Kitinä

Alkanu olee aika vittumaisen oloisia ahdistuskohtauksia. Tuntuu ettei järki enää paljoa päätä pakota, ja että kontrolli katoaa omaan olemiseen ja suoriutumiseen.

masa kirjoitti:

McJanne kirjoitti:

masa kirjoitti:Nyt saakin sit läträäminen loppua hetkeksi. Eli tipatonta ainakin tuonne vuoden 2013 tammikuun neljänteen päivään saakka.

Kovan kuulonen tavote, tsemppiä kovasti!

Puolivälissä tavoitetta mennään. Oon tehny sillei, että aina kun oluenhimo yltyy liian hurjaksi, oon juonu vissyä. Koville ottaa mutta kiukulla loppuun asti. Ja kyllähän tää tekee hyvää ropallekin. itse asiassa ihan hirvitti eilenkin katella kun vaimo joi punkkulasillisen. Eikö se muka tajua miten paljon parempaa päihteetön elämä on?

Tsemppiä!!1

MrM kirjoitti:Alkanu olee aika vittumaisen oloisia ahdistuskohtauksia. Tuntuu ettei järki enää paljoa päätä pakota, ja että kontrolli katoaa omaan olemiseen ja suoriutumiseen.

Paniikkihäiriöltä kuulostaa. Parempi nimi sille on ehkä "kohtauksittainen ahdistus". Rouhitko mitään nappeja nykyään?

Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

Joo-o. Uskoakseni hyötyisit kyllä lääkityksestä.

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

Kerro enskerralla miekoista!

masa kirjoitti:Nyt saakin sit läträäminen loppua hetkeksi. Eli tipatonta ainakin tuonne vuoden 2013 tammikuun neljänteen päivään saakka.

Noh, huomenna helpottaa

masa kirjoitti:Kerro enskerralla miekoista!

Not funny! Okei, oli vähän. Pitäis nekin jaksaa tulliselvittää, puuh.

MrM kirjoitti:Alkanu olee aika vittumaisen oloisia ahdistuskohtauksia. Tuntuu ettei järki enää paljoa päätä pakota, ja että kontrolli katoaa omaan olemiseen ja suoriutumiseen.

Postaako joku sen giffin tähän?

Yllättikö ketään, että smallprick löysi just täältä oman sielunsa kokoisen kohdan päteä?

Sä olet se joka täällä postailee ammu aivos pellolle-giffejä toisille, joten suhtaudun noihin sun itkuihisi vähäisellä toleranssilla. Sitä niittää mitä kylvää. Jos ahdistus vielä kasvaa niin tiedät mitä tehdä.

Tragikoomisen sivujuonteena mainittakoon vielä se, että sulla on aina ollut korostettu taipumus tehdä mielenterveysongelmadiagnooseja muista. No, kai sitä kokemuksen kautta oppii.

Jos itsetuhoiset ajatukset ovat arkipäivää, niiden suhteellinen painoarvo putoaa aika pieneksi, ja monissa tapauksissa ne muuttuvat jopa toiveikkaaksi ovenavauksiksi. Sen sijaan sun kyky tulkita asiaa kliinisesti ilman minkäänlaista tilannetajua, saa mulle aikaiseksi lähinnä surullisia fiiliksiä sun, ei itseni puolesta.

Mä olen koska tahansa mieluummin vaikka sitten paniikkihäiriöinen, kuin niillä rajamailla, että voiko ihmistä sanoa jo sieluttomaksi vai ainoastaan hyvin pienisieluiseksi.

Joo, sulla on suuri sielu, empatiaa ja olet kaikin muinkin puolin hieno mies tehdessäsi mielenterveysongelmanettidiagnooseja ja postatessasi ammu ittes-giffejä. Sun nettipersoonan mulkkujen rivien välistä näkyy hyvä ihminen. Täysin toisin kuin minä, joka näistä muistuttaessani olen sieluton paskiainen.

Mustanaamio on kova koville.

Jos se sua yhtään lohduttaa, niin kyllä mä niitä diagnooseja olen tän palstan henkilöistä varmasti etsinyt enemmän itsestäni, kuin muista yhteensä. Siihen, missä kohtaa sä et ymmärrä suhteellisuudentajun tarkoitusta, tuskin voinen auttaa. Ja ei, kyse ei siinä yhteydessä ole mistään marttyrismista.

Mutta kun nyt kerran tulit tänne häviäjien empatiakerhoon, niin kerro elco vaikka vähän rakkaudesta. Miltäs se elco tuntuu olla rakastunut?

Kumma juttu, että meistä kahdesta minä olen parisuhteessa siis ihan irl ja ollut kohta jo yhdeksän vuotta. Luulisi, että munaajan nettisielumittarin lukemalla tulos olisi just päinvastoin.

Entistäkin suuremmalla syyllä: osaat varmaan kertoa rakkaudesta tunteena jotain? Vai oisko sulla kenties joitain muita suuria tunteita, mistä avautuisit mieluummin? Vaikka jotain vihan tai kateuden ulkopuolelta? Semmosia, junous, positiivisia ja ulospäinsuuntautuvia juttuja?

Kateuden? Lollasin.

Miten sä olet niin vaikea ihminen (tosielämässäkin), ettet pysty kestävään ja tasapainoiseen parisuhteeseen?

Huokaus.

*popKORNIA*

KKK kirjoitti:*popKORNIA*

En mä oikein jaksa tästä mitenkään positiivisesti innostua.

NuoriDaavid kirjoitti:

KKK kirjoitti:*popKORNIA*

En mä oikein jaksa tästä mitenkään positiivisesti innostua.

Mä odotan hevosvoimilla nokittelua.

Ei vielä wow-efektiä.

Kaikesta päätellen suuria tunteita ei ilmeisesti ole luvassa. Asiasta yllättyneet ilmoittautukoon alle.

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

No mikses jonotellut? Minusta ainakin aina parempi rouhia myös oireiden taustoja kuin vain lääkitä niitä. Kestävämpi apu. Ei toki poissulje sitä, etteikö (pelkistä) lääkkeistäkin hyötyä voisi olla.

Monasti nuo ainakin julkisen terveydenhuoltopalvelut toimii vähän siihen malliin, että saa useamman kerran aikaa varailla ennen kuin alkaa pikku hiljaa tapahtua. Ja vastaanottoajat on useimmiten jotain vartin mittasia, joten ei siinä syntyjä syviä yhdellä käynnillä luotailla, vaikka lääkärillä haluja olisikin. Systeemin keino karsia joukosta ne jotka paranevat itsestään tjsp. Että uudelleen vaan luukulle.

Kottarainen kirjoitti:

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

No mikses jonotellut? Minusta ainakin aina parempi rouhia myös oireiden taustoja kuin vain lääkitä niitä.

Koska olin sitä juuri kokeillut yksityisellä puolella ja hyöty siitä oli 0, ja myös psykoterapeutti oli sitä mieltä ettei se oikein tällä hetkellä ole ratkaisu ongelmaani, koska vika ei suoranaisesti ole päässäni, vaan itsestäni riippumattomista vittumaisista asioista elämässäni, jotka vetäisi kenet tahansa jouselle kunnes tilanteen saa ratkaistua. Jos mä tarviin johonkin akuuttiin unettomuuteen tai ahdistuskohtauksiin apua nyt, niin ei niistä 3 kuukauden päästä olevista käynneistä ja niistä ehkä seuraavista mahdollisista lääkesuosituksista ole siinä vaiheessa enää yhtään mitään iloa. Täysin järjetöntä laittaa sellaisen takia itseään minkäänlaiseen jonoon. Mieluummin haen sitten lääkkeeni kadulta, kun lääkäristä niitä ei saa. Ainoa keino kai saada minkäänlaista konkreettista apua Suomessa nykyään on lupaamalla tehdä itsari heti kun on ensin tullut stevareiden ulosheittämäksi. Ei oikein pysty alentua.