusta, mutta en silti näe, että tämä työ olisi arvokkaampaa kuin plastiikkakirurgin työ. Pohjimmiltaa kyse on sama asiasta - tarjotaan ratkaisuja ongelmiin, joita ihmisillä on. Eettisistä syistä varmaan kieltäytyisin kiristelemästä moneen kertaan kursittuja naamoja ja laittamasta blondeille jättisilkkareita, mutta luulen että moni Ihan Tavallinen Ihminen joka korjauttaa jonkin pitkään häirinneen ja kenties itsetuntoa heikentäneen ulkoisen tekijän onnellistuu ihan aidosti oikeasti pitkällä tähtäimellä. Vaikka vika olisikin etupäässä omien korvien välissä, se voi korjaantua muutoksella.

Tix kirjoitti:Minulle on arvoitus, miten ihminen voi oppia tuntemaan itsensä paremmin vaatteen avulla. Täydellinen arvoitus. Ostamalla jonkin virheliikeen saatan oppia, että en näytä kovin hyvältä se vaate päällä, mutta mutta .. no.

Näen nykyisessä työssäni arvoa asiakkaideni kannalta. Oikeudenmukaisten ratkaisujen aikaansaaminen, etupäässä neuvotteluteitse, on omiaan myös vähentämään konflikteja ja oikeuslaitoksen kuormitusta, mutta en silti näe, että tämä työ olisi arvokkaampaa kuin plastiikkakirurgin työ. Pohjimmiltaa kyse on sama asiasta - tarjotaan ratkaisuja ongelmiin, joita ihmisillä on. Eettisistä syistä varmaan kieltäytyisin kiristelemästä moneen kertaan kursittuja naamoja ja laittamasta blondeille jättisilkkareita, mutta luulen että moni Ihan Tavallinen Ihminen joka korjauttaa jonkin pitkään häirinneen ja kenties itsetuntoa heikentäneen ulkoisen tekijän onnellistuu ihan aidosti oikeasti pitkällä tähtäimellä. Vaikka vika olisikin etupäässä omien korvien välissä, se voi korjaantua muutoksella.

Plastiikkakirurgiaan suhtautumisessa esiintyy hyvin paljon jotain ihme jeesustelua, jota en kerta kaikkiaan ymmärrä.

Jos ihmisellä on häntä itseään häiritsevä puute ulkonäössä (hörökorvat, iso nenä, pienet rinnat, what ever) niin miksi helvetissä hänen pitäisi vain tyytyä siihen? Jos hänellä on rahaa maksaa tri Nanonanolle puutteen korjaamisesta, niin miksi hän ei tekisi niin?

Vastoin yleistä myyttistä käsitystä, ymmärtääkseni suurin osa plastiikkakirurgin asiakkaista on selväjärkisiä ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Sos. poken kierroksien lisäämiseksi: minulle ja vaimolleni on molemmille tehty esteettiseen kirurgiaan liittyvä toimenpide.

Vaimoni on kait tyytyväinen (en ole koskaan kysynyt: oletko tyytyväinen), itse olen.

Ps. miksi olisi parempi maksaa EW:lle tuhansia eeroja uusista itsetuntemusta lisäävistä vaatteista, jos todellinen ongelma on liian iso nenä, josta myös pääsee eroon muutamalla tuhannella eerolle.

Mielestäni on parempi suunnata hoito sinne, missä vika on.

No senku tiätäs!

Pitäs olla jotai sellasta misä:
- sais tehä käsitöitä tms.
- ei tarvis vaivata päätäs hankalil paperitöil
- ei fyysisesti älyraskasta
- ei tarttis ol kokoaja ihmiste kans tekemisis
- ei kuiteskaa yrittäjänä, ko sit ei luonaa mikää, mää oon laiska
- joku luova osuus olis pop. Ettei yht ja samaa päiväst toisee.

Noni, keksikää.

Mää oon miettiny jo mont vuat.

elco kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Netissä minun on tuohon helppo suhtautua, mutta muistinpa taas, mikä onni onkaan että en enää seurustele tuollaisen lannistajatyypin kanssa.

Njoo, onhan sitä itsekin tullut hengiltua kaiken maailman realisminsa kadottaneiden huithapelien kanssa.

Tällä viitannet siihen, että minun ajatteluni on jotenkin epärealistista? Varmaan arvaatkin, että seuraavaksi pyydän sinua erittelemään ne mielestäsi epärealistisimmat jutut. Ilman sanomisieni vääristelyä, kiitos! Vaihtoehtoja:
- joillekin ihmisille tulee vaatteistani hyvä olo,
- hyvinvoiva ihminen toimii maailmassa paremmin kuin huonosti voiva,
- minun kannatti valita ammatikseni se, minkä valitsin (eikä esimerkiksi astronauttiutta),
- tavoitteitaan ei kannata rajata vain niihin, joiden toteutumisesta voi saman tien olla varma.

Mikä näistä on sitä huithapeliutta?

elco kirjoitti:Et sitäpaitsi taaskaan ymmärtänyt yhtään mitään: pointtini ei ollut, että hauskuus tulisi jotenkin kärsimyksestäsi. Päinvastoin, hauskuus tulee läpänheitosta samanlaisen huumorintajun ja arvot omistavien tyyppien välillä. Sinä et ole tässä keskipiste vaan vain katalysaattori. Kyllähän maailma olisi paha paikka, jollei erilaisten ihmisten tietentahtoisille kummallisuuksille saisi nauraa.

Kuka sanoi, että pyrkisitte tuottamaan minulle kärsimystä? Suosittelen (edelleen) sinulle tekstieni tarkempaa lukemista ennen kuin alat kompastella omissa "nokkeluuksissasi".

Puhuin toiminnastanne IRL, en nettitoilailustanne. Jälkimmäisen suhteen toivon teidän jaksavan jatkaa valitsemallanne tiellä.

NuoriDaavid kirjoitti:Realismia: jos olet ruma, sinusta ei tule Miss Universumia, jos olet liikunnallisesti lahjaton, sinusta ei tule kymmenottelun olympiavoittajaa, jos et ole lainkaan musikaalinen, niin sinusta ei tule maailmankuulua rokkistaraa, jos olet tyhmä kuin vasemman jalan kumisaapas, sinusta ei tule fysiikan Nobel-palkittua.

Dave kulta, tuo on sitä mitä minä kutsun itsetuntemukseksi!

Clay kirjoitti:

Tix kirjoitti:Millä tavalla vaatesuunnittelu vie maailmaa parempaan suuntaan? Suunniteletko kestäviä ja toimivia vaateparsia kehitysmaiden köyhille...?

Muotishöyn lopuksi voi sanoa: Muistakaa auttaa nälkää näkeviä lapsia.

Googlebot kirjoitti:Haluaisin tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä jonka avulla voisin parantaa kaikkien ihmisten elämää, eli vaatesuunnittelija. Pyrkisin työssäni ottamaan kantaa varsinkin Palestiinan ja Darfurin tilanteeseen, ja omalta osaltani varmistamaan että öisin pikkulapsia saalistavat ja niitä syövät ilkeät insinöörit saadaan kiikkiin.

Sen minä tekisin.

Koostuuko teidän maailmanne kokonaisuudessaan kehitysmaista, nälkää näkevistä lapsista ja Lähi-idän ongelmavyöhykkeistä?

Googlebot kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Netissä minun on tuohon helppo suhtautua, mutta muistinpa taas, mikä onni onkaan että en enää seurustele tuollaisen lannistajatyypin kanssa. Ette arvaakaan kuinka suuri käytännön vaikutus sillä on ollut! Toivottavasti tämä käytös rajoittuu nettipersooniinne, ettekä kohtele esmes vaimojanne, tyttöystäviänne ja muita ystäviänne IRL tuolla tavoin.

Oletpa sinä ylimielinen ja ilkeä näsäviisastelija täällä netissä. Toivottavasti et ole tuollainen ystäviäsi, rakkaimpiasi ja pieniä kissanpentuja kohtaan in real life, koska muuten joku päivä SoEasy saattaa kyllästyä piikittelyysi ja sanoa moikkelis koikkelis. Mites sitten suu pannaan?

Riippumatta siitä, jatkuuko parisuhteeni vai ei, haluan pyrkiä olemaan ihmisille kohtelias ja ystävällinen - niin netissä kuin sen ulkopuolellakin. Voisitko siis olla niin kiltti, että lainaisit tähän muutaman ilkeänä ja näsäviisastelevana pitämäsi kommentin, jotta voin korjata tilanteen?

Bluntly kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Itselleni riittää, että näen miten hyvä olo joillekin ihmisille vaatteistani tulee.

Mutta milläs noin niinkuin aikuisen oikeasti maksat laskut?

Tarkoitin, että työni hyvää tekevän vaikutuksen todentamiseen riittää (jne.). Laskut maksan rahalla, jota tyytyväiset asiakkaat kantavat yritykseeni/työnantajalleni. Ihmisillä on tapana haluta maksaa saadakseen jotakin, jota pitävät arvokkaana.

Elukka kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Eikö jokaisen pitäisi pystyä näkemään työnsä (ja samalla vaikutuksensa maailmaan) yksilöitä koskettavana ja positiivisena? Siten säilyttää mielekkyyden tehtävissään.

Mitä on "mielekkyys"
Ihan jalo aatos sinänsä, mutta vaatii melkoista kykyä itsepetokseen, jotta tuohon oikeasti pystyy - ainakin jos oman rattaan koko firman koneistossa on jossain "pienimmän" ja "lievästi pienimmän" välimaastossa.

Sinun mukaasi on itsepetosta ymmärtää roolinsa suuremmassa kokonaisuudessa? Ehkä sulla oli vain huono päivä (tai sitten kärsit siitä aiemminkin todetusta maailma-valmiiksi-välittömästi-ja-mieluiten-omin-voimin -kompleksista).