No siis mä niinQ NIIN tiedän milt sust tuntuu!1! Illan suunnitelmat meni iha reisille et tääl sitä sit istutaa vaan himas.HotPants kirjoitti:Mä en saanu ketää frendeistä lähtee minnekää ulos ja nyt joudun ryytyyn tääl vaan himassa. Onks kelleen käyny samoin?!
Mun menojalka on ny ihan hedareissa. Suru valtaa mielen!
Lauantaimakkaraa
-
Lilo
Niin samikset täälkin! On tää vaan niiiiiiiin epäreiluu....Lilo kirjoitti: No siis mä niinQ NIIN tiedän milt sust tuntuu!1! Illan suunnitelmat meni iha reisille et tääl sitä sit istutaa vaan himas.
Eikä sieltä kai tuu mitään hyvää leffaakaa telkasta. Viä puuttus että joku postimerkkeilijä heittäs jotai textiviestii jossa kertos sen uudesta kokoelmasta.
Meitä rangaistaan jostakin, LiloX. En muuta kekkaa. Mutta mistä?! En yhtää tahalteen sillon yhes konsertissakaa huitassu sitä rillipääpoikaa. En vaa nähny sitä kunnolla, ku ei ollu hot rillien kans. Ei ollu mun vika1
<3
-
Lilo
Siis sä oot kyl varmaan taas oikeessa, mutku mäkään en nyt vaan voi muistaa mitä oisin sillai tehny. En mäkään tahalteen käyttäny kyynärpäitä ruuhkassa, ihan ite tunki ne ihmiset itteään siihen. Ja sit sillai vaik nyt kaadoin lasillisen niit chilipähkinöit sillon sen yhen jätkän päähän ni se kyl alotti ja visko niit pähkinöit eka. Et ei oo must kyl reiluu.HotPants kirjoitti:
Meitä rangaistaan jostakin, LiloX. En muuta kekkaa. Mutta mistä?! En yhtää tahalteen sillon yhes konsertissakaa huitassu sitä rillipääpoikaa. En vaa nähny sitä kunnolla, ku ei ollu hot rillien kans. Ei ollu mun vika1
-
Elukka
-
killkill
-
Aito_Johanna
Meilläkin sitä sanottiin - ja sanotaan - marjapuuroksi!urpiainen kirjoitti: Mutta lopetetaan iloisempaan asiaan: löysin tänään todella pitkästä aikaa vispipuuron ihanuuden. Sehän on kerrassaan loistava ruoka! Tästälähin syön sitä säännöllisesti. Oppisikohan sitä jopa tekemään itse? Lapsuudenkodissani vispipuuroa muuten kutsuttiin jostain syystä marjapuuroksi, mutta niin henkilökohtaisen termin käyttäminen Kityssä ei toki ole mielenterveydelle suotavaa. Olkoon siis vispipuuro.
Termihän on täysin looginen. Marjoistahan se puuro on tehty. Ei perunamuusikaan ole vatkausmuusi eikä kalakeitto kiehauttamiskeitto eikä suklaakakku paistokakku.
-
Aito_Johanna
-
hebuli
On kuule vielä suht terveellistäkin (ne antioksidantit), söin just yhden levyn tuollaista stuffia. Löytyy vielä 80%:stakin hyllyltä (jotain Grenada-merkkistä), en ole vielä kokeillut.Aito_Johanna kirjoitti:Tää uusi 70-prosenttinen Fazer Thin Dark Exclusive muuten on tujua tavaraa. Suklaanhimo taittuu nopeasti, tuota ei tee mieli syödä kuin muutama pala kerrallaan.
Ruotsissa näin 99% "suklaata", mutta lukemani mukaan se maistuu levyiksi puristetulta kaakaojauheelta, ja on nautittavissa lähinnä vain joko kahvin tai konjakin kera.
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
-
Exsat
Helppoa!urpiainen kirjoitti:Oppisikohan sitä jopa tekemään itse?
Keitä x määrää* puolukoita niin kauan, että kuorista on kaikki väri liuennut veteen. Sihtaa kuoret pois ja kaada keitinvesi "talteen". Lisää sokeria ja mannaryynejä ja keitä puuroksi. Jäädytä puuro ja vispaa jäähtyneenä tehosekoittimella.
*mittasuhteet löytää jostain reseptistä, esim googlella
Exsat kirjoitti:Helppoa!
Meillä on selvästi eri käsitys helposta. Eikä minulla edes ole tehosekoitinta. Taidan pysytellä ostopuuroissa syksyyn asti, jolloin voisi koittaa poimia omat puolukkansa. Itsekerätyistä aineksista ruoanvalmistaminen on minusta erityisen kiehtovaa. Kiitos kumminkin ohjeesta: tuo luo toivoa, että jonain päivänä vielä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
Exsat
Tehosekoittimella tarkoitin muuten sähkövatkainta. Olenpa ollut huolimaton!urpiainen kirjoitti:Exsat kirjoitti:Helppoa!
Meillä on selvästi eri käsitys helposta. Eikä minulla edes ole tehosekoitinta. Taidan pysytellä ostopuuroissa syksyyn asti, jolloin voisi koittaa poimia omat puolukkansa. Itsekerätyistä aineksista ruoanvalmistaminen on minusta erityisen kiehtovaa. Kiitos kumminkin ohjeesta: tuo luo toivoa, että jonain päivänä vielä.
Mä olen myös syönyt vispipuuroa mielelläni aina, mutta ensimmäisen kerran valmistin sitä itse viime syksynä töissä, kun yövuoro alkoi käymään tylsänlaiseksi. Maija Keittää-kirjasta vain mittasuhteet pöytään ja sitten keittelemään.