Kitinä

RolloTomasi, me olemme vähänajettuja laatuautoja elämän keltaisessa pörssissä.

Bloom kirjoitti:RolloTomasi ja HellBell, olette varastaneet metodini. Nostettakoon elämättömyys kunniaansa ja annettakoon kolhimattomuudelle ansaitsemansa arvo.

Malja tälle! Mun piti kirjoittaa tähän jotain seilauksista ja ujouksista ja muusta, mutta tuntuu etten saa muodostettua niistä mitään selkeää ja ristiriidattomasti todenperäistä virkettä..
Joka tapauksessa : cheers, mates!

Bloom kirjoitti:RolloTomasi, me olemme vähänajettuja laatuautoja elämän keltaisessa pörssissä.

Toivottavasti, omaa laatuaan ei vain jaksa aina uskoa.

HellBell kirjoitti:cheers, mates!

Cheers!

RolloTomasi kirjoitti:

HellBell kirjoitti: naistenvessaan

Tämän viestin jälkeen taitaapi ovella koputella jono hakijoita. Uutta piilopaikkaa etsimään?

Miestenvessa?

HellBell kirjoitti: Miestenvessa?

Shhh... älä paljasta täällä palstalla.

Herra Manala kirjoitti: Minun mielestäni sekä naisessa että suhteessa saa olla aikamoisesti positiivisuudellaan korvaavia tekijöitä, jotta lapset eivät minua merkittävästi häiritsisi tai haittaisi parinvalintaa suoritettaessa. En koe olevani vähä-älyinen, tumpelo tai moraalisesti arveluttava sen vuoksi. Varsinkaan jos syyttävällä osapuolella perusteiksi ei löydy mitään muuta kuin henkilökohtaisiin preferensseihin nojautuminen sen vuoksi että on ns. oma lehmä ojassa.

Perskele sä olet hyvä jätkä ja ymmärsit mun pointin!

Lucky Luciano kirjoitti:Niin, ja markkina-arvo pysyy kun elää suhteessa. En todella käsitä, miksi sinkkuna saa toistuvasti vähemmän huomiota vierailta sediltä kuin seurustellessa!

Älä näytä niin epätoivoiselta

Tiikeriankka kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Niin, ja markkina-arvo pysyy kun elää suhteessa. En todella käsitä, miksi sinkkuna saa toistuvasti vähemmän huomiota vierailta sediltä kuin seurustellessa!

Älä näytä niin epätoivoiselta

Joo, onhan noi verkkarit aika kauheet mut en mä niitä ihmisten ilmoilla käytä?

Lucky Luciano kirjoitti: Joo, onhan noi verkkarit aika kauheet mut en mä niitä ihmisten ilmoilla käytä?

Pahus.

Lucky Luciano kirjoitti:Niin, ja markkina-arvo pysyy kun elää suhteessa. En todella käsitä, miksi sinkkuna saa toistuvasti vähemmän huomiota vierailta sediltä kuin seurustellessa!

Ja miehillä markkina-arvo jopa suorastaan peräti nousee kun he alkavat seurustella.

AarneAnkka kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Niin, ja markkina-arvo pysyy kun elää suhteessa. En todella käsitä, miksi sinkkuna saa toistuvasti vähemmän huomiota vierailta sediltä kuin seurustellessa!

Ja miehillä markkina-arvo jopa suorastaan peräti nousee kun he alkavat seurustella.

Se on se kysynnän ja tarjonnan laki:
Jos joku muukin on ollut kyseisestä henkilöstä kiinnostunut, niin ei se ihan täysi luuseri ainakaan voi olla. Sitä parempi jos on edelleen suhteessa; Sehän osoittaa, että kyseinen yksilö on pitämisen arvoinen.
Niin että sormusta sormeen, sinkut, niin saanti paranee.

tuike kirjoitti: Suonette anteeksi suppean maailmankuvani -mä vaan en ole koskaan tavannut miestä, jolle naisen jälkikasvu olisi ongelma. En miespuolisten ystävieni, tuttavieni, poikaystävieni enkä rakastajieni joukosta. Siis koskaan.
Täten pidätän itselläni oikeuden olettaa päinvastaisesti ajattelevien olevan joko elämää kokemattomia tai jokseenkin kieroutuneita. Olen pahoillani, jos se jotain loukkaa, se ei toki ole tarkoitukseni.

Voi luoja..
Mies joka ei halua YH-äitiä on kieroutunut??
Ovatko siis kaikki ihmiset jotka eivät halua lapsia tai kokevat lapset
jopa ärsyttävinä, kieroutuneita tai kokemattomia?

Suonet anteeksi etten usko ettet olisi KOSKAAN tavannut miestä jolle lapset ovat ongelma.
Varmasti olet, ette vaan kenties ole asiasta keskustelleet.
Muuttaisitko mieltäsi asian suhteen jos tapaisit normaalin miehen jolle
tämä asia on kynnys kysymys?
Vai muuttuisiko tämä normaali mies silmissäsi heti kieroutuneeksi?

Hellu kirjoitti: Mies joka ei halua YH-äitiä on kieroutunut??

Kyllä. Ajatelkaa minkä määrän äheltämistä siinä voittaa, ei sillä että minulla olisi jotain lapsia vastaan, se tekotapa vaan ällöttää.

[Ja anteeksi, en voinut estää itseäni]

RAIII RAIII!

tuike kirjoitti: Mun mielestäni sellainen mies, jolle naisen jälkikasvu on ongelma, on tumpelo, vähä-älyinen tai muuten vain moraalisesti arveluttava.

Darwinismi on kovaa, tyttöseni.
Omien geenien leviämistä ei todellakaan edistä optimaalisella tavalla vieraan miehen jälkikasvun hoivaaminen.

Höpsismiä, pösilöt.
Pysyn edelleen kannassani.

Lucky Luciano kirjoitti:Joo, onhan noi verkkarit aika kauheet mut en mä niitä ihmisten ilmoilla käytä?

Jä pöh, mä näin sut kerran Stockan kulmalla niissä verkkareissa. Busted!

nojoojust kirjoitti:Rehellisyys on pelottava asia, erityisesti jos se liittyy suorapuheisuuteen. Jos rehellinen henkilö itse välttää ottamasta asioita puheeksi, voi ainakin yrittää kestää rehellisyyttä kysymällä mahdollisimman vaarattomia kysymyksiä. Silloin se ei ole _niin_ pelottavaa. Todellisuudessa itsepetos on niin perustavanlaatuinen tarve, että harva kestää totuutta, varsinkaan itsestään, kumppanistaan tai lapsistaan.

Olen täysin eri mieltä siitä, että itsepetos olisi perustavaa laatua oleva tarve. Ainakin jos sitä katsotaan parisuhdekontekstissa.

Itsepetos ei takaa onnea, vaan päin vastoin rajoittaa sitä, koska täydelliseen itsepetokseen kykenee vain harva (jos kukaan). Itsepetoksella voi saavuttaa lyhytaikaisen tyytyväisyyden tunteen tilanteissa, joissa pysyvän tyytyväisyyden ja tasapainon saavuttamiseksi tarvittaisiin juuri rehellisyyttä. Siksi yritän itse kaikin tavoin karttaa itsepetoksessa elämistä.

Jos ja kun olen parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, joka rakastaa ja arvostaa minua virheistäni huolimatta, miksei niitä virheitä voisi ääneen sanoa? Eihän niiden olemassaolo kuitenkaan vaaranna parisuhdettani. Paitsi jos olen liukumassa ihmisenä koko ajan huonompaan ja vähemmän kunnioitettavaan suuntaan parini näkökulmasta - ja tällaisessakin tilanteessa rehellisyyttä sietämällä ja itsekritiikillä voi vielä pelastaa sekä suhteensa että itsensä ihmisenä. Totuutta kaunistelevan partnerin kanssa suhde ajautuu paljon todennäköisemmin tilaan, jossa sitä ei enää voi korjata, ja valehtelevan partnerin kanssa se saattaa olla tällaisessa tilassa alunperinkin - mistäs sen tietäisi! Huvittaisiko sinua käyttää vuosia aikaasi seurustelemalla ihmisen kanssa, jonka onnellisuudesta ja sitoutuneisuuden asteesta sinulla ei olisi mitään tietoa?

Lisäksi: kyllä omista virheistään tietoisena on mahdollista elää ja olla onnellinen. Väittäisinpä jopa niin, että kun ne tietää, niitä on paljon helpompi käsitellä ja ymmärtää, jolloin ne eivät vainoa ja paisu suhteettomuuksiin samalla tavalla kuin tilanteessa jossa niiden olemassaolon yrittää kieltää ja unohtaa. Ihmisen virheellisyydelläkin on rajat, ja kun pääsee niihin rajoihin käsiksi, olo helpottuu ja virheisiinsä on helpompi sopeutua. Ja ennen kaikkea niistä on helpompi ryhtyä pyrkimään eroon, jos sattuu olemaan kiinnostunut itsensä kehittämisestä.

Oman kokemukseni valossa petollista, vaarallista ja pelottavaa on nimenomaan epärehellisyys, kiertely ja totuuden kaunistelu. Suorapuheisen ja rehellisen poikaystäväni kanssa olen koko ajan perillä siitä, mitä hän todella ajattelee. Ja kun hän sanoo minua kauniiksi tai viisaaksi, voin myös olla varma että hän todella tarkoittaa sitä.

EveryWoman kirjoitti: Lisäksi: kyllä omista virheistään tietoisena on mahdollista elää ja olla onnellinen. Väittäisinpä jopa niin, että kun ne tietää, niitä on paljon helpompi käsitellä ja ymmärtää, jolloin ne eivät vainoa ja paisu suhteettomuuksiin samalla tavalla kuin tilanteessa jossa niiden olemassaolon yrittää kieltää ja unohtaa.

Pohdiskelin joskus samantapaista filosofiaa ja tulin siihen lopputulokseen että omien vahvuuksien tiedostamisen ja itsensä paremmaksi ihmiseksi kehittämisen sijaan tulisi ensin tunnistaa omat heikkoutensa ja virheensä.
Sisältäen senkin että saattaa olla joskus itselleen epärehellinen.

Herra Manala kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Haukkuminen on eri asia kuin sen toteaminen, ettei itse halua tällaista miestä.

tuike kirjoitti:Mun mielestäni sellainen mies, jolle naisen jälkikasvu on ongelma, on tumpelo, vähä-älyinen tai muuten vain moraalisesti arveluttava.

Vaikka kyseessä onkin selvästi subjektiivinen mielipide, ei se poista sitä tosiseikkaa, ettei tumpeloksi, vähä-älyiseksi tai moraalisesti arveluttavaksi väittäminen ole kovinkaan kaukana haukkumisesta.

Totta puhut. Itsekin olisin voinut esittää mielipiteeni tällaisista miehistä neutraalimminkin.

Minun mielestäni sekä naisessa että suhteessa saa olla aikamoisesti positiivisuudellaan korvaavia tekijöitä, jotta lapset eivät minua merkittävästi häiritsisi tai haittaisi parinvalintaa suoritettaessa.

Ymmärrän tämän ihan hyvin. Kenellä tahansa lienee joskus elämäntilanteita, joissa kumppaniehdokkaan vanhemmuus vaikuttaa hänen houkuttelevuuteensa merkittävästi. Olen yrittänyt sanoa, että ne miehet, joita itse pidän uskomattoman hienoina tyyppeinä, eivät vaivaudu etukäteen rakentelemaan itselleen mitään absoluuttisia en huoli äitejä -rajoituksia. He ajattelevat, että jos kohdalle sattuu omasta näkökulmasta aivan uskomattoman täydellinen kumppaniehdokas, lapset tuskin heittävät summapeliä miinuksen puolelle, koska a) sellaisia ihmisiä on yliyliharvassa, ja b) sellaisen ihmisen kanssa selviää mistä tahansa tilanteista ilman kohtuuttomia vaikeuksia, vaikka nyt sitten siitä että perheeseen kuuluu lapsia. Ja tosiaankin, tämä ominaisuus on tähän mennessä toistunut poikkeuksetta tapaamistani miehistä niissä, joita luonnehtisin uskomattoman hienoiksi. Korostan edelleen, että nämä luonnehdintani ovat subjektiivisia ja parinvalintaa koskevia, eivät yleisluontoisuuteen pyrkiviä.

En koe olevani vähä-älyinen, tumpelo tai moraalisesti arveluttava sen vuoksi. Varsinkaan jos syyttävällä osapuolella perusteiksi ei löydy mitään muuta kuin henkilökohtaisiin preferensseihin nojautuminen sen vuoksi että on ns. oma lehmä ojassa.

En nyt jaksa tarkistaa, miten itse luonnehdin lapsia kategorisesti karttavia miehiä, mutta toki niistä on voinut tulla aika harhaanjohtava kuva (tuikkeen motiiveja taas en lähde erittelemään, kun en niistä mitään tiedä). Minulla on käytössä kaksi subjektiivista arvointiasteikkoa, toinen ihmisille yleensä ja toinen niille, joiden kanssa harkitsen seurustelua, ja jälkimmäinen on hurjan paljon tiukempi (ja objektiivisia arvioita siitä, kuka on ihmisenä parempi kuin joku muu, en tee lainkaan). Ensimmäisellä asteikolla "hyväksi tyypiksi" yltävä heppu saattaa hyvin olla jälkimmäisellä asteikolla vähä-älyinen, tumpelo tai moraalisesti arveluttava. Minun virheeni oli jättää mainitsematta näiden asteikkojen eroavaisuuksista in the first place.

Edit: sanajärjestys

Mylwin kirjoitti:Pohdiskelin joskus samantapaista filosofiaa ja tulin siihen lopputulokseen että omien vahvuuksien tiedostamisen ja itsensä paremmaksi ihmiseksi kehittämisen sijaan tulisi ensin tunnistaa omat heikkoutensa ja virheensä.
Sisältäen senkin että saattaa olla joskus itselleen epärehellinen.

Kiitos tiivistelmästä, Myltsi.

EveryWoman kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Pohdiskelin joskus samantapaista filosofiaa ja tulin siihen lopputulokseen että omien vahvuuksien tiedostamisen ja itsensä paremmaksi ihmiseksi kehittämisen sijaan tulisi ensin tunnistaa omat heikkoutensa ja virheensä.
Sisältäen senkin että saattaa olla joskus itselleen epärehellinen.

Kiitos tiivistelmästä, Myltsi.

Vittuiletsä!
Mie keksin sen ensin. Keksi omat filosofias.

Mutta lähestyinkin asiaa siltä kannalta että kaikkia heikkouksia ei välttämättä ole tarkoituskaan muuttaa vahvuuksiksi. Heikkoudet pitävät ihmisen .. nöyränä tavallaan.

Keskittäminen.

Minulle on sanottu, että olisin täydellinen tyttöystävä, ellen olisi niin vittumainen narttu.

Paranisiko siis markkina-arvoni, jos olisin vähemmän vittumainen narttu??

Mylwin kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Pohdiskelin joskus samantapaista filosofiaa ja tulin siihen lopputulokseen että omien vahvuuksien tiedostamisen ja itsensä paremmaksi ihmiseksi kehittämisen sijaan tulisi ensin tunnistaa omat heikkoutensa ja virheensä.
Sisältäen senkin että saattaa olla joskus itselleen epärehellinen.

Kiitos tiivistelmästä, Myltsi.

Vittuiletsä!
Mie keksin sen ensin. Keksi omat filosofias.

Itseään on aika vaikea kehittää, jos ei ole selvillä kehittämistä kaipaavista piirteistään (= jos ei tiedosta heikkouksiaan ja virheitään). En kuitenkaan nimittäisi tätä filosofiaksi. Se on ihan määritelmällinen itsestäänselvyys.

Mylwin kirjoitti:Mutta lähestyinkin asiaa siltä kannalta että kaikkia heikkouksia ei välttämättä ole tarkoituskaan muuttaa vahvuuksiksi. Heikkoudet pitävät ihmisen .. nöyränä tavallaan.

Sinä saat minun puolestani kehittää tai olla kehittämättä itseäsi ihan niin paljon kuin haluat, kunhan myönnät minulle saman vapauden. Heikkoudet merkitsevät epäoptimaalista toimintaa, joka taas merkitsee paskan karahtamista tuulettimeen aina välillä. Mitä huonommin toimii, sitä paskempi fiilis. Kyllähän tällainen pitää ihmisen "tavallaan nöyränä", mutta omasta mielestäni aika ei-toivottavalla tavalla. Nöyrä voi ja kannattaa olla ilmankin paskanmakua suussa.

Alkuperäinen pointtini oli kuitenkin se, että riippumatta omista kehittymishaluistaan ihmisen on turvallisempaa seurustella rehellisen kuin epärehellisen kumppanin kanssa. Pysyy kartalla paremmin.

EveryWoman kirjoitti:Olen täysin eri mieltä siitä, että itsepetos olisi perustavaa laatua oleva tarve. Ainakin jos sitä katsotaan parisuhdekontekstissa.

Ole vaan, en minä sitä sinulta ole yrittänytkään kieltää.