Kitinä

saira kirjoitti:Tämä poliisi vaihtoi nimensä (joka sekin on kyllä kaikilla tiedossa) muista syistä kuin motoristien "painostuksen" vuoksi.

Jos olisit itse poliisi, jolle on nakitettu esimiehen toimesta duuniksi ammattirikollisten kuvaaminen, näyttäisitkö virkamerkkiä siksi, että jollakulla tuli paha mieli? Minä en.

elco kirjoitti:Kyseessä on harrastus, jossa oletettavasti ei erityisemmin aiheuteta haittaa tai häiritä muita ihmisiä.

No tämän saman koitin itsekin jo kirjata tämän harrastuksen keskeiseksi ja myönteiseksi erottautumistekijäksi. En ole aivan varma, osaanko tätä rinnastustani tyydyttävästi ja ymmärrettävästi avata. Sairan tapaan olen joskus lueskellut sosiologista tutkimusta erilaisista alakulttuureista, ja onpa omassa elämässänikin ollut niin synkkiä jaksoja, että vuorovaikutuspiiriini on useampia tällaisia maanpuolustusaktiiveja kuulunut. Joskus aiemmin olen kai Kitinäänkin kirjoittanut (en löydä, toimiiko hakutoiminto jotenkin surkeasti foorumisoftan päivityksen jälkeen?), miten esimerkiksi brittiläiset jalkapallohuligaanit ja suomalaiset vapaaehtoiset maanpuolustusaktiivit ovat diskurssiensa tasolla laajlata osin yhteneviä juttuja. Molemmat toiminnot vetävät puoleensa tyyppejä, jotka hakevat merkityksettömään elämäänsä tärkeää yhteisöä, jonka puitteissa he saavat päteä ja jossa heidän muuhun maailmaan vähän sopimattomilla kyvyillään ja taipumuksillan voi saada hyväksyntää ja ihailua tyyppinä, joka on mies paikallaan kovassa tilanteessa. Molempiin yhetisöihin liittyy myös yhteisöllisyyden ja me-hengen hakeminen halvimmalla tavalla, eli erilaisia todellisia tai kuviteltuja vastakkainasetteluja ja toiseuksia korostamalla ja vetoamalla väkivallan uhkaan. Tietty kyseenalaistamattoman ja selkeän no-nonsense-käskyhierarkian haikailu habermasilaisen rationaalisen dialogin sijaan tunkee rumaa päätään myös näihin piireihin. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on toki harmittomampaa kuin nämä muut harrastukset, ja voipa tästä organisoitumisesta olla ihan oikeaa hyötyäkin vaikkapa kadonneiden etsimisessä tai Pohjanmaan tulvien patoamisessa. Mutta tunnen silti vastenmielisyyttä sitä kohtaan, minkälaisia emotionaalisia tarpeita - ja millä tavalla - tällaiset harrastukset kokemukseni (ja osin osallistuvat sosiologisen tutkimuksen) mukaan täyttävät. Ne myös ruokkivat mieskuvaa, jota en pidä vahvistamisen arvoisena nykymaailmassa. Vaikka toki jotenkin ilmiönä, jos en nyt symppaa niin ainakin pidän mielenkiitoisena, tätä persujen äärioikeistolais-militaristista ja asehullua aseistakieltäytyjäsiipeä. Vain persuissa - Suomi olisi niin paljon harmaampi ilman tätä pellepartiota.

Diddley Bow kirjoitti:Yksi ainoa mielitietty.

Toivottavasti on ex-rouva.

urpiainen kirjoitti:

elco kirjoitti:Kyseessä on harrastus, jossa oletettavasti ei erityisemmin aiheuteta haittaa tai häiritä muita ihmisiä.

No tämän saman koitin itsekin jo kirjata tämän harrastuksen keskeiseksi ja myönteiseksi erottautumistekijäksi. En ole aivan varma, osaanko tätä rinnastustani tyydyttävästi ja ymmärrettävästi avata. Sairan tapaan olen joskus lueskellut sosiologista tutkimusta erilaisista alakulttuureista, ja onpa omassa elämässänikin ollut niin synkkiä jaksoja, että vuorovaikutuspiiriini on useampia tällaisia maanpuolustusaktiiveja kuulunut. Joskus aiemmin olen kai Kitinäänkin kirjoittanut (en löydä, toimiiko hakutoiminto jotenkin surkeasti foorumisoftan päivityksen jälkeen?), miten esimerkiksi brittiläiset jalkapallohuligaanit ja suomalaiset vapaaehtoiset maanpuolustusaktiivit ovat diskurssiensa tasolla laajlata osin yhteneviä juttuja. Molemmat toiminnot vetävät puoleensa tyyppejä, jotka hakevat merkityksettömään elämäänsä tärkeää yhteisöä, jonka puitteissa he saavat päteä ja jossa heidän muuhun maailmaan vähän sopimattomilla kyvyillään ja taipumuksillan voi saada hyväksyntää ja ihailua tyyppinä, joka on mies paikallaan kovassa tilanteessa. Molempiin yhetisöihin liittyy myös yhteisöllisyyden ja me-hengen hakeminen halvimmalla tavalla, eli erilaisia todellisia tai kuviteltuja vastakkainasetteluja ja toiseuksia korostamalla ja vetoamalla väkivallan uhkaan. Tietty kyseenalaistamattoman ja selkeän no-nonsense-käskyhierarkian haikailu habermasilaisen rationaalisen dialogin sijaan tunkee rumaa päätään myös näihin piireihin. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on toki harmittomampaa kuin nämä muut harrastukset, ja voipa tästä organisoitumisesta olla ihan oikeaa hyötyäkin vaikkapa kadonneiden etsimisessä tai Pohjanmaan tulvien patoamisessa. Mutta tunnen silti vastenmielisyyttä sitä kohtaan, minkälaisia emotionaalisia tarpeita - ja millä tavalla - tällaiset harrastukset kokemukseni (ja osin osallistuvat sosiologisen tutkimuksen) mukaan täyttävät. Ne myös ruokkivat mieskuvaa, jota en pidä vahvistamisen arvoisena nykymaailmassa. Vaikka toki jotenkin ilmiönä, jos en nyt symppaa niin ainakin pidän mielenkiitoisena, tätä persujen äärioikeistolais-militaristista ja asehullua aseistakieltäytyjäsiipeä. Vain persuissa - Suomi olisi niin paljon harmaampi ilman tätä pellepartiota.

Kun korvaa kaikki urpiasen käytämät kutsumanimet "hyttytytöllä tai viherhiipparilla" olen täsmälleen samaa mieltä.

masa kirjoitti:Kun korvaa kaikki urpiasen käytämät kutsumanimet "hyttytytöllä tai viherhiipparilla" olen täsmälleen samaa mieltä.

Argumentin vuoksi voisin lähteä tätä kyseenalaistamaan, mutta syvällä sisimmässäni olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Mä en viihdy touhottavissa porukoissa, olipa touhotuksen luonne lähes mikä tahansa.

masa kirjoitti: Kun korvaa kaikki urpiasen käytämät kutsumanimet "hyttytytöllä tai viherhiipparilla" olen täsmälleen samaa mieltä.

Hävettää kysyä, mutta mikä on "hyttytyttö"?

NuoriDaavid kirjoitti:

masa kirjoitti: Kun korvaa kaikki urpiasen käytämät kutsumanimet "hyttytytöllä tai viherhiipparilla" olen täsmälleen samaa mieltä.

Hävettää kysyä, mutta mikä on "hyttytyttö"?

Kai se on kettutytön pro-versio.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

masa kirjoitti: Kun korvaa kaikki urpiasen käytämät kutsumanimet "hyttytytöllä tai viherhiipparilla" olen täsmälleen samaa mieltä.

Hävettää kysyä, mutta mikä on "hyttytyttö"?

Kai se on kettutytön pro-versio.

Mä näen tän tilanteen itse ennemmin yleiseltä kannalta, alakulttuurista huolimatta. Koska vaikka kaikki lasken yhden alakulttuurin alle (tässä tapauksessa kerhoihin kuuluvat motoristit), eri alakulttuureissa on myös omanlaisiaan ryhmittymiä, radikaalimpia ja rauhallisempia. Nykyään on yhä yleisempää, että perustetaan alakulttuurien sisäisiä neuvostoja yms selvittämään alakulttuurin ongelmia ja ristiriitoja, koska alakulttuurien omat jäsenet osaavat kommunikoida ymmärrettävästi kaikkien ryhmien kanssa, ja tuntevat alakulttuurin omat normit. Tässä tapauksessa alakulttuurin rauhallisten ryhmien oma sisäinen huoli siitä, että asiat voisivat mahdollisesti kärjistyä aiemmin neutraalilla alueella, sai aikaan ennaltaehkäiseväksi toimenpiteeksi nämä kokoukset. Näin siis alakulttuurin oma valvonta on toiminut. Näen siis kokoukset edelleen positiivisena, rauhaa tulevaisuudessakin ylläpitävänä asiana, vaikka alkuperäinen tilanne onkin muuttunut.

So Hard kirjoitti:

saira kirjoitti:Tämä poliisi vaihtoi nimensä (joka sekin on kyllä kaikilla tiedossa) muista syistä kuin motoristien "painostuksen" vuoksi.

Jos olisit itse poliisi, jolle on nakitettu esimiehen toimesta duuniksi ammattirikollisten kuvaaminen, näyttäisitkö virkamerkkiä siksi, että jollakulla tuli paha mieli? Minä en.

Käsittääkseni poliisin on kysyttäessä näytettävä merkkinsä. Ja Harri Helin on kyllä ihan itse tehnyt itsensä käytöksellää tunnetuksi normimotoristien keskuudessa. Kuitenkin normimotoristien keskuudessa purnaus jäi vain HH-t-paitojen ja -tarrojen painamiseksi, ei millään tavalla uhkaavaksi käytökseksi. HH oli ennemmin se kyläpoliisi, jonka kaikki tiesi, ja josta ei pidetty.

saira kirjoitti:Mä näen tän tilanteen itse ennemmin yleiseltä kannalta, alakulttuurista huolimatta. Koska vaikka kaikki lasken yhden alakulttuurin alle (tässä tapauksessa kerhoihin kuuluvat motoristit), eri alakulttuureissa on myös omanlaisiaan ryhmittymiä, radikaalimpia ja rauhallisempia.

Ammattirikolliset eivät ole mikään alakulttuuri vaikka mopoilla päristelisivätkin. Oikea termi on alamaailma.

Käsittääkseni poliisin on kysyttäessä näytettävä merkkinsä.

Ei ole. Katso vähemmän amerikkalaisia tv-sarjoja.

So Hard kirjoitti:

saira kirjoitti:Mä näen tän tilanteen itse ennemmin yleiseltä kannalta, alakulttuurista huolimatta. Koska vaikka kaikki lasken yhden alakulttuurin alle (tässä tapauksessa kerhoihin kuuluvat motoristit), eri alakulttuureissa on myös omanlaisiaan ryhmittymiä, radikaalimpia ja rauhallisempia.

Ammattirikolliset eivät ole mikään alakulttuuri vaikka mopoilla päristelisivätkin. Oikea termi on alamaailma.

Mä olen pahoillani, selkeämmin en osaa asiaa selittää. Joten lyön pääni seinään ja hanskat tiskiin...

So Hard kirjoitti:

saira kirjoitti:

Käsittääkseni poliisin on kysyttäessä näytettävä merkkinsä.

Ei ole. Katso vähemmän amerikkalaisia tv-sarjoja.

Eli jos joku esiintyy poliisina ja yleisö epäilee sen aitoutta, ainut vaihtoehto on soittaa poliisille?

masa kirjoitti:Eli jos joku esiintyy poliisina ja yleisö epäilee sen aitoutta, ainut vaihtoehto on soittaa poliisille?

Normaalisti poliisin pitää pyydettäessä näyttää virkamerkki jos käyttää poliisin univormua tai esiintyy muuten poliisina. Sitä ei kuitenkaan tarvitse näyttää kaikissa tilanteissa.

Hämmästyttävää tämä keskustelu hetkittäin.

Poliisiasetuksessa tosiaan sanotaan:

"Virkamerkki
17 §
Poliisimiehellä on Poliisihallituksen vahvistama virkamerkki, joka on pidettävä virkatehtävää suoritettaessa mukana. Virkamerkki on tarvittaessa tai vaadittaessa esitettävä, kun se virkatehtävää vaarantamatta on mahdollista. (26.6.2009/517)"

Eli jos koetaan, että suuri vääryys ja rikos on tapahtunut siinä - että siviiliasuinen poliisi on kuvannut, mutta ei ole tunnistautunut poliisiksi pyydettäessä - voitte tehdä toki valituksen, mutta todennäköisesti saisitte vastaukseksi, että tehtävien suorittaminen vaatii turvallisuuden kannalta tätä nimettömänä pysymistä. Suomenkin rikoshistoriassa on näitä esimerkkejä, kun poliiseja ja heidän perheitä kohtaan on tehty uhkauksia ja hyökkäyksiä rikollisjärjestöjen toimesta, joten järjestäytynyttä rikollisuutta tutkittaessa on aika hemmetin ymmärrettävää hieman erilainen asenne työhön kuin normaalissa partiotoiminnassa.

Järjestäytynyt rikollisuus on järjestäytynyttä rikollisuutta ja kautta historian on kaikkialla rikolliset tavalla tai toisella yrittäneet hankkia legitimiteettiä normaalissa yhteiskunnassa jollain tavalla, jotta rikollisesta toiminnasta huolimatta he pystyisivät toimimaan yhteiskunnan normaalin osan kanssa, levittämään bisneksiään muualle ja toisaalta saadakseen myös tukea olemassaololleen.

En epäile, etteikö kerhotoiminnassa monet näistä liivityypeistä olisi joviaaleja ja mukavia seuramiehiä -- ja jopa ystäviä samassa harrastuspiirissä toimiville tyypeille. Ovathan hekin ihmisiä. Se voi olla toisaalta positiivinen asia normaalin yhteiskunnan ja alamaailman suhteiden välillä, mutta toisaalta siihen sisältyy omat riskinsä - kun epätavallisissa ja epätoivoisissa tilanteissa tavalliset ihmiset saattavat näiden suhteiden kautta joutua tekemisiin myös ko. toiminnan rikollisen puolen kanssa: kiristys, lahjonta, laittomat päihteet jne.

Sen jälkeen kun olet bilettänyt laittomuuden rajamailla kavereiden kanssa, siitä on dokumentaatiota ja joku tarvitsee fyrkkaa - kannattaisi olla hieman huolissaan siitä, kestääkö julkinen kuvasi sen - että videot bileistä tulevat julki ja toisaalta minkä verran rahaa sinulta saatetaan pyytää sen estämiseksi. Toisaalta saatat lainata viettomasti kaverillesi rahaa tai kaveriltasi rahaa - ja joutua yllättäen tilanteeseen, jossa poliisi syyttää sinua huumekauppojen rahoittamisesta tai että sovittu korko onkin jotain aivan muuta, ja sinua painostetaan tekemään ekstrapalveluksia velan sovittamiseksi.

On äärettömän naiivia ajatella, että jengi jonka perusajatteluun kuuluu toimia yhteiskunnan normien ulkopuolella ja käyttää oman käden oikeutta olisi kerhotapaamisten ja yhteisen rauhapiipun polttelun takia yhtään säyseämpää ja mukavampaa porukkaa. Samalla tapaa tavallinen kansalainen joutuu heidän kanssaan ongelmiin jos kansalaisen ja alamaailman intressit ovat ristiriidassa. Jos rikollisjengeissä toiminta on hetkittäin äärettömän raakaa ja julmaa oman porukan sisällä, miten se olisi konfliktitilanteessa ulkopuolisia kohtaan yhtään parempaa.

Toisinsanoen on erittäin hyvä, että poliisi toimii kuten toimii - ja seuraa miten jengit toimivat ja millaisia suhteita syntyy.

Normikansalaiselle pääosin alamaailma pysyy näkymättömissä ja taustalla - ja sosiaalinen kohtaaminen esimerkiksi kerhotapaamisissa ei välttämättä lisää pahasti riskiä joutua sen enempää ongelmiin, jos kontaktit jäävät siihen.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/p ... edia=77202


Hymistelen siis Sairan kommentointia, mutta ymmärrän kyllä miten asia läheltä näyttää erilaiselta. Kuten on jo kommentoitu, poliisilla on varmasti eri tilanteet ja kaverit joilla on erilainen suhde prosenttikavereiden kanssa - ja jotka rakentavat suhteita heidän kanssaan -- pysytyäkseen selvittämään ja ratkomaan konflikteja silloin kun niitä tulee. Sitä ei kuitenkaan ole mitään järkeä tehdä normaalitoiminnassa tavallisten kansalaisten silmien alla, koska se antaisi vain väärää signaalia ja legitimiteettiä sille toiminnalle.

Ei sen puoleen, samalla logiikalla olisi hyvä - että Keskusta-puolueen kokouksia ja henkilöitä myös seurattaisiin.

Luin nyt vasta postauksesi traumoistasi liittyen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

urpiainen kirjoitti:Ne myös ruokkivat mieskuvaa, jota en pidä vahvistamisen arvoisena nykymaailmassa.

En oikein uskalla kuvitellakaan, vaikka kuitenkin kuvittelin, millainen mieskuva on vahvistamisesi arvoinen nykymaailmassa. Päädyin JP Roosin ja DJ Ruby Rhodin aviottomaan lapseen.

elco kirjoitti:Luin nyt vasta postauksesi traumoistasi liittyen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

urpiainen kirjoitti:Ne myös ruokkivat mieskuvaa, jota en pidä vahvistamisen arvoisena nykymaailmassa.

En oikein uskalla kuvitellakaan, vaikka kuitenkin kuvittelin....

Joskus olisi parempi jättää kuvittelematta!