Toisen huomiointi suhteessa

[Flipperix]

Tunnen oloni vapautuneimmaksi ja mukavimmaksi seka- tai miesporukassa, tai sitten ihan kahden joko ystävän tai seurustelukumppanin kanssa. Ja näistä parasta laatuaikaa minulle ovat ehdottomasti hetket sen puolison kanssa, ja silloin kun ne eivät enää ole olleet sitä, tilanne on johtanut eroon. Näin myös kymmenvuotisessa avoliitossani. Just my point of view, of course.

Nyt ei olekaan kyse siitä, missä porukassa sinä tunnet olosi vapautuneeksi. Miehillä tuppaa olemaan naisseurassa aina jokin rooli tai sordiino päällä. Yhdenkin naisen läsnäolo muuttaa heteromiesryhmän dynamiikkaa valtavasti. Jos sinulla ei ole kokemusta tyttöjen illoista, et voine lausua mitään tyttöjen iltojen ilmapiiristä contra tilanne jossa miehiä on paikalla. Ymmärtääkseni sen tyyppiset illat ovat varsin monille neideillä mieluisa henkireikä, mutta mikäs minä olen sitä markkinoimaan jonain oikeampana mallina.

Kirjoitukseni eivät muuten olleet suora kannanotto sinun suhteeseesi tai tilaneeseesi, koska en siitä mitään tiedä, etkä kovin avoimesti myöskään kerro. Siksi en ryhdykään onnittelemaan tai pahoittelemaan päätöstäsi. Keskustelun vuoksi vain osallistuin. Jos se antoi sinulle jotain ajattelemisen aihetta, hyvä, jos ei, niin kenties vielä parempi.

[Rouva Pupu]

Nyt ei olekaan kyse siitä, missä porukassa sinä tunnet olosi vapautuneeksi.

Tuohan siinä onkin, vaikka itse ja kumppanikin tuntisi olonsa vapautuneeksi, ei esimerkiksi se ystäväpiiri tee sitä aina, vaikka kuinka pitäisivät naisesta/miehestä.

Kyllähän se niin on, että jos ystävistä on joku pariutunut, haluaa sitä välillä ilman sitä kumppaniakin nähdä, jotta voi turista asioista, joista turiseminen toisen kumppanin mukana ollessa olisi "epäkohteliasta" (äh, en keksi oikeaa sanaa tuohon).

No esimerkkinä vaikka omat kaksi parasta ystävääni; meillä on levyjumitusvaihde tarkoittaen sitä, että harvoin tavatessamme käydään aina tuopin äärellä läpi koko lapsuusiästä asti kestänyt ystävyyssuhde ja kaikki kommellukset matkanvarrelta. No ensinnäkin miehen ollessa paikalla ei se ole "kohteliasta" joka kerta koska aihe itsessään rajaa toisen "ulkopuolelle", koska hänellä ei ole tapahtumiin ja asioihin varsinaista yhteyttä. Ja kyllä se aika tylsääkin on kuulla samat jutut viidettäsadatta kertaa, paitsi tietenkään minusta ja ystävistäni se ei ollenkaan ole puuduttavaa tai ainakaan tylsää.

Siis mulla ei ollut mitään sanottavaa, kunhan lörpöttelen.

[Zeb]

Miehillä tuppaa olemaan naisseurassa aina jokin rooli tai sordiino päällä. Yhdenkin naisen läsnäolo muuttaa heteromiesryhmän dynamiikkaa valtavasti.

Olisin kyllä valmis antamaan miessukupuolelle hieman enemmän credittiä. Olen itse aiempien kokemusteni perusteella sitä mieltä, että miehen ei välttämättä tarvitse esittää mitään, vaikka naisia olisikin paikalla.

Jos sinulla ei ole kokemusta tyttöjen illoista, et voine lausua mitään tyttöjen iltojen ilmapiiristä contra tilanne jossa miehiä on paikalla.

No, on minulla sen verran kokemusta, että voin todeta, etten ole niissä viihtynyt. Olen ollut muutamassa tilaisuudessa, jossa kyse on vaikuttanut olevan lähinnä kanalauman kokoontumisesta meikkaus- ja vaipanvaihtovinkkeineen ja miesten mollaamisineen. Ei kiitos sellaista minulle. Voin viihtyä yllä naisseurassa, mutta en sellaisessa, jossa osallisten edellytyksenä tai hartaana toiveena on pitää kaksilahkeiset pois paikalta. Väitän edelleen, että miesedustus porukassa lisää porukan hauskuutta noin keskimäärin, no siis minun mielestäni lisää.

Lisäys: Ymmärrän kyllä tietysti hyvin sellaiset tilanteet, jossa jotain (arkaa) asiaa halutaan puida kahden ystävän kanssa. Mutta se ei olekaan sukupuolikysymys.

Kirjoitukseni eivät muuten olleet suora kannanotto sinun suhteeseesi tai tilaneeseesi, koska en siitä mitään tiedä, etkä kovin avoimesti myöskään kerro. Siksi en ryhdykään onnittelemaan tai pahoittelemaan päätöstäsi. Keskustelun vuoksi vain osallistuin. Jos se antoi sinulle jotain ajattelemisen aihetta, hyvä, jos ei, niin kenties vielä parempi.

Joo, en jaksa sossupokeilla nyt ihan kaikkea, vaikka ette te täällä identiteettiäni tiedäkään, saati sitten exäni. Lisäksi asioiden laitoja ja eri puolia varten joutuisin kirjoittamaan kirjan siitä miten asiat menivät ja mikä johti mihinkin. Kuten sanottu, relevanssia on viime kädessä vain sillä kysymyksellä miten suhteen osapuolet asian kokevat. Itsetutkiskelua ja ajattelua harrastan mielelläni, enkä ollutkaan teksteilläni hakemassa täältä tuomarointia suuntaan tai toiseen. Lähinnä halusin kai käsitellä ja selkiyttää omia ajatuksiani ja tunteitani, ja kirjoittaminen ja kommunikaatio ovat minulle hyviä tapoja tehdä sitä.

[EveryWoman]

Nyt ei olekaan kyse siitä, missä porukassa sinä tunnet olosi vapautuneeksi.

Tai sinä.

Miehillä tuppaa olemaan naisseurassa aina jokin rooli tai sordiino päällä.

Puhu vain omasta puolestasi. Tiedän kasoittain miehiä, joiden mielestä moinen kertoo silkasta itseluottamuksen puutteesta, ja jotka pitävät sekaseuraa koostumukseltaan mukavimpana.

Yhdenkin naisen läsnäolo muuttaa heteromiesryhmän dynamiikkaa valtavasti.

Jaa nyt sentään rajasit homomiehet väittämäsi ulkopuolelle?

Jos sinulla ei ole kokemusta tyttöjen illoista, et voine lausua mitään tyttöjen iltojen ilmapiiristä contra tilanne jossa miehiä on paikalla.

Kuinkas paljon itselläsi on kokemusta tyttöjen illoista?

Oikeesti: Väitän että tässäkin persoonallisuus merkkaa sukupuolta enemmän. Olen osallistunut sellaisiin tyttöjen iltoihin, jotka epäilemättä olisivat olleet erilaisia jos miehiä olisi ollut läsnä, ja sellaisiin joissa miehiä olisi yhtä hyvin voinut olla läsnä. Pidän ilman muuta enemmän jälkimmäisistä. Edelliset tuppaavat kokemukseni perusteella kärjistymään noloon ja naurettavaan stereotypiapohjaiseen itsepetokseen ja aina yhtä ärsyttävän sukupuolen mukaan ohjautuvan "solidaarisuuden" manifestaatioon. Ymmärrettävistä syistä tällaista kehtaa harjoittaa vain silloin kun toisen sukupuolen edustajia ei ole paikalla.

Mieheni kertoman mukaan hänen kaveriporukassaan taas on kyse enemmän a) miehiä kiinnostaviin aiheisiin paneutumisesta (autot, tekniikka jne.) ja b) naisiin liittyvästä keskustelusta, jossa miehet paljastavat omaa heikkouttaan. Ensin mainittua tulisi kuulemma automaattisesti rajoitettua naisen ollessa paikalla, koska miehet haluaisivat kohteliaisuussyistä käsitellä mieluummin aiheita jotka kiinnostavat kaikkia tasapuolisesti(/-semmin). Jälkimmäiseen taas moni ei naisen seurassa uskaltautuisi, ihan vain yleisinhimillisestä halusta salailla omaa heikkouttaan.

On kuitenkin myös miehiä, joita ei kiinnosta salailla heikkouttaan ja naisia joita kiinnostaa osallistua perinteisiin "miesten puheenaiheisiin" tai ainakin seurata niitä koskevaa keskustelua. Useimmiten samaisia miehiä niinikään kiinnostaa yleisesti ottaen "naisten jutuiksi" käsitetyt aiheet, eikä mainittuja naisia erityisemmin nappaa perinteinen akkainkeskinen syyllistä miehiä niiden selän takana -läppä.

Ymmärtääkseni sen tyyppiset illat ovat varsin monille neideillä mieluisa henkireikä, mutta mikäs minä olen sitä markkinoimaan jonain oikeampana mallina.

Kunhan lakkaat yleistämästä tyyliin Miesten iltoja haluamattomat ovat homoja, kaikki on hyvin.

[Flipperix]

Miehillä tuppaa olemaan naisseurassa aina jokin rooli tai sordiino päällä. Yhdenkin naisen läsnäolo muuttaa heteromiesryhmän dynamiikkaa valtavasti.

Olisin kyllä valmis antamaan miessukupuolelle hieman enemmän credittiä. Olen itse aiempien kokemusteni perusteella sitä mieltä, että miehen ei välttämättä tarvitse esittää mitään, vaikka naisia olisikin paikalla.

Eivät kaikki esitäkään. Silti tietynlainen puheenaiheiden kaventuminen ja juttujen laimentuminen tai käytöksen vaivaantuneisuus tulee ihan automaationa, olen ollut todistamassa ilmiötä niin monta kertaa ja monissa erilaisissa piireissä, etten voi pitää sitä minään muuna kuin pääsääntönä. Huomaa, ettei vaikutus rajoitu pelkästään jonkun paikalla olevaan tyttöystävään (joskin sillä on korostuneesti sordiinoa nostava vaikutus) vaan se pätee myös kaveriporukoihin. Joiden osalla kyse voi olla ihan puhtaasti ujoudesta tai epävarmuudestakin, joskus myös salatuista kiinnostuksista tai seksuaalisesta vetovoimasta.

Opiskeluaikaisilla kavereillani on kokoontumisia sekä seka-, nais- että miesporukoilla ja tuntuu että suurin osa miehistä nauttii selvästi eniten näistä miesporukoiden kokoontumisista. Male bonding -ilmiö tai jotain muuta, ehkä psykologit osaavat selittää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä porukan naisten kanssa henkilöinä - he ovat kaikki fiksuja ja mukavia ja viihdymme myös heidän seurassaan.

Kaikki naiset joiden kanssa olen seurustellut ovat tästä ilmiöstä kiinnostuneita ja haluaisivat kovasti kärpäseksi katossa näihin tilaisuuksiin. Silti kaikki ovat tajunneet selittämättä, mikä vaikutus heidän paikallaolollaan olisi, koska pitävät naislauman dynamiikkaa jossain määrin samalla lailla häiriintyvänä ilmiönä.

[EveryWoman]

olen ollut todistamassa ilmiötä niin monta kertaa ja monissa erilaisissa piireissä, etten voi pitää sitä minään muuna kuin pääsääntönä.

Minä taas olen niin monta kertaa ja monissa yhteyksissä ollut todistamassa päinvastaista, ja kuullut niin monen miehen kertovan omista kokemuksistaan samaa, että jos uskoisin ainoastaan siihen mitä itse olen kokenut, pitäisin takuulla koko juttua urbaanilegendana.

[Flipperix]

Tai sinä.

Ei, ei ole myöskään siitä. Itse viihdyn hyvin kaikenlaisissa tilanteissa, myös yksin naislauman keskellä. Pointti oli se, että Zeb:in vapautuneisuus miesten läsnäollessa ei tarkoita miesten vapautuneisuutta tämän läsnäollessa.

Puhu vain omasta puolestasi. Tiedän kasoittain miehiä, joiden mielestä moinen kertoo silkasta itseluottamuksen puutteesta, ja jotka pitävät sekaseuraa koostumukseltaan mukavimpana.

Se voi toki olla itseluottamuksen puutettakin. Syitä en osaa sanoa, voin vain jakaa havaintojani ilmiöstä. En siis puhu subjektiivisesta sisäisestä kokemuksestani vaan tempiirisistä havainnoista.

Jaa nyt sentään rajasit homomiehet väittämäsi ulkopuolelle?

Minulla ei ole kokemuksia homoseksuaalien miesten ryhmädynamiikan muutoksista, siksi en voi lausua siitä mitään. Tuntemieni homoseksuaalisten ihmisten kertoman perusteella voisin arvioida, että homomiehiä naisten läsnäolo keskimäärin häiritsee vähemmän.

Kuinkas paljon itselläsi on kokemusta tyttöjen illoista?

Ei lainkaan, vain kertomusmuotoista. Olen kuitenkin keskustellut asiasta monen naisen kanssa. En ole esittänytkään tyttöjen iltoja koskien mitään muita kuin olettamia muodossa "ymmärtääkseni" koska en voi pitää sitä mitenkään varmapohjaisena tietona, vain minulle kerrottuna.

Oikeesti: Väitän että tässäkin persoonallisuus merkkaa sukupuolta enemmän. Olen osallistunut sellaisiin tyttöjen iltoihin, jotka epäilemättä olisivat olleet erilaisia jos miehiä olisi ollut läsnä, ja sellaisiin joissa miehiä olisi yhtä hyvin voinut olla läsnä. Pidän ilman muuta enemmän jälkimmäisistä. Edelliset tuppaavat kokemukseni perusteella kärjistymään noloon ja naurettavaan stereotypiapohjaiseen itsepetokseen ja aina yhtä ärsyttävän sukupuolen mukaan ohjautuvan "solidaarisuuden" manifestaatioon. Ymmärrettävistä syistä tällaista kehtaa harjoittaa vain silloin kun toisen sukupuolen edustajia ei ole paikalla.

Varmaankin persoonallisuus merkitsee enemmän, mutta kokoontuvassa joukossa on väkisinkin usein erityyppisiä persoonallisuuksia. Ymmärrät itse miesystäväsi ystäväjoukon tarpeet, onko kyse vain kaikkiea heitä sattumalta koskevasta persoonallisuuksien viasta tai puutteesta vai voisiko se olla sukupuolikysymys nimenomaan ryhmätason kysymyksenä? Ryhmädynamiikastahan minä olen koko ajan puhunut, en yksilötason kokemuksista, joita on varmasti laidasta laitaan.

Mieheni kertoman mukaan hänen kaveriporukassaan taas on kyse enemmän a) miehiä kiinnostaviin aiheisiin paneutumisesta (autot, tekniikka jne.) ja b) naisiin liittyvästä keskustelusta, jossa miehet paljastavat omaa heikkouttaan. Ensin mainittua tulisi kuulemma automaattisesti rajoitettua naisen ollessa paikalla, koska miehet haluaisivat kohteliaisuussyistä käsitellä mieluummin aiheita jotka kiinnostavat kaikkia tasapuolisesti(/-semmin). Jälkimmäiseen taas moni ei naisen seurassa uskaltautuisi, ihan vain yleisinhimillisestä halusta salailla omaa heikkouttaan.

Eivätkö molemmat kohdat ole juuri sitä ryhmädynamiikan muutosta mitä tarkoitin? Puheenaiheet rajautuvat, sensuuri ja sordiino iskee päälle. Se mikä äsken oli itsetunnon heikkoutta, on nyt yleisinhimillistä halua joka on miesystäväsi ystäville ymmärrettävää?

Kunhan lakkaat yleistämästä tyyliin Miesten iltoja haluamattomat ovat homoja, kaikki on hyvin.

Kun lakkaat lukemasta tekstejäni siten, että ne sisältävät rivien välissä jotain mitä siellä ei lue, kaikki on vielä paremmin

[prosessi]

Eivät kaikki esitäkään. Silti tietynlainen puheenaiheiden kaventuminen ja juttujen laimentuminen tai käytöksen vaivaantuneisuus tulee ihan automaationa, olen ollut todistamassa ilmiötä niin monta kertaa ja monissa erilaisissa piireissä, etten voi pitää sitä minään muuna kuin pääsääntönä.

Kyllä minäkin kuitenkin väitän, että asia riippuu kyseessä olevasta porukasta. Minäkin kun satun viihtymään paremmin miesporukoissa kuin nais-, joten olen nähnyt moisia melko paljon. Alkutilanne on usein saattanut olla tuo mainitsemasi, mutta kovin pitkää aikaa ei tarvitse kuluttaa, ennen kuin yhden jäsenen naiseus unohtuu. Joskus joku on sattunut muistamaan minun "poikkeavuuteni" hetkeksi, jolloin on esitetty kysymys "ei kai sua haittaa nää puheenaiheet?", mutta olen melko varma, että vaikka joskus sattuisinkin heittämään, että haittaavat, ei moista vastausta noteerattaisi. Sinänsä kyllä hupaisaa on, että tuo kysymys voi tulla välillä kesken sellaisenkin keskustelun, johon itse olen osallistunut hyvinkin aktiivisesti.

Se täytyy kyllä todeta, että nämä mainitsemani porukat ovat yleensä koostuneet pääosin yli kolmekymppisistä miehistä, joten ehkä tuo taipumus vastakkainasetteluun hiipuu iän myötä.

[Flipperix]

olen ollut todistamassa ilmiötä niin monta kertaa ja monissa erilaisissa piireissä, etten voi pitää sitä minään muuna kuin pääsääntönä.

Minä taas olen niin monta kertaa ja monissa yhteyksissä ollut todistamassa päinvastaista, ja kuullut niin monen miehen kertovan omista kokemuksistaan samaa, että jos uskoisin ainoastaan siihen mitä itse olen kokenut, pitäisin takuulla koko juttua urbaanilegendana.

Voimmehan tehdä asiasta gallupin, niin nähdää kumpi on yleisempi suhtautuminen Eläköön kitinä!

[Zeb]

...kyse voi olla ihan puhtaasti ujoudesta tai epävarmuudestakin, joskus myös salatuista kiinnostuksista tai seksuaalisesta vetovoimasta.

Miehinen itsetunto voi todellain joskus olla munankuorimaisen hauras juttu, mutta kyllä mun mielestä ongelma on silloin jossain muussa päässä kuin minun päässäni. Epäilen kyllä, että kumppanillani saattoi olla itsellään jonkinlaisia ongelmia oman miehisen itsetuntonsa kanssa. Ehkä.

Tuossa jälkimmäisessä oli ilmeisesti jotain perää minun tapauksessani. Olemme exäni kanssa tutustuneet yhteisen ystävän kautta, joka oli (huhupuheiden mukaan on ilmeisesti vieläkin) kiinnostunut minusta, ja hän oli aika kiinteästi mukana näissä yhteisissä riennoissa kertoen kyllä aika avoimesti mielipiteensä naisseurasta mukana. Koin kyllä sen varsin selvästi, että hän ei tukenut - pikemminkin hajoitti - minun ja exäni suhdetta useassakin käänteessä. Minusta kuitenkin tällainen ihastuminen/kiinnostus on sellainen juttu, mikä pitäisi ensisijaisesti ratkoa vaikka puhumalla avoimesti. No, en kuvittele, että tämä olisi ollut mikään keskeinen syy mieheni käytökselle. Ja jos oli, niin sitten en todellakaan menettänyt mitään.

Silti kaikki ovat tajunneet selittämättä, mikä vaikutus heidän paikallaolollaan olisi, koska pitävät naislauman dynamiikkaa jossain määrin samalla lailla häiriintyvänä ilmiönä.

No, mutta Zeb ei nyt vaan tajuu. Ei edes selittämällä.

[EveryWoman]

Kiitos kärsivällisyydestä, Pajatso hyvä.

Varmaankin persoonallisuus merkitsee enemmän, mutta kokoontuvassa joukossa on väkisinkin usein erityyppisiä persoonallisuuksia. Ymmärrät itse miesystäväsi ystäväjoukon tarpeet, onko kyse vain kaikkiea heitä sattumalta koskevasta persoonallisuuksien viasta tai puutteesta vai voisiko se olla sukupuolikysymys nimenomaan ryhmätason kysymyksenä? Ryhmädynamiikastahan minä olen koko ajan puhunut, en yksilötason kokemuksista, joita on varmasti laidasta laitaan.

Uskon, että mitä parempi itseluottamus yksilöllä on, sitä vähemmän hänen roolinsa vaihtelevat seurasta riippuen. Ryhmädynamiikkaan soveltaen: jos ryhmässä on yksikin tyyppi, jolla roolit vaihtelevat merkitsevästi, muu ryhmä joutunee mukautumaan tähän jos pyrkimyksenä on terapiaistunnon sijaan rento ajan viettäminen. Silti, omassa maailmassani suurin osa miehistä ei ole tällaisia roolinvaihtajia, joten vain pieni osa ryhmätilanteista sisältää ryhmän sukupuolijakaumaan liittyvän vaatimuksen.

Mieheni kertoman mukaan...

Eivätkö molemmat kohdat ole juuri sitä ryhmädynamiikan muutosta mitä tarkoitin? Puheenaiheet rajautuvat, sensuuri ja sordiino iskee päälle. Se mikä äsken oli itsetunnon heikkoutta, on nyt yleisinhimillistä halua joka on miesystäväsi ystäville ymmärrettävää?

Se on yleisinhimillistä ja ymmärrettävää itsetunnon puutetta, jonka ei kuitenkaan kannata yleistää ulottuvan kaikkiin ihmisiin tai edes kaikkiin ryhmiin. (Okei, yleisinhimillinen-sanan voi tuossa kyllä käsittää eri tavoin kuin tarkoitin. Tarkennus: tämä piirre lienee jossakin kehitysvaiheessa hallitseva kaikilla ihmisillä, mutta kaikki ihmiset eivät jää sen hallitsemiksi.)

Kunhan lakkaat yleistämästä tyyliin Miesten iltoja haluamattomat ovat homoja, kaikki on hyvin.

Kun lakkaat lukemasta tekstejäni siten, että ne sisältävät rivien välissä jotain mitä siellä ei lue, kaikki on vielä paremmin

Oletko varma, ettei siellä sittenkin lukenut noin?

[Flipperix]

Oletko varma, ettei siellä sittenkin lukenut noin?

130% varma. En ole koskaan viettänyt iltaa homoseurassa, joten minulla ei voi olla minkään sortien omakohtaista kokemusta asiasta. Syy rajaukseeni oli siis puhtaasti se, etten voi keskustella asiasta josta minulla ei ole mitään omaa käsitystä.

[EveryWoman]

Oletko varma, ettei siellä sittenkin lukenut noin?

130% varma. En ole koskaan viettänyt iltaa homoseurassa, joten minulla ei voi olla minkään sortien omakohtaista kokemusta asiasta. Syy rajaukseeni oli siis puhtaasti se, etten voi keskustella asiasta josta minulla ei ole mitään omaa käsitystä.

En tarkoita sinun väittäneen tietäväsi mitään homoista. Sen sijaan vaikutit olevan sitä mieltä, että mies jonka käytös ei muutu naisten seurassa erilaiseksi ei voi olla ainakaan hetero.

[EveryWoman]

Voimmehan tehdä asiasta gallupin, niin nähdää kumpi on yleisempi suhtautuminen...

...nettinörttien keskuudessa.

Minäpä voisin tehdä gallupin kouluni jokasyksyisissä naamiaisissa kyselylomakkeiden avulla, niin nähtäisiin kumpi on "oikeasti" yleisempi suhtautuminen!

[Flipperix]

En tarkoita sinun väittäneen tietäväsi mitään homoista. Sen sijaan vaikutit olevan sitä mieltä, että mies jonka käytös ei muutu naisten seurassa erilaiseksi ei voi olla ainakaan hetero.

Jos vaikutin, vaikutelma oli puhtaasti tulkinnallinen, ei tarkoitettu viesti. Erityisesti kun en itse muuta käytöstäni kauheasti missään tilanteessa. Silloinhan joutuisin epäilemään omaa heterouttanikin. Minulla ei ole tapana leimailla ihmisiä homoiksi ihan noin herkästi

Minäpä voisin tehdä gallupin kouluni jokasyksyisissä naamiaisissa kyselylomakkeiden avulla, niin nähtäisiin kumpi on "oikeasti" yleisempi suhtautuminen!

Mikäpä estäisi? Kumman ryhmän arvelet olevan heterogeenisempi ja kumman kattavampi?

[Zeb]

Olen edelleen sitä mieltä, että tunteet ovat hyvin lähellä järkeä.

Tähän täytyy vielä kompata, koska tunnen kerrassaan ylitsepursuavaa samanmielisyyttä tässä asiassa.

Voitaisiinkohan sitä tunteen ja järjen yhteensulaumaa kutsua myös intuitioksi ? Olen oppinut vuosien varrella yhä enemmän uskomaan siihen, että sitä hiton gut feelingiä on pakko alkaa tottelemaan, ja mitä vikkelämmin, sen parempi.

[NuoriDaavid]

Niin ohjelmointikelena suositellaan siis tottakai assembleria jolloin hyvalla optimoinnilla tulee kaikista tehokkain prosessorisyklien hyodyntaminen. Jos viela saa multithredausken viritettya siihen laskentaan niin tehokkuus senkun paranee jos on useampi prosessori kaytossa. Jokaisessa kodissahan tietysti on oma pieni servericlusteri juuri parisuhdongelmien kasittelyyn.

Valitettavasti jonotamme edelleen aikaa CSC:n HP ProLiant DL145 -klusterille, joten emme ole pystyneet ratkaisemaan parisuhteen ajankäyttöämme.

[EveryWoman]

Minäpä voisin tehdä gallupin kouluni jokasyksyisissä naamiaisissa kyselylomakkeiden avulla, niin nähtäisiin kumpi on "oikeasti" yleisempi suhtautuminen!

Mikäpä estäisi? Kumman ryhmän arvelet olevan heterogeenisempi ja kumman kattavampi?

Heterogeenisempi millä mittarilla? Niissä naamiaisissa käy ihmisryhmä, joka luovuuden ja pidäkkeettömyyden suhteen lienee aika homogeeninen, mutta ikä-, sukupuoli- ja sosioekonomisen statuksensa suhteen suunnilleen yhtä heterogeeninen kuin Kitinäkin.

Ja kattavampi minkä perusjoukon suhteen? Jos pyritään selvittämään vaikkapa sitä, mikä on kaikkien suomalaisten keskuudessa yleisempää, myönnän ilman selvityksiäkin että äijä- ja akkakerhoilu tietysti. Väitän niinikään ilman selvityksiä tietäväni, että mitä nuoremmasta sukupolvesta ja mitä luovemmasta persoonallisuudesta puhutaan, sitä vähemmän mainittua stereotypioiden korostamista esiintyy. Ja no: eipä minua erityisemmin se kiinnostakaan, mitä Pertsa Peräkammarinpoika 61 v. Kihniöstä ajattelee/tekee. Minua kiinnostaa se, mitä sinä - nuori, suomalainen, urbaani, korkeakoulutettu ja aikuinen mies - pidät normina tai tavoittelemisen arvoisena; ja millä perusteella. Ja se, miksi väität "heteromiesten" olevan vapautuneempia miesporukoissa, kun jo minun kokemukseni riittää osoittamaan ettei niin kaikkien miesten kohdalla ole. Jos lisäisit lauseeseen sanan "keskimäärin", olisin jo tyytyväisempi.

Ihmettelen sitäkin (tämä nyt ei enää varsinaisesti kohdistu sinuun, Flip), miksi ketju toisensa jälkeen täyttyy katkeransävyisistä Vidu ko äijät/ämmät on niin perseestä -valitteluista, kun noihin samoihin ylenkatsottuihin stereotypioihin tukeutuvaa käytöstä sitten kuitenkin rynnätään tarmolla puolustamaan "vapautuneisuutena" heti kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Eivät kai nämä sukupuolinormien airuet vain kuvittele juuri oman sukupuolensa stereotypian edustavan sitä Oikeaa Täydellisyyttä, johon vastakkaisenkin sukupuolen tulisi mukautua?

[Flipperix]

Minua kiinnostaa se, mitä sinä - nuori, suomalainen, urbaani, korkeakoulutettu ja aikuinen mies - pidät normina tai tavoittelemisen arvoisena; ja millä perusteella. Ja se, miksi väität "heteromiesten" olevan vapautuneempia miesporukoissa, kun jo minun kokemukseni riittää osoittamaan ettei niin kaikkien miesten kohdalla ole. Jos lisäisit lauseeseen sanan "keskimäärin", olisin jo tyytyväisempi.

Voin lisätä lauseeseen keskimäärin, koska sitä sillä asiallisesti on tarkoitettu. En ole myöskään pyrkinyt mihinkään ideaaliasetelmalähtöiseen keskusteluun vaan puhtaasti vallitsevan todellisuuden tarkasteluun. Normi on siinä mielessä huono sanavalinta, että siitä kaikuu aina jonkinlainen yhteisöllinen sääntöjenasettelu, kun keskustelun kohteena on voimakkaasti yksilöiden sisäiseen maailmaan pohjautuva ilmiö. Tunnustin jo aiemmassa puheenvuorossani yksilöiden erilaisuuden ja totesin ryhmän käytöksen olevan sidoksissa siihen kuuluvien yksilöiden arvostuksiin.

Ihmettelen sitäkin miksi ketju toisensa jälkeen täyttyy katkeransävyisistä Vidu ko äijät/ämmät on niin perseestä -valitteluista, kun noihin samoihin ylenkatsottuihin stereotypioihin tukeutuvaa käytöstä sitten kuitenkin rynnätään tarmolla puolustamaan "vapautuneisuutena" heti kun kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Eivät kai nämä sukupuolinormien airuet vain kuvittele juuri oman sukupuolensa stereotypian edustavan sitä Oikeaa Täydellisyyttä, johon vastakkaisenkin sukupuolen tulisi mukautua?

Eiköhän kummankin sukupuolen velvollisuus ole mukautua toisen erityispiirteisiin ja psykologiaan tasapuolisesti. Siitä kuitenkin seuraa se, että vastakkaisen sukupuolen psykologiaa, toimintatapoja ja arvostuksia voi olla hyvä opiskella, jottei hakkaa päätään toistuvasti samaan seinään. Jottei tämä ketju nyt täyttyisi mistään negatiivisesta - naiset ovat ihania, niin arjessa kuin juhlassakin ja aivan erityisen ihania ovat ne naiset joiden kanssa seurustelen. Silti haluan toisinaan hengata äijäporukalla. Nainen, joka ei kykene ymmärtämään sitä tarvetta ja sen merkitystä hyvinvoinnilleni ei luultavasti ymmärtäisi minua luultavasti muiltakaan osin, enkä minä häntä ja hänen tarpeitaan.

[Zeb]

Pyörii repeatilla (itseterapiaa ?):

This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ain’t nothing but fight and shout and tears

We got to a point I can’t stand
I’ve had it to the limit; I can’t be your man
I ain’t more than a minute away from walking

We can’t cry the pain away
We can’t find a need to stay
I slowly realized there’s nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we can’t deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they’re bad
Tell them it’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and don’t look back. I won’t follow
We have nothing left. It’s the end of our time

We can’t cry the pain away
We can’t find a need to stay
There’s no more rabbits in my hat to make things right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we can’t deny
We need to swallow all our pride
And leave the mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they’re bad
Tell them it’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

[-Superior-]

Pyörii repeatilla (itseterapiaa ?):

This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ain’t nothing but fight and shout and tears

Omalla kohdallani olen kokenut erot aina jollain tapaa jopa helpottavina. Se, minkä on jo pidemmän aikaa tiennyt tapahtuvan, vihdoinkin konkretisoituu. A fresh start. Mitenkään vähättelemättä, parisuhteet ovat vain... parisuhteita.

[Zeb]

Omalla kohdallani olen kokenut erot aina jollain tapaa jopa helpottavina. Se, minkä on jo pidemmän aikaa tiennyt tapahtuvan, vihdoinkin konkretisoituu.

Oikeassa olet, onhan niissä yleensä se helpotuksenkin elementti. Helpotus, ratkaisu, suru ja menetys, all in one package.

[hermine]

Zeb, ajattele miltä tuntuu kun lähtee uimaan. Eka kylmä vesi kirpaisee ja tekee liikkumisesta jähmeää ja kamalan voimia vievää. Mutta sit se tunne, kun uskaltaa lopulta potkaista jalat irti pohjasta ja huomaa että vesi kantaa ja liukuukin eteenpäin ihan helposti ja kevyesti...ainakin mun eroissani on ollut jotain samaa.

[Zeb]

Ei me sitten erottukaan. Toivottavasti ei erotakaan. Pikku breikki näyttää vaikuttaneen oudon myönteisellä tavalla.

Oli ihan pakko päivittää ennen kuin poistun paikalta. Jos tämä palsta pysyy vielä pystyssä (toivottavasti pysyy), niin kirjautunen jatkossa uudella nikillä. On jo aika nollata tämäkin viestihistoria.

[irmelianneli]

Ei me sitten erottukaan. Toivottavasti ei erotakaan. Pikku breikki näyttää vaikuttaneen oudon myönteisellä tavalla.

Toivottavasti ette! Joskus breikki herättää. Ja kyllä ihmiset VOI muuttua. Tsemiä!