nokkaelain kirjoitti:Minuunko kenties viittaat, kun arvostelin sitä, että kutsuit asiakeskusteluissa Gattacan tekstiä oksenteluksi, ja sanoin, että siinä on asiaakin?
Muiden muassa, muistaakseni. Sinulla muuten tuntuu tämän postauksesi perusteella olevan varsin asiallinen suhtautuminen, Gattacan suhtautumisesta taas en voi sanoa niin parhaalla tahdollanikaan. Jos hänen oksenteluviestissään asiaa olikin, se oli tehokkaasti naamioitu asiattomaan ilmiasuun.
No se perustelu: Moni tuntuu suhtautuvan vapaaseen kilpailuun lähes uskonnollisesti. Se on kuin pyhä lehmä ja itsetarkoitus.
Minusta uskonnollinen suhtautuminen on sitä, että omalle näkemykselle ei kyetä esittämään asiaperusteluja. Ja sellaista on kyllä monin verroin enemmän näkynyt Kityn vasemmalla laidalla. Oletko tästä eri mieltä?
Täälläkin on esitetty oikein tieteelliseen tutkimukseen vedoten, että vapaa kilpailu maksimoi hyvinvoinnin.
Onko? Minulta on tällainen väittämä mennyt täysin ohi (en ole kyllä varmaan ihan kaikkia ketjuja kokonaisuudessaan lukenutkaan). Ymmärtääkseni suurin osa meistä uusliberalisteiksi leimatuista on kuitenkin esittänyt, että kilpailua tulisi rajoittaa nykyistä vähemmän kansainvälisen kilpailukyvyn takaamiseksi, mutta että joitakin rajoituksia toki on hyvä olla olemassa.
Jos puhuttaisiin keskimääräisestä elintasosta, voisin väitteen vähän paremmin niellä.
No muokattaisiinko väittämää näin: "Nykyistä vapaampi kilpailu takaisi Suomeen paremman keskimääräisen elintason (tai ainakin varmistaisi sen, ettei keskimääräinen elintasomme ala vähitellen romahtaa), jolloin meillä olisi paremmat mahdollisuudet turvata myös huonoiten toimeentulevan kansanosan hyvinvointi (joka kuitenkin tapahtuisi muilla keinoilla kuin vapaalla kilpailulla)". Kuulostaako paremmalta?
Mutta silti: työni on sivunnut matemaattista optimointia ja en voi kuin ihmetellä, miten joku voi väittää, että niin monisyiseen ongelmaan kuin "hyvinvoinnin optimointi", olisi jokin yksikäsitteinen paras menettely, kun paljon yksinkertaisemmatkin ongelmat.
Täällä onkin yritetty lähestyä kysymystä yksittäistapauksien kautta. Olen esimerkiksi itse esittänyt mm. urpiaiselle kasan aika yksinkertaisia kysymyksiä, joista hän olisi voinut kommentoimalla lähteä rakentamaan jonkinlaista kokonaiskuvaa. Minusta Suomessa on sellaisia taloutemme kasvua rajoittavia rakenteita, joiden purkamisen ei pitäisi merkitä heikoimmille mitään elintason menetyksiä. Poisluettuna se urpiaisen mainostama
epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Eli se, kun köyhä manaa sitä, miten joku saa sata kertaa enemmän rahaa kuin hän itse - ottamatta mitenkään huomioon sitä, minkälainen kyseisen henkilön elämänkaari ja olosuhteet työssä ovat, ja sitä ettei raha edes tuo onnea tai muuta oikeasti tavoiteltavaa.
Tällainen epäoikeudenmukaisuuden kokemus on omasta mielestäni aiheetonta niin kauan kuin pienimmilläkin tuloilla on mahdollista elää ihmisarvoista elämää (alustava määritelmäni sille
tuolla). On vahingollista ja ihmisten hyvinvointia vähentävää, että sitä pidetään normina (eivät kaikki koe tällaista epäoikeudenmukaisuutta, vaikka tuloskaalan alapäässä ovatkin). Siihen asenteeseen puuttuminen, joka tällaisen kokemuksen ihmiselle tuottaa, takaisi yksiselitteisesti onnellisemman elämän ko. ihmiselle eli lisäisi osaltaan hyvinvoinnin määrää paljon enemmän kuin tuloerojen rajoittaminen. Oletko eri mieltä?
Lisäksi on yritetty sanoa, että markkinatalouden mekanismit vaikuttavat globaalisti
joka tapauksessa - pidimme me sitä parhaana vaihtoehtona tai emme. Siksi niitä olisi hyvä oppia käyttämään Suomen parhaaksi, se kun on ihan mahdollista.
Entä millä hetkellä se muihin menettelyihin verrattuna maksimoitu hyvinvointi saavutetaan? Nyt? Puolen vuoden päästä? Keskimäärin tiettynä aikana?
Sillä hetkellä, kun maailma on muuttunut kyllin paljon, eli kun nykymenetelmät alkavat olla selvästi toimimattomia. On mahdotonta sanoa, milloin tuo hetki tulee olemaan, mutta historiaa ekstrapoloimalla on kuitenkin aika mahdollista ennustaa että juuri täälläkin mainostettuun suuntaan muutos kulkee (sitähän ei kai kukaan järkevä ihminen kyseenalaista, että maailma muuttuu koko ajan). Toki varmaksi emme voi sitä tietää - osa muutoksen suuntaan vaikuttavista tekijöistä tulee aina yllättäen. On kuitenkin viisaampaa reagoida siihen muutokseen, joka kullakin hetkellä on nähtävissä (sitähän voi aina muuttaa kun tulevaisuudenkuva muuttuu) kuin pyrkiä toimimaan samoin kuin on "aina" tehty ("aina" on tietysti tuossa virheellinen määre, koska harvempi tapa ainakaan poliittisessa kontekstissa on aina ollut voimassa).
Vielä oleellisempaa on kuitenkin, että (ainakin omasta mielestäni) on itsestäänselvyys, että etiikkaa ei voi redusoida (talous)matematiikkaan.
Tästä olen samaa mieltä, ja tähän vapaan markkinatalouden voima mielestäni päättyykin - niin kauan kuin ihmisten eettinen ymmärrys on vajavaista. Tämäkin on kuitenkin koko ajan muuttumassa - esimerkkinä vaikka ne sivustahuutajan mainitsemat reilun kaupan banaanit. Eettisyys on niitä ostaville ihmisille rahan arvoista.
Sekään ei yleensä tuota etiikan osalta kovin kehuttavaa tulosta, että valta annetaan jonkin pienen ryhmän tai ryhmistä muodostuvan järjestelmän käsiin, koska ihmisiä niidenkin ryhmien edustajat ovat - ja ryhmätoiminnassa ihmiset yleensä epäonnistuvat objektiivisuudessaan sosiaalisten vaikuttimien vuoksi.
Tähän ongelmaan kannattaisi pureutua peruskoulujärjestelmää muokkamalla, jolloin eettisille arvoille saataisiin nopeammin myös taloudellinen arvo (onneksi jossakin vaiheessa sellainen syntynee niille joka tapauksessa).
Voidaanko joku tai jotkin kokonaiset ryhmät uhrata keskimääräisen hyvinvoinnin maksimoimiseksi?
Eihän täällä kukaan halua ketään uhrata. On esitetty, että hyvinvointia on mahdollista lisätä uhraamattakin. Näihin ajatuksiin ei ole tullut vielä mitään asiallista kritiikkiä.
Pähkinänkuoressa kaksi syytä, miksi markkinataloutta tulee käyttää hyväksi:
1. se on luonnollinen mekanismi, joka vaikuttaa ihmisyhteisöissä ilman erillistä ylläpitoa ja muiden mekanismien ylläpitoyrityksistä huolimatta (eli sen hyödyntäminen on yksinkertaista ja taloudellista - ja sen hyödyntämättömyys taas merkitsee ainoastaan sitä että joku muu pääsee hyödyntämään meitä meidän kustannuksellamme), ja
2. se on kehityskelpoisin ja muuntautumiskykyisin tunnetuista järjestelmistä, koska sitä ei rajoita mikään muu kuin siihen osallistuvien ihmisten puutteet (järjestelmät, jotka sisältävät enemmän sääntöjä, toimivat vain siinä ajassa ja paikassa jota varten ne on luotu).