Kitinä

AarneAnkka kirjoitti:Kappas, Guitar Herokaan ei ole uuden uusi juttu, Japanissa on ollut aikoinaan peli nimeltä GuitarFreaks. Perusperiaate on sama.

Myös PC:lle ilmestyi 1995 Quest for Fame-niminen kitararytmipeli, jossa piti soitella Aerosmithin tahdissa virtuaalista kitaraa. Mukana tuli rinnakkaisporttiin asennettava elektroninen plektra, jolla hakattiin "kitaraa" (esim. tennis- tai pesismaila) yrittäen pysyä tahdissa. En vaan saanut virtuaaliplektraa toimimaan kunnolla omassa PC:ssäni.

Pleikkari ykkösellä:

Gran Turismo 2
Colin McRae Rally
Tekken 3

HOMM4
uutta ostosta on nyt yhden viikonlopun ajan paukutettu, ja kyllähän se ihan kelpoisa peli on edeltäjiensä jalanjäljissä.
Vaatii tosin totuttelua tai sitten on muuten vaan ihan perkeleen vaikea.
[edit]
Nyt olen kyllä jo onnistunut pieksämään 2 helpoimman vaikeustason skenaariota läpi.
[/edit]

Elukka kirjoitti:uutta ostosta on nyt yhden viikonlopun ajan paukutettu...

Eikös tuo ole vähän uutta vanhaa, kun vitonen on ilmestynyt jo ajat sitten?

Riemumieli kirjoitti:

Elukka kirjoitti:uutta ostosta on nyt yhden viikonlopun ajan paukutettu...

Eikös tuo ole vähän uutta vanhaa, kun vitonen on ilmestynyt jo ajat sitten?

Millai tuo vitonen on? Kolmonen oli täyttä rautaa nelosen ollessa läpeensä paska, ruma ja luotaantyöntävä.

Riemumieli kirjoitti:

Elukka kirjoitti:uutta ostosta on nyt yhden viikonlopun ajan paukutettu...

Eikös tuo ole vähän uutta vanhaa, kun vitonen on ilmestynyt jo ajat sitten?

Toisen vanha on köyhälle uusi.
Talous ei antanut myöten hankkia tuota ennen kuin se siirtyi ale-laariin.

Sudenhenki kirjoitti:Millai tuo vitonen on? Kolmonen oli täyttä rautaa nelosen ollessa läpeensä paska, ruma ja luotaantyöntävä.

En osaa sanoa. Puhutaan, että olisi paluuta vanhaan hyvään, mutta empirian puuttuessa ei voi kuin spekuloida.

Half-Life 2: Episode One pelattu läpi. Loppu oli aika konstikas, mutta lopulta siitä selvittiin. Kyseessähän on sarjan alku, joka tietenkin päätyi cliffhangeriin. Ja lopputekstien jälkeen tuli trailereita seuraavasta osasta. Sitä odotan innolla, mutten henkeäni pidättäen.

Jees kamaa.

Pelasin ekan Diablon loppuun eilen työläppärilläni, kun en muutakaan erityistä keksinyt. Mitäs siihen sanotte? 1996 ilmestynyt peli. Loppupahis eli itse Diablo himself oli aika vaikea pala, mutta Mana Shieldillä, kourallisella Full Mana-juomia sekä Diablon pitämisellä tulimeressä homma hoituikin yllättävän helposti.

Mikä hemmetti se Hellfire lisäri sitten muka on? Koitin sitä ja siinä tulee joku munkki yhdeksi pelaajavaihtoehdoksi, mutta siinä ilmeisesti kompataan ihan samoja seikkailuja kuin tavallisessa Diablossa? Ja ilmeisesti siinä on jotain lisäesineitä joita peruspelissä ei ole? Entäs ne eri vaikeustasot, uudella ukolla pitää aloittaa ihan vaan Normal-tasolta? Koitin Hell-tasoa, ja kuolin heti ekan vastaantulevan luurankosotilaan ekaan iskuun. Yh.

Jos jaksan ja ehdin, pelaan joskus myös Diablo 2:sta lisäreineen samalla koneella. Joskus kaaauan aikaa sitten sitä koitin, kyllästyin kun sain suoritettua ekan seikkailun ja siirryin uuteen aavikkomaailmaan. Synkkä tunnelma katosi uuden miljöön myötä.

Alkuperäistä Thief: The Dark Project:ia koitin myös pelata ekaa leveliä pidemmälle jokin aika sitten (siinä on aivan upea tunnelma edelleen), ja suunnitelmissa on myös vihdoinkin jaksaa pelata Metal Gear Solid (se PSX:n) läpi joko Pleikkarilla tai PC:llä. Siihenkin kyllästyin aikoinaan liian nopeasti, liian vähän pelattavaa ja liian paljon välitarinoita. Ai niin ja Fallout tuli aloitettua myös.

Yksi peli mistä en tunnu myöskään koskaan pääsevän eroon on Starcraft + Brood Wars yksinpelinä. Kolme kertaa olen aikoja sitten ne jo pelannut läpi, ja silti välillä tulee mieleen pitäisikö taas asentaa. En ymmärrä miksi. Mukavaa ajanvietettä, peli jota ei halua koskaan lopettaa vaan "vielä 10 min, vielä 10 min...". Oliskohan Warcraft 3 + Frozen Throne tarpeeksi samankaltainen pelikokemus, jotta pääsisin SC:stä eroon lopullisesti ja saisin mielenrauhan?

Luovuttaisin taivaspaikkani kunnollisesta jatko-osasta Starcraft-saagalle, se loistava tarinahan jäi pahasti kesken Brood Wars:n lopussa. Odottelemme edelleen Queen of Blades:n ja sen yhden hepun, joka pääsi pakoon ja oli kyseisen naisen entinen rakas(taja) ennenkuin hän (nainen) mutatoitui pahaksi maailmanvalloittajaksi jäätyään avaruuden vihamielisen hirviörodun vangiksi, lopullista konfrontaatiota.

Toinen kumma peli joka välillä saa saman oireyhtymän aikaiseksi on Serious Sam + Second Encounter. Maailma on periaatteessa täynnä parempia FPS-ammuskelupelejä, silti nuo jaksavat kiinnostaa yksinpeleinä, koska ovat sopivan tervehenkisiä ja suoraviivaisia? Kokeilujeni perusteella saman pelin PS2-versio on aivan paska, kuten myös jatko-osa Serious Sam 2.

Wanhassa wara barembi. Mihin niitä uusia pelejä tarvitsee? PS2 on myös saanut olla kumman rauhassa viimeiset, ööh, puoli vuotta. Edes Resident Evil 4, Black, Shadow of Colossus (vai mikä sen nimi oli) jne. eivät herättäneet täällä innostusta. Kumma juttu.

Aikaa pelaamiseen tuntuu liikenevän tätä nykyä, ööö, pari tuntia viikossa maksimissaan. Kauan aikaa (monia monia vuosia) sitten se saattoi olla 6 h useina päivinä viikossa (jokaisena päivänä tuo 6h). Taidan vihdoinkin olla tulossa vanhaksi.

Sudenhenki kirjoitti:
Millai tuo vitonen on? Kolmonen oli täyttä rautaa nelosen ollessa läpeensä paska, ruma ja luotaantyöntävä.

voi pyha jysays, toinen vajaamielinen.
kolmosessahan ei ollut ku pari oikeasti pelattavaa rotua, nelosessa yleensa vedan rotuni randomilla. lisaksi nelosessa on parempi graffa.
tama tietenki olettaen ettet puhu kolmosen lisaversiota, josta mulla ei oo kokemusta.
en ole myoskaan kokenut vitosta

cardic kirjoitti:kolmosessahan ei ollut ku pari oikeasti pelattavaa rotua

Tämä on muuten fakta. Yleendä DungeonMaster penetroi toisia arslokkiin 6-0 ylivoimaisen jousisektionsa takia. (Evil Eyet, Meduusat + HarpyHagit, tuo hulppea ilma-ase. No Retaliation + Strike and Return = parhautta)
Ainakaan Undead-porukalla oli ihan turha lähteä haastamaan mitään vakavasti otettavaa vastustajaa.

cardic kirjoitti:nelosessa on parempi graffa.

Tästä esitän eriävän mielipiteen. Nelosen grafiikoissa on allekirjoittaneen silmään liikaa serpentiiniä ja kimalletta pinnassa, jolloin varsinkin maaston tunnistettavuus kärsii. Sankareiden potretit ovat kolmoseen verrattuna suorastaan rumia.
No, monsterit ovat ehkä osin tyylikkäämpiä.
P.S. Mikä piru siinä oikein on, ettei vanhan massasurmaaja Implosionin grafiikoista saada asianmukaisen näyttäviä? Edellisessä osassa oli se naurettava "kakkaa niskaan" -efekti ja tässä joku säälittävä savupilvi.
Ottaisivat Final Fantasyistä mallia, vittu!

Elukka kirjoitti: Tämä on muuten fakta. Yleendä DungeonMaster penetroi toisia arslokkiin 6-0 ylivoimaisen jousisektionsa takia. (Evil Eyet, Meduusat + HarpyHagit, tuo hulppea ilma-ase. No Retaliation + Strike and Return = parhautta)

juurikin nain ja nimenomaan ranged-yksikoidensa vuoksi (eika kummatkaan karsi hand-to-hand miinuksia).
toiseksi paras rotu on ihmiset/knistit. zealotit ampuu pirun lujaa, eika jouskarimiesten tuplaravaytyksessakaan vikaa ole, etenkin kun herolla on archery bonus.

Elukka kirjoitti: Ainakaan Undead-porukalla oli ihan turha lähteä haastamaan mitään vakavasti otettavaa vastustajaa.

vampyyrit on kivoja, mut siihen se sit jaaki. perkeleen hitaat muumiot, luurangot ym. tekevat tutkimusmatkoista ja raaka-aineitten vallotuksesta yhta helvettia

toinen yhta surkea rotu on suoollikat (mika niitten oikee nimi nyt olikaan); hitaita (paitsi dragonfly), tehottomia, eika ole ku kamanen lizardman ammuntaosastolla

cardic kirjoitti:toinen yhta surkea rotu on suoollikat (mika niitten oikee nimi nyt olikaan); hitaita (paitsi dragonfly), tehottomia, eika ole ku kamanen lizardman ammuntaosastolla

Piti ihan tämän takia kokeilla peliä pitkästä aikaa - ihan hyvin suoliskoni pärjäsivät kunnes peli kaatui. Kokeilen vertailun vuoksi jotain toista rotua seuraavaksi.

Pelasin eilen maailman parasta peliä, elikkäs Zookeeperiä, ja tein ihan hullun uuden ennätyksen.

swirl kirjoitti:Pelasin eilen maailman parasta peliä, elikkäs Zookeeperiä, ja tein ihan hullun uuden ennätyksen.

Älä toki kerro ennätystä missään nimessä! Minä tein Heartsissa aika hyvän tuloksen (jos joku on sattunut missaamaan galleriani). HOMM3:ssa ei taas mennyt kovin hyvin, hävittyjä pelejä jo monta putkessa.

Clay kirjoitti:HOMM3:ssa ei taas mennyt kovin hyvin, hävittyjä pelejä jo monta putkessa.

Tuu pelaamaan minuu ja Annaa vastaan, saat hävitä lisää!

Clay kirjoitti:
Älä toki kerro ennätystä missään nimessä!

Toki kerron, kun noin kauniisti pyydetään... 44 270 pojoo.

Rouva Pupu kirjoitti:Pleikkari ykkösellä:

Gran Turismo 2
Colin McRae Rally

Jos autopelit (ja ilmeisesti vieläpä simulaattorit) kerran kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumista PC:llä pelattavaan erittäin realistiseen autopeliin nimeltään Live for speed (LFS).

Peliä on nyt kehitelty (ja kehitellään edelleen) jo useita vuosia ja autojen dynamiikkaan ja ratojen mallinnukseen on käytetty todella paljon asiantuntemusta ja vaivaa.

LFS:n demoversion saa ladata ilmaiseksi pelin kotisivuilta. Demo sisältää muistaakseni yhden radan (josta muutama variaatio) ja kolme erilaista autoa. Muutaman kympin sijoituksella saa alasladattua pelin myös kokonaisuudessaa, jolloin saa käyttöönsä noin 30 autoa (Ministä formulaan, vakioautoja ja kilpakoneita) sekä noin 20 rataa.

Parhaimmillaan peli on joko kaveriporukassa tai julkisella palvelimella pelattuna. Myös yksinään omia ennätyksiä jaksaa rikkoa tuntikausia.

Varsinkin jos Gran Turismon auton tuunaus aspekti kiinnostaa, tarjoaa LFS oivan mahdollisuuden päästä leikkimään formulatallin (tai jokkisluokan) teknikkoa. Auton säädöillä TODELLA on merkitystä. Jos pelkkä ajaminen kiinnostaa, löytyy internetistä useita LFS tiimien kotisivuja, joilta voi käydä alaslataamassa itselleen sopivat säädöt.

Peli ei myöskään vaadi tietokoneeltasi mitään ihmeitä, joten suhteellisen vanhallakin koneella peliä pystyy pelaamaan (varsinkin yksinpeliä) aivan mallikkaasti.

Mikäli sinulta löytyy ratti/polkimet (myös gamepadilla pelaaminen onnistuu hyvin) jostain komeron nurkasta, suosittelen lämpimästi pelin demoversioon tutustumista.

cardic kirjoitti:
voi pyha jysays, toinen vajaamielinen.
kolmosessahan ei ollut ku pari oikeasti pelattavaa rotua, nelosessa yleensa vedan rotuni randomilla. lisaksi nelosessa on parempi graffa.
tama tietenki olettaen ettet puhu kolmosen lisaversiota, josta mulla ei oo kokemusta.
en ole myoskaan kokenut vitosta

Itketät mua. Olet kyllä oikeassa että rodut ovat kamalasti epätasapainossa, mutta graafisesti nelonen on helvetin ruma verrattuna kolmosen satumaiseen grafiikkaan (ja tunnelmaan).

Viikon verran pelaillut Everquest 2:sta.

Assyillä olemme pelanneet wanhalla kuusnepalla ja TAC-2 -joystickeillä vanhoja klasikoita IK+ (eli International Karate Plus) ja Barbarian. Yllättävän hubaisaa viihdettä edelleen. Varsinkin IK+ on aivan erinomainen.

Pelasin pitkästä aikaa GTA San Andreasta. Ihanan väkivaltaista.

Tuli tahkottua Assyilla vielä Super Smash Bros Meleetä neljän kaverin kesken. Se taitaa kyllä olla maailman sekavin peli. Vieläkin on pää pyörällä. In Nintendo we have this thing called älytön meininki.

Hähää, pääsin HOMMIV:sen kampanjoista yhden läpi.
Puolizombi pelasti planeetan.
(Kumma muuten, ettei joku Parents Against D&D -hihhuli ole vielä ottanut peliä haNpaisiinsa, vaikka demonologia on yksi sankarien parhaista erikoiskyvyistä. )

Äh ja stana. Guitar Herossa on vieläkin kolme biisiä varsinaisesta setistä expertillä hinkkaamatta. Bark at the Moon, Frankenstein ja Cowboys from Hell. Stana.