Kitinä

ninnithequeen kirjoitti:Yksikin vatsamakkara on liikaa. Siihen loppuu rakkaus. Hih.

Tuo on jo drama-queeneilyä.

killkill kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Yksikin vatsamakkara on liikaa. Siihen loppuu rakkaus. Hih.

Tuo on jo drama-queeneilyä.

Tai sitten ironiaa tai huumoria?

hebuli kirjoitti: Jos oikein alan vänkäämään, voisin väittää että vastenmielisyys lihavuutta kohtaan on "eettisesti" vähemmän väärin kuin ihonväriä tai pituutta kohtaan, koska lihavuudelleen ihminen sentään voi jotain, ja se on monesti kytköksissä elämäntapoihin ja ihmisen suhtautumiseen eri asioihin.

Tottakai se on eettisesti vähemmän väärin nimenomaan sillä perusteella että asialle voi tehdä jotain.

Tv:stä tuli dokumentti aikoinaan missä keskusteltiin siitä miksi Tupakoinnista saa kyllä nalkuttaa ja valittaa aivan vapaasti, mutta lihavuudesta ei. Molempiin voi vaikuttaa, molemmat ovat suurelta osin vain omaa syytä. Molemmat aiheuttavat riskejä terveydelle jne jne.

Jos sanot kaverille että hei lopetas röökaaminen kun se on niin tyhmää niin harvoin siitä kukaan hernettä nokkaan vetää, mutta auta armias kun sanoo jollekkin, että hei pitäskö sun alkaa laihduttaa niin on helvetti irti ja ihmiset barrikaadeilla.

ninnithequeen kirjoitti:Tai sitten ironiaa tai huumoria?

Varsin hyvin piilotettua sellaista

Samaa mieltä mm. Vaolan kanssa siitä että oma painonnousu on se mikä enemmän haittaa kuin toisen.

Kuitenkin...en oikein osannut suhtautua tilanteeseen jossa minulta toivottiin urheilullisuutta ja timmimpää kroppaa kun lähtötilanteeseen verraten paino oli vain pudonnut ja elämäntavat siistiytyneet. En välitä pitää elämääni ja vartaloani projektina toista varten, joten jos tämä vartalo ei pysty kiihottamaan, ei voi mitään.

Feiz kirjoitti: Jos sanot kaverille että hei lopetas röökaaminen kun se on niin tyhmää niin harvoin siitä kukaan hernettä nokkaan vetää, mutta auta armias kun sanoo jollekkin, että hei pitäskö sun alkaa laihduttaa niin on helvetti irti ja ihmiset barrikaadeilla.

Johtuisikohan siitä, että henkilö itsekin tietää olevansa lihava ja häpeää sitä, yrittää ehkä tehdäkin asialle jotain? En minä ainakaan mene lihavalle ystävälleni sanomaan että laihdutas hei vähän...

hebuli kirjoitti:Jos oikein alan vänkäämään, voisin väittää että vastenmielisyys lihavuutta kohtaan on "eettisesti" vähemmän väärin kuin ihonväriä tai pituutta kohtaan, koska lihavuudelleen ihminen sentään voi jotain, ja se on monesti kytköksissä elämäntapoihin ja ihmisen suhtautumiseen eri asioihin.

Minä ymmärrän erittäin hyvin vastenmielisyyden lihavuutta kohtaan, koska itsekin tunnen sitä omaa vartaloani kohtaan. Ymmärrän jopa sen, että parisuhteen alussa kumppanin ulkonäöllä on määräävä asema. Lähinnä minua tässä keskustelussa vaivaa se, että jotkut ovat valmiita katkaisemaan muuten toimivan suhteen ylipainon takia. Ei sen pitäisi olla noin merkityksellistä.

Ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat vielä asia erikseen, nykyisellä painollani ja lääketarpeellani elinikää lyhennetään paljon. Masennuslääkettä en kuitenkaan voi jättää pois lähiaikoina, mutta ylipaino ja sen mukanaan tuoma vaihteleva verensokeritasapaino on taas vaaraksi silmille, munuaisille ja jaloille. Elämä tämän paskan kanssa on sen verran vaikeaa, että voi vain kuvitella mitä läskin aiheuttama parisuhteen päättyminen aiheuttaisi. Onneksi en osaa loukkaantua tähän aiheeseen liittyen, sillä se tekisi elämästäni sietämätöntä.

ninnithequeen kirjoitti:

Feiz kirjoitti: Jos sanot kaverille että hei lopetas röökaaminen kun se on niin tyhmää niin harvoin siitä kukaan hernettä nokkaan vetää, mutta auta armias kun sanoo jollekkin, että hei pitäskö sun alkaa laihduttaa niin on helvetti irti ja ihmiset barrikaadeilla.

Johtuisikohan siitä, että henkilö itsekin tietää olevansa lihava ja häpeää sitä, yrittää ehkä tehdäkin asialle jotain? En minä ainakaan mene lihavalle ystävälleni sanomaan että laihdutas hei vähän...

No kyllä pitäisi hävetä sitäkin että harrastaa jotain niinkin turhaa kuin tupakanpoltto.

Feiz kirjoitti:
No kyllä pitäisi hävetä sitäkin että harrastaa jotain niinkin turhaa kuin tupakanpoltto.

*häpeää*

Feiz kirjoitti: Jos sanot kaverille että hei lopetas röökaaminen kun se on niin tyhmää niin harvoin siitä kukaan hernettä nokkaan vetää, mutta auta armias kun sanoo jollekkin, että hei pitäskö sun alkaa laihduttaa niin on helvetti irti ja ihmiset barrikaadeilla.

Ihan hyvä pointti. Mulla on pahimmillaan joskus kaverit napanneet savukkeen suusta ja pistäneet suoraan kengän alle, olisi pitänyt kokeilla samaa johonkin pullanmuruun tms...

Vaola kirjoitti: Ihan hyvä pointti. Mulla on pahimmillaan joskus kaverit napanneet savukkeen suusta ja pistäneet suoraan kengän alle, olisi pitänyt kokeilla samaa johonkin pullanmuruun tms...

Miulla vastaava ois aiheuttanut pahemmanlaatuisen latvaräjähdyksen. =D
Miun tupakoinnista päättää tasan mie ite. Muut voivat tehdä mitä lystäävät.

sinkkumatti kirjoitti:Jos minä alkaisin lihomaan ja makaamaan sohvalla, olisi minusta erittäin hyvä että naiseni pakottaisi minut liikkumaan. Ihan sama miten se tapahtusi, mutta mielummin otan kunnon vittuilun ja uhkailun läskeistä vastaan, kuin aikuisiän diabeetteksen ja 20 kiloa läskiä.

Komppaan tätä.

Mä luulen, että mun lihominen ei niinkään paljoa haittiasi tuota kumppania kuin se, miten paljon mä vihaisin itseäni pulskempana. Mä en todellakaan ole erityisen hauskaa seuraa silloin, jos tunnen itseni valaaksi (sitä sattuu jo tässä normaalipainoisenakin aika ajoin), ja jos tilanne olisi pysyvä, niin se aiheuttaisi varmasti ahdistusta molemmissa.

Puolison lihomista on vaikea arvioida näin teoriatasolla, kun mieheen mahtuisi aivan hyvin se +20 kiloa, ja vieläkin oltaisiin normaalipainon rajoissa. Pulskistuminen nykyisestä olomuodosta ei siis olisi lainkaan pahitteeksi. Siinä vaiheessa, kun miehellä on isommat tissit kuin mulla, niin jokin laihdutusviritelmä olisi varmasti paikallaan. Tuskin siitäkään kuitenkaan välittömiä lähtöpasseja tulisi.

Mun eka suuri nuoruudenihastuskin oli pulska muihin 15-vuotiaisiin nähden, varmaan normaalipainon ylärajoilla. Jotkut tykkää muhkummasta.

nojoojust kirjoitti:Lähinnä minua tässä keskustelussa vaivaa se, että jotkut ovat valmiita katkaisemaan muuten toimivan suhteen ylipainon takia. Ei sen pitäisi olla noin merkityksellistä.

Vähäks me ollaan hei samiksii!
Pistää jotenkin ihmettelemään, että eikö siinä suhteessa tosiaan ole mitään muuta merkityksellistä kuin toisen ulkonäkö?

nojoojust kirjoitti:

hebuli kirjoitti:Jos oikein alan vänkäämään, voisin väittää että vastenmielisyys lihavuutta kohtaan on "eettisesti" vähemmän väärin kuin ihonväriä tai pituutta kohtaan, koska lihavuudelleen ihminen sentään voi jotain, ja se on monesti kytköksissä elämäntapoihin ja ihmisen suhtautumiseen eri asioihin.

Minä ymmärrän erittäin hyvin vastenmielisyyden lihavuutta kohtaan, koska itsekin tunnen sitä omaa vartaloani kohtaan. Ymmärrän jopa sen, että parisuhteen alussa kumppanin ulkonäöllä on määräävä asema. Lähinnä minua tässä keskustelussa vaivaa se, että jotkut ovat valmiita katkaisemaan muuten toimivan suhteen ylipainon takia. Ei sen pitäisi olla noin merkityksellistä.

Osittaiskomppaus. Jos suhde kaikilta muilta osin on toimiva, niin ei luulisi ainakaan jonkinasteisen lihoamisen vaikuttavan, aivan kuten ei muidenkaan (esim. ikääntymisestä johtuvien) fysiologisten muutosten.

Tärkeä kohta tuossa on tuo "muilta osin toimiva", koska toisen lihoaminen tai muut muutokset voivat vaikuttaa suhteen eri puoliin joko suoraan tai välillisesti, esim. siihen seksielämään, tai toisen näkemykseen siitä miten suhtaudut omaan hyvinvointiisi ja toisen näkemykseen sinusta.

En pidä mahdottomana että toisen lihavuus saattaisi välillisesti katkaista vakavan parisuhteeni säteiltyään eri osa-alueille, esim.:
oma seksuaalinen kiinnostukseni toista kohtaan vähenee hänen lisääntyneen ylipainonsa takia enkä lisäksi voi ymmärtää miksei hän ole (enää) kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan
=> hän pahoittaa siitä mielensä
=> molemmilla on asian takia yhä enemmän hermot pinnalla
=> yhä enemmän riitelyä ihan mistä tahansa turhista asioista jne. Tuolloin toisen lihoamisen voisi epäillä osaltaan potkaisseen alulle koko alamäen.

Elämä tämän paskan kanssa on sen verran vaikeaa, että voi vain kuvitella mitä läskin aiheuttama parisuhteen päättyminen aiheuttaisi. Onneksi en osaa loukkaantua tähän aiheeseen liittyen, sillä se tekisi elämästäni sietämätöntä.

Edes tietämättä kuinka "lihava" oikeasti olet, kaikesta päätellen sinulla on onneksi juuri oikeanlainen mies rinnallasi, joka ei suhtaudu asiaan tuollaisten pelkojen mukaisesti. Vakka kantensa valitsee, ulkonäköfasistit alkavat seurustella keskenään aivan kuten ulkonäölle vähemmän painoa pistävät hedonistitkin, ja tietenkin se harmaa massa siinä välimaastossa (aivot?). Jokainen saa mitä ansaitsee ja kaikilla hyvä tahto.

Oikeastaan tämän keskustelun kärkevimmät kannanotot toimivat oivana katalyyttinä siitä miten joskus on vaikea sulattaa toisten ihmisten täysin vastakkaisia näkemyksiä. Lopultahan kuitenkin on kuten KK:kin sanoi, jokaisella on omat kriteerinsä parisuhteilleen, eikä kenelläkään muulla pitäisi olla siihen mitään nokankoputtamista.

Tuo on aina erittäin piristävää että joku (kuten sinä) osaa keskustella arastakin aiheesta närkästymättä ja loukkaantumatta.

Miten ihminen lihoo?

RolloTomasi kirjoitti:Miten ihminen lihoo?

Onko lihava ihminen onnettomampi kuin laiha?

ninnithequeen kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Miten ihminen lihoo?

Onko lihava ihminen onnettomampi kuin laiha?

En tiedä, mutta veikkaisin, että riippuu ihmisestä.

Mutta tuo ei ollut vastaus kysymykseeni. Itse ahmin jatkuvasti enkä millään liho. Sama juttu enollani.

RolloTomasi kirjoitti:Miten ihminen lihoo?

A = nautitusta ravinnosta elimistöön imeytyvä energia
B = henkilön energiankulutus

A > B

josta seuraa

E = mc² (E = energia)

M.O.T.

RolloTomasi kirjoitti:Itse ahmin jatkuvasti enkä millään liho. Sama juttu enollani.

Läpipaskoja, kuten miehenikin. Voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan, eikä näy missään *katkera*

ninnithequeen kirjoitti:*katkera*

Ei siellä aivan toisessa ääripäässäkään helppoa ole. Joiltakin ei painon nostaminen onnistu millään. Naisilla lasten saaminen voi vaikeutua (keskenmenon riski kasvaa) ellei painoa ole tarpeeksi. Ja miehiä tupataan haukkumaan tuulennussimiksi vinkuheiniksi.

RolloTomasi kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Miten ihminen lihoo?

Onko lihava ihminen onnettomampi kuin laiha?

En tiedä, mutta veikkaisin, että riippuu ihmisestä.

Mutta tuo ei ollut vastaus kysymykseeni. Itse ahmin jatkuvasti enkä millään liho. Sama juttu enollani.

Minä olen myös ihmetellyt tuota sen oman pikalihomiseni jälkeen. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että muutaman kilon lihomisen saa aikaiseksi syömällä erityisen tiuhaan korkealla glykeemisellä indeksillä varustettuja hiilihydraatteja, koska ne aikaansaavat terveillä ihmisillä verensokerin romahdusta tunnin parin päässä syömisestä. Matalat verensokerit aikaansaavat pakottavaa tarvetta syödä paljon jotain makeaa, jolloin sama toistuu taas parin tunnin päästä jne. Jos omiin makumieltymyksiin ei kuulu kovin paljoa tuollaisia ravintoaineita, voi syödä todella paljon lihomatta.

Toinen ongelma on sitten sairaalloinen lihavuus. Kun on päätynyt yli jonkun rajan (vaihtelee varmasti ihmisestä toiseen), alkaa elimistö oikutella. Rasvakudos erittää hormonia (nimeä en muista), joka estää insuliinia toimimasta normaalisti. Ideana sen erittämisessä on se, että kun ihminen on "tarpeeksi" lihava, yrittää elimistö jättää ainakin osan ravinnon mukana tulevasta energiasta imeyttämättä. Toisaalta taas haima säätelee insuliinin eritystä verensokeritasapainon mukaisesti, eli se taistelee läskihormonia vastaan tuottamalla entistä enemmän insuliinia. Elimistön sotatila itseään vastaan aikaansaa elimistön aineenvaihdunnan hidastumista. Sen seurauksena ruuansulatuselimistö imeyttää ravintoaineet tehokkaammin, jolloin lihava ihminen saa käyttöönsä jopa enemmän energiaa täsmälleen samasta ateriasta kuin hoikka. Erittäin suuri osa sairaalloisesta ylipainosta on nestekertymää, josta on helpompaa päästä eroon kuin varsinaisesta läskistä. Sen takia todella ylipainoisten paino voi vaihdella jopa viidellä kilolla parissa päivässä.

AarneAnkka kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:*katkera*

Ei siellä aivan toisessa ääripäässäkään helppoa ole. Joiltakin ei painon nostaminen onnistu millään. Naisilla lasten saaminen voi vaikeutua (keskenmenon riski kasvaa) ellei painoa ole tarpeeksi. Ja miehiä tupataan haukkumaan tuulennussimiksi vinkuheiniksi.

No näinhän se täälläkin on. Mies on sangen ylpeä saavuttamastaan pikkumahasta

Aineenvaihduntaa syyttäisin ainakin osittain. Se vaihtelee ihmisillä paljonkin. Itselläni ilmeisesti sitten hidas aineenvaihdunta, ja ukolla nopea, kun tosiaan voi syödä mitä vaan...Korjatkaa toki jos olen väärässä.

ninnithequeen kirjoitti: Aineenvaihduntaa syyttäisin ainakin osittain. Se vaihtelee ihmisillä paljonkin. Itselläni ilmeisesti sitten hidas aineenvaihdunta, ja ukolla nopea, kun tosiaan voi syödä mitä vaan...Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Tämä selittää suurimman osan. Yksi syy on myös ruokailutottumuksissa. Eikä pelkästään siinä mitä syö vaan miten syö.

Kai se mahtava ylipaino voisi vahan hairita, koska se kai kertoisi siita, ettei terveet elamantavat enaa kiinnosta. Muutenkin olisi kummallista, jos miekkoseni (kuvitteellinen) ei haluaisi esim. harrastaa liikuntaa enaa. Taustalla voi tietenkin olla joku sairaus kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (aiheuttaa vasymysta, mika usein vahentaa liikuntahaluja), joten suosittelisin varmaan laakarilla kayntia, jos nayttaisi huolestuttavalta.

Muuten pieni ylipaino ei haittaisi.

Mulla oli kerran yksi poikaystava, joka tykkasi laihoista naisista ja katseli syomistani kauhistuneena. Onneksi on entinen. En tieda mitaan turn-offimpaa kuin tunne, etten kelpaa sellaisena kuin olen.

Ai niin, mulla on yksi ystava, joka on ihan mielettoman kaunis. Se on naimisissa yhden aika urpon ukon kanssa, joka mm. on vihjaillut, etta kaverini on lihonut naimisissa olon aikana ja etta tykkaa timmeimmista mimmeista. Totta se on, mutta mielestani kaverini on viela ihan normaalipainoinen, puhumattakaan siita, etta on edelleen todella hyvannakoinen ja tyylikas. Jos mulle vihjailtaisiin silla tavalla kuin kaverini mies vihjailee, voin kertoa, etta seksin harrastaminen loppuisi siihen paikkaan ja aija voisi etsia samantien laihemman pakkauksen. Tama aija ei tietenkaan ole tajunnut sita, etta kaverini ihannemies olisi vahan pidempi ja silla olisi enemman tukkaa kuin talla aviomiehella.. Kaverini mielesta noilla seikoilla ei vain ole mitaan merkitysta...

Suvinen kirjoitti:
Ette uskoisi, miten kipeitä riitoja tästä saa aikaan! Kun yrittää vakuutella toiselle, ettei se ole lihava, eikä se toinen usko koska "tottakai sä sanot noin" ..
Sitten kun lopulta kyllästyt ja tokaiset jotain tyyliin "no painu takas sinne salille niin johan saa läskit kyytiä" tai "jos joisit vähemmän kaljaa niin ehkä se pömppä katois"
niin siitähän se riemu alkaa: "NO NIIN!! Mä arvasin että oon sun mielestä lihava!!!!" Mahdotonta. Mahdotonta.

Voi sun kultaa! Ihanan epaperinteista tavaraa miehen suusta!