Kitinä

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Se ei ollut J:n vika, vaimo halusi oman elämän ja tyttö perkele tuli pilaamaan täysin loistavan sairaan pieksämissuhteen.

En allekirjoita. Missä sinun mielestäsi sanoin noin (tai edes mitään tuonne päin)? Entä miten määrittelet pieksämissuhteen? Minä sanoisin noin silloin, jos lyömistä olisi sattunut säännöllisesti tai vähintäänkin useita kertoja. Björkvist oli käynyt vaimoon käsiksi pari kertaa ja lasta käsitellyt turhan rajusti, mutta käsittääkseni ei ollut kumpaakaan kertaakaan piessyt (en usko, että enää jälkikäteen valehtelee noin yksityiskohtaisessa kertomuksessa).

Vaikka ihminen olisi tehnyt mitä, hän ei ansaitse tulla syyllistetyksi sellaisesta mitä ei ole tehnyt.

Ymmärtäminen ei merkitse sitä, että vikaa ei olisi missään. Viallistakin on mahdollista ymmärtää ja siitä oppia. Mitkä luulet minun motiiveikseni kirjoittaa tähän ketjuun? Pyrkinkö ehkä eloon jääneen Björkvistin vapauttamiseen?

Jospa vika olikin naisen vanhemmissa? Olivat vaikka opettaneet tukemaan miestään huonompinakin aikoina? Perkeleet.

Vikaa on vaikka missä, kuten edellisessä viestissä erittelin. Vanhemmissa toki myös, enkä usko että naisenkaan vanhempien toimet ovat olleet täysin ilman vaikutusta tilanteen muodostumiseen (miksi esimerkiksi Paula ei osannut puhua ongelmistaan?).

On helppoa selittää elämän kummallisuudet katsomalla jotain muuta kuin tekijää...

Helppoa? Miksi sitten kaikki täällä eivät tee niin? Helpompaa ne on selittää tuolla sinun tavallasi: Tekijä oli kusipää ja sillä sipuli. Tuo lähestymistapa antaa ymmärtää, että yhteiskunnassa, peruskoulussa, kansalaisten ihmissuhteissa ja valmiudessa hoitaa niitä ei ole mitään parantamisen varaa. Me kaikki voimme vain mukavasti ja toimettomina löhötä omassa lämpimässä paskassamme ajatellen olevamme täydellisiä kunnes taas joku hukkuu siihen. Sitten taas ihmetellään mikä paskiainen olikaan kyseessä, ja Mistä näitä sikiää? ikään kuin elämässään noin rankasti epäonnistuneet eivät olisi edes ihmisiä, ja ikään kuin ympäristö ei mitenkään vaikuttaisi siihen, millaisia taipumuksia ja käyttäytymismalleja kenellekin syntyy.

Haloo.

...mutta kyllä jossakin kohtaa ketjussa pitää ottaa vastuu teoistaan. Äijä joka hajoittaa veitsen vaimoaan tappaessa liialla voimalla ja ratkaisee sen hakemalla uuden ei paljon sääliä eikä selityksiä ansaitse.

Luuletko ihan tosissasi, että minä Jarmo Björkvistin vuoksi niitä selityksiä haen? Sanoin vielä erikseen edellisessä viestissä, että häntä tämä jälkiviisaus ei tule auttamaan, mutta moni muu voisi siitä oppia paljonkin. Ilmeisesti Kitinä on täynnä ihmissuhdeguruja, joiden elämät ovat valmiita ja täydellisiä ja joiden lapset liittyvät samaan täydellisyyden jatkumoon kunnes kohoavat jumaliksi iankaikkiseen iloon ja valkeuteen.

Jokin ristiriita siinä kuitenkin on, että täydellinen ihminen näkee tällaisessa tilanteessa ensisijaisesti tilaisuuden ivaan ja pilkkaan.

Sanoit J:n luultavasti saaneen tunneköyhiltä vanhemmiltaan kasvatuksen, joka ei antanut muita kanssakäymisen työkaluja kuin hakkaamisen. Eikös J sillä määritelmällä muutukin ilkeitten vanhempiensa uhriksi, ei kaveriksi joka hakkaa kahdella veitsellä naista 69 kertaa ja kirjoittaa psykoviestejä verellä huoneisiin.

Pieksämissuhde = Lyöminen yleensäottaen ja parisuhteen jatkuminen sen jälkeen. Onko sinusta tässä jotain välimuotoja? Muutama-lyönti-silloin-tällöin-suhde? Jos tulkitsen tekstiäsi oikein "syyllistän" J:tä väkivallasta puhumalla pieksämissuhteesta?

Kuten useat kommenttisi isyyden ympärillä pyöriviin ketjuihin jää näkökulmasi tähänkin hieman horisontittomaksi itselleni. Ehkä siksi päätin vastata.

Loppuun. Minusta ihmissuhdeguruuden ja silmittömän murhaamisen ero on kuitenkin melko selvä. Uskoisin keskivertopopulaation koettavan pärjäillä jossakin noitten pisteitten välillä.

Ehkä pidätkin tätä jonakin yhteiskunnallisena koetinkivenä, jota meidän pitää puhkianalysoida saadaksemme vastauksia parempaan ihmiselämään. Miksi ihmeessä? Jos yhdistät liian vanhan maalaisjunttimiehen liiaan nuoreen maalaisjunttinaiseen saavutat äärimmilleen vietynä tällaisia tuloksia. Yleensä riittää joku äärettömän riitaisi ero yhdistettynä vuosien vainontaan, mutta joskus ystävämme alkoholi auttaa tilanteen eskaloitumisessa. Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.

Jos yksikin ihminen älyää lopettaa ennen veitsen heilumista suhteensa on tästä jäänyt muutakin käteen kuin se t-paita ja ne pari lööppiä.

PerttiMakimaa kirjoitti:Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.

Ja itse edustat mainitsemaasi kantaa vain, koska uskot kaikkien muidenkin edustavan?

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.

Ja itse edustat mainitsemaasi kantaa vain, koska uskot kaikkien muidenkin edustavan?

Käytän verrokkiryhmänä toista selkeää toimintaryhmää, autokaahaajia ja rattijuoppoja.

Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset vaikuttavat olevan pysyvyyteen pyrkiviä, ajautujia. Mikä tuntuu täysin kestämättömältä tänään on viiden vuoden päästä jokapäiväistä hommaa.

EDIT---

Vastaan kysymykseen. Taidan olla. Veikkaisin uutisen kohdalla pohtineeni, että jos ikinä suhteeni menee tuohon pisteeseen lähden, mutta näinköhän. Kuitenkin pohtisin vaan mustelmien parantuessa, että kyllä tämä tästä vielä kohenee. "Et sinäkään niin hullu ole"... ...silmät kiinni.

PerttiMakimaa kirjoitti:Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset ja ihmiset, mutta entäs sinä? Valitsetko oikeasti oman toimintasi sen mukaan, miten uskot muiden toimivan?

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset ja ihmiset, mutta entäs sinä? Valitsetko oikeasti oman toimintasi sen mukaan, miten uskot muiden toimivan?

Äh, lukihärö. Vastasin lopulta edellisessä.

PerttiMakimaa kirjoitti:Vastasin lopulta edellisessä.

Kiitos rehellisyydestä. Lähden töihin sulattelemaan tuota.

EW, oletat liikaa. Esim. sen, että JB olisi 10 vuotta sitten ajatellut toisin. On yhä lukuisia miehiä jotka näkevät oikeudekseen vetää akkaa turpaan jos ei opi olemaan. JB:n tapa hahmotttaa ja selittää tapahtumia omalta kannaltaa paremmaksi viittaa juuri tämäntyyppiseen ajatteluun. "Katumuksen" julkisuuteen yhdistettynä se näyttäytyy vain narsistisen henkilön pyrkimyksenä saada suuren yleisön sympatiaa (ja saada lievempi tuomio) samoin kuin hänen aiempi systemaattinen valeensa muistamattomuudesta. Olen lukenut oikeudenkäyntipöytäkirjat ja en ollut lainkaan yllättynyt JB:n tuomiosta. Koko prosessi on osoittanut todistusaineiston perusteella henkirikokseksi poikkeuksellisen vakaata harkintaa ja sentyyppistä tunnekylmyyttä, että nimike murha on oikeastaan turhan laimea. Teurastus olisi parempi ja lähempänä totuutta.

Jos JB olisi oikeasti halunnut pyytää anteeksi keventääkseen omaatuntoaan, hän olisi voinut tehdä sen suoraselkäisesti, selittelemättä ja ilman anteeksipyynnön kohteiden lisäloukkaamista. Meriselityksellään hän on kuitenkin pyrkinyt pyytämään anteeksi lähinnä iltapäivälehtien lukijoilta, tuomareilta ja syyttäjältä.

EveryWoman kirjoitti:

Jarmo Björkvist kirjoitti:Aivan.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Täyttä totta.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Tässäkin on paljon totuutta.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Niinpä.

Jarmo Björkvist kirjoitti:Edelleen täyttä totta.

Kun kerran JB on kirjoittanut silkkaa totuuden evankeliumia, eikä siten voi olla kovin huono tulkitsemaan omia tai muidenkaan ajatuksia, miksi hän silti tositilanteessa on turvautunut nyrkkiin ja veitseen? Vaikea uskoa että täysin tulkintakyvytön ihminen olisi yhtäkkiä saanut valtavan kasan täysin uusia kykyjä, vaikka sitten itsetehdyllä murhalla olisikin kasvattava vaikutus.

Olisiko kuitenkin niin, että hän on tiennyt tuon kaiken jo etukäteen, mikä tekee hänen teostaan vielä paheksuttavamman kuin se olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kykenevä ymmärtämään tekojensa motiiveja ja seurauksia. Kukaan ei ole niin perehtynyt kukkahattutätien teorioihin väkivallasta ja sen juurista kuin sitä käyttävät ihmiset, etenkin jos kyseessä on vähänkin narsistinen luonne.

Jarmo Björkvist kirjoitti:En olisi minäkään uskonut kuuna päivänä meille käyvän näin.

Kaikki ne, jotka tässä ketjussa asettavat itsensä Björkvistien yläpuolelle, voivat paneutua tähän virkkeeseen. Uskotteko, että Björkvist valehtelee tuossa?

Ei varmaankaan ainakaan itse tiedosta valehtelevansa, mutta hänellä oli kaikki edellytykset tietää.

Tix kirjoitti:JB:n tapa hahmotttaa ja selittää tapahtumia omalta kannaltaa paremmaksi viittaa juuri tämäntyyppiseen ajatteluun. "Katumuksen" julkisuuteen yhdistettynä se näyttäytyy vain narsistisen henkilön pyrkimyksenä saada suuren yleisön sympatiaa (ja saada lievempi tuomio) samoin kuin hänen aiempi systemaattinen valeensa muistamattomuudesta.

prosessi kirjoitti:Kun kerran JB on kirjoittanut silkkaa totuuden evankeliumia, eikä siten voi olla kovin huono tulkitsemaan omia tai muidenkaan ajatuksia, miksi hän silti tositilanteessa on turvautunut nyrkkiin ja veitseen? Vaikea uskoa että täysin tulkintakyvytön ihminen olisi yhtäkkiä saanut valtavan kasan täysin uusia kykyjä, vaikka sitten itsetehdyllä murhalla olisikin kasvattava vaikutus.

Olisiko kuitenkin niin, että hän on tiennyt tuon kaiken jo etukäteen, mikä tekee hänen teostaan vielä paheksuttavamman kuin se olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kykenevä ymmärtämään tekojensa motiiveja ja seurauksia. Kukaan ei ole niin perehtynyt kukkahattutätien teorioihin väkivallasta ja sen juurista kuin sitä käyttävät ihmiset, etenkin jos kyseessä on vähänkin narsistinen luonne.

Ihan hyviä pointteja teillä molemmilla JB:n suhteen. Narsismi kai on sikäli yhteiskunnallisesti kiusallinen häiriö, että narsistien sielunmaisemien epänormaaliuden vuoksi heidän vastuullisuudestaan ihmisinä on hankala sanoa juuta tai jaata (tälläkään en silti tarkoita, että JB pitäisi päästää vapaaksi riehumaan).

Minun teksteissäni pointtina ei kuitenkaan ollut JB, vaan se, miten ei-narsistiset, oppimiskykyiset ihmiset voivat hänen kommenteistaan hyötyä. Lopultakaan minua ei edes kiinnosta, ovatko nuo puheet vain ulkoa opeteltua ammattilaisten apinointia, jolla puhuja yrittää ostaa ympäristön sääliä tai luottamusta - niin kauan kuin sanoma vaikuttaa järkevältä ja hyödylliseltä. Sokeakin kana voi löytää jyvän ja rikkinäinen kello näyttää kahdesti vuorokaudessa oikein.

Tuosta tulkintakyvystä ja käytännön urpoilusta vielä sen verran, että tokihan ihmiselle voi analyyttisella tasolla olla hyvinkin selvää, miten missäkin tilanteessa kannattaisi toimia, vaikka hän toistuvasti vastaavissa käytännön tilanteissa epäonnistuu. Taito != tieto. Tämän havaitsimme mm. SE:n kanssa suhteemme alussa, jolloin jouduimme varsin rajusti ja lyhyen ajan sisällä sovittamaan lähtökohtaisesti huomattavan erilaiset maailmankuvamme ja käytöskoodistomme toimivaksi kokonaisuudeksi. Monta kertaa siinä kävi niin, että jostakin erimielisyydestä pitkään keskusteltuamme olimme asiasta yhtä mieltä, mutta se meistä jonka mielipide oli keskustelun aikana muokkautunut enemmän, ei motivaatiostaan huolimatta osannutkaan heti (tai edes kohta) soveltaa uutta tietoa käytäntöön.

Maailmassa elämiseen ei riitä analyyttinen tieto. Kokemuksen ja käytännön oppimisen merkitys on yllättävän hallitseva (tai ainakin minut sen hallitsevuus yllätti). Analyyttisesti selkeän kannatettavilta vaikuttavien toimintamallien käytännön sovelluksia joutuu joskus kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja harjoittelemaan, jotta ne alkavat siirtyä selkäydintasolle (lapsenahan ihmiset omaksuvat noita helpomminkin). Opettelun onnistuminen saattaa vieläpä edellyttää paneutuvaa ja viitseliästä tutoria, joka ohjaa jokaisessa pienessä askelessa ja antaa jatkuvaa palautetta.

..Vielä tarkemmin ajateltuna: itse asiassa jokaisella meistä lienee kokemusta yllä mainitusta tavoitteen ja toteutuksen ristiriidasta. Kaikki kai joskus ovat olleet tilanteessa, jossa ovat toimineet huonosti vaikka olisivat halunneet toimia paremmin, ja tienneet miten se olisi voitu saada aikaan. JB:n tapauksessa sattumuksen suuruusluokka nyt vain oli aivan eri universumista kuin useimmiten.

Tix kirjoitti:Jos JB olisi oikeasti halunnut pyytää anteeksi keventääkseen omaatuntoaan, hän olisi voinut tehdä sen suoraselkäisesti, selittelemättä ja ilman anteeksipyynnön kohteiden lisäloukkaamista. Meriselityksellään hän on kuitenkin pyrkinyt pyytämään anteeksi lähinnä iltapäivälehtien lukijoilta, tuomareilta ja syyttäjältä.

Nimenomaan. Jos tuo mies olisi vaikka itkenyt lohduttomasti ja hysteerisesti ja pyydellyt yhä uudestaan anteeksi ja ruoskinut itseään ja ollut 'sekoamispisteessä' (heh, se piste tais mennä jo), olisin saattanut uskoa ja jopa tuntea millin verran myötätuntoakin, mutta ei missään tapauksessa sitä voi herua tuon kaltaisesta hulluudesta, analyyttisestä tapauksen ruotimisesta, koko tutkielman ylöskirjoittamisesta, nettiin laittamisesta. Toki ihmiset on erilaisia ja reagoi erilailla, mutta silti. Ei heikkijakaija.

Mielisairautta kirjoituksessa osoittaa nimenomaan se, että hlö kertoo asioista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka on tappanyt ihmisen. Kyse ei voi olla alkujärkytyksestä, koska aikaa on jo kulunut. Lopputuloksena maalaisjärjellä ajateltuna ei voi olla kuin psykopaatti, jolta puuttui täysin kyky inhimilliseen ajatteluun. Psykoosin laukeaminen vei kauan, mutta sen jälkeen hlö nimeltä Jarmo Björkvist muuttui kasaksi paskaa.

Otsikkoon vastatakseni totean, että muuta opittavaa ei liene kuin se, että kuoleman edessä kaikki ovat tasa-arvoisia, niin köyhät kuin rikkaatkin.

Riemumieli kirjoitti:muuta opittavaa ei liene

Aina kun jotakin pahaa tapahtuu, opittavaa on.

Blörkqistin olisi kaiken taiteen sääntöjen mukaan pitänyt tappaa myös itsensä! Jos ei tuon jälkeen ole kyennyt sitä tekemään, niin ei ole voinut todellisen epätoivoinen olla?