Kitinä

Jatkokyssäri: miksi pitää olla tunnekuohussa että voi sanoa asiasta? Elättekö te tunnekuohussa kokoajan kenties? Jos ottaa kupoliin joku asia, niin eikö siitä voi kertoa toiselle? Tarviiko kaikki patoa sisälleen että vasta kun on tunnekuohussa niin sitten yritetään hillitä itseään päästämästä sammakkoja kun on tarkoitus jotain rakentavaa sanoa.

Edelliset vastaukset vähän vaikuttivat siltä.

No siis sitä me ollaan tässä suhteessa koitettu tehdä, jutella asiat ennenku tulee tunnekuohuja. Mut en mä halua keskustella vaikka olisi semiärsytyskin päällä. Mulla on ihan tarpeeksi tempperamenttia, tähän ikään oppinut hillitsemään sitä aika hyvin. Eli jos olen ärsyyntynyt, rauhoitan ensin itseni ja sitten keskustelen. Ei siihen mitään suurta suuttumusta tarvita et haluan miettiä asiat ensin.

saira kirjoitti:No siis sitä me ollaan tässä suhteessa koitettu tehdä, jutella asiat ennenku tulee tunnekuohuja. Mut en mä halua keskustella vaikka olisi semiärsytyskin päällä. Mulla on ihan tarpeeksi tempperamenttia, tähän ikään oppinut hillitsemään sitä aika hyvin. Eli jos olen ärsyyntynyt, rauhoitan ensin itseni ja sitten keskustelen. Ei siihen mitään suurta suuttumusta tarvita et haluan miettiä asiat ensin.

Ahaa, temperamentix. No aikamoinen oot kerta semivitutuskin vetää punaselle Pääastia tietty että ite pärjää. Itse vaan kyllä tykkään sanoa aika nopsakkaan kun epäkohtia löytyy, niin ei pääse sitten mitään räjähtelyjä tai mykkäkouluja syntymään. Mussa taitaa olla aika vähän temperamentixiä.

^Kyllä, perinteinen karjalainen... Mut se, et jos oon semiärsyyntynyt, ni sit ne pienet asiat on suurempia. Tai paisuu ainakin helpommin suuriksi, kun toinenkin ärsyyntyy. Ja siksi en halua "keskustella" turhastakaan. Edelleen, haluan ensin selvittää itselleni ärsytyksen varsinaisen syyn ku alan väärästä asiasta avautuun. Ja kun se syy voi olla myös mun ihan oma ärsyyntyminen muuhun asiaan, ja joku pieni juttu voi olla laukaiseva tekijä. Oon säästynyt paljolta ku oon ensin alkanut miettiin asiat...

Ja niinkuin totesin, tässä suhteessa me ollaan otettu se tapa, et ennen ärsyyntymistä koitetaan keskustella ettei niitä tule. Mut mä muutenkin sitä mieltä, et parempi keskustella mistään kun on neutraali fiilis. Toisaalta ehkä mun suhdehistoria on tän opettanut, nimim "Aina ei ole ollut näin rauhallista, eikä aina ole uskaltanut keskustellakaan..."

Dumis kirjoitti:Jatkokyssäri: miksi pitää olla tunnekuohussa että voi sanoa asiasta? Elättekö te tunnekuohussa kokoajan kenties? Jos ottaa kupoliin joku asia, niin eikö siitä voi kertoa toiselle? Tarviiko kaikki patoa sisälleen että vasta kun on tunnekuohussa niin sitten yritetään hillitä itseään päästämästä sammakkoja kun on tarkoitus jotain rakentavaa sanoa.

Edelliset vastaukset vähän vaikuttivat siltä.

Nyt tuli tosi voimakas bon voyage -fiilis, ihan kuin oltais käyty just tää sama ihmettelun dumiksen kanssa läpi aikaisemminkin.

En mä nyt mistään pöntön kansista tms jutuista vedä pultteja:D Tai ole koko ajan suuttumassa. Ne on sitten niitä pitkän linjan juttuja, mistä jossain vaiheessa hermostutaan ja turhaudutaan niin, että pitää yrittää keksiä joku uusi tapa miten saada itsensä oikeasti ymmärretyksi tms.

Tänä vuonna tulee 4 vuotta täyteen, eikä oon mitään oikeaa tappelua ollut vielä kertaakaan, että ihan hyvin toimii. Eikä oo mitään kytemässä pinnan alla tms.

^Kyl me muuten ollaankin käyty. Itselle tuli sama mieleen...