killkill kirjoitti:Pidin Descentissä eniten siitä, miten simppeleillä keinoilla oli onnistuttu luomaan kauhun ja klaustrofobian tunnetta.
Minä en klaustrofiiliksiä tuntenut. Ehkä pitäisi joskus lähteä luolaseikkailulle, jotta ymmärrän tämän leffan arvon.
Dumari kirjoitti:Miinuspinnoja tuli örkeistä, jotka 55kg biaatch paini kumoon.. se söi jotenkin örkkien uskottavuutta.
Kokeileppa seuraavan kerran baarissa tapella sokkona, ei se ole helppoa välttämättä.. mutta kyllä se minuakin ihmetytti, miten helposti naiset paini örkkejä kumoon.
V for Vendetta, pääosassa myös Natalie Portman! Sarjakuva on loistelias. Elokuvalle lankeaa siis kovat odotukset. Sarjakuvaelokuvista tuli vielä mieleen, että satuin törmäämään Bilalin elokuvaan.
Tämä on kyllä dokumenttielokuva, mutta pirun hyvä sellainen. Amerikkalaissukeltajat Richie Kohler ja John Chatterton yrittivät kuuden vuoden ajan selvittää New Jerseyn edustalle yli 70 metrin syvyyteen uponneen U-bootin nimeä. Prosessi vaatii kolme ihmishenkeä, mutta lopulta vene paljastaa salaisuutensa. Samalla dokumentissä käydään läpi sukellusveneen kehittymistä varteenotettavaksi sota-aseeksi sekä natsien toisen maailmansodan sukellusveneoperaatioita.
Oli oikeastaan aika sykähdyttävää nähdä "livenä" heppuja ja paikkoja josta on lukenut niin paljon. Vilunväreitä tuotti kohtaus, jossa Chrissy Rousen massiivisen sukeltajantaudin runtelema ruumis nostettiin vedestä veneen kannelle - kundi kuoli myöhemmin painekammioon. Samalla keikalla myös pojan isä menehtyi - sukeltajantautiin samaten. Seuraavana päivänä sukeltajat löysivät todisteita tragediasta, hukatun dekokaasupullon sekä pahasti sotkeentuneen opasnarun - sukellusveneen hylyltä.
Samasta dramaattisesta tarinasta on tehty muuten kirja - "Shadow Divers" ja Ridley Scott filmaa parast'aikaa aiheesta pitkää elokuvaa.
Jarhead: Erittäin hyvä ja hieman omalaatuinen kuvaus desert stormista ja jenkkien armeijan touhusta noin yleensä.
DOmino: Ilmeisesti jotenkin tosielämään perustuva kuvaus nais Bounty Huntterista nimeltä DOmino. Ihan ok leffa, mutta just katsoessani tuota en ollut yhtään sillä tuulella että jaksaisin noita "flashback" leffoja missä tarina alkaa kuulusteluhuoneesta. "Päätin kertoa kaiken" hohhoijaa.
M.Rourke aina yhtä kovis.
Juoni noissa oli vähän epäuskottava, mutta hitot siitä... Joskus tulee tarve nähdä hirveetä räimettä ja rytinää hidastettujen kurkipotkujen kera, ja siihen Matrixit on ehdottomasti ykkösvalinta.
Animatriisit oli laadultaan vähän vaihtelevia. Itse tykkäsin ainakin Final Flight of the Osiriksesta, the Second Reneissancesta ja Detective Storysta. Kid's Story oli vähän heikompaa esitystä, samoin World Record.
Matriculated oli ihan silkkaa sitä ihtijään, niinkuin Savossa on tapana sanoa.
1108 kirjoitti:Lähtökohta (peli) ei ollut elokuvalle kummonen.
IMHO ainoa pelistä elokuvaksi joka toimii on "Aliens vs Predator". Toki niin että arvostellaan huomattavasti lempeämmällä asteikolla mitä toimintarainoja yleensä. Muuten en ymmärrä, miksi FPS-peleistä pitäisi tehdä elokuvia? Okei, Doomin lopussa oleva pelityyliin tehty räiskintäkohtaus oli tavallaan hauska...
Yllättäen tykkäsin kovasti. Ikäraja K-11 tosin ihmetyttää, tässä kun oli verta, suolenpätkiä ja ahdistavia kohtauksia kyllä aivan liikaa 11-vuotiaalle.
Capote eilen. Hyvä. Järkyttävä. Vavisuttava. Kannattaa harkita, millaisessa mielentilassa menee katsomaan, ei tosiaan mitään piristettä, mutta ehdottoman suositeltava silti.
Kertomus natseja vastustaneesta opiskelijatytöstä II-maailmansodan aikoihin. Sophie oli erittäin vahva nainen, joka kesti gestapon kuulustelut urhoollisesti ja seisoi aatteensa takana loppuun asti. Voimakas elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Todella vaikuttavaa - Sophiessa on esikuvaa meistä monelle. Kannattaa katsoa.
Feiz kirjoitti:Jarhead: Erittäin hyvä ja hieman omalaatuinen kuvaus desert stormista ja jenkkien armeijan touhusta noin yleensä.
Pakko avautua hiukan. Täällä herw00dissa piti alunperin tuon Jarheadin tulla perjantaina Cinolaan, mutta joku täysääliöpersreikäulostepääliöhomohinttipunaniskajunttihomo päätti antaa Nykäselle toisenkin viikon esitysaikaa. Vittu.
Alexander: Harvemmin tämän tyylisistä eepoksista mitään elämää suurempaa saadaan aikaan, eikä Alexanderistakaan ollut sääntöä vahvistavaksi poikuudeksi. Aikas kökkö, sentään hyvännäkösii pojui.
Love Object: Now we're talking. Mies ostaa 10 tuhannen taalan silikonisen barbaran jonka personoi muistuttamaan ihastumisensa kohteena olevaa työkaveriaan. Yllättäen juttu tyttösen kanssa ottaakin tulta alleen, mutta nukke kummittelee hepun mielessä ja sotkee kuvioita very pahasti. Ei heikkohermoisille, K-18 ihan aiheesta. Eikä myöskään deittileffaksi. Mustaa, mustaa huumoria. Pääosanamu Desmond Harringtonia katselisi mieluusti pidempäänkin, siis ihan muutenkin kuin ulkonäöllisistä syistä.
Voiko olla huono sellainen leffa josta löytyy mm. henkiinherätetyltä ihmisen ja rotan välimuodolta zombienaisen irtipurema penis jonka oikea, mutta myöskin henkiinherätetty rotta varastaa? Lisäksi irtokorvia, irtosilmiä, räjähtäviä vatsoja, tissejä, puhuvia päitä...ehdotonta laatua. Parempi kuin ensimmäinen jatko-osa.
Lords of Dogtown: 70-luvun lopun Kaliforniassa tositapahtumiin perustuva skeittileffa. Kolahti ja lujaa, ja uskon kaikkien asiaan vihkiytyneiden diggailevan, sen verran hyvin oltiin niinq asian ytimessä, sanoisin. Jos skeitti-ja surffiheeboilu ei nappaa, jää taatusti hieman ulkopuoliseksi mutta ajankuvana tuosta saa varmaan jotain irti jokainen.
Letkee nuoruusleffa, ja söpöi poikii ja pojille Nikki Reed.
Kiltti tyttö: Jennifer Aniston elämäänsä kyllästyneenä kaupantätinä jossain goddamn pöndellä. Hirvee mies ja tylsä duuni, jota piristämään tulee nuori Jake Gyllenhaal. Kaksi joita kukaan muu ei tunnu ymmärtävän, kohtaavat ja rakastuvat. Loppua kohti kaikki vaan ei menekään kovin ruusuisesti, ja elokuva muuttuu draamasta lähinnä traagiseksi komediaksi. Elokuva syyllisyydestä ja valinnoista, mahdollisuudesta onneen. Itse olisin valinnut toisin.
Dramaattinen. Kyllä sen kolme tuntia jaksoi, loppua kohden leffa meni yhä synkemmäksi. Not for the squeamish. Elokuvan alleviivatun sanoman tajusi tyhmempikin, ei sen päähän paukuttamiseen niin isoa vasaraa olisi tarvittu.
München herätti jälleen ajatuksen elokuvien tärkeydestä massojen mielipiteenmuokkaajina. Elokuvan jälkeen ainakin minä olin täysin aivopesty ajattelemaan että arabit ovat likaista ja armotonta paskasakkia, kun taas israelilaiset puolestaan eloonjäännistään urheasti ja pelottomasti taistelevia hyviksiä, jotka ovat pakotetut koviin otteisiin. En tiedä mikä on totuus, jossain ulkona se kai edelleen kuppaa.
hebuli kirjoitti:Elokuvan jälkeen ainakin minä olin täysin aivopesty ajattelemaan että arabit ovat likaista ja armotonta paskasakkia, kun taas israelilaiset puolestaan eloonjäännistään urheasti ja pelottomasti taistelevia hyviksiä, jotka ovat pakotetut koviin otteisiin.
Elokuva on jotenkin onnistunut saamaan sekä israelilaisten että palestiinalaisten vihat ylleen, joten voi hyvin olla että tuo ylläoleva päätelmäsi on syntynyt omien korviesi välissä itse elokuvan pyrkiessä olemaan objektiivinen. Mutta eihän sitä voi tietää.
Itselleni mieleenpainuvin kohtaus oli kun tappotehtävän jälkeen kohteena olleen palestiinalaismiehen poika jäi kauhuissaan katselemaan surmattua isäänsä. "Tuossa tehtiin juuri yksi väkivallan kierteen jatkaja" -viesti meni siinä aika hyvin perille.
Se Geishan muistelmat kuulostaa mun mielestä jo niin ihqulta, että oon juu korkkikset viuhuen menossa kattomaan sitä. Kaunis elokuva?? Duunataan kaunista siitä ettei jollain ole omaa laiffia vaan kaikki aika kuluu systeemien teeskentelyyn ja ulkoseen miellyttämishäsään, johon silllai liittyy sitten eleitten opettelu jota jotkut kutsuu "asian sisäistämiseksi" ja sitä kautta sitten toi lähes lutkan homma onkin yhtäkkiä "syvämerkityksistä".
Sitten paras seikka on se, että tää geisha on yhes pikkutyttövaiheessa ollut "oikeesti" ragastunut johonkin aikuiseen mieheen, joka on ollut sille kiva 30 sekuntia ja antanu jonkun mehujään käteen. Stoori tiivistyy siihen, kuinka miehet rakastuu pikkutyttöihin ja koulutettaviin tytskiin. Oikeestaan ihan niin tuubaa (paitti että totuutta tossa joo ton koulutustytskien osalta, mut sitä enemmän vetää tuubemmaks settiä) , etten meekään katsomaan sitä.
