Kitinä

En muuten tienny, et Carl-Philipin tyttis on pussaillu Jenna Jamesonin kanssa Vegasissa. Aika gurkoo
--
Pitänee tehdä gazpachoa. Oon toivon mukaan vain kesäflunssan kourissa, toinen puoli päästä on kuitenkin sen verran paineistetun olonen, etten ihmettelisi poskaria. Aika näyttää

nowaysis kirjoitti:IMO tässä on kyse siitä, katsotaanko tilannetta saajan vai antajan näkökulmasta. Voit antaa toiselle sen, mitä hän haluaa, tai sen mitä itse haluat antaa, ja vaatia häntä olemaan siitä kiitollinen.

Mut jos antaa niin voi antaa jotta saisi antaa. Joo, oon ihan samaa mieltä!

urpiainen kirjoitti:Kyllä te olette nyt kuulkaa pojat (viittaan tällä alentuvalla pojittelulla nyt lähinnä Masaan, Perttiin, Ylleen ja varauksin Riemumieleen) pahasti ajastanne jäljessä. Tuo teidän homososiaalisuuden kautta tohvelisankarista rautahannuksi -metamorfoosinne oli muodikasta joskus 80-90-lukujen vaihteessa. Ei se ole tätä päivää.

Tuli mieleen tämä

http://www.riemurasia.net/kuva/As-long- ... -no/108715

Tiedän, vika on vastaanottimessa.

urpiainen kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Aah. Uusi työläppäri on vikkelä. Ei tartte mennä aina kaffille kun haluaa että jotain tapahtuu.

Oliko tämä siis nyt ikään kuin positiivissävyinen "aah" vai pikemminkin kielteinen "aah"?

Kyllä se oli ihan puhtaasti sellainen samanlainen "aah" jonka joku päästäisi vaikka hyvää kahvia saadessaan.

On tässä päivässä sentään se hyvä puoli, että kotiin mennessä siellä ei ole enää kuin 1 vaimo, 2 lasta ja 1 koira.

On siis melkein kuin olisi sinkku.

Melkein.

Kyllä naisen pitää tienata oma ylöspitonsa! Kuka tässä joku köyhäinapu on. nainen syö vähemmän ja kuluttaa vähemmän, siksi saa 90 senttiä joiltakin 50cent..

urpiainen kirjoitti:Kyllä te olette nyt kuulkaa pojat (viittaan tällä alentuvalla pojittelulla nyt lähinnä Masaan, Perttiin, Ylleen ja varauksin Riemumieleen) pahasti ajastanne jäljessä. Tuo teidän homososiaalisuuden kautta tohvelisankarista rautahannuksi -metamorfoosinne oli muodikasta joskus 80-90-lukujen vaihteessa. Ei se ole tätä päivää.

Mitä sinä nyt höpiset? Kun toimin täyspäiväisenä koti-isänä lapsilleni ja kotitalouden pyörittäjänä, mitä minun on mielestäsi tehtävä päästäkseni "tähän aikaan"? Ottaa kullisi pyllyyni?

KKK kirjoitti:Mutta eihän siitä mitään tule, jos toinen vie ja toinen alistuu kaikkeen. Avioliitossa kuten elämässä yleensä täytyy osata pitää puolensa. Muuten sun yli kävellään ja potkitaan hiekkaa silmille.

Mulla on aina vähän vaikeuksia tämän maksiimin kanssa, joka tosiaan usein esitetään KKK:n tapaan ikään kuin itsestäänselvänä ja yleisesti hyväksyttynä totuutena. Jotenkin tällaisesta puolensapitäjästä minulle kuitenkin tulee mieleen lähinnä sellainen vähän öykkärimäinen, huonosta itsetunnosta kärsivä epäluuloinen ja itsekäs tiukkapipo, joka koko ajan pelkää, että muut vievät sen hiekkalelut; tyyppi, joka koko ajan on pelokkaana siilipuolustus valmiina.

Mä olen taipuvaisempi symppaamaan sellaista perinteistä englantilaista moraalikäsitystä, missä toisten ylikävelijä nolaa itsensä eikä sitä ylikävellyksi tullutta. Ajattelen, että herrasmies ei lähde kinaamaan tällaisten öykkärien kanssa vaan tarvittaessa jopa antaa tämän öykkärin jyrätä - kyllä sivistyneet ihmiset ymmärtävät, että öykkäri on öykkäri, ja sivistymättömistä ei niin väliksi olekaan. Toisenkin posken kääntämisellä on puolensa. Toki tämä edellyttää, että itsellä on sen verran sosiaalista (ja joissain tapauksissa muuta) pääomaa, että on ikään kuin varaa antaa öykkärien nolata itsensä hyväksikäyttämällä toisen pehmeyttä ilman, että oma identiteetti ja itsekunnioitus siinä mitenkään rapistuu.

Lisäksi jossain tilanteessa tulee toki raja vastaan; ei sitä voi nyt antautua ihan hyväksikäytetyksikään. Mutta tästä päästäänkin siihen, että mun maailmassani avioliittomaksiimi ei mene kuten KKK:lla vaan pikemminkin siten, että ei pidä astua avioliittoon sellaisen kanssa, jota vastaan joutuu pitämään puolensa. Avioliiton ideana kun on minusta enemmän tosiaan liitto, ei kilpailu niukoista resursseista.

urpiainen kirjoitti:Lisäksi jossain tilanteessa tulee toki raja vastaan; ei sitä voi nyt antautua ihan hyväksikäytetyksikään. Mutta tästä päästäänkin siihen, että mun maailmassani avioliittomaksiimi ei mene kuten KKK:lla vaan pikemminkin siten, että ei pidä astua avioliittoon sellaisen kanssa, jota vastaan joutuu pitämään puolensa. Avioliiton ideana kun on minusta enemmän tosiaan liitto, ei kilpailu niukoista resursseista.

Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

exPertti kirjoitti:Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

Meillä lienee tästäkin asiasta aika päinvastaiset näkemykset.

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

Meillä lienee tästäkin asiasta aika päinvastaiset näkemykset.

Minun ainut ongelmani on muistaa tämä yllä kirjoittamani ja kuvitella naiivisti, että toinen osapuoli parisuhteessa pyyteettömästi ottaisi minut huomioon. Eikä koskaan ota. Tai siis nuorena muistan yhden parisuhteen, jossa näin oli.

^^^^Toki, mutta kyllä kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo - paitsi että pimeällä liikkuminen on valoisassa liikkumista vaarallisempaa - myös sen, että parisuhteessakin täytyy pitää puolensa.

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

Meillä lienee tästäkin asiasta aika päinvastaiset näkemykset.

Pakko kompata urpiaista. Kyllä tää mun nykyinen suhde on ehdottomasti paras tähän asti kokemani nimenomaan lähtökohtanaan se, että kumpikin, realistisista lähtökohdista ja itseään unohtamatta, tähtää toisen hyvään oloon.

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

Meillä lienee tästäkin asiasta aika päinvastaiset näkemykset.

Sehän voi toimia myös epäitsekkyyden näyttämönä, jolloin se implisiittisesti ilmentää molempia polaarisia korrespondisivoituneita piirteitä emansipatorineisuudessaankinköhän.

Niin, eihän se riitä, että puoliso voi hyvin, jos et itse voi. Kiltit ihan oikeasti syödään elävältä. Nykynainen on puolisona ja lasten äitinä kolunnut naistenlehtensä ja omaksunut pahuksen hyvin tasa-arvon käsitteen. Jätkät, me ollaan pulassa.

Mun on jotenkin ollut vaikea osallistua tähän ketjuun, kun mun itsesensuurivaroitin piippaa liiasta oman parisuhteen ylistyksestä ja deletoi mun viestit viimeistään puolivälissä.

tsemppiä masalle

Over and out, ennen kuin tääkin deletoituu sensuurin kynsissä

nowaysis kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Parisuhde on aina oman itsekkyyden näyttämö.

Meillä lienee tästäkin asiasta aika päinvastaiset näkemykset.

Sehän voi toimia myös epäitsekkyyden näyttämönä, jolloin se implisiittisesti ilmentää molempia polaarisia korrespondisivoituneita piirteitä emansipatorineisuudessaankinköhän.

Voisihan se näin ollakin ja unelmissa varmasti moinen olisikin. Mutta mikä on oma kokemuksesi tämän toteutumisesta käytännön parisuhteissasi?

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kiltit ihan oikeasti syödään elävältä.

Mä hankkisin parempia leikkikavereita, jos kokisin lähiympäristössäni vallitsevan tämän tilanteen.

urpiainen kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kiltit ihan oikeasti syödään elävältä.

Mä hankkisin parempia leikkikavereita, jos kokisin lähiympäristössäni vallitsevan tämän tilanteen.

Niitä olis helppo hankkia, jos ei olisi perse juuttunut kiinni leikkipuiston rengaskeinuun.

Eihän tossa Vagis mitään, kiva vaan :h. Joskus käy niin, että ihmiset löytävät itselleen kumppanin, ja muodostavat suhteen, jossa molempien tarpeet tulevat huomioiduksi, ja mikäli eivät tule, asioista osataan keskustella ja tehdä niihin muutoksia. Se on vain yllättävän harvinaista, ja yleensä tuollainen tila saavutetaan vasta pidemmän "käymisjakson" kautta. Ilmeisesti, mitä enemmän ikää tulee, sitä helpommin avaudutaan ettei tää ny ihan täyrellistä sit olekaan. Joillakin on, suurimmalla osalla ei. Täydellisellä tarkoitan sellaista, ettei ISOMPIA ongelmia ole.

Mun kaveripiirissä on niin moni parisuhde karahtanut lähiaikoina/karahtamaisillaan tai muuten hyvin epätyydyttävässä tilassa, ettei kateeksi käy.

exPertti kirjoitti: Sehän voi toimia myös epäitsekkyyden näyttämönä, jolloin se implisiittisesti ilmentää molempia polaarisia korrespondisivoituneita piirteitä emansipatorineisuudessaankinköhän.

Voisihan se näin ollakin ja unelmissa varmasti moinen olisikin. Mutta mikä on oma kokemuksesi tämän toteutumisesta käytännön parisuhteissasi?[/quote]

Käytännössä parisuhteeni eivät ole olleet täydellisiä, vaikka sitä olen odottanut. Myöskään silloin eivät ole olleet täydellisiä, kun olen luopunut siitä odotuksesta eksplisiittisesti, implisiittisesti en luovu koskaan!111

urpiainen kirjoitti:Jotenkin tällaisesta puolensapitäjästä minulle kuitenkin tulee mieleen lähinnä sellainen vähän öykkärimäinen, huonosta itsetunnosta kärsivä epäluuloinen ja itsekäs tiukkapipo, joka koko ajan pelkää, että muut vievät sen hiekkalelut; tyyppi, joka koko ajan on pelokkaana siilipuolustus valmiina..

Onko nyt aivan varma, ettet ole mun psykiatrini?

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Niin, eihän se riitä, että puoliso voi hyvin, jos et itse voi. Kiltit ihan oikeasti syödään elävältä. Nykynainen on puolisona ja lasten äitinä kolunnut naistenlehtensä ja omaksunut pahuksen hyvin tasa-arvon käsitteen. Jätkät, me ollaan pulassa.

Sehän siinä onkin, että enää niille ei perkele tasa-arvo riitä. Haluavat mokomat olla tasa-arvoiseMPIA kuin me miehet. Orwell oli oikeassa "Eläinten vallankumouksessa".

Tulin siis juuri verranneeksi kaikkia naisia sikoihin. Päivän provokiintiö täyttyikin siinä, nyt siilipuolustukseen ja kypärä korville...

nowaysis kirjoitti:Käytännössä parisuhteeni eivät ole olleet täydellisiä, vaikka sitä olen odottanut. Myöskään silloin eivät ole olleet täydellisiä, kun olen luopunut siitä odotuksesta eksplisiittisesti, implisiittisesti en luovu koskaan!111

Naurahdin. Tietty itsekin naiivisti jokaisen uuden parisuhteen alussa olen ajatellut, että "tällä kertaa se on toisin". Ja ikinä ei ole. Jompi kumpi käytännössä polkee toisen jalan alle, kysymys on vaan kumpi ja kuinka paljon hän kehtaa sitä tehdä.

Oletan siksi, että täydellinen parisuhde vaatii kaksi tällaista haaveilijaa joilla on tämä unelma. Tai sitten hekin kyllästyvät kun ei ole haastetta.

Tulin, näin ja totesin, että kaikkien Onnelliset Liitot ovat näemmä täällä päin muuttuneet Perhehelveteiksi ja ihanaiset Vaimot, joissa joskus oli niin paljon , että talutettiin ne alttarille asti, ovatkin nyttemmin kokeneet mutaation Syöjättäriksi.

Aika .

^ Keksustelupalstalle kirjoittaessa tulee hieman kärjistää. Kuka semmoista "halipusi-kyllämäsuaymmärrän" -hegemoniaa jaksaisi lukea.

Eikä rakkaus ole ainoa syy naimisiinmenolle.