Lähetetty: 28.08.2006 19:05
Kehitysopin uskomusten mukaan
kaikki kasvit ja eläimet ovat hitaan kehityksen tulosta. Sattumalta kuolleesta aineesta syntyneessä alkusolussa sattui monistusvirheitä, joiden ansiosta solun tietokanta kasvoi ja miljoonien vuosien kuluessa monipuolistui. Vahvimmat solut söivät heikompansa ja näin aina paremmat jäivät eloon lisääntymään ja monipuolistumaan. Jossain vaiheessa syntyi kasvien alkumuoto, joka saniaisvaiheiden jälkeen muodosti erilaisia lisääntymisvaihtoehtoja ja vihdoin myös omenan kantamuodon. Samaan aikaan sattumalta kehittyi muuta eliöstöä. Niille kehittyi sattuman ja mutaatioiden kautta aisteja ja liikkumiseen välttämättömiä jäseniä. Jossain vaiheessa ne huomasivat sattumalta värikkäiksi muuttuneet kasvien kukinnot ja tunsivat niiden sattumalta levittämän houkuttelevan tuoksun. Kehittyi omenakasvin ja hyönteisten yhteistyö osana ekojärjestelmää..
Pulman kehitysopille muodostaa se, että tutkijat eivät ole vielä löytäneet yhtään välimuotoa osoitukseksi miljoonien eri kasvi- ja eläinlajien kehityksestä. Tunnettu tosiasia on sekin, että oletetut kehitystapahtumat ovat mm. seuraavien luonnonlakien vastaisia: termodynamiikan II laki, laki elämän synnystä ja laki informaatiosta (tiedon itsestään lisääntyminen). Solun toimintaa säätelevä DNA-ohjelma ei hyväksy ulkoapäin tulevaa tiedon lisäystä, joka on kehitysajatukselle myös suuri pulma. Se, että yli 99% havaituista mutaatioista on haitallisia, eikä vielä yhtään yksilön kilpailukykyä parantavaa mutaatiota ole löydetty, ei saisi horjuttaa uskoa kehitysoppiin. Ei myöskään se, että luonnonvalinta ei paranna lajeja vaan valinta kohdistuu vain jo olemassa oleviin.
Kaikista ristiriidoista huolimatta halutaan antaa se kuva, että sattuma, mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tehokkaita alkuvoimia, joilla on ollut kyky ja taito saada aikaan tämä kaunis maailma, jossa elämme. Fossiilit, kaikki elämisen jäljet ja luonnonilmiöt tulisi selittää siten, että ne tukevat evoluutiouskoa ja tämä usko tulisi siirtää kaikin mahdollisin keinoin seuraavallekin sukupolvelle.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/01.htm
kaikki kasvit ja eläimet ovat hitaan kehityksen tulosta. Sattumalta kuolleesta aineesta syntyneessä alkusolussa sattui monistusvirheitä, joiden ansiosta solun tietokanta kasvoi ja miljoonien vuosien kuluessa monipuolistui. Vahvimmat solut söivät heikompansa ja näin aina paremmat jäivät eloon lisääntymään ja monipuolistumaan. Jossain vaiheessa syntyi kasvien alkumuoto, joka saniaisvaiheiden jälkeen muodosti erilaisia lisääntymisvaihtoehtoja ja vihdoin myös omenan kantamuodon. Samaan aikaan sattumalta kehittyi muuta eliöstöä. Niille kehittyi sattuman ja mutaatioiden kautta aisteja ja liikkumiseen välttämättömiä jäseniä. Jossain vaiheessa ne huomasivat sattumalta värikkäiksi muuttuneet kasvien kukinnot ja tunsivat niiden sattumalta levittämän houkuttelevan tuoksun. Kehittyi omenakasvin ja hyönteisten yhteistyö osana ekojärjestelmää..
Pulman kehitysopille muodostaa se, että tutkijat eivät ole vielä löytäneet yhtään välimuotoa osoitukseksi miljoonien eri kasvi- ja eläinlajien kehityksestä. Tunnettu tosiasia on sekin, että oletetut kehitystapahtumat ovat mm. seuraavien luonnonlakien vastaisia: termodynamiikan II laki, laki elämän synnystä ja laki informaatiosta (tiedon itsestään lisääntyminen). Solun toimintaa säätelevä DNA-ohjelma ei hyväksy ulkoapäin tulevaa tiedon lisäystä, joka on kehitysajatukselle myös suuri pulma. Se, että yli 99% havaituista mutaatioista on haitallisia, eikä vielä yhtään yksilön kilpailukykyä parantavaa mutaatiota ole löydetty, ei saisi horjuttaa uskoa kehitysoppiin. Ei myöskään se, että luonnonvalinta ei paranna lajeja vaan valinta kohdistuu vain jo olemassa oleviin.
Kaikista ristiriidoista huolimatta halutaan antaa se kuva, että sattuma, mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tehokkaita alkuvoimia, joilla on ollut kyky ja taito saada aikaan tämä kaunis maailma, jossa elämme. Fossiilit, kaikki elämisen jäljet ja luonnonilmiöt tulisi selittää siten, että ne tukevat evoluutiouskoa ja tämä usko tulisi siirtää kaikin mahdollisin keinoin seuraavallekin sukupolvelle.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/01.htm
), mutta käsittävät että eliöryhmien välillä on ratkaisevia rajapintoja (vaikka kala-sammakkoeläin-matelija-nisäkäs), joiden ylittämisen he kiistävät ja sanovat sitä makroevoluutioksi.
... ymmärrän ..... 
Petri, onko Jumala sinunkin mielestäsi kovin egoistinen ja omahyväinen? Miksi Jumala lupaa pelastaa vain ne jotka häneen uskovat ja häntä palvovat? Minusta tulisi paljon parempi Jumala, lupaisin pelastaa kaikki jotka olisivat hyviä tyyppejä, riippumatta siitä uskovatko olemassaolooni vaiko eivät. Mutta kun ollaan tällaisessa diktatuurissa jossa yksi on vallassa eikä siitä hevin luovu. Tulee ihan pohjois-Korea mieleen, senkin yksinhallitsija vaatii aina itsensä silmitöntä palvomista tai muuten tapahtuu kauheita. Mutta se sentään näyttäytyy kansalleen!