Kitinä

SnapaHead kirjoitti: Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.

Amelieta en ole nähnyt, mutta Independence Day oli ihan viihdyttävä, kuten myös Air Farts 1.
Jos niistä karsii vaan sen usahehkutuksen ja turhanpäiväiset paskanjaarittelut pois siis. Sujuvaa tarinankuljetusta ja sopivassa suhteessa ampumista ja väkivaltaa.

Katsoin viiimeviikonloppuna pitkästä aikaa kuolemattoman Commandon, joka löytyi Anttilan alelaarista. Ei ollut menettänyt hohtoaan, paitsi että se oli leikattu versio, vaikka elokuvia ei pitäisi enää leikata. Huijausta, saatana.
Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.

Mylwin kirjoitti:kuolemattoman Commandon

Katsoin myös äskettäin. LOISTAVA!

Mylwin kirjoitti:

SnapaHead kirjoitti: Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.

Amelieta en ole nähnyt, mutta Independence Day oli ihan viihdyttävä, kuten myös Air Farts 1.
Jos niistä karsii vaan sen usahehkutuksen ja turhanpäiväiset paskanjaarittelut pois siis. Sujuvaa tarinankuljetusta ja sopivassa suhteessa ampumista ja väkivaltaa.

Katsoin viiimeviikonloppuna pitkästä aikaa kuolemattoman Commandon, joka löytyi Anttilan alelaarista. Ei ollut menettänyt hohtoaan, paitsi että se oli leikattu versio, vaikka elokuvia ei pitäisi enää leikata. Huijausta, saatana.
Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.

Commandohan on mahtava, mutta ei puhuta kyllä viihteestä noiden muiden kesken. Meinaan sydämentahdistin ja tippapullo täynnä morfiinia lienevät ainoat lisävarusteet joiden avulla noita voi katsoa. Jos karsit USA-hehkutuksen pois niin jäljelle jää esim. Independence Dayn kohdalla vieraan rodun tietokone, johon tehoaa Windowsin lamauttava virus, Pac-Manin fysiikka noudattavat hävittäjät ja kaupungin kokoiset tulimeret, joista voi jäädä henkiin jos on suojassa... kun eihän kukaan happea tarvitse. Myös propellikoneen lentäjä on sinut F-16:ta kanssa n. 15 minuutissa.
Ja oikeasti... ethän sinä voi karsia elokuvasta, jossa USA:n presidentti vääntää niskoja nurin ja käyttelee MP5:sta kulli pystyssä USA-hehkutusta pois sen verran, että siitä tulee viihdyttävä. Ellet sitten polta pilveä päivittäin.

Älä katso Amelieta, säästä itsesi siltä.

Mylwin kirjoitti:..
Amelieta en ole nähnyt,..
.. Sitten tuli katsottua The Grudge, joka pelotti minuu ainakin kovin - eli täytti tehtävänsä. Eihän se nyt mikään elokuvahistorian merkkiteos ollut, mutta ihan jeezpoks.

Et ole nähnyt Amelieta? Kannattaa katsoa jossain vaiheessa, etenkin leffan alku-ja keskipuoli ihastuttavia, hauskoja. Loppua kohden jotenkin plörähtää vähän. Suloinen filmi.

Grudge oli mulle tod.pettymys, odotin kauhuväristyksiä ja ties mitä takykardiaa.. mutta sitten.. Ei mitään.

Olen katsonut tässä jonkin ajan sisällä aasialaisia kauhuleffoja, mutta tähän mennessä mikään niistäkään ei ole onnistunut sävähdyttämään iiksejä liikkeelle. :
Muistaakseni Etelä-Korean tämän hetken "kauhistuttavimmaksi" tituleerattu kauhuleffa Wishing Stairs oli aivan satuelokuvan tasoista. Jotenkin söpöä. No sitten näin pätkän nimeltä Pahan yhteys ja se oli jo parempi, mutta pikkupurtavan ja pikkupelottavan lisäksi siinä ei ollut enempiä aineksia. Ja sitten Dark Water (tästä jo pitemmän aikaa), joka taas osoittautui jokseenkin pitkästyttäväksi, sai kyllä toimivuuspisteen vesielementistä kauhuefektinä (vanha juttu, mutta toteutuspuoli kysyy aina kykyä tms). Ja sitten katsoin jossain vaiheessa Visitorin (ei sama kuin Visitor Q, en muista leffan nimeä nyt kunnolla ja googletus ei tuota tulosta.. Damn) - ei tehnyt vaikutusta, odotin elokuvan loppumista lähinnä. No, sitten muistuu mieleen vielä Into the Mirror, joka oli jossain määrin kiehtova todellisuusmyytti-ideoineen. Loppuspiikki muistutti Darkmanin vastaavaa - legendaariset loppulauseet voivat vielä jättää leffasta tempoa päälle.

Aasialaiskauhuleffahäsäyksen välivaiheissa katsoin ystävän kanssa Dario Argenton ohjaaman italialaispätkän Phenomena, josta olin aiemmin kuullut ylistäviä lausuntoja. Ei ollut pelottava, mutta jotenkin hauskan mielikuvituksekas ja tietyllä tapaa psykedeelinen, kuten Argenton parit muutkin filmit.

Voi olla että mulle on innokkaana kauhuleffojen ystävänä kehittynyt semmoinen korkea kauhuväpäyskynnys - tuntuu kuin mikään ei enää vaikuttaisi kunnon takykardisesti. Oon niin kovis.

HellBell kirjoitti: Voi olla että mulle on innokkaana kauhuleffojen ystävänä kehittynyt semmoinen korkea kauhuväpäyskynnys - tuntuu kuin mikään ei enää vaikuttaisi kunnon takykardisesti. Oon niin kovis.

Sinullahan on ihan hyviä pyörityksiä.
Tosin nuo kauhuleffat taitaa laadun puolesta jäädä siihen Ringuun.
Trillerinä yksi parhaista koskaan tehdyistä on Cure, suosittelen lämpimästi. DVD ollut hakusessa laitoman pitkän ajan ilman tulosta, joten se pitää warettaa. Kannattaa, menee ihon alle.

Pulse aka Kairo on taas kauhupuolelta (vai onko...?) sellainen nerokas trippi, että pienenä poikana soitin äidille neljää kertaa ulvoen että votta fak is koing oon?

Curesta tulee visuaalisesti mieleen Seitsemän ja Pulsesta... ei oikein mikään.

Stand-up -putki jatkuu:

Eddie Murphy: Raw sekä Delirious

"Kahdeksankymmentäluvun Virallinen Rääväsuunekru" ehkä parhaassa iskussaan. Kaksi livetaltiointia kertovat miehen tuolloisesta supersuosiosta. Paljon alapääjuttua, mutta vastapainoksi hyviä imitaatioita ja lapsuusmuisteloita. Mikrofonia käytetään kekseliäästi hyväksi. "Delirious" saa plussapisteet siitä, että vaikka esiintyminen on taltioitu jättimäisessä auditoriossa, koomikko on jatkuvassa vuorovaikutuksessa yleisöönsä: juttelee, ottaa valokuvia. Moni voisi ottaa tästä oppia.

"Raw":n helmiä ovat "Half!" ja "What have you done for me lately?!" -läpät.

Camp-pisteet hulvattomista esiintymisasuista. Nahkapuvuissaan Murphy muistuttaa lähinnä mieshuoraa. Tuolloin moiset hirvitykset olivat vissiin hyvinkin koleita.

Katselin pari päivää sitten vihdoin Enduring Loven. Ihan kelpo elokuva se kai on. Minun on vaan vaikea suhtautua siihen puolueettomasti, kun elokuvan pohjana oleva Ian McEwanin kirja on kuitenkin minusta viime vuosien hienoimpia brittikirjoja. McEwanin monipuolinen, psykologisesti erinomaisen tarkkanäköinen ja kaunis kirja oli latistunut vähän mitäänsanomattomaksi draamatrilleriksi. Kauniita Lontoo-kuvia kuitenkin, mikä on aina plussaa.

The skeleton key

Mielikuvituksettoman kaavamaisesti toteutettu Voodoo-elokuva. Plussat tulee siitä, että voodoo on aina hyvä aihe ja New Orleansin maisemat tihkuu suoseksiä. Yksi leffan päähenkilöistä muistuttaa erehdyttävästi Enbuskea.

Suvinen kirjoitti:

Clay kirjoitti:The skeleton key

Mielikuvituksettoman kaavamaisesti toteutettu Voodoo-elokuva.

Kyseisen leffan taikuus oli Hoodoota eikä Voodoota. Itse leffa oli kyllä ihan katsottava, ei kylläkään kovinkaan pelottava.

Kyllä kyllä, olihan se leffassa nimeltään hoodoota, mutta sen verran lähellä voodoota, etten jaksanut erikseen mainita. Hoodoo on sekoitus voodoota, uudisraivaajien ja alueen alkuperäiskansojen taikuutta.

Olin erittäin yllättynyt, että sama ohjaaja oli tehnyt myös K-PAXin, joka oli omaperäisyydessään aivan eri luokkaa.

SnapaHead kirjoitti: Sinullahan on ihan hyviä pyörityksiä.
Tosin nuo kauhuleffat taitaa laadun puolesta jäädä siihen Ringuun..

Joo, Ringu oli noista se paras. Olihan niissä muissakin ihan ainesta koossa, mutta noin niin kuin pelottavuusakselilla mitattuna "hyvyys" jäi hötkyilemään. Tässä on juuri se seikka, että miltä kantilta leffaa intoutuu arvioimaan. Joltakin muulta kuin pelottavuuskantilta katsottuna voi löytyä kaikkea jänskää, kuten juuri Argenton filmeistä.

.. Trillerinä yksi parhaista koskaan tehdyistä on Cure, suosittelen lämpimästi. DVD ollut hakusessa laitoman pitkän ajan ilman tulosta, joten se pitää warettaa. Kannattaa, menee ihon alle.
Pulse aka Kairo on taas kauhupuolelta (vai onko...?) sellainen nerokas trippi, että pienenä poikana soitin äidille neljää kertaa ulvoen että votta fak is koing oon?
Curesta tulee visuaalisesti mieleen Seitsemän ja Pulsesta... ei oikein mikään.

Kiitos vinkeistä! Tosi kiva kuulla niitä, koska nykyään tuntuu olevan vaikeaa löytää "tosta noin vaan" kunnon trillereitä ja/tai kauhupätkiä.
Pulse ja Cure.. Kyllä, aion tsekata. Se että Cure on kuvallisesti vähän kuin Seitsemän, kuulostaa karulta mikä taasen on lähtökohtana trillerille aikas tummanpuhuvan toimiva. Ei mitään hilipatinhippaa siis. (tosin sekin vois toimia sellasena "hulluna pläjäyksenä" tms.)

En tiedä oletko nähnyt, mutta eritt.hyvä trilleri/kauhufilmi oli itävaltalainen Funny Games, että jollet ole sitä nähnyt, niin vastavuoroisesti voin suositella sitä. Menee myös ihon alle. :)

Dogville. Katsoin sen vihdoin tänään, oli lojunut digiboksissani tallella jo aika kauan.

Oli muuten aikamoinen elokuva. Ehkä hieman liian pitkä. Mutta voi sitä ihmisyyden viheliäisyyttä minkä tämä leffa kaivoi esiin. Leffan loppukin tuntui yhtaikaa järkyttävältä, tyydyttävältä ja toivottomalta. Minkäs teet, Grace, jos olet puun ja kuoren välissä. Jotkut asiat on vain hoidettava itse.

Aluksi olin sitä mieltä että elokuvan olematon lavastus oli pelkkää poikkitaiteellista kikkailua, mutta oikeastaan se toimi. Se sai katsojan keskittymään ihmisiin. Ja nimenomaan ihmisistä elokuvassa oli kyse. Ei aikalaiskuvasta, ei näyttävyydestä, vaan ihmisyyden mädemmistä puolista.

Bewitched

Suositun (?) 60-luvun jenkki-sitcomin "Vaimoni On Noita" pikkunokkela remake.

Nauhoitus suunnittelupalaverista:
- Entäs jos noitaa näyttelevä olis niinku oikeesti noita joka yrittää lopettaa noitumiset, ihan niinkus sarjassakin?
- Ja sit se värvättäis siihe sarjaa niinku esittää itseään?
- Joo, ja sitten pannaan miespääosaan Will Ferrel kun se oli kai joskus Saturday Night Livessä niinku hauska!
- Joo, se vois niinku esittää itseään eli sen ura ei niinku oikein kulkis!
- Tottakai ne sitten niinku ihastuu-rakastuu-eroaa-palaa yhteen, eli niinQ häpi end!
- Joo, ja pannaan ohjaajaksi Nora Ephron ku se on tehny näitä samanlaisia jo 135 kertaa aikaisemmin!
- Niin ja HEI! Kaikki naisnäyttelijät pitää olla pienirintaisia, paitsi naapurin bimpo. Sillai niinku naiskatsojat voi samaistua helpommin päähenkilöön eikä ne oo tissikateita.

Lopputulos: sinne tänne sinkoileva "muka-romanttinen-komedia", joka ei ole edes hauska. Vältä tätä!

The road to Perdition
Epätavallinen gangsterileffa poikansa kanssa karkuretkelle lähteneestä mafian pyssymiehestä. Juoni kulkee tyylikkäästi, henkilöt ovat enimmäkseen uskottavan oloisia ja mukaan mahtui jopa muutama yllättävämpi juonenkäänne. Väkivallalla mässäily sen sijaan oli jätetty lähes minimiin.
/

Suvinen kirjoitti: Crash

Tällaista meininkiä. Ei koskettanut erityisemmin.

Mun mielestä siinä oli taas ihan hyvä tunnelma. Suurin osa niistä hahmoista ei ollut kliseisiä, kokonaan. Minä en tiennyt leffasta mitään etukäteen, en muista edes miksi kiinnostuin siitä, joten näin sen out of the blanket. Ja kokemus oli positiivinen. Leffa kuvasi enemmän ihmisiä kuin rotujen välisiä eroja, vaikka olikin hyvin roturealistinen. Osa oli tietysti ennalta-arvattavaa, eihän se muuten olisi jenkkileffa.

Stand-upin ystäville vähän erikoisempaa tavaraa:

John Lequizamo: Freak
Omaelämänkerrallinen performanssi, joskin runsaasti komediaa mukana. Pikku lattari esittää noin kolmekymmentä roolia kertoessaan elämäntarinaansa. Erityisesti mimiikka tekee vaikutuksen, kehon hallinta ja muuntautumiskyky ovat uskomattomia. Löytyy vertaisverkoista.

RolloTomasi kirjoitti:Live and Let Die

Paras Bond. Nähty about seitsemän kertaa ja yhä vieläkin vois katella. Ostin jopa samanlaiset tarot-kortit kuin Janella leffassa.

München. Vahva elämys, tunnelmaa voi leikata veitsellä. Jännittävä, järkyttävä, karulla tavalla dramaattinen. Tykkäsin kovasti, mutta koska näytös alkoi myöhään ja leffa jatkui lähes puoleen yöhön ja sisälsi Voimakkaita Kohtauksia, niin katsotaan nyt nukunko tämän yön rauhassa. Ainakin pälyilin hermona olkani yli matkalla teatterista autolle...

Scarfacen lyhennettynä versiona.

AarneAnkka kirjoitti:München. Vahva elämys, tunnelmaa voi leikata veitsellä. Jännittävä, järkyttävä, karulla tavalla dramaattinen. Tykkäsin kovasti.

Lisäisin vielä että surullinen ja ajatuksia herättävä.

AarneAnkka kirjoitti:München

Ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Itsellä on "Syriana" vielä kesken, sekin vaikutti varsin pätevältä asiajännäriltä. Eipä olis uskonut että Corgeous George Clooneysta varttuu varteenotettava elokuvaohjaaja.

Robin Williams Live In Broadway

Suosikkikoomikko palaa vaihteeksi juurilleen. Vajaa vuosi kaksoistornien jälkeen ison yleisön edessä tallennettu stand-up-setti käsittelee mm. kansainvälistä terrorismiä ja talviolympialaisia. Maestron tavaramerkkeihin eli elohopeamaiseen mimiikkaan ja konekivääridialogiin taisi löytyä selitys: setin alussa apupöydällä on 16 pikkupulloa vettä, mutta setin lopussa niiden määrä on harventunut huomattavasti ja ukko aivan litimärkä hiestä.

Ann kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Live and Let Die

Paras Bond.

The Spy who Loved Me

Moore on saanut uskottavuutta ja on roolissaan parempi kuin kahdessa aikaisemmassa. Itse leffakaan ei sorru sellaisiin typeryyksiin kuin kaksi edellistä, ja onkin niitä huomattavasti parempi. Jaws on aika veitikka, Barbara Bachilla kauneutta ja luonnetta ja lavasteet komeita. Toimintakohtauksista vaikuttivat eniten veden alla kulkeva auto sekä loppupuolen taistelu tankkerilla.

Charlie's Angels: Full Throttle
Sinänsä ihan viihdyttävää huumorilla maustettua perus-actionia ilman mitään sen erikoisempia taiteellisia arvoja. (No, onhan ne tsiksit tietty suht hottiksia, mutta IMHO alkuperäisten Enkeleiden Jaclyn Smith pesee kyllä koko kolmikon. )
Plussaa:
+ I know kung fu!
+ CSI-parodia (ja muitakin heittoja tunnettujen TV-sarjojen / leffojen suuntaan)
Miinusta:
- Persoonattomat henkilöhahmot
- Osa huumorista on revitty perseestä. "Helen Zaas, hihihihihi... "

:roll: /

Femme Fatale
Brian De Palman Eroottinen trilleri aidosti pahasta tytöstä Lauresta, joka on vieläpä käsittämättömän kaunis. Laure kusettaa ja viettelee kaikkia ja tekee sen tyylillä. Elokuva sisältää myös aivan upean seksikkään strippikohtauksen. Loppuratkaisu onnistuu vielä yllättämään. Pääosissa Antonio Banderas ja Rebecca Romijn-Stamos. Tää tykkäs.

Angita kirjoitti:Femme Fatale
Tää tykkäs.

Nii tääkin. DePalmalta ensimmäinen loistava pitkään aikaan ja odotukset The Black Dahliaa kohtaan ovatkin korkeat. Voisiko siitä tulla jopa parempi kuin L.A. Confidentialista?

(Nykyään vain Romijn, jos poikamiehiä kiinnostaa...)