Kitinä

Tyttö on ruvennut puhumaan myös unissaan. Äskenkin sängystä kuului: "Äiti meni." Mä olen kuulemma varsinkin lapsena puhunut paljon unissani. Liekö perinnöllistä.

Eilisiltapäivästä ei ole ollut paljoakaan liikettä. Tänä aamuna sain kovasti tönimällä pari kuplaa aikaiseksi, that's it. Vatsa on muutenkin todella kipeä kauttaaltaan. Neuvola-aika on 12-13 (soitto siis). Mitähän helvettiä tässä tekis Muuten on ollut meinaan TODELLA vilkas yksilö, ei ole tarvinnut arvailla onko hereillä ja elossa, tuntuu että potkii unissaankin vatsanahan arville.

Elppis kirjoitti:Eilisiltapäivästä ei ole ollut paljoakaan liikettä. Tänä aamuna sain kovasti tönimällä pari kuplaa aikaiseksi, that's it. Vatsa on muutenkin todella kipeä kauttaaltaan. Neuvola-aika on 12-13 (soitto siis). Mitähän helvettiä tässä tekis :( Muuten on ollut meinaan TODELLA vilkas yksilö, ei ole tarvinnut arvailla onko hereillä ja elossa, tuntuu että potkii unissaankin vatsanahan arville.

Ei tuossa varmastikaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä lääkärissä taikka sitten odottaa tuota soittoaikaa ja kysellä miten toimia. Aina kannattaa kuunnella omaa päätään ja toimia sen mukaan.

Nyrkkisääntö lie että kymmenen liikettä tunnissa pitäisi tuntea, mutta mielestäni oli päiviä jolloin tuo ei toteutunut, johtuiko sitten omasta vatsanahasta tai sitten vauvan lepopäivästä.

Tsemppiä!

Elppis kirjoitti:Eilisiltapäivästä ei ole ollut paljoakaan liikettä. Tänä aamuna sain kovasti tönimällä pari kuplaa aikaiseksi, that's it. Vatsa on muutenkin todella kipeä kauttaaltaan. Neuvola-aika on 12-13 (soitto siis). Mitähän helvettiä tässä tekis Muuten on ollut meinaan TODELLA vilkas yksilö, ei ole tarvinnut arvailla onko hereillä ja elossa, tuntuu että potkii unissaankin vatsanahan arville.

Meillä kun laittoi system of a downin cigaron soimaan niin alkoi mahassa jytisemään. En tiedä miksi, mutta toimi joka kerta.

Elppis: Monennellako viikolla olitkaan? Yleensähän noi vähäisemmät liikkeet on ihan vaarattomia, mutta joskus harvoinharvoin ei, joten juoksentelisin ite ultraan aika pikimmiten. Mä olenkin tämmönen ylihuolehtiva mitä tohon muksuun tulee, juoksen privaattiin heti jos jotain vähänkin on. Eipä tarvi miettiä itekseen pahimpia skenaarioita.

Elppis kirjoitti:Eilisiltapäivästä ei ole ollut paljoakaan liikettä.

Meillä mamman rauhoitti toi.

http://www.raskauskeiju.fi/index.php?tr ... &tuote=110

Soon kuitenkin aika karkea mittari tuo pelkkä vauvan syke. Sit kun sitä ei oo, niin ei ole mitään enää tehtävissä. Jos itellä tosiaan olisi vahvasti sellainen olo että jotain on pielessä, niin menisin kunnon ultraan, ellei pääse suoraan naistenklinikkaan niin sitten privaattiin. Pystyvät katsomaan mm. istukan virtauksia, vauvan kasvua ja sen sellaista mistä saa tarkempaa tietoa siitä että vauvalla on varmasti kaikki ok. Liikkeiden väheneminen kun voi olla oire siitä että on hapenpuutetta tms., vaikka vauvan syke vielä olisi normivälillä.

Vähän huono juttu ehkä tämmöisiä puolineuroottisia ajatuksia kirjoitella, koska jos näitä lukee joku tosihysteerikko, niin eihän se ehdi jatkossa muuta tehdäkään kuin juosta niissä ultrissa päivittäin. Luottaisin kuitenkin Elpan järkevyyteen ja yleensä minusta kannattaa kuunnella omia tuntemuksiaan, ellei niitä ole kamalasti ja aina. Parempi turha varmistus kuin yksi liian vähän.

Toivotavasti Elpalla ja masuasukilla on kaikki hyvin! Tää hiljaisuus on huolestuttavaa!

RP kirjoitti:Toivotavasti Elpalla ja masuasukilla on kaikki hyvin! Tää hiljaisuus on huolestuttavaa!

Veit sanat suustani.. toivottavasti kaikki on kunnossa..

Kaikki hyvin, nyt!

Tyyppi oli jumissa. Otsa polvissa oli siellä ns. tuplana sivuttain, eikä päässyt kääntymään. Ultran ohjaamana sai lääkäri ja hoitaja toisen oikein päin ja takaisin bumerangiasentoon. HUH, ehti jo melkein kyynel tulla. Onneksi vankka sydämen syke pelasti heti alkuun tilanteen niin että meinasin itkasta ihan kunnolla helpotuksesta.

Loppupäivän kotona rennosti ottaen; pojat toi parturireissulta juustokakun palasen ja paljon pusuja henkisesti ja fyysisesti uupuneelle virtahevolle

Kiitos tuesta!

^

Elppis kirjoitti:Kaikki hyvin, nyt!

Tyyppi oli jumissa.
*****
Kiitos tuesta!

No en hirveästi tukenut mutta kyllä kun RP mainitsi huolen niin itselläkin vatsa hiukan muljahti. Nyt kun avasin koneen niin heti piti tulla tarkistaan.

Hyvä et kaikki hyvin

Loistava homma elppa <3

Pupun pikkupupu on tänään 2vee <3 <3

Vielä puolisen tuntia niin voinpi alkaa muistelemaan kuinka ihkun kipeää oli ponnistella pikkuruttua maailmaan. Muistaakseni tähän aikaan olin lattialla kontillani rukoillen epiä "perseeseen" <3

^

Onnittelut pikkupupulle

Suvinen kirjoitti:Mutta toista muksua en suurin surminkaan ihan heti tekisi, on tämä pari vuotta ollut sen verran henkisesti rankkaa.

Ilman sarvia ja hampaita, miksi se on ollut niin rankkaa?

^Olet liian ankara itsellesi. Ehkä sulla oli raskauden jälkeinen (aikainen) masennus, ehkä sulla oli henkilökohtainen kriisi.

Kaikki ei aina voi mennä oppikirjan mukaisesti, kaikki ei aina voi olla niin täydellisiä pilvilinnoissa eläviä vanhempia. Kaikille vanhemmuus ei voi olla koskaan kaikki.

Onneksi olet selkeästi löytämässä elämääsi tasapainoa, molemmilla rooleilla. Tai teen olettamuksen kirjoituksesi perusteella. Se lienee tärkeintä.

Onnea pikkuiselle pupuselle!

Suvinen, sä tuot usein julki ajatuksia joita ei yleisen mielipiteen mukaan saisi olla. On todella virkistävää ettet peittele vaikeita tunteita äitiydessä vaan uskallat niistä kertoa. Saa niistä tällainen varovaisempi ahdistelija tunteen ettei ole ihan epänormaali jos ei joka hetki tunnu jaksavan täysillä uhkua äitiyden onnea. Nyt alkaa jos sujua mutta alku oli jokseenkin järkytys.

Neuvolan ennen ja jälkeen synnytyksen antamat neuvot tuntuivat ihan epätodellisilta, siis mitä hyötyä jostain imelistä parisuhdevinkeistä muka oli. Ja miksei kukaan etukäteen voinut sanoa että lapsi voi olla myös sellainen, jota ei voi hetkeksikään laskea sylistään, joka ei tyynny, nuku tai toimi säännöllisessä rytmissä. Olisi helpottanut, tuntui tosi epäonnistuneelta lukea kahviloissa päivystävistä lattemammoista kun itse ei pystynyt lähtemään minnekään, eikä olisi jaksanutkaan.

No joo, vähän eri laitaa kun S:n ahdistukset mutta saman otsikon alle sopivat. Toista harkitaan vielä kun se saattaisi olla mahdollista.

^Mun neuvo on aina ollut että odota pahinta niin ei tule järkytyksiä ;) Sitten jos asiat sujuu paremmin niin sehän on vain plussaa, jos huonosti niin siihen on osannut jo varautua.

Vaikka pikku pupunen on maailman ihanin veitikka niin toista en tekisi vaikka maksettaisiin. Sama se olisi suoriltaan lukita itsensä kellariin tai vaikka vetää itsensä kiikkuun.

Toinen lapsi olisi elämän loppu, näin on.

Mä vielä kolmisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että juu, lisää lapsia mutta käytännön toteutus ei ollut niin helppoa ilman isäosapuolta. Sitten jo vähän surin asiaa mutta luonto päätti mun puolesta, että lisää ei tule eikä tarvitse edes harkita.
Onneksi kaverit lisääntyvät, saa nuuhkutella muiden vauvoja

Mies kovasti väittää ettei ole opettanut tytsää hakemaan patjaa olohuoneen lattialle ja ojentamaan Wii-rattia huutaen pelataan Wii, Wii. Epäilen.

Kieltämättä on hauskaa kuunnella tytsän "ampus iskää, peehana" huutoja. Suosikkini on ehdottomasti "iskä hävis, peehana".

Poikanen meni nyt ekaa kertaa eläissään nukkumaan ilman vaippaa. hui...

Mun kukkelinkuu on jo yli kymmenkilonen ja 75 cm pitkä jötikkä. Ja raukalla ihan kauhee räkätauti päällä

Niin ja isi kävi eilen tapaamassa poikaansa pitkästä aikaa. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Meidän neuvolatäti ei tykkää ajatuksesta etten menisi mukaan tytsän 2vee neuvolaan vaan menisi miehen kanssa kaksin.

Saanen kysyä kuinka yleistä on se että lapsi menee kaksin äitinsä kanssa? Varmaan aika vakio, veikkaisin. Ei ole valitusta kuulunut kun ollaan ilman ukkelia oltu.

Tytsä on aina paljon aurinkoisempi miehen kanssa näillä terveydenhoidollisilla käynneillä ja yhtälailla osaa kertoa tarvittavat infot mieskin. Nää on niinku hiukan niiden yhteinen juttu. Pupua ei hotsittais tällä kertaa.

Mun nyt vaan pitää elää tämän ongelmaäidin leiman kanssa, ei tässä muu auta. Ei tee edes tiukkaa.