Kitinä

Gat kirjoitti:Pertille, että USB:n on ainakin nykyän hanurista.

exPertti kirjoitti:

Gat kirjoitti:Pertille, että USB:t on ainakin nykyään hanurista.

Ne tietokoneen pään perus usbi-liittimet ovat vielä kestävää kamaa vs. microusb:t.

Gat kirjoitti: No, vittu, miksei niissä teidän juppipuhelimissa ole vanhan ajan plugeja edes lataamiseen?

exPertti kirjoitti:

exsu kirjoitti:Mä oon pelannut yhtä pleikkaripeliä, jossa ohjattiin ihmistä, Heavy Rainia. Siinä piti tehdä erilaisia valintoja, esim. pahoinpiteleekö mahdollisesti viattoman ihmisen saadakseen informaatiota, hoitaako kiireessä hylättyä vauvaa vai jättääkö hoitamatta, paneeko nättiä tyttöä vai jättääkö panematta jne. Peli oli hyvin rakennettu ja elokuvamainen, mukaansatempaava. Ja mulle ne oli ihan valintoja. Ei tietenkään samoja, joita tekisin arjessa samoissa tilanteissa, mutta tietoisia valintoja silti. Tv-sarjaa katsoessa en tee samalaisia valintoja, käsikirjoittaja on päättänyt kaiken mun puolesta. Välillä teen valinnan vaihtaa kanavaa.

sivustahuutaja kirjoitti: Väkivaltaiset pelit, elokuvat tai televisio-ohjelmat eivät vaikuta ainakaan lisäävän väkivaltaa.

exsu kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti: Väkivaltaiset pelit, elokuvat tai televisio-ohjelmat eivät vaikuta ainakaan lisäävän väkivaltaa.

Eikä kukaan ole varmaan väittänytkään, että se olisi ainoa niihin liittyvä riski?

sivustahuutaja kirjoitti:Mitäs väkivaltaiset pelit sitten todistetusti aiheuttavat?

sivustahuutaja kirjoitti:
Mitäs väkivaltaiset pelit sitten todistetusti aiheuttavat? Pelien ikärajojen olemassaolo itsessään ei oikein riitä todisteeksi mistään vaikutuksesta.

exsu kirjoitti:En tiedä onko aihetta tutkittu, joten en mene nyt näihin todisteluihin, mutta väkivaltaviihde mukaanlukien pelit voivat aihettaa esimerkiksi pelkotiloja, ahdistusta ja painajaisia.

sivustahuutaja kirjoitti:Onhan se ihan päivänselvää, että fantasiaväkivalta ahdistaa lasta, jos aikuinenkin vastaavasta ahdistuu. Se on sitten ihan toinen juttu, että seuraako moisesta mitään sen kummempaa lapselle tai aikuiselle.

exsu kirjoitti:Voi toki olla, esimerkiksi unihäiriöiden tai pidempikestoisen ahdistuksen muodossa.

exsu kirjoitti: Olen samaa mieltä siitä, että perheissä, jossa vanhempien ja lasten vuoropuhelu on toimivaa ja vanhemmilla on riittävät voimavarat ja edellytykset arvoida itse lapsen sietokykyä, ei tarvitse ikärajoja noudattaa orjallisesti.

So Hard kirjoitti:Kyllä kukkahatut ovat jäljillä. Mä oon pelannut kaikenlaisia pelejä aika nappulasta ja kattokaa nyt miten kävi. Päädyin pahimpaan mahdolliseen painajais- ja ahdistustilaan, eli lakimieheksi.

sivustahuutaja kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Kyllä kukkahatut ovat jäljillä. Mä oon pelannut kaikenlaisia pelejä aika nappulasta ja kattokaa nyt miten kävi. Päädyin pahimpaan mahdolliseen painajais- ja ahdistustilaan, eli lakimieheksi.

'

Vampyyrit ei nuku koskaan. Siinä on unihäriötä kerrakseen.

EDIT: ei kun hetkinen, mitä ne siellä arkussa tekee?

sivustahuutaja kirjoitti: Yritätkö nyt sanoa, että ikärajoja pitäisi orjallisesti noudattaa niissä perheissä, joissa kaikki on muuten päin vittua? Jos isä nussii, niin väkivaltaviihde voi aiheuttaa ahdistusta, jota muuten ei tulisi?

exsu kirjoitti:Sä haluat nyt tahallasi käsittää väärin, ei ole kovin mielekästä sellainen keskustelu. Kuten sanoin, ei ole näyttää tutkimustietoa, mutta noin empiiristen kokemusten perusteella voin sanoa, että joidenkin lasten unihäiriöt ahdistukset ovat pidempikestoisia ja toisten lyhempikestoisia.

exsu kirjoitti:Jos väkivaltaviihteen karsiminen poistaa myös ahdistuksen tai unihäiriöt, niin se on mulle ihan riittävä näyttö.

Pitkäaikaisista ja vakavista mediapelkojen seurauksista on saatu tutkimustietoa ensimmäistä kertaa käytetyllä retrospektiivisellä tutkimusotteella kahdessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, joissa oli erittäin yhdenmukaiset tulokset (Cantor, 1999). Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimuksessa 90 % opiskelijoista raportoi kokeneensa
pelottavia mediakokemuksia, joista suurin osa oli tapahtunut lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta 26 %:lle opiskelijoista lapsena tai nuoruusiässä koetut mediapelot olivat jättäneet pysyvän pelon. Lisäksi reilu kymmenen prosenttia kuvasi pelkoreaktiotaan
yhden kuukauden ja jopa vuoden kestäneeksi. Vajaa viidennes tutkimukseen osallis-tuneista arvioi pelon menneen ohi samana päivänä, 16 % arveli reaktion kestäneen päivästä viikkoon ja 15 % viikon, mutta alle kuukauden.
Jopa yli puolet Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista arvioi lapsuuden tai nuoruuden mediapelkojen häirinneen normaalia toimintaa, kuten nukahtamista ja syömistä. Tyypillisimmät oireet, joita lueteltiin, olivat itku (27 %), tärinä, vapina (24 %), mahakipu, pahoinvointi (20 %). Peloista tyypillisin, jota media lisäsi Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimuksen mukaan oli vereen, pistoksiin ja vammoihin liittyvät pelot (65 %). Toiseksi tyypillisin oli ääniin liittyvät pelot ja epä-
määräisiin kuvioihin ja hahmoihin liittyvät pelot (60 %). Lisäksi lapsena ja nuorena esiintyi eri tilanteisiin, esimerkiksi hammaslääkärissä käyntiin (33 %), eläimiin (12 %) sekä ympäristöön, esimerkiksi luonnon katastrofeihin liittyviä pelkoja (9 %). Kyseisiin pelkoihin liittyvää välttämiskäyttäytymistä esiintyi edelleen osalla tutkittavista.

So Hard kirjoitti:Kyllä kukkahatut ovat jäljillä. Mä oon pelannut kaikenlaisia pelejä aika nappulasta ja kattokaa nyt miten kävi. Päädyin pahimpaan mahdolliseen painajais- ja ahdistustilaan, eli lakimieheksi.