Kitinä

Exsat kirjoitti: Entä jos ihminen antaa itselleen oikeuden seksiin toisen kanssa?

Muuten, jos ihminen antaa itse itselleen oikeuden seksiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei hanelle ole oikeutta seksiin kanssaan antanut, ja kayttaa sita, tilannetta kutsutaan raiskaukseksi.

Jos ei tunne itseään kelvolliseksi, niin tämä maaginen se oikea, a.k.a puuttuva kumppani, sitten buustaa itsetuntoa. Jos ei muutoin, niin statusarvollaan.

tonyjl kirjoitti:
Yletön vonkaaminen on joka tapauksessa turhaa. Ihmiset haluavat juuri niitä joidenka kokee olevan "itsensä yläpuolella".

Juuh yleensä neidot jotka musta kiinnostuvat ovat ulkönäöllisesti mua huonopia paitsi pari kertaa toisella oli saatanan hyväännäköinen naama ja toinen oli mua paremman näköinen mutta olin syömässä suth kalliissa ravintolossa niin luuli kait mua rikkaaksi.

mölli kirjoitti: Juuh yleensä neidot jotka musta kiinnostuvat ovat ulkönäöllisesti mua huonopia paitsi pari kertaa toisella oli saatanan hyväännäköinen naama ja toinen oli mua paremman näköinen mutta olin syömässä suth kalliissa ravintolossa niin luuli kait mua rikkaaksi.

Ei kai nyt mimmit niin yksinkertaisia ole?
Vaikka kyllä muakin varmaan kerran luultiin rikkaaksi kun ajelin
pikkuveljen uudella limusiinilla ja tytöt tuli jutteleen että mitäs
mä teen elääkseni.

tonyjl kirjoitti:

mölli kirjoitti: Juuh yleensä neidot jotka musta kiinnostuvat ovat ulkönäöllisesti mua huonopia paitsi pari kertaa toisella oli saatanan hyväännäköinen naama ja toinen oli mua paremman näköinen mutta olin syömässä suth kalliissa ravintolossa niin luuli kait mua rikkaaksi.

Ei kai nyt mimmit niin yksinkertaisia ole?
Vaikka kyllä muakin varmaan kerran luultiin rikkaaksi kun ajelin
pikkuveljen uudella limusiinilla ja tytöt tuli jutteleen että mitäs
mä teen elääkseni.

No jos annosten hinta pyörii siinä 20-40 euron paikkeilla ja sitten tulee sisään kohtuullisen näköinen pitka nuori mies yksin niin eiköhän se sinkkunaista ala kiinnostaan.

Yksi pikku juttu kaverit:

kun suhteetta elävä mies ajattelee parisuhdetta, niin ajattelee tietenkin sitä ideaalisuhdetta, missä kaikki on hyvin ja tasa-arvoisesti. Näin asiat eivät kuitenkaan toimi. Useimmat parisuhteetta jäävät miehet ovat niitä maan hiljaisia, jotka eivät oikein osaa tai uskalla tuoda itseään ilmi. Heillä on mielestään paljon annettavaa suhteeseen, ja niin onkin. Paino on sanalla "antaa".

Kun maan hiljainen mies sitten päätyy suhteeseen, niin kenen kanssa niin tapahtuu? Ei ainakaan samanlaisen maan hiljaisen naisen, sillä nämä ovat jo parisuhteissa vahvojen miesten kanssa taikka eivät uskalla tehdä aloitteita (maan hiljainen mies ei tee koskaan aloitteita: hän ei uskalla). Ei. Sen sijaan hänet löytää vahva nainen, joka dominoi parisuhdetta ja joka ei ole ollenkaan sopiva maan hiljaisen kumppaniksi. Mutta maan hiljainen ei välitä. Hänellä ei mielestään ole varaa valita, joten hän huolii kenet tahansa, joka vaan huolii hänet.

Alussa kaikki voi mennä hyvin, mutta ajan kanssa suhde muuttuu entistä epätasa-arvoisemmaksi. Antaminen voi olla alussa kivaa, mutta pelkästään siihen perustuva suhde ei ole rakkautta vaan hyväksikäyttöä. Suhteessa pitää myös saada.

Olkaa siis kaverit varovaisia. En sano, etteikö parisuhde voittaisi yksinoloa. Hyvä parisuhde voittaa sen koska tahansa. Mutta kaikkien kanssa ei synny hyvää parisuhdetta. Molempien pitää olla henkiseltä vahvuudeltaan suurin piirtein tasoissa.

p.

pertzi kirjoitti: kun suhteetta elävä mies ajattelee parisuhdetta, niin ajattelee tietenkin sitä ideaalisuhdetta, missä kaikki on hyvin ja tasa-arvoisesti.

En sano, etteikö parisuhde voittaisi yksinoloa. Hyvä parisuhde voittaa sen koska tahansa.

p.

Hienoa, sain yhden ihmisen lisaa tukemaan ajatusta siita, etta meidan kulttuurin enemmiston keskuudessa ajatus siita, etta parisuhde voittaa yksinolon, on vallalla. Tai ainakin aanen parisuhteen paremmuudelle, ja taman tyyppiseen demokratiaahan koko ajatus alunperin perustuikin.

Voisitko perustella, miksi hyva parisuhde voittaa yksinolon koska tahansa?

pertzi kirjoitti:Yksi pikku juttu kaverit:
. Hänellä ei mielestään ole varaa valita, joten hän huolii kenet tahansa, joka vaan huolii hänet.

p.

tossa muuten onkin yksi syy miksi ei nainen halua sitä maan hiljasta miestä - tuntuu siltä että se nyt vaan ottais mut ku ei muutakaan saa.

tää on niin kausiluontoista. ensin haukutaan parisuhteet, sitten halutaan oma, sitten haukutaan omaa ämmää selän takana jne jne. mä en jaksa kuunnella sitä valitusta että kumppani on pirttihirmu - miksi sitten otti sellasen, nokun ei muutakaan saanut - tai miksi mies (tässä tapauksessa) haluaa ylipäätään sen parisuhteen kun sitten kuitenkin vaan haaveillaan vapaudesta ja omasta ajasta ja miesten kesken jutuista. ja heti kun nainen haluaa yhteistä aikaa ni sitten sitä ollaan heti "tossun alla".

toivottavasti teistä hyvä herrat, hiljaiset miehet, ei tule tollasia kun löydätte jonkun. ottakaa kertaheitolla joku ketä voitte arvostaa ja kenen kanssa oikeasti vietätte mielummin aikaa kuin kaveriporukassa.

RolloTomasi kirjoitti: Voisitko perustella, miksi hyva parisuhde voittaa yksinolon koska tahansa?

Piti siis sanomani, että useimmille hyvä parisuhde tuntuu voittavan yksinolon koska tahansa. Tämä on varmaan jokin geeneissä oleva juttu, jolla luonto haluaa saada meidät lisääntymään. Hyvä että huomasit esittämäni epätarkkuuden, veli.

p.

alja kirjoitti:tossa muuten onkin yksi syy miksi ei nainen halua sitä maan hiljasta miestä - tuntuu siltä että se nyt vaan ottais mut ku ei muutakaan saa.

Tuosta tuli mieleeni eräs tapaus jonka kanssa olin lyhyen aikaa. Tapasin hänet yksissä bileissä. Hän oli ihastuttava, sievä, söpö, tykkäsi aika lailla samoista asioista, joten aattelin että jees.

Mutta hänellä oli aivan käsittämätön itsetunto-ongelma. Hän muun muassa väitti kivenkovaa että olen niin epätoivoinen että minulle kelpaa "kuka tahansa" ja se on ainoa syy miksi otin hänet. Tuollaisella väitteellähän hän onnistui mitätöimään sekä minut että itsensä. Ei mennyt jakeluun vaikka miten väitin vastaan.

Lienee turha mainitakaan että se suhde loppui aika pian.

Melnais kirjoitti: En olekaan tunnekilpailuna tätä hoksannut vielä ajatella. En edes muista mistä keskustelusta alkuperäinen lainattu kommetti oli, mahtaisiko liittyä syihin jonka vuoksi nään parisuhteen itselleni soveliaampana tilana kuin yksinelämisen.

En tieda, kuka tasta tunnekilpailua on tekemassa, mutta tuosta alta voit lukea sen ketjun aiheen, josta lainaus on peraisin, ja viela uudestaan oman tekstisi kokonaisuudessaan, mista kyseinen kohta on. Olen myos valmis esittamaan lisaa kysymyksia kyseisesta tekstista. Mutta tuossa se on, ihan vain muistin virkistykseksi.

Homeboy65 kirjoitti:Kun te noita ihmissuhteita (lähinnä suhteita vastakkaiseen sukupuoleen) vatvotte, tuntuvat ongelmat olevan päällimmäisenä. Ei ole kuitenkaan mikään pakko seurustella, muuttaa yhteen, mennä avo/avioliittoon jne. Silloin ei tarvitse myöskään huolehtia pettääkö hän, onko mustasukkainen jne. Ei tarvitse riidellä. Ei tarvitse harmitella kumppanin huonoja puolia. Ei tarvitse joutua tilanteeseen jossa joku soittaa muijalle ja kertoo että olet ollut "vieraan naisen kanssa" kun olet jutellut kapakassa serkkutytön kanssa. Ei tarvitse kiistellä kumpaa TV-kanavaa kukin haluaa katsoa. Ei tarvitse piilotella pornolehtiään. Got the point?

Nim. Maailman Vannoutunein Vanhapoika.

Melnais kirjoitti: Ei myöskään saa tietää että joku kaipaa, ei pysty herätessään kurottamaan ja tuntemaan toisen lämmintä ihoa. Ei tiedä että voisi olla joku joka tukee päätöksissä ja auttaa tuskissa, ei usko että toinen voi tuoda sisältöä elämään enemmän kuin mikään populäärikulttuuri. Ei ymmärrä että voi tahtoa tehdä toisen puolesta kaiken vallassaan olevan ja sen ylitse. Ei tiedä mitä on rakastaa.

Kaikenlaisesta tulee valitettua, mutta ratkaisu on ongelmien selvittely yhdessä, ei niiden syntymisen eliminointi.

Melnais kirjoitti: Vieläkään en hoksaa mitä Rollo ajaa takaa, johtunee puutteellisesta ajankäytöstä keskittymiseen.

Tuo saattaa olla osasyy, mutta myonnan myos ilmaisseeni itseani mahdollisimman epaselvasti koko ketjun ajan. Anteeksi tama virhe, se on ihan oma mokani. Puheenvuoroissani kun menevat jatkuvasti sekaisin oma nakemykseni kulttuurista, oma suhtautumiseni tahan nakemykseen ja pakkaa viela pahasti sekoittavat yksikon ensimmaisessa persoonassa ikaankuin itse tana tarkastelun kohteena olevana kulttuurina kirjoitetut kommenttini.

pertzi kirjoitti: Piti siis sanomani, että useimmille hyvä parisuhde tuntuu voittavan yksinolon koska tahansa. Tämä on varmaan jokin geeneissä oleva juttu, jolla luonto haluaa saada meidät lisääntymään. Hyvä että huomasit esittämäni epätarkkuuden, veli.

p.

Kiitos.

alja kirjoitti: toivottavasti teistä hyvä herrat, hiljaiset miehet, ei tule tollasia kun löydätte jonkun. ottakaa kertaheitolla joku ketä voitte arvostaa ja kenen kanssa oikeasti vietätte mielummin aikaa kuin kaveriporukassa.

Koskaan en muuten toisenlaista ole ajatellutkaan ottaa (jos sana "ottaa" kohdalleni sopii). Mahdollista parisuhdetta miettiessani kun ihmettelen usein, mita ylipaataan tekisin kumppanin kanssa. Vastaukseni siihen yleensa on: "Niita samoja asioita kuin tekisin yksinkin, mutta vain kaksin." Vaikka esimerkiksi lukemiseen kaksin tekeminen ensi ajatukselta tuskin kay, voihan toinen kuitenkin olla samassa huoneessa tai viereisessa lukemassa omaa kirjaansa samaan aikaan.

RolloTomasi kirjoitti: ...tuosta alta voit lukea sen ketjun aiheen, josta lainaus on peraisin, ja viela uudestaan oman tekstisi kokonaisuudessaan, mista kyseinen kohta on.

Kitooos mieliinpalauttamisesta, selvensi paljon. Tuolloin koitin painottaa sitä että elämässä yleensäkin on ongelmia, olkoon sitten yksin tai yhdessä. Esimerkiksi koitin nostaa millaisia ongelmia yksinäisyys aiheuttaa, varsinaiseksi parisuhdemanifestiksi en ajatustani ollut sorvannut.

Olen aina ajatellut että parisuhteeseen hakeutuu ihmisen kanssa jonka kokee täydentävän ja tuovan parhaita puolia itsestään esiin. Ihmisen kanssa joka on tärkeimmiltä arvostuksiltaan samoilla linjoilla, pikkuasioista voi aina joustaa ja neuvotella. Arvon nään juuri siinä, mahdollisuudessa olla kokonaisempi, kehittyä, koetella itseään, jakaa tunteensa, saada vastakaikua ja kokea ettei ole ajatuksineen yksin. En siinä että on joku vain rinnalla maksamassa puolet sähkölaskusta. Jollei nimenomaan sopivaa vastakappaletta löydy, yksinolo on käypä vaihtoehto. Näin uskoisin valtaosan väestöstä ajattelevan.

RolloTomasi kirjoitti: Koskaan en muuten toisenlaista ole ajatellutkaan ottaa (jos sana "ottaa" kohdalleni sopii). Mahdollista parisuhdetta miettiessani kun ihmettelen usein, mita ylipaataan tekisin kumppanin kanssa. Vastaukseni siihen yleensa on: "Niita samoja asioita kuin tekisin yksinkin, mutta vain kaksin."

Jotenkin nään tämän kommentin vain vahvistavan ylläolevaa. Et sinä ole niin poikkeava kuin arvelet, varmasti reaalimaailmassa on olemassa ihmisiä joiden kanssa viihtyisit sekä toisinpäin.

Kohtaamisia odotellessa on vain viisautta olla haalimatta seuraa joka ei oikeasti miellytä, ihan vain ollakseen "normaali". Niin kauan kuin yksin viihtyy tilanne on normaali, kun alkaa ahdistaa, pitäisi koittaa miettiä missä muut samanhenkiset luuraavat ja hakeutua sinne.

tonyjl kirjoitti: Vaikka kyllä muakin varmaan kerran luultiin rikkaaksi kun ajelin
pikkuveljen uudella limusiinilla ja tytöt tuli jutteleen että mitäs
mä teen elääkseni.

Vittu tuollaiset pitäis viedä saunan taakse ammuttavaksi Ei yhtään läpinäkyvämpää voisi olla.

RolloTomasi kirjoitti: Voisitko perustella, miksi hyva parisuhde voittaa yksinolon koska tahansa?

No ei tuota pitäisi niin vaikea olla perustella. Sitä voisi olla vaikeampi perustella miksi huono parisuhde voittaisi yksinolon.

mölli kirjoitti: No jos annosten hinta pyörii siinä 20-40 euron paikkeilla ja sitten tulee sisään kohtuullisen näköinen pitka nuori mies yksin niin eiköhän se sinkkunaista ala kiinnostaan.

Etkö itsekin ollut varakkaampiin naisiin päin kallellasi? Ainakin joku hukkapätkä olisi kelvannut vain hänen vanhempiensa omaisuuden perusteella, muistelisin.

Ja Tonylle: Jos itse kysyisin ammattia joltain suunnilleen itseni ikäiseltä ökyautolla ajelevalta henkilöltä, niin pohja-ajatus ei todellakaan olisi päästä mahdollisesti rikkaisiin naimisiin tai muuten hyötyä tämän rahoista vaan lähinnä todentaa "pappa betalar"-ennakkokäsitystäni ja päästä vähän kuittailemaan.

RolloTomasi kirjoitti:

Exsat kirjoitti: Entä jos ihminen antaa itselleen oikeuden seksiin toisen kanssa?

Muuten, jos ihminen antaa itse itselleen oikeuden seksiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei hanelle ole oikeutta seksiin kanssaan antanut, ja kayttaa sita, tilannetta kutsutaan raiskaukseksi.

Luuletko, etten tiennyt tätä? Yritin vaan saada sinua ajattelemaan asiaa joltain toiselta kannalta.

Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet. Jos jokin sinun elämääsi rajottaa, niin omat ennakko-oletuksesi ja epäluulosi. Koska olet viimeeksi pyytänyt jotain mielenkiintoista tyttöä treffeille?

Exsat kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:

Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet. Jos jokin sinun elämääsi rajottaa, niin omat ennakko-oletuksesi ja epäluulosi. Koska olet viimeeksi pyytänyt jotain mielenkiintoista tyttöä treffeille?

Muistaakseni joku tyttö oli tuossa jokin aika sitten kovin kiinnostunut Rollo T:sta. Koskaan ei vaan selvinnyt, mitä sille orastavalle suhteelle lopulta kävi.

p.

haro

Melnais kirjoitti: Tuolloin koitin painottaa sitä että elämässä yleensäkin on ongelmia, olkoon sitten yksin tai yhdessä. Esimerkiksi koitin nostaa millaisia ongelmia yksinäisyys aiheuttaa, varsinaiseksi parisuhdemanifestiksi en ajatustani ollut sorvannut.

Okei, ehka et, mutta nyt saimmekin peliin mukaan geenit.
Eika tuo sittenkaan kay oikein vastavaitteeksi sita vastaan, etteiko kulttuurimme varsinkin pari-kolmikymppisten kohdalla pyorisi hyvinkin paljon parisuhteen ja seksin ymparilla.
Ja vaitatko, etta ihminen, joka kulkee kehdosta hautaan ilman parisuhdetta tai seksia, ei olisi jaanyt paitsi omakohtaista kokemusta naista asioista?

Melnais kirjoitti: Jotenkin nään tämän kommentin vain vahvistavan ylläolevaa. Et sinä ole niin poikkeava kuin arvelet, varmasti reaalimaailmassa on olemassa ihmisiä joiden kanssa viihtyisit sekä toisinpäin.

Tiedan, etten ole niin poikkeava kuin sina arvelet minun arvelevan minun olevan, ja tiedan, etta jossakin saattaa olla ihmisia joiden seurassa viihdyn, ja tiedan, etta tuo on aika huono vastavaite kulttuurimme tilaa kohtaan.

Exsat kirjoitti: Luuletko, etten tiennyt tätä? Yritin vaan saada sinua ajattelemaan asiaa joltain toiselta kannalta.

Minulla ei ole aavistustakaan siita, miten sina naet taman kulttuurin, mutta ajattelin sinun tuon tilanteen reaalioloissa ymmartavan.

Exsat kirjoitti: Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet.

Itse asiassa olen (ja sina olet myos).

Exsat kirjoitti: Jos jokin sinun elämääsi rajottaa, niin omat ennakko-oletuksesi ja epäluulosi.

Ennakko-oletukseni?
Flirttipuistossa eraana iltana kaytiin keskustelu, jota en valitettavasti ottanut talteen, mutta joka kulki suurinpiirtein nain (henkiloiden nimet muutettu):

tollorunkkari: en oikein jaksa enaa ihmiskuntaa. se on kokonaisuutena aika paska.
tyyppi: mikset sitten tapa itseasi?
tollorunkkari: miksi minun pitaisi tappaa itseni?
tyyppi: jos naet maailman noin paskana, en ymmarra miksi taalla enaa karvistelet
tollorunkkari: mutta maailmassa on paljon muuta mielenkiintoista - ei minun tarvitse viettaa aikaa paa-asiassa ihmisten parissa
tyyppi: ihmiskunta on osa maailmaa. oikeastaan se on niin merkittava osa maailmaa, etta sinun pitaisi tappaa itsesi, jos et ihmiskunnasta kokonaisuutena valita

Ja tyypilla oli kokemusta parisuhteesta. Ja han edustaa kulttuuriamme. Ja aikaisemmin han oli sanonut, etta jos en parisuhteile, en ela.

Exsat kirjoitti: Koska olet viimeeksi pyytänyt jotain mielenkiintoista tyttöä treffeille?

Tuo on henkilokohtainen kysymys, enka oikein usko, etta silla olisi taman asian suhteen merkitysta. Mutta vastaus kysymykseen milloin olisin itse pyytanyt? (On eri asia, jos toinen pyytaa.) Selvana kasvokkain en koskaan.

pertzi kirjoitti:Muistaakseni joku tyttö oli tuossa jokin aika sitten kovin kiinnostunut Rollo T:sta. Koskaan ei vaan selvinnyt, mitä sille orastavalle suhteelle lopulta kävi.

p.

Jos viittaat siihen viime syksyn tapaukseen, niin han hengailee nykyaan ainakin leffapiireissa kohtalaisen tunnetun tv- ja elokuvaohjaajan kanssa.

RolloTomasi kirjoitti:

Melnais kirjoitti: Tuolloin koitin painottaa sitä että elämässä yleensäkin on ongelmia, olkoon sitten yksin tai yhdessä. Esimerkiksi koitin nostaa millaisia ongelmia yksinäisyys aiheuttaa, varsinaiseksi parisuhdemanifestiksi en ajatustani ollut sorvannut.

Okei, ehka et, mutta nyt saimmekin peliin mukaan geenit.
Eika tuo sittenkaan kay oikein vastavaitteeksi sita vastaan, etteiko kulttuurimme varsinkin pari-kolmikymppisten kohdalla pyorisi hyvinkin paljon parisuhteen ja seksin ymparilla.
Ja vaitatko, etta ihminen, joka kulkee kehdosta hautaan ilman parisuhdetta tai seksia, ei olisi jaanyt paitsi omakohtaista kokemusta naista asioista?

Olen sitkeästi ajatellut asiaa yksilön kannalta, koska yksilöasioitahan nämä enemmän ovat kuin yleistyksiä. Vaihdetaan nyt näkökulmaa mikäli haluat ennemmin keskustella siitä miten pari-kolmekymppisten kulttuuri keskittyy ja painostaa parisuhteisiin.

Geeniheittoa en ymmärtänyt. Jos vedät mukaan ihmisen geeniperimän, upotat itsesi suohon, sillä tottakai biologisten vaistojen huomiointi selittää ihmisen tarpeen ja kiinnostuksen suhteeseen. Veit niinq puolustuksen lainin.

Yleinen mielipide taas on nimenomaan lientynyt perheellisyyden ja parisuhteellisuuden osalta. Ennen se juuri oli ainoa suunta, nykyään puhutaan suu vaahdossa yksilöllisyyden ja itsensä toteuttamisen puolesta, kannatetaan itsetuntemusta ja omien halujen seuraamista. Eikö esimerkiksi työlle omistautuminen ole esimerkki tästä?

Juu, jollei ole kokemusta parisuhteesta tai seksistä, väitän että ihminen on jäänyt paitsi niistä kokemuksista. Kyllä näitä asioita kuvaamaan pystytään, mutta oma maailma pitäisi pystyä rakentamaan itse. Mikä tässä nyt hiertää? Niiden asioiden kuvaaminen joita itse ei ole saanut? Ajatus siitä että ihmissuhteetkin voi oppia teoriassa eikä ihmisiä niihin siksi edes tarvita, jolloin niistä yleisesti puhuminenkin on turhaa? Ensimmäiseen joutuu jokainen sopeutumaan, kukaanhan ei kaikkea saa. Jälkimmäinen on paha painajainen. Valmiuksia voi saada näkemiensä/lukemiensa mallien kautta, mutta eivät kuvat opeta rakastamaan, kyllä se vaatii kohtaamista oikeiden ihmisten kanssa.

Jollei taas näe parisuhdetta mitenkään merkittävänä tekijänä, voi suuntautua muuntyyppiseen kulttuuriin niin säilyy mielenrauha. Suurimmalle osalle se on merkittävä, siksi siitä lauluja, kirjoja ja elokuvia syntyy. Kuitenkaan tämä merkittävyys ei vieläkään tarkoita sitä alkuperäistä väitettäsi, että ihminen ilman suhdetta olisi vähempiarvoinen. Vain ettei hän arvosta samoja asioita kuin suurin osa, tai ei ole valmis niihin panostamaan niin että ne tulisivat mahdollisiksi.

RolloTomasi kirjoitti:

Melnais kirjoitti: Jotenkin nään tämän kommentin vain vahvistavan ylläolevaa. Et sinä ole niin poikkeava kuin arvelet, varmasti reaalimaailmassa on olemassa ihmisiä joiden kanssa viihtyisit sekä toisinpäin.

Tiedan, etten ole niin poikkeava kuin sina arvelet minun arvelevan minun olevan, ja tiedan, etta jossakin saattaa olla ihmisia joiden seurassa viihdyn, ja tiedan, etta tuo on aika huono vastavaite kulttuurimme tilaa kohtaan.

Pahoittelen, ajattelin aiemmin sitä yksilötasoa. Mitä kulttuurin pitäisi ilmentää mikäli todellisuuden ilmiöt ovat kiellettyjä? Pelkkiä visioita tai utopioita? Pelkkää maailmantuskaa tinakuorisesta matopurkista luodolla meriveden pieksemänä? Suhteet nyt vain ovat tätä maailmaa.

Karu totuus en ole pyytänyt tyttöä vakavissani treffeille ja olen neitsyt.

Säätöjä&nettideittejä on ollut useita,ei vaan ole natsannut

RolloTomasi kirjoitti:

Exsat kirjoitti: Et sinä ole niin riippuvainen muiden valinnoista kuin kuvittelet.

Itse asiassa olen (ja sina olet myos).

Vastalause! Toki muiden tekemät valinnat vaikuttavat elämääni, mutta silti koen voivani tehdä tiettyjä linjauksia myös itse.

Ja tyypilla oli kokemusta parisuhteesta. Ja han edustaa kulttuuriamme. Ja aikaisemmin han oli sanonut, etta jos en parisuhteile, en ela.

Mitä tämän piti nyt todistaa?

Exsat kirjoitti: Koska olet viimeeksi pyytänyt jotain mielenkiintoista tyttöä treffeille?

Tuo on henkilokohtainen kysymys, enka oikein usko, etta silla olisi taman asian suhteen merkitysta. Mutta vastaus kysymykseen milloin olisin itse pyytanyt? (On eri asia, jos toinen pyytaa.) Selvana kasvokkain en koskaan.[/quote]

Mielestäni sillä on paljonkin merkitystä. Jos kokee, että seurustelemattomana jää paitsi jostain suuresta, niin luulisi, että siinä tapauksessa pyrkisi aktiivisesti muuttamaan tilannetta. Muista en osaa sanoa, mutta omat seurusteluni ovat ainakin alkaneet aina siten, että joko itse tai toinen osapuoli on ottanut yhteyttä ja ehdottanut tapaamista.

Exsat kirjoitti: Ja Tonylle: Jos itse kysyisin ammattia joltain suunnilleen itseni ikäiseltä ökyautolla ajelevalta henkilöltä, niin pohja-ajatus ei todellakaan olisi päästä mahdollisesti rikkaisiin naimisiin tai muuten hyötyä tämän rahoista vaan lähinnä todentaa "pappa betalar"-ennakkokäsitystäni ja päästä vähän kuittailemaan.

Tässä tarkoitukseni ei ollut millään tavalla leuhkia. Tarina limusiinin takana on pitkä ja mielenkiintoinen. Isäni kuoli kun olin 15. Kun saan joskus ostettua ensimmäisen mersuni, lupaan teettää takapuskuriin tarran "pappa betalar inte" koska juuri mitään en ole perinyt. En pidä muuta rahaa kuin itse ansaittua minkään arvoisena. Sen arvoa ei silloin tajua.

Mutta oli hauska nähdä kuinka ihmisten mielenkiinto herää kun on jotain näkyvämpää ympärillä. Pari viikkoa sitten olin yhden kaverin kyydissä kun sillä on uusi BMW M5. Ei se ole kivaa kun poliisit seuraavat koko illan ettei vaan tee mitään laitonta..

tonyjl kirjoitti: Tässä tarkoitukseni ei ollut millään tavalla leuhkia. Tarina limusiinin takana on pitkä ja mielenkiintoinen. Isäni kuoli kun olin 15. Kun saan joskus ostettua ensimmäisen mersuni, lupaan teettää takapuskuriin tarran "pappa betalar inte" koska juuri mitään en ole perinyt.

Tajusin pointtisi. Halusin vain kertoa, että kaikki hienojen autojen kuskeja ristikuulustelevat naispuoliset eivät ole liikkeellä hyötymistarkoituksessa.