Kitinä

Vaola kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:No ei riitä, sehän se ongelma onkin ja syy etten ala tosissani pyytämään. Mietityttää vaan, onko rakkauden tarvis olla aina niin tulenpalavaa - eikö joka ikinen rakkaus ajan myötä muutu mukavaksi oleiluksi, tyytyväisyydeksi tavalliseen?

En tiedä, koska omatkin suhteet aina päättyneet viimeistään muutaman vuoden päästä. En tiedä, miksi exäsi halusi lähteä, mutta jos hän selkeästi kaipasi jotain tulenpalavaa jännitystä, uutuuden viehätystä tms, niin se tarkoittaa kai sitä, että te halusitte sitten eri asioita? Noin kärjistäen!

Suhteen pari ensimmäistä vuotta ovat (ihanteellisessa tapauksessa) rakastumisen aiheuttamaa hormonihumalaa ja sen jälkeen punnitaan, mitä suhteesta tulee. Ei siitä tule mitään, jos ihminen haluaa vain tuntea huumaa eikä tehdä töitä sen eteen, että suhde voi hyvin. Mutta tuon ensihuuman ei tarvitse välttämättä kadota kokonaan, koska dopamiinitasoja (dopamiini on tärkeässä osassa tuota hullua rakastumisvaihetta) voi nostaa esim. tekemällä uusia ja jänniä asioita yhdessä. Yökävely Kontulassa voi olla siis avain suhteen kestävyyteen.

Keikaus kirjoitti: Suhteen pari ensimmäistä vuotta ovat (ihanteellisessa tapauksessa) rakastumisen aiheuttamaa hormonihumalaa ja sen jälkeen punnitaan, mitä suhteesta tulee.

Ja minua kyllä korpee toi muka pari vuotta. Minusta on huutava vääryys, että minut on jätetty alta vuoden vasta ehkä päästyäni känniin. Mutta jestas millainen kanuun siitä pidemmän ajan välistä sitten olisikaan tullut vai?

Älä tee virheitä!

Suvinen kirjoitti:Nyt ahistaa. Näin eksääni pitkästä aikaa kunnolla, tuli käymään ja otin puheeksi tämän kummallisen pysähtyneisyyden tilan, kun ei oikein tiedä onko vielä yhteenpaluuaikeita vai ei, ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että jos ei ole varma vieläkään ( erosta kohta 4 kk ) niin ei sitten pitäisi tulla käymään eikä nähdä sitten ollenkaan. No siitä se sitten lähti eikä ole enää tulossa, ei käymään eikä varmaan olemaankaan.

Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.

Niin, ja töissä hommat kumuloituu hirvittäviksi kasoiksi. Tuntitolkulla ylitöitä. Sekin ahdistaa. Taidan vetää viikonloppuna kännit!

Vaikea, aika mahdoton, ottaa kantaa kun ei tiedä mitä on välillänne tapahtunut. Mutta olen kyllä varma ettei tuo suhde ole paras mitä sulle voisi tapahtua jos haluat.
Mutta kun on kiintynyt monin eri sitein johonkin asiaan niin tietysti on aivan raastavaa erota. Mutta kun en tiedä mikä on miehen motivaatio tulla takaisin. Kuulosti hieman siltä kuin jotenkin kiltteyttään tuli "paijaamaan" sua. Se tieto olisi sun tärkeä saada ettei hän väkisin riipu kiinni.
Summa summarum: Nyt sinun vain pitää itse tietää mitä haluat.
Varsinainen suhde on niin tärkeä, ettei kyllä mielestäni saisi miettiä ulkopuolisia perheitä, mitä menettää, vaikka mahdotonta se kai on.
Nyt kun 4 kk on mennyt, se on kuitenkin jo ikäänkuin voitettua aikaa, siis pahemmin raastavaa, jolloin jos eron syyt ovat selkeät niin en suosittelisi tuon 4 kk:n vesittämistä yhteen muutolla.
Sinä tiedät parhaiten mikä on parasta sinun tämänhetkisessä elämässäsi. Sydän tietää. Jossain muualla olisi takuuvarmasti parempaa, mutta uuden aloitus ja entisten rikkirevintä lopullisesti ovat usein silti lähes mahdoton paikka. Maailma on ihmeellistä kuviota täynnä ja me tunteinemme niiden keskellä.
Älä vedä kännejä, hyvä tavaton. Ole sellaisten tyhmyyksien yläpuolella. Tämä on käsky!
Tee työsi niin hyvin kuin pystyt. Se riittää.
Stadinarska ystävyydellä Suviselle