Kitinä

shue kirjoitti:Eläin sen sijaan palkitsee uskollisuudella sen, että sitä kohdellaan hyvin.

Ai. Onko muita, joiden mielestä eläinten suosiminen ihmisiin nähden eettisesti ylivertaisina on jotenkin ongelmallista? Mietin tässä kissaani, joka tuli toissapäivänä kotiin silmäkulma auki tapeltuaan jonkun toisen kollin kanssa. Ja nyt tietysti mankuu hellyyttä ja hoivaa.

Vadim kirjoitti:Onko muita, joiden mielestä eläinten suosiminen ihmisiin nähden eettisesti ylivertaisina on jotenkin ongelmallista?

Äläpäs nyt liikoja venytä sanomisiani. Minä puhuin vain siitä, kuinka epäluotettavia ihmiset ovat eläimiin verrattuna.

shue kirjoitti:Äläpäs nyt liikoja venytä sanomisiani. Minä puhuin vain siitä, kuinka epäluotettavia ihmiset ovat eläimiin verrattuna.

Kummallista. Exäni koira puri tätä monta kertaa ihan yllättäen luonnevikansa vuoksi. Minä en kaikista luonnevioistani huolimatta purrut, tukistanut, potkinut, lyönyt enkä sen suuremmin edes haukkunut, mitä se piski teki kaiket päivät. En myöskään kertaakaan oksentanut matolle, paskonut nurkkiin, kussut eteiseen, jättänyt karvojani sohvalle tai valvottanut naapureita hänen poissaolessaan. En myöskään koskaan mielistellyt häntä teennäisesti saadakseni herkkupalan tai pyrkinyt hänen seurassaan astumaan jokaista vastaan tulevaa namilta tuoksuvaa narttua.

Miten luotettava sitä oikein pitää olla, että voittaa eläimen luotettavuudessa?

Ahhah Pehmis. 'Hauskaa', mutta ei kovin toimivaa. Mistäpä ensinnäkin tiedät, mitä sinä tekisit, jos olisit luonnevikainen? Toisekseen eläimen normaalien toimien luetteleminen tässä yhteydessä on varsin ontuvaa. Tuolla perusteella ihmiset voitaisiin naulata seinälle likipitäen kaikesta, mitä teemme...

shue kirjoitti:Ahhah Pehmis. 'Hauskaa', mutta ei kovin toimivaa. Mistäpä ensinnäkin tiedät, mitä sinä tekisit, jos olisit luonnevikainen? Toisekseen eläimen normaalien toimien luetteleminen tässä yhteydessä on varsin ontuvaa. Tuolla perusteella ihmiset voitaisiin naulata seinälle likipitäen kaikesta, mitä teemme...

Niin, onhan se eläimen kiintymys aika helpolla ehdollistettavissa ja ostettavissa. En minä silti menisi luotettavuudeksi sanomaan, että koira toteuttaa normaaleja laumaviettejään laumassa arvoasteikossa ylempiä olevia kohtaan. Sanoisin sitä pikemminkin ennustettavuudeksi.

shue kirjoitti:Ahhah Pehmis. 'Hauskaa', mutta ei kovin toimivaa. Mistäpä ensinnäkin tiedät, mitä sinä tekisit, jos olisit luonnevikainen?

Minä en ainakaan tiedä mitä minä tekisin, jos olisin luonnevikainen, mutta pahoin pelkään, etten ainakaan saisi sitä anteeksi. On tietysti niitäkin miehiä, jotka saavat, mahdollisesti samantyyppisistä syistä kuin koirakin.

Pehmis kirjoitti:Niin, onhan se eläimen kiintymys aika helpolla ehdollistettavissa ja ostettavissa. En minä silti menisi luotettavuudeksi sanomaan, että koira toteuttaa normaaleja laumaviettejään laumassa arvoasteikossa ylempiä olevia kohtaan. Sanoisin sitä pikemminkin ennustettavuudeksi.

Hyvin sanottu. Taisi vain shue ajatella, että jos kumppani olisi yhtä ennustettava ja siten myös ohjailtavissa, olisi parisuhteessa eläminen vakaampaa. Niin varmasti olisikin, mutta ei yhtään niin mielenkiintoista.

Eläimistäni tasa-arvoisin suhde minulla oli Piru-varikseen, joka myös sai liikkua vapaana, vaikka aina sen kadoksissa ollessa olinkin lähinnä paniikissa, koska todella pelkäsin että se jonain päivänä päättäisi lakata olemasta luotettava. Mutta juuri tuon tasa-arvoisen asemansa takia sen paluukin oli aina yhtä voimakasta iloa aiheuttava.

prosessi kirjoitti:Taisi vain shue ajatella, että jos kumppani olisi yhtä ennustettava ja siten myös ohjailtavissa, olisi parisuhteessa eläminen vakaampaa. Niin varmasti olisikin, mutta ei yhtään niin mielenkiintoista.

Eipä shue niin kuitenkaan ajatellut. En pidä eläimiä ennustettavina ja minusta sellainen ajattelutapa on eläinten aliarvioimista. Lisäksi minusta eläinten kanssa eläminen on aina mielenkiintoista, koska esimerkiksi niiden luottamuksen voittaminen on aina omanlaisensa haaste. Ne eivät myöskään ole toistensa kopioita vaan niillä on jokaisella omanlaisensa persoonallisuus.

shue kirjoitti:Eipä shue niin kuitenkaan ajatellut. En pidä eläimiä ennustettavina ja minusta sellainen ajattelutapa on eläinten aliarvioimista. Lisäksi minusta eläinten kanssa eläminen on aina mielenkiintoista, koska esimerkiksi niiden luottamuksen voittaminen on aina omanlaisensa haaste. Ne eivät myöskään ole toistensa kopioita vaan niillä on jokaisella omanlaisensa persoonallisuus.

Höps. Täysipäisen koiran kuin koiran saa "luottamaan" kun kohtelee hyvin ja ruokkii hyvin. Ihmisten kanssa se ei toimi niin. Eläimet on se helpompi vaihtoehto. Ehdotonta "kiintymystä" ilman suuria riskejä, välittämisen tunteita ilman pelkoa pettymyksistä. Se on kauhean tavallista, että juuri naisihmiset sinkuksi jäätyään hankkivat koiran tai muun hellittävän lemmikin.

shue kirjoitti:En pidä eläimiä ennustettavina ja minusta sellainen ajattelutapa on eläinten aliarvioimista.

Minusta myös ihmiset ovat ennustettavia. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että eläinten ennustettavuus mallissa, jossa ihminen määrittelee eläimen elintilan, on erittäin suurta, ja se tilanne koskee lähes kaikkia lemmikkieläimiä. Lisäksi kyky havaita eläinten ennustettavuutta lisääntyy, mitä enemmän niiden kanssa on tekemisissä. Nykyään kykenen vaivatta tyypittämään kissayksilöitä ensitapaamiselta, lähinnä koska kissoja meillä on ollut eniten ja pisimpään. Samasta syystä esim. minulle vieraat kissat, jotka omistajiensa mukaan suhtautuvat epäluuloisesti vieraisiin, tulevat suoraan tekemään tuttavuutta kanssani, tai ehkä hassuimpana esimerkkinä eräs vinttikoira, joka piti normaalisti etäisyyttä jopa omistajiinsa, tuli eräässä koiramiitissä vaivihkaa makaamaan minun syliini ja pysyi siinä juuri niin kauan kuin leikin, etten ollut huomannut sen ilmestymistä siihen.

Lisäksi minusta eläinten kanssa eläminen on aina mielenkiintoista, koska esimerkiksi niiden luottamuksen voittaminen on aina omanlaisensa haaste. Ne eivät myöskään ole toistensa kopioita vaan niillä on jokaisella omanlaisensa persoonallisuus.

Kerro mieluummin jotain sellaista, jota en tiedä...

Pehmis kirjoitti:Täysipäisen koiran kuin koiran saa "luottamaan" kun kohtelee hyvin ... Ihmisten kanssa se ei toimi niin.

Niin, minusta siinä kohdin ihmiset ovat vähän kummallisia - kun se hyvä kohtelu ei riitä Vaikka ihmiselle olisi miten hyvä, se voi silti kusta silmään koska tahansa.

prosessi, noin ensilukemalla vaikutti, että ajattelit päinvastoin

Pehmis kirjoitti:Höps. Täysipäisen koiran kuin koiran saa "luottamaan" kun kohtelee hyvin ja ruokkii hyvin. Ihmisten kanssa se ei toimi niin. .

Koirat onkin jalostettu (tai viimeisen teorian mukaan alkup. susi-esi-isistä ihmisten kanssa symbioosissa eläessä on valikoitunut ihan evolutiivisesti) pennun tasolle jääviksi aikuseen suteen verrattuna.

Aikuinen susi pyrkii laumanjohtajaksi aktiivisemmin kuin kesykoira. Lemmikkeinä pidettyjen susien kanssa kuulemma joutuu oikeasti tappelemaan.

Susilaumassa voi olla synkempiä keskinäisiä vittuuntumisia, koska riitautunut yksilö voi aina poistua laumasta, kotikoira ei pääse.

shue kirjoitti:prosessi, noin ensilukemalla vaikutti, että ajattelit päinvastoin

Ottaen huomioon eläinmääräni, luulisi olevan selvää, etten ajattele päinvastoin...

Jos et tiennyt, täältä löytyy jokunen laumastamme:
http://www.palvelumaatti.fi/elukkakuvia.html

Gattaca kirjoitti:

Pehmis kirjoitti:Höps. Täysipäisen koiran kuin koiran saa "luottamaan" kun kohtelee hyvin ja ruokkii hyvin. Ihmisten kanssa se ei toimi niin. .

Koirat onkin jalostettu (tai viimeisen teorian mukaan alkup. susi-esi-isistä ihmisten kanssa symbioosissa eläessä on valikoitunut ihan evolutiivisesti) pennun tasolle jääviksi aikuseen suteen verrattuna.

Yksi mahdollinen selitys on kotikoirien kasvispitoisempi ruokavalio, se on suosinut pienemmällä energiamäärällä pärjääviä yksilöitä, jolloin ihan fyysinen pieniaivoisuus on menestystekijä. Aivot jäävät isoillakin koirilla selkeästi suden aivoja pienemmiksi, joten väkisinkin niiden kehitystaso on alhaisempi ja siten pentumaisempi.

Herää kysymys (tai minä herätän jos ei jo herännyt): miksi joku haluaisi koiran, jonka kanssa pitäisi tapella laumanjohtajuudesta? Vähän kuin haluaisi nyrkkeilysäkin joka lyö takaisin. :F

segma kirjoitti:Herää kysymys (tai minä herätän jos ei jo herännyt): miksi joku haluaisi koiran, jonka kanssa pitäisi tapella laumanjohtajuudesta? Vähän kuin haluaisi nyrkkeilysäkin joka lyö takaisin. :F

Jos esim. sattuu olemaan idiootti. Koirasusia on Suomessakin myytävänä, ja joku niitä ostaa. Todennäköisesti siksi, että takaisin lyövä nyrkkeilysäkki on suurempi haaste kuin tavallinen... Surullista tuossa on se, että seurauksena yleensä on kärsimystä, sekä ihmisille että eläimille.

prosessi kirjoitti:Ottaen huomioon eläinmääräni, luulisi olevan selvää, etten ajattele päinvastoin...

Jos et tiennyt, täältä löytyy jokunen laumastamme:
http://www.palvelumaatti.fi/elukkakuvia.html

Juu, en tiennyt - en ole oikeastaan sen kummemmin tutustunut kitinäläisten taustoihin muutenkaan Mahtava lauma sulla

prosessi kirjoitti:. Koirasusia on Suomessakin myytävänä, ja joku niitä ostaa. Todennäköisesti siksi, että takaisin lyövä nyrkkeilysäkki on suurempi haaste kuin tavallinen... Surullista tuossa on se, että seurauksena yleensä on kärsimystä, sekä ihmisille että eläimille.

Minäkin olen kuullut että hankaluuksia niiden kanssa voi tulla.
Toisaalta susi on minusta koiraeläimen ihannetyyppi, ja kiintoisampi tietysti kuin degeneroitunut koira.

Ainakaan en haluaisi koiraa, jolla ei ole ollenkaan metsästysviettiä... tuntuu luonnonvastaiselta ja kuohitulta.

Saksanseisoja ei saisi jäniksiä jahdata, mutta olipa kivaa kun meidän karkeakarvainen uros nappaili jäniksiä kaupungin ulkoilualueilta. Onneksi vain aikuisia. Juoksi kiinni, ravistus ja naps selkäranka poikki. Sitten pupu piiloon, autolla illalla hakemaan ja pataan

(Olen ilkee anarkisti joo.. voittaa merkonomimaailman )

Joidenkin saksanseisojat kuulemma tappaa kettujakin samalla selkärangan katkaisu-menetelmällä. Aika petoja.

Koirarotujen synnystä oli joku aika sitten dokkari, jossa teoria että ehkä se ei ollutkaan alkuun niinkään tietoista jalostusta vaan evoluutiota. Symbioosissa ihmisen kanssa tietty.

Ihan alunperin ne kaikkein tyhmimmät ja varomattomimmat ja muuten huonoimmat, elääkseen ihmisten roskakasoja tonkivat sudet olisivat kesyyntyneet koiriksi ja hyötyneet itsekin.. tyhmyydestä oli silloin evolutiivista hyötyä.

Ja sitten vaikka niin, että ihmisten mukana aavikkoseuduille tuodut, parhaiten riistaa kiinni saavat koirat saivat eniten itsekin syödäkseen, enemmän narttua, enemmän safkaa pennuille.. ja niistä kehittyi vaikka vinttikoirien esimuoto ilman kovin rankkaa jalostusta ihmisen taholta.

Gattaca kirjoitti:

prosessi kirjoitti:. Koirasusia on Suomessakin myytävänä, ja joku niitä ostaa. Todennäköisesti siksi, että takaisin lyövä nyrkkeilysäkki on suurempi haaste kuin tavallinen... Surullista tuossa on se, että seurauksena yleensä on kärsimystä, sekä ihmisille että eläimille.

Minäkin olen kuullut että hankaluuksia niiden kanssa voi tulla.
Toisaalta susi on minusta koiraeläimen ihannetyyppi, ja kiintoisampi tietysti kuin degeneroitunut koira.

Kiintoisampi kyllä, mutta eläimen kannalta riittävät pitovaatimukset niin valtavia, ettei siihen ihminen kykene, kun eivät kunnon oloja pysty järjestämään edes pääosassa eläintarhoja. Puuttuvat kokonaan monista eläintarhoista juuri siksi.

Sen olen huomannut koiraihmiset yleensä on määräileviä vätyksiä joilla menee pasmat heti sekaisin jos vähänkään kyseenalaistaan aukroriteettia ja kissaihmiset taas on narsistisia jos niitä ei pahemmin jaksa mielistellä niin äkkiä on suhteet poikki. Jos kämppä on täynnä elukoita niin se kertoo jo pahasta lähimmäisenrakkauden puutteeesta. Kaikki normaalit ihmiset mitä olen elämässäni olen tavannut eivät omista mitään elukoita.

prosessi kirjoitti:Jos esim. sattuu olemaan idiootti. Koirasusia on Suomessakin myytävänä, ja joku niitä ostaa. Todennäköisesti siksi, että takaisin lyövä nyrkkeilysäkki on suurempi haaste kuin tavallinen... Surullista tuossa on se, että seurauksena yleensä on kärsimystä, sekä ihmisille että eläimille.

Mie muuten harrastin leikkitappelua sen 35-38- -kiloisen saksanseisojan kanssa. Innostui niin, että oli mökillä aina puntista vaatimassa. Joku palvelukoirafasisti väitti, että siinä menee hierarkiat sekaisin, mutta paskat menee. Minähän sille tottelevaisuuskoulutuksen duunasin. Eikä muuten mitään vaikeuksia saada tottelemaan. Leikki on ihan oma maailmansa sitä koiralla edeltävine leikkiinkutsu-kumarruksineen.

Eli siis vanha takki päälle ja tappelemaan.
Säännöt etten minä lyönyt eikä koira purrut kovaa.

Ihan vitun nopee otus, verinaarmuilta vaikea välttyä.
Silti nopea olen minäkin.

Ei mene niinkuin leffoissa, että koira tarttuu ja iso mies kaatuu sen alle avuttomana. Koiraa voi väistää, suunnata toisaalle käsillä, heittää taaksepäin. Sitten se kyllä käy jalkoihin kinni, mikä on hankalampi. Ja selälleen senkään kokoista koiraa ei meinaa saada sitten millään.

Gattaca kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Jos esim. sattuu olemaan idiootti. Koirasusia on Suomessakin myytävänä, ja joku niitä ostaa. Todennäköisesti siksi, että takaisin lyövä nyrkkeilysäkki on suurempi haaste kuin tavallinen... Surullista tuossa on se, että seurauksena yleensä on kärsimystä, sekä ihmisille että eläimille.

Mie muuten harrastin leikkitappelua sen 35-38- -kiloisen saksanseisojan kanssa. Innostui niin, että oli mökillä aina puntista vaatimassa. Joku palvelukoirafasisti väitti, että siinä menee hierarkiat sekaisin, mutta paskat menee. Minähän sille tottelevaisuuskoulutuksen duunasin. Eikä muuten mitään vaikeuksia saada tottelemaan. Leikki on ihan oma maailmansa sitä koiralla edeltävine leikkiinkutsu-kumarruksineen.

Onnistuu hyvin koiran kanssa, eivätkä tosiaan hierarkiat kärsi pätkääkään. Suden kanssa vain ei onnistu, mitä moni koirasusiharrastaja ei tajua. Jo nuo rekisteröidyt rodutkin, joihin sutta on sekoitettu lähimenneisyydessä, eli saarloos ja vlak, ovat vaikeita rotuja. Ei agressiivisuuden takia, vaan todella voimakkaan laumavietin, ovat vieraiden seurassa lähes paniikissa ja laskevat alleen ja reagoivat pelkkään omistajan äänen korotukseen laskemalla alleen. Eivätkä ne aikuisina oikein tahdo ymmärtää leikkiä, eleiden täytyy olla just eikä vähän sinnepäin, jotta ne eivät menisi hysteerisiksi.

Ei mene niinkuin leffoissa, että koira tarttuu ja iso mies kaatuu sen alle avuttomana. Koiraa voi väistää, suunnata toisaalle käsillä, heittää taaksepäin. Sitten se kyllä käy jalkoihin kinni, mikä on hankalampi. Ja selälleen senkään kokoista koiraa ei meinaa saada sitten millään.

Minä menin muutaman kerran Molli-nöffin ja Duuri-pyreneittenkoiran väliin tappelussa ihan fyysisesti, en ollut varsinaisesti altavastaajana, mutta jos ne ihan tosissaan olisivat käyneet kimppuuni, olisin ollut nopeasti hengiltä. Kerran Molli puri minua vahingossa reiteen (tungin sen väliin, kun Molli yritti purra Duuria), kulmahampaat upposivat juuria myöten ja joku iso verisuoni katkesi, joten sisäreiteni oli pari kuukautta musta. Tappelu päättyi heti, kun Molli tajusi mitä oli tullut tehtyä, mutta kyllä siinä huomasi, että vaikka elokuvat voivatkin antaa virheellisen kuvan, ovat tavalliset sympaattiset kotikoiratkin tietyissä tilanteissa todella vaarallisia.

No voi jylppärit sentään.
Höpö höpö.
Entäs rotanomsitajat sitten?
Tuleeko meistäkin ajan kuluessa ilmaa kiihkeästi nuuhkiva, likapyykissä myllertäviä, kaiken irtaimen aineksen syöviä (kalligrafiamusteesta marsipaaniin) vinksahtaneita koukkuselkiä?
Typerä luokitteluperustelu.
Pysyttelen nenäluokitteluperusteissani.

Entäs jos kämpässä sattuu olemaan sekä koira että kissa?
(+ satunnaisesti yksi koditon lesbo...).

mustaenkeli kirjoitti:Entäs jos kämpässä sattuu olemaan sekä koira että kissa?
(+ satunnaisesti yksi koditon lesbo...).

Jonkinmoinen jakomielitauti...?

Kodittomasta lesbosta en kyllä ossoo sannoo.