Kitinä

Geetzu kirjoitti:Olin aika huonos hapes, oisin lähettäny kyllä seuraavalla viikolla...

Fak, taisin lannistua liian helposti. Herkässä mielentilassasi olisin voinut saada sulta pesää vain olemalla hetken empaattinen.

Tix kirjoitti:Ehkä addiktio on väärä sana, casual heavy user kenties. Ei tähän mitään arvolatausta liity, en koe netinkäyttöäni ongelmaksi.

Okei okei. Minulle addiktio tarkoittaa nimenomaan ongelmakäyttöä. Joten luin viestisi, jota kommentoin, aika pieleen.

Ihmiset nyt vaan kiinnostuvat toisistaan ilman mitään erityistä efforttiakin, kun vain tapaavat toisiaan. Sosiaaliset ihmiset pariutuvat melko helposti ilman minkäänlaisia nettikarsintoja. Sitten on niitä ujomman sorttisia, jotka eivät pariudu vaikka olisivat joka päivä Rovaniemen markkinoilla. Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.

Jaa, no eipä minunkaan olisi tarvinnut nettideittailla, jos pääasiallinen pyrkimykseni olisi ollut pelkkä pariutuminen. Mutta kun halusin löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa voin rakentaa toimivan kestävän ja vielä vuosienkin kuluttua kiinnostavan suhteen. Ja sellaisia tyyppejä en ollut tavannut siinä suhteellisen laajassa ihmisten verkostossa, jossa irl liikun - en yhden yhtä (vaikka siis olinkin seurustellut jo muutamaan otteeseen).

Nyt olen tavannut näitä kaksi, kumpikin sellaisista irl-kuvioista, joiden kanssa minulla ei ole yhtikäs mitään tekemistä. On siis erittäin todennäköistä, että minun ei olisi ollut mahdollista tavata heitä tai heidän kaltaisiaan ilman nettiä.

Sehän tuossa ajattelussasi juuri hämää, että ajattelet nettiä ikään kuin jonakin viimeisenä oljenkortena, johon turvautuvat vain sosiaalisesti rajoittuneet peräkammarinpojat ja rumat vanhatpiiat, jotka eivät muilla tavoilla skoreta.

EveryWoman kirjoitti:Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!

Ei kai se mikään häpeä ole? Kauheita arvolatauksia asettelet joko minun suuhuni tai omaan päähäsi

Jos sitä pitää viimeisenä oljenkortena, on itsensä pettämistä väittää ettei sitä näkisi myös häpeällisenä.

Joskin luonnollisuudesta olen hiukan eri mieltä... --- Itse asiassa spontaani tuntemattoman ihmisen bongaaminen ei ole minulle luontaista, vaan kiinnostuminen keskustelujen kautta.

Mutta silti netin kautta tutustuminen ei ole mielestäsi luonnollista?

Olen kokeillut molempia menetelmiä. Kaksi neljän vuoden ihmissuhdetta contra yksi 3 kk tapailu + X kappaletta mitäänsanomattomia tapaamisia vievät vääjäämättä tilaston IRL-tapaamisen puolelle

Niin kai sitten. Ehkä So Easy aikoinaan kävi läpi kaikki lupaavat naisdeittailijat ja mursi heidän sydämensä bänkseillä, ajaen heidät ikuisiksi ajoiksi pois deittifoorumeilta. Ja jäljelle jäivät vain ne mitäänsanomattomuudet! Tjtn.

Pyry-Matias kirjoitti:
Sanotaanko, että tämä on myös "makuasia". Pärjätä ja pärjätä, en itse käyttäisi tätä sanaa. Kyllä suurin osa tietenkin pärjää, moni hyvin, mutta sellainen sosiaalinen samanhenkisyys ja siihen liittyvät asiat, niitä on keskimäärin vähemmän. *yrittää olla diplomaattinen*

Siis ymmärsinkö oikein tulkintametodisi; jos sinulla ei synkkaa virtuaali-ihmisten kanssa, loihet lausuen kiveen hakattuna tosiseikkana, että näiden sosiaalinen kompassi osoittaa harvemmin oikeaan suuntaan kuin muiden ihmisten

Itse en ole huomannut tapaamissani palstaihmisissä mitään poikkeavaa muissa yhteyksissä tutuiksi tulleisiin kanssaeläjiin verrattuna. Kumma juttu.

nexie kirjoitti:Siis ymmärsinkö oikein tulkintametodisi; jos sinulla ei synkkaa virtuaali-ihmisten kanssa, loihet lausuen kiveen hakattuna tosiseikkana, että näiden sosiaalinen kompassi osoittaa harvemmin oikeaan suuntaan kuin muiden ihmisten

Loihet? En tunne tuota.

Kyllä mä olen jo tarpeeksi avannut kantaani. Ei kiinnosta enää. Valitsin jossain kohtaa sanani huolimattomasti ja olen tuon tarkentanut.

Pyry-Matias kirjoitti:
Loihet? En tunne tuota.

Kyllä mä olen jo tarpeeksi avannut kantaani. Ei kiinnosta enää.

Ei kansalliseepos nimeltä Kalevala sytytä? Oikeaoppinen muoto olisi toki ollut "loihet lausumahan", mutta modernisoin hieman.

Miten mahdat ymmärtää sosiaalisen lahjakkuuden, johon niin kovin usein viittaat? Itse käsitän sillä mm. kykyä (ja halua)
- kuunnella toisia ja olla tarvittaessa heidän tukenaan
- arvostaa muiden mielipiteitä
- olla tuputtamatta neuvoja pyytämättä
- olla hakematta jatkuvasti muiden huomiota ja hyväksyntää
- antaa positiivista palautetta ja esittää negatiivinen palaute rakentavassa sävyssä
- ottaa vastaan palautetta
- tulla hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ns. lukea ihmisiä
- olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti.

Sosiaalisesti lahjakasta ihmistä määrittää mielestäni myös hyvä itsetunto, positiivinen asenne muihin ihmisiin ja sen hyväksyminen, että kaikkia ei voi eikä kannata yrittää miellyttää. Viimeksi mainittu on tärkeää myös sen takia, että aidosti sosiaalisesti lahjakas ihminen ei ole kaksinaamainen selän takana paskaa puhuva, mutta kasvotusten muita mielistelevä ihminen.

Nämä ominaisuudet tai niiden puute tuskin liittyvät millään tavalla siihen, onko ihminen aktiivinen nettailija vai ei.

nexie kirjoitti:Nämä ominaisuudet tai niiden puute tuskin liittyvät millään tavalla siihen, onko ihminen aktiivinen nettailija vai ei.

Johan tarkensin jo kantaani, pehmensin juuri tätä. Painotin kommenttini subjektiivisuutta.

Googlebot kirjoitti:

LillyMunster kirjoitti:Pohdittiin tätä asiaa äitini kanssa (joka ei ihme kyllä harrasta nettideittailua) ja emme voi muuta kuin ihmetellä. IRL isäni ei koskaan varmaan saisi taivuteltua ketään ulkoisen olemuksensa ansiosta vällyihin, mutta netissä lepertelyllään hän saa emännät pehmeiksi jo ennen ensi kohtaamista, jonka täytyy olla todella ristiriitainen ja hämmentävä kokemus, ainakin näille iskän neitosille. Kröhöm, anteeksi, nettiystäville.

En ihan ymmärtänyt. Jos ihmettelit miksi ruma isäsi saa nettinaisia sänkyyn, eikö se osoita että hänen avunsa ovat enemmän henkisellä puolella, ja ehkä se vetoaa noihin naisiin? Vai tarkoititko että isäsi on myös käytökseltään aivan erilainen kuin miksi nettinaiset hänet kuvittelevat?

Entäs se hänen poikaansa nuoremman näköinen isä, käykö hänellä flaksi netissä vai tyytyykö hän yhteen naiseen?

Ukki on yhden naisen mies, ja ei nettideittaile. Mummo tosin kyllä nettailee ahkeraan, mutta ei uutta säpinää etsiäkseen.

Mitä taas iskääni tulee- hänen avunsa epäilemättä ovat enemmän henkisellä puolella, se on totta. Ne samat avut ja samat jutut vaan ovat olleet käytössä lähes 40 vuotta...
Käytökseltään hän epäilemättä on jotain muuta kun mitä juttujen perusteella voisi olettaa, mutta ne jutut on voineet olla joskus niinkin hyviä, että niiden voima kantaa sen ulkonäön ja jopa käytöksen yli.

Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...

EveryWoman kirjoitti:Sehän tuossa ajattelussasi juuri hämää, että ajattelet nettiä ikään kuin jonakin viimeisenä oljenkortena, johon turvautuvat vain sosiaalisesti rajoittuneet peräkammarinpojat ja rumat vanhatpiiat, jotka eivät muilla tavoilla skoreta.

Vieläkin laitat vähän ajatuksia päähäni - en itsekään ajattele nettiä oljenkortena vaan yhtenä tapana. Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous. Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.

EveryWoman kirjoitti:Niin kai sitten. Ehkä So Easy aikoinaan kävi läpi kaikki lupaavat naisdeittailijat ja mursi heidän sydämensä bänkseillä, ajaen heidät ikuisiksi ajoiksi pois deittifoorumeilta. Ja jäljelle jäivät vain ne mitäänsanomattomuudet! Tjtn.

Juuri näin siinä on varmastikin käynyt.

LillyMunster kirjoitti:
Mitä taas iskääni tulee- hänen avunsa epäilemättä ovat enemmän henkisellä puolella, se on totta. Ne samat avut ja samat jutut vaan ovat olleet käytössä lähes 40 vuotta...
Käytökseltään hän epäilemättä on jotain muuta kun mitä juttujen perusteella voisi olettaa, mutta ne jutut on voineet olla joskus niinkin hyviä, että niiden voima kantaa sen ulkonäön ja jopa käytöksen yli.

Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...

Taidat olla vaan mustasukkainen.. muut naiset vie sun isin. Grow up! And get real.

Tix kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Sehän tuossa ajattelussasi juuri hämää, että ajattelet nettiä ikään kuin jonakin viimeisenä oljenkortena, johon turvautuvat vain sosiaalisesti rajoittuneet peräkammarinpojat ja rumat vanhatpiiat, jotka eivät muilla tavoilla skoreta.

Vieläkin laitat vähän ajatuksia päähäni - en itsekään ajattele nettiä oljenkortena vaan yhtenä tapana. Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous. Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.

Ymmärrän tän ihan 137%, enkä tajua mikä tässä tökkii. Ehkä me ei Tixin kanssa ollakaan niin erilaisia, tsih.

Clay kirjoitti:Ymmärrän tän ihan 137%, enkä tajua mikä tässä tökkii. Ehkä me ei Tixin kanssa ollakaan niin erilaisia, tsih.

... mutta yksi asia meitä yhdistäää-ää-ääää, ja se on meille hyvin tärkeää-ää-ääää, sillä meillä molemmilla, meillä molemmilla, on netti rikki ... sieltä!

Tix kirjoitti:Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.

Tätä olen joskus aikaisemmin penännyt, silloin kun joku onnensa löytänyt ja sitä kautta hengittävä evankelioi autuuttaan. Se, että ei seurustele tai ole naikkarissa, ei tarkoita millään logiikalla sitä, että olisi tehnyt jotain väärin, vaikka näin yleisesti ajatellaan ja tätä taustaa vasten joutuu ruuvipenkissä selittelemään. Eikä tarkoita myöskään sitä, että ajattelu olisi suppeaa tai asenteellista.

EW:llä on tavallaan muka etulyöntiasema paasata omasta treffimetodistaan, koska se on osoittautunut ilmeisen tulokselliseksi. Kuitenkin nämä ovat niin monta monessa ja sattumalla on todellakin suuri asema tässä kaikessa.

En tällä dissaa millään muotoa esmes EW:n kommentteja, vaan tuon vain esiin muunlaista näkökulmaa.

Minua edelleen ihmetyttää se käsitys, että nettiaktiivisuus (toim. huom: erotuksena nettiaddiktiosta, jonka minunkin mielestäni on patologista) olisi jotenkin pois muusta elämästä/muulta elämältä.

Näen netin mediana, samanlaisena tiedonvälittämisen ja kommunikoinnin kanavana kuin esim. kännykän tai television. En siksi investoi turhia tunteita tai ennakkoluuloja itse mediaa kohtaan, vaan näen sen enemmänkin mahdollisuutena lisätä ja laajentaa sosiaalista elämää.

Sinällään nuo mediat eivät aiheuta riippuvaisuutta tai korviketoimintaa: addiktioihin taipuvaiset ihmiset voivat kehittää emotionaalisen riippuvaisuussuhteen mihin tahansa mielihyvää aiheuttavaan. Normaalilla ihmisellä on töistä/perheestä/harrastuksista johtuvia ajankäytön priorisointeja, jotka vaikuttavat sitten em. mainittujen medioiden parissa vietettyyn aikaan vaihtelevalla tavalla.

Minulla on myös se käsitys, että sosiaalisesti estyneet/ujot tai muuten heikosti kommunikoivat eivät myöskään menesty sen paremmin verkossa kuin IRL. Kiinnitän nettikäyttäjissä, niin chatissa kuin keskustelupalstoilla, huomiota kielenkäyttöön (sen rikkauteen, sanamuotoihin, omaperäisyyteen, oikeakielisyyteen yms.) sekä muiden käyttäjien huomioonottamiseen ja heille kommunikointiin. Ne virtuaalipersoonat, jotka tutkimatta hutkivat ja perusteettomasti ja asiattomasti haukkuvat sekä panettelevat muita verkon käyttäjiä, ignooraan välittömästi. En myöskään pidä siitä, että itselleni "tuntematon" verkkopersoona tulee esim. yksityiskeskusteluun juoruilemaan toisista käyttäjistä.

Periaatteeni verkkokommunikaatiossani on, että en päästä näppäimistön kautta mitään, mitä en voisi myös naamatusten sanoa. Arvostan niin netissä kuin IRL ihmisiä, jotka ottavat muut ihmiset huomioon, osaavat käyttäytyä sekä ilmaisevat itseään kiintoisalla tavalla eli omaavat mielenkiintoisia ajatuksia ja katsovat elämää jotenkin laajemmin. He erottuvat karismallaan, oli media mikä tahansa.

EDIT: On se kummaa, että kohtaan hyviä tyyppejä ja "omanhenkisiä" ihmisiä, oli ryhmä tai media mikä tahansa. Luulenpa, että syy on asenteessa: olen niin lapsellinen, että kohtelen uusia ihmisiä potentiaalisina ystävinä pikemmin kuin muukalaisina tai vieraina, jotka pitää torjua. Jokainen vaikuttaa sitten käytöksellään ja ulosannillaan siihen, onko hän ihminen, jota kaihdan tai johon tutustun paremmin.

Clay kirjoitti:

Tix kirjoitti:Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa

137%

Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa. Aktiivinen itsensä kehittäminen (= tietoinen samojen virheiden toistamisen välttäminen) herättää aina jonkun paheksunnan kun siitä tulee puhe, samoin näemmä sitten aktiivinen sopivimman mahdollisen kumppaniehdokkaan jäljitys.

Kuinka aktiivinen sitä sitten saa esim. baarissa olla, jotta ette hypi nenille? Ettekö näe sitä aktiivisuutena, että
a) hankkiutuu ympäristöön, jossa arvelee voivan olla kiinnostavia ihmisiä,
b) kiinnostavan ihmisen havaittuaan tekee jonkinlaisen aloitteen, ja
c) toisenkin osoittauduttua kiinnostuneeksi alkaa jutella hänen kanssaan tutustuakseen häneen?

Kertoisitteko sitten vielä, millä tavalla tuo eroaa nettideittailusta?

Rahkapussi kirjoitti:Näen netin mediana, samanlaisena tiedonvälittämisen ja kommunikoinnin kanavana kuin esim. kännykän tai television. En siksi investoi turhia tunteita tai ennakkoluuloja itse mediaa kohtaan, vaan näen sen enemmänkin mahdollisuutena lisätä ja laajentaa sosiaalista elämää.

Periaatteeni verkkokommunikaatiossani on, että en päästä näppäimistön kautta mitään, mitä en voisi myös naamatusten sanoa. Arvostan niin netissä kuin IRL ihmisiä, jotka ottavat muut ihmiset huomioon, osaavat käyttäytyä sekä ilmaisevat itseään kiintoisalla tavalla eli omaavat mielenkiintoisia ajatuksia ja katsovat elämää jotenkin laajemmin. He erottuvat karismallaan, oli media mikä tahansa.

EDIT: On se kummaa, että kohtaan hyviä tyyppejä ja "omanhenkisiä" ihmisiä, oli ryhmä tai media mikä tahansa. Luulenpa, että syy on asenteessa: olen niin lapsellinen, että kohtelen uusia ihmisiä potentiaalisina ystävinä pikemmin kuin muukalaisina tai vieraina, jotka pitää torjua. Jokainen vaikuttaa sitten käytöksellään ja ulosannillaan siihen, onko hän ihminen, jota kaihdan tai johon tutustun paremmin.

*allekirjoittaa*

Pyry-Matias kirjoitti:EW:llä on tavallaan muka etulyöntiasema paasata omasta treffimetodistaan, koska se on osoittautunut ilmeisen tulokselliseksi.

Paasaan lähinnä siltä varalta, että vielä olisi jäljellä nettideittailuun vanhanaikaisen torjuvasti suhtautuvia ihmisiä. Toinen syy osallistumiseen on kokemusten vertailu. Olen aidosti yllättynyt siitä, että sekä minä että kumppanini (ja useat ystävämme) olemme tavanneet netistä monia hienoja ihmisiä, kun moni muu mainitsee tavanneensa lähinnä sirkuspellejä.

Olisipa mielenkiintoista päästä tarkastelemaan lähettämiänne ja saamianne viestejä! (Ymmärrän, ettei ole mahdollista.)

EveryWoman kirjoitti:...kun moni muu mainitsee tavanneensa lähinnä sirkuspellejä.

Et saa mun viestejäni Mut äläs nyt (taas) kärjistä. Sirkusmaisuudella tarkoitin lähinnä sitä laajaa kirjoa, johon itse pystyy ilmoituksellaan vaikuttamaan yllättävän vähän. Tämä ei poissulje sitä, että hyviä vastauksia tulee myös, mutta kaikenlaista onnenonkijaa suhteettoman paljon. Käytän usein värikästä kieltä, jota sitten joudun selittelemään. Yritähän ajatella kohdallani enemmän kokonaisuutta kuin yksittäistä termiä. Olen huomannut, että takerrut helposti yhteen tai kahteen sanaani ja sitten pistät siihen EW-lisän ja ymppäät tuon kysymykseesi.

Ei vastuu kohdallani kuulijalla ole, mutta tämäntyyppinen keskustelu ei ole kovin rakentavaa.

Clay kirjoitti:

LillyMunster kirjoitti: Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...

Taidat olla vaan mustasukkainen.. muut naiset vie sun isin. Grow up! And get real.

Tuli just ihan sama mieleen... on se yhtä perkelettä noiden isäänsä rakastuvien tyttösten kanssa! Niitä on pidetty ihan liian hyvänä. Yrittää nyt isiparka siinä sitten luoda uutta suhdetta kun tyttäret heittelevät kapuloita rattaisiin ja käyvät mukiloimassa uuden naisystävän: "Jätät meidän isin rauhaan! Tajuatko?!?".

EveryWoman kirjoitti:Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa.

Usko nyt, että tässä ei ole MITÄÄN arvolatausta nettideittailua vastaan. Se on vain mahdottoman tavallista ja luonnollista, että kun ihmiset tapaavat ihmisiä, välillä syntyy kemiaa zäppokz. Ja se on sitten siinä. Voi jopa olla, että systemaattinen nettiharavointi ja useiden potentiaalisten kumppaniehdokkaiden läpikäyminen netitse tuottaa paremman tuloksen, mutta kun suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.

Edit: onko jotain ikävää tapahtunut, kun olet niin poikkeuksellisen epäanalyyttinen, sanasokea ja hyökkäävä ollaksesi sinä? Lueppa tekstini vielä kerran uudelleen ja koeta ajatella niitä yleisen elämänkulun tarkasteluna ilman arvolatausta, jonka vain oletat olevan (oman onnistuneen metodisi vastaisesti.) Ei sinun tarvitse puolustella kumppaniin tapaamista netissä - ei ainakaan minulle. Minä olisin ihan yhtä onnellinen hyvästä kumppanista vaikka tapaisin juoppoputkassa.

Tix kirjoitti: Minä olisin ihan yhtä onnellinen hyvästä kumppanista vaikka tapaisin juoppoputkassa.

Tämä olisi jotenkin niin ah romaNttista.

EveryWoman kirjoitti:

Clay kirjoitti:

Tix kirjoitti:Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa

137%

Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa.

No nyt päästiin jo arvokysymysten äärelle - siis aktiivisuus on tietysti "hyvä" asia, periaatteessa, ja on ehkä vielä siedettävää, jos ihminen käyttää aktiivisuudestaan 1,5% deittailuun, mutta muu on typerää resurssien haaskuuta.

EveryWoman kirjoitti:Paasaan lähinnä siltä varalta, että vielä olisi jäljellä nettideittailuun vanhanaikaisen torjuvasti suhtautuvia ihmisiä.

Itse en tässä asiassa aseta nettideittailijoita mitenkään erityiseen asemaan - kaikki deittailijat pitäisi eristää kuin spitaaliset aikoinaan.

Tix kirjoitti: Voi jopa olla, että systemaattinen nettiharavointi ja useiden potentiaalisten kumppaniehdokkaiden läpikäyminen netitse tuottaa paremman tuloksen, mutta kun suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.

Komppaan tätä. Joskus on jopa häiritsevää ja tutustumista hankaloittavaa, jos ainoa kommunikoinnin alkuoletus on se, että tässä ollaan nyt deitit ja surat mielessä. Aktiiviset seuranhakijat kun voivat olla täysin kritiikittömiä mahdollisia treffikumppaneita läpikäydessään. Ei ole hirveän imartelevaa olla sen henkilön mielenkiinnon kohde, jolle "kaikki käy" tai olla treffijonossa se 105. prospekti. Jossakin vaiheessa kävin ahkerasti nettideiteillä, joskus saattoi olla kolmetkin samalla viikolla. Siihen väsyi nopeasti. Nykyään en lähtisi nettideiteille niin helposti, ellei kyseessä olisi todella lupaava persoona.

Kilpailu ja kilpailuttaminen suhdemarkkinoilla on aika turn-off. Harrastusten parissa, keikoilla ja yleisissä kulkuvälineissä bongailu on mukavan sattumanvaraista: yhtäkkiä joku kiinnostavan olemuksen omaava varastaa mielenkiinnon ja vatsassa kihelmöi. Ihanan mutkatonta!

Rahkapussi kirjoitti:Kilpailu ja kilpailuttaminen suhdemarkkinoilla on aika turn-off. Harrastusten parissa, keikoilla ja yleisissä kulkuvälineissä bongailu on mukavan sattumanvaraista: yhtäkkiä joku kiinnostavan olemuksen omaava varastaa mielenkiinnon ja vatsassa kihelmöi. Ihanan mutkatonta!

Ja helppoa siinä mielessä, että irl ei voi photoshopata, lisätä nettisenttejä, miettiä tuntikausia miten olisi fiksua vasta jotta mato kävisi koukkuun jne. Itsevarmuus näkyy heti, huumorintaju ja hoksottimet aika pian keskustelemalla ja oli ihminen sitten netin kautta tai muutoin tavattu, niin huonot puolet paljastuvat yleensä vasta kun parisuhde on paineen alla.

Tix hyvä. On luonnollista, että kommentointini tuntuu sinusta hyökkäävältä - arvioinhan sinun toiminnassasi havaitsemaani ristiriitaisuutta. En silti toistaiseksi ala ihmeemmin siloitella sanojani, koska uskon sinun kykenevän olemaan loukkaantumatta tästä lempeäksi tarkoitetusta käsittelystä. Kerro sitten jos tilanne muuttuu.

Tix kirjoitti:Usko nyt, että tässä ei ole MITÄÄN arvolatausta nettideittailua vastaan. --- Lueppa tekstini vielä kerran uudelleen ja koeta ajatella niitä yleisen elämänkulun tarkasteluna ilman arvolatausta, jonka vain oletat olevan.

Uskon heti kun alat kommunikoida sen mukaisesti. Entäpä jos itsekin lukisit tekstisi uudelleen? Tässä otteita:

Aiemmin Tix kirjoitti:Nettiaddiktien keskuudessa prosentti voi olla korkeakin, mutta ne joilla on sitä laiffia myös tapaavat ihmisiä muualla.

Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.

Joskin luonnollisuudesta olen hiukan eri mieltä, omien kokemuksien mukaan nettitreffailu on nimenomaan seuran tarpeesta lähtenyttä ja siksi hieman epäluonteva tapa tavata ihmisiä.

Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous.

Suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.

Ei mitään arvolatausta, mutta kuitenkin sattumanvarainen kumppaniin törmääminen on niin paljon mutkattomampaa? Ei siihen sanasokeutta tarvita, että lukee juttujesi pohjalta mm. seuraavia implikointeja:
- netin kautta pariutuminen ei ole normaalia,
- jos elää normaalia elämää, netti ei tuo pariutumiseen mitään lisäarvoa,
- jos kokee netin tuovan pariutumiseen lisäarvoa, se merkitsee että omassa elämässä on puutteita (koska silloin ei elä normaalia elämää),
- nettideittailu on pakonomaista seuranhakua (seuran tarpeesta lähtenyttä) sitä harrastavat vain ne, jotka eivät muuten onnistu pariutumaan,
- ainoastaan kumppanin löytäminen sattuman kautta on normaalia ja luonnollista,
- ainoastaan sattuman kautta syntyneissä kohtaamisissa voi ilmetä kemiaa,
- on onnekasta löytää kumppani sattuman kautta verrattuna aktiivisempaan deittailuun on epäonnekasta "joutua" deittailemaan löytääkseen sopivan kumppanin.

Henkilö, jolla oikeasti ei ole minkäänlaista deittailua koskevaa arvoasetelmaa, käyttää käsitteitä aika eri tavalla kuin sinä, kun aiheesta keskustellaan. Se, että sinä puhut asiasta tuohon tyyliin, on ihan ok, mutta kirvoittaa toki minulta muutamia kommentteja - etenkin jos tosiaan toivot minun uskovan ettet pidä yhtä kumppanin löytämisen tapaa toista parempana.

Yksi, mikä keskustelusta on unohdettu, on flirtti, jota on mahdollista harjoittaa sekä verkossa että livenä. Se, jos mikä on kiva tapa huomioida muita ihmisiä sekä tuunata omaa hyvää käsitystään persoonastaan. Joillekkin se on luontevaa, toiset joutuvat vähän opettelemaan.

Flirtti on jotakin muuta kuin kaksimielisten törkeyksien puhumista tai lopputulokseen johtavaa toimintaa. Kyseessä on toisen ihmisen huomioonottaminen tavalla, jolla hienovaraisesti viestii toisen olevan mieleinen ja mielenkiintoinen. Flirttaamalla voi myös tarkistaa, onko vastapuoli yhtä kiinnostunut kuin itse on. Flirtin kohteen ei tulisi missään vaiheessa tuntea olevansa kiusallisessa tilanteessa liian suoraan ja liian pitkään tuijottavan stalkkerin toimesta.

Flirttailla voi ilman mitään seksuaalista päämäärää, tavoitteena tuoda hyvää mieltä ja pitää yllä tunnelmaa seurassa kuin seurassa.

PS Clay, tissiin kiinni käyminen ei sitten ole flirttiä, vaan seksuaalista häirintää ;-D