Kitinä

Hellu kirjoitti:Täällä tuntuu olevan kovin juoppovastaista väkeä!

Olisi mielenkiintoista törmätä juoppomyönteiseen ihmiseen...

Hellu kirjoitti: Täällä tuntuu olevan kovin juoppovastaista väkeä!

Paskanmarjat. KityruNkkarit vasta juoppoja ovatkin

Hellu kirjoitti: Täällä tuntuu olevan kovin juoppovastaista väkeä!

Niin. Vaikka itsekkin silloin tällöin juon, tosin nyt en, kun on se huhtikuujuttu, niin olen nähnyt turhankin läheltä, mitä alkoholi voi saada aikaan. Ketään en tiedä, jota raittius haittaisi, mutta tiedän ja tunnen monia, joille ei lasillinenkaan sovi.

Minusta se jo todistaa ongelmaa jos ei voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät alkoholia nauti.

BrianW kirjoitti: Minusta se jo todistaa ongelmaa jos ei voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät alkoholia nauti.

Kuka ei sellaista hyväksy?
Pikemminkin sitä ei hyväksytä että joku juo liikaa, ja se on ihan hyväksyttävää!

Hellu kirjoitti:

BrianW kirjoitti: Minusta se jo todistaa ongelmaa jos ei voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät alkoholia nauti.

Kuka ei sellaista hyväksy?
Pikemminkin sitä ei hyväksytä että joku juo liikaa, ja se on ihan hyväksyttävää!

Viittaan omiin kokemuksiini ja havaintoihini sekä samanasuuntaisiin kirjoituksiin.

En oikein ole varma, tarkoittaako tuo toinen lauseesi, että mielestäsi pitäisi hyväksyä se, että joku juo liikaa ? Jos niin on, niin mielellään perusteluja.

BrianW kirjoitti:
En oikein ole varma, tarkoittaako tuo toinen lauseesi, että mielestäsi pitäisi hyväksyä se, että joku juo liikaa ? Jos niin on, niin mielellään perusteluja.

Tarkoitin että on ihan hyväksyttävää olla huolissaan toisen juomisesta jos siihen on aihetta.
Vaikeampaa onkin sitten määritellä koska aihetta on..

Vadim kirjoitti: Usein tekisin mielelläni jotain kaverieni kanssa sen sijaan, että joisin heidän kanssaan viinaa - mikäs siinä silloin tällöin, mutta jos ystävyyden ainoa sisältö on kännitoveruus, herää kysymys, onko se kovin arvokasta alun perinkään.

Kuulostaa ikävällä tavalla tutulta. Oma alkoholinkäyttöni ja baariheilumiseni on tasaisesti vähentynyt parin kolmen viime vuoden aikana. Samalla olen huomannut ajautuneeni kauemmas eräistä joskus hyvinkin läheisinä pitämistäni kavereista, koska heidän kanssaan ei etkoilun, baareilun ja jatkoilun ohella voi juurikaan muuta tehdä.

Jonkin verran ahdistaa myös se, että näille samoille ihmisille täytyy aina jollakin tavalla perustella miksi joku on niin "itsekäs", että pilaa heidän hauskan iltansa olemalla suhteellisen selvänä. Ilo ilman viinaa on siis teeskentelyä, ja baariin ei mennä selvinpäin ilman painavaa syytä kuten lääkekuuri tai raskaus. Ehkä olen alkanut etääntyä näistä kavereista juuri sen takia, etten jaksa selittää ja perustella heille sitä, miksi en enää halua elää aivan samalla tavalla kuin he.

Klaara kirjoitti:

Vadim kirjoitti: Usein tekisin mielelläni jotain kaverieni kanssa sen sijaan, että joisin heidän kanssaan viinaa - mikäs siinä silloin tällöin, mutta jos ystävyyden ainoa sisältö on kännitoveruus, herää kysymys, onko se kovin arvokasta alun perinkään.

Kuulostaa ikävällä tavalla tutulta. Oma alkoholinkäyttöni ja baariheilumiseni on tasaisesti vähentynyt parin kolmen viime vuoden aikana. Samalla olen huomannut ajautuneeni kauemmas eräistä joskus hyvinkin läheisinä pitämistäni kavereista, koska heidän kanssaan ei etkoilun, baareilun ja jatkoilun ohella voi juurikaan muuta tehdä.

Jonkin verran ahdistaa myös se, että näille samoille ihmisille täytyy aina jollakin tavalla perustella miksi joku on niin "itsekäs", että pilaa heidän hauskan iltansa olemalla suhteellisen selvänä. Ilo ilman viinaa on siis teeskentelyä, ja baariin ei mennä selvinpäin ilman painavaa syytä kuten lääkekuuri tai raskaus. Ehkä olen alkanut etääntyä näistä kavereista juuri sen takia, etten jaksa selittää ja perustella heille sitä, miksi en enää halua elää aivan samalla tavalla kuin he.

Tuttua on. Tosin on todettava, että kun olin nelisen vuotta kokonaan dokaamatta, niin puolen vuoden jälkeen useimmat kaverini tottuivat siihen, että minulla oli kivennäsvettä lasissani, eikä asiasta enää keskusteltu.
Sellaiset, jotka eivät voi hyväksyä juomattomuutta todistavat mielestäni lähinnä omia ongelmiaan enkä heidän seuraansa pitäisi kovin tärkeänä.

ALKUPERÄISEEN KYSSÄRIIN: K_ä_n_n_i

Oon kyllä ihmetellyt sitä samaa.
No onhan punkku hyvää mut niin on vesikin. Tosin mähän oon kohtuu absolutisti et mulla ei oikeasti ole tähän mitään rakentavaa sanottavaa.
Mutta jos puolisoa tässä lähtis hakemaan niin sais aika varmasti olla ilman jos haluaisi löytää kaltaisensa

Viinan juonnissa sinänsä ei ole mitään hienoa tai kehuskelun arvoista, mutta hyvä ja sopiva nousuhumala ystävien seurassa saa usein aikaan syvällisiä ja avoimia keskusteluja, ja hyvässä porukassa ja fiiliksessä myös verratonta hauskanpitoa pikku törttöilyillä tai ilman.

Liika juominen, mittattuna joko kertakulutuksena tai kulutuskertojen tiheytenä, tuo esiin alkoholin negatiiviset vaikutukset, kuten isot törttöilyt, sammuskelun, yrjöilyn, krapulan ja alkoholismin.

Pyrin pitämään annostelun sopivana ja juon oikeastaan aina vain seurassa. En juo koskaan suruuni, sillä kokemukseni mukaan alkoholi voimistaa kulloistakin mielialaa, valmiiksi hyväntuulisena saa hilpeän humalan, surullisena vain synkistyy entisestään, ja saattapa juopottelu jopa aiheuttaa/ylläpitää masennusta.

Olen tyytyväinen suhteeseeni alkoholiin, enkä koe tarvetta muuttaa sitä. Absolutistin tai suurkuluttajan kanssa seurustelun kokisin vaikeaksi, mutta ystävieni ja kaverieni juomatottumuksiin en puutu, ellei joku selkeästi vaikuta juovan aivan liikaa, siinä tapauksessa saatan yrittää neuvojani tarjota.

Onko absolutistit sit aina ankeita ja tylsiä?

Bigmama kirjoitti:Onko absolutistit sit aina ankeita ja tylsiä?

Eivät mun käsittääkseni välttämättä (saattavat kyllä olla, jos absolutismiin liittyy yleistynyt nipottamistaipumus), mutta minulle tuo yhdessä kivanpito kumppanini kanssa myös pikku huppelissa silloin tällöin on asia, josta en haluasi luopua. Kavereiden ja ystävien suhteen olen siis avomielinen, enkä varmasti tämän kumppanikysymyksenkään kanssa ihan ehdoton.

Humaltuminen. Vastasko joku näin jo? En jaksa selata. Vastaan silti.

No vastataan sitten tosissaan.

Se ensi puraisu.

Voisiko joku tupakoija tai kahvinjuoja vastaavasti kertoa, mitä hienoa tai ylevää kyseisissä harrasteissa on?

hebuli kirjoitti:No vastataan sitten tosissaan.

Se ensi puraisu.

Voisiko joku tupakoija tai kahvinjuoja vastaavasti kertoa, mitä hienoa tai ylevää kyseisissä harrasteissa on?

Gahvi = piristää (kait?)
Tupugi = saa hermosavut&tauon, kiva mutta epäterveellinen tapa.

Kahvissa on parasta kofeiinihumala ja laksatiivinen vaikutus.

Mylwin kirjoitti:Humaltuminen. Vastasko joku näin jo? En jaksa selata. Vastaan silti.

Ok, niinhän se on. MUTTA oikeastaan kysymys kuuluukin. Miksi elämä on niin tylsää, että pitää viinalla itsensä turruttaa?

BrianW kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Humaltuminen. Vastasko joku näin jo? En jaksa selata. Vastaan silti.

Ok, niinhän se on. MUTTA oikeastaan kysymys kuuluukin. Miksi elämä on niin tylsää, että pitää viinalla itsensä turruttaa?

No jos mie otan lasin punkkua joskus iltaisin, niin ei se kyllä turruta. Olo ehkä vähän rentoutuu, ja unikin saattaa tulla paremmin. Sanoisin kuitenkin yhden lasin nautiskelemista silloin tällöin tosiaan nautiskeluksi, en viinanjuonniksi...

Suvinen kirjoitti:Tässä olen kyllä aivan samaa mieltä.

Emmätiä mistä tarkalleen olit samaa mieltä, mutta pointti kai oli se ettei viinanjuonnissa tarvitse mitään niin erityisen "hienoa" olla (kuten ei monissa muissakaan kummallisissa asioissa), ja silti ihmiset tekevät sitä. "Se vaan oli siinä."

Täytyy sanoa että kitymiitit ovat minulle pahaksi mitä viinankulutukseen tulee. Seura sen tekee?

Ahaa.

Viinalla saa rohkeutta, jolloin ujo teinipoika uskaltaa lähestyä tyttöä. Näin ainakin aikoinaan omalla kohdalla.