Kitinä

On vielä vähän kesken, mutta ansaitsee tulla mainostetuksi:

Tom Weiner - CIA - Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelun Historia

Varsin ansiokas ja yllättävän helppolukuinen järkäle käy läpi tiedustelupalvelun elinkaaren aina OSS:n ja "Wild Bill" Donovanin päivistä Kuuban ohjuskriisin kautta 9/11 -tapahtumiin ja siitä seuranneeseen terroristijahtiin. Materiaali on suurimmaksi osaksi koostettu julkisista asiakirjoista sekä avainhenkilöiden haastatteluista.

Mitään "superjärisyttäviä paljastuksia" ei ole tullut vielä vastaan, mutta ihmetellä täytyy miten Virasto on sinnitellyt näinkin pitkään jos sitä on todellakin johdettu näin huolimattomasti ja epäpätevästi. Toki tulee mieleen, voiko kyseessä olla ns. tupla-bluffi. Mikäpä olisi parempi peite tiedusteluorganisaatiolle kuin se, että sitä pidetään epäpätevänä.

Suositellaan suurvaltapolitiikan historiasta kiinnostuneille.

Olen lukenut kirjoja. Ellroy oli kova, tietenkin. Kontrastina muihin kirjoihin se vaan jotenkin yllätti. Vernor Vinge kiilasi itsensä Aikaloukulla hyviksien listaan, toivottavasti saan scifi-innostuksen uudestaan päälle. King oli aneeminen, mutta jaksoi sitä lukea - jos seuraavassa Mustantornin osassa olisi edes yksi yllättävä käänne. Pitääkin katsoa mitä Suvinen niistä sanoi.

Eikä CIA ole jo aika kulunut? Vai minä?

Suvinen kirjoitti:

Clay kirjoitti:King oli aneeminen, mutta jaksoi sitä lukea - jos seuraavassa Mustantornin osassa olisi edes yksi yllättävä käänne. Pitääkin katsoa mitä Suvinen niistä sanoi.

Nähym. Varo, taisin spoilata jotain kun ajattelin ettei kukaan muu täällä Mustaa tornia lue kuitenkaan. Annappa analyysi, jahka lopetat. Minkä Kingin luit, Susannan laulunko? Se oli joo vähän pirstaleinen ja paikallaanpolkeva. Olen kyllä vähän jäävi arvostelemaan kun olen King- fani ollut kaksitoistavuotiaasta ja löydän ukon joka teoksesta jotain hyvää.

Luin, että joku kuolee, siihen lopetin. Ehkä arvostelen Kingiä liiankin kovalla kädellä menneisyyden pettymyksien takia - tarkoitan sitä, että monessa lupaavassa kirjassa on tylsä loppu, Se, Tarpeellista tavaraa ja Uneton yö tulee heti mieleen. Luin Joutomaan, ja se olisi voinut olla lyhyempi. Puolen välin jälkeen aloin toivoa, että saisin sen nopeasti loppuun, jotta pääsisin seuraavan kirjan kimppuun.

Clay kirjoitti:Eikä CIA ole jo aika kulunut? Vai minä?

Alkoi tuo luvusta toiseen toistuva kaava "voi viulu, taas me kämmättiin ja johtaja sai kenkää" kieltämättä hieman vituttamaan parin viimeisen luvun kohdalla...
Harmi, että 1960-luvulla tehtyjen LSD-, ajatustenluku- ja telepatiakokeiden tulokset on tuhottu. Olisivat varmaan olleet kohtuullisen mielenkiintoisia tarinoita... niinkuin se yksikin kaveri, jolle syötettiin happoa 77 päivää putkeen. Olikos sen nimi nyt Michael "Ozzy" Osbourne?

Aitoa Suomirokkia - Poko Rekordsin historia

Sain kiskottua läpi vesisateisella ensilomaviikolla, tais olla 2 vuotta tauolla. Ihan mielenkiintoinen pläjäys ja jännä siinä mielessä että omien superinhokkienkin biisejä / levyjä olisi tehnyt mieli kuunnella samaan aikaan kirjan edetessä läpi. Kuunnella siis jotta mikä toisista teki hittejä ja toisista huteja. Ja levymyynnitkin jänniä, joidenkin bändien levyjä saatettiin myydä esim. 1000 kappaletta ja juttu katsottiin "kohtuulliseksi menestykseksi". Eppujen kokoelma oli taas suurmenestys ja sitä myytiin 200 000 kpl.

Mutta aivoa rassasi kyllä se, että tota ei kyllä kovin moni ole voinut oikolukea läpi. Edellisellä aukeamalla kerrottu suuri jymyjuttu voidaan kertoa uudestaan eri sanoin seuraavalla. Ymmärrettävää sinänsä, kun lähteitä on paljon, mutta parilla huolellisella oikoluvulla noista olis päästy. Ja jotain enklanninkielisiä nimiä oli kans kirjotettu päin helevettiä.

Heinrich Böll: Mitähän siitä pojasta tulee?

HB:n nuoruudenmuistelmat 1930-luvulta natsien noustessa valtaan. Mielenkiintoista ajankuvausta.

Kommunismin Musta Kirja

Vielä vähän kesken, mutta tutustumisen arvoinen tämäkin. Kleinin "j'accuse"-puheenvuoron jälkeen rupesin miettimään, oliko kommunismi onnistunut sen paremmin kuin rajoittamaton kapitalismi. No ei, jos ruumislukuja katsotaan.

Itselle oli mm. hämärän peitossa, miten levotonta Neuvostoliitossa oli vielä pitkään lokakuun vallankumouksen jälkeen. Siellähän on perkele ollut sisällissota, nälänhätä ja likimain kansanmurha. Siihen päälle ei-toivottujen kansojen pakkosiirrot Siperiaan, Stalinin suuret puhdistukset ja heti perään Toinen Maailmansota. Ei ihme, että Ivan juo.

Tämä ei ole kirja, mutta koska se löytyy kokonaisuudessaan netistä ja on hyvällä tavalla hämmentävä, postaan linkin tänne: Let's be Frank

prosessi kirjoitti:Tämä ei ole kirja, mutta koska se löytyy kokonaisuudessaan netistä ja on hyvällä tavalla hämmentävä, postaan linkin tänne: Let's be Frank

Miksi se ei ole kirja, jos se löytyy kokonaisuudessaan netistä? Aika monikin kirja löytyy kokonaisuudessaan netistä muodossa tahi toisessa.

Clay kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Tämä ei ole kirja, mutta koska se löytyy kokonaisuudessaan netistä ja on hyvällä tavalla hämmentävä, postaan linkin tänne: Let's be Frank

Miksi se ei ole kirja, jos se löytyy kokonaisuudessaan netistä? Aika monikin kirja löytyy kokonaisuudessaan netistä muodossa tahi toisessa.

Ei netistä löytyminen ollut syy, vaan tekstin pituus. Tuo on novelli.

Somerset Maugham: Olosuhteiden oikkuja

Novellikokoelma. Suosittelen.

Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen
Moderni kauhu on pilannut hienostuneemman vanhemman kauhun. Novellit olivat korkeintaan viihdyttäviä eikä Korppikaan aiheuttanut kylmiä väreitä.

Candace Bushnell: Sinkkuelämää
Jäi kesken, ei koskettanut mun simpukkaa. Jos tämä olisi ollut kirjoitettu kuin perinteinen romaani, niin ehkä sitten. Tuskin.

Laitan tähän oman suosikin. On pitänyt laittaa aina, mutta en ole jaksanut kirjoittaa. Thomas Mannin Taikavuoren. Lomallani olen lukenut sitä ja on erinomainen teksti.

Onko teissä, joku joka on lukenut kyseisen suurteoksen.
Se kuuluu kirjoihin jotka on kuulemma luettava ennekuin kuolee.

Miehenmalli kirjoitti: Se kuuluu kirjoihin jotka on kuulemma luettava ennekuin kuolee.

Nythän minkään ei pitäisi sua enää estää?

SikaMika kirjoitti:Nythän minkään ei pitäisi sua enää estää?

Voi sitä olla jotain muitakin juttuja?

SikaMika kirjoitti:

Miehenmalli kirjoitti: Se kuuluu kirjoihin jotka on kuulemma luettava ennekuin kuolee.

Nythän minkään ei pitäisi sua enää estää?

Ei estä ei periaatteessa. Tulisi vain saada valmiiksi. Iso teos.

Mikä on poinntisi silti?

Wolfgang Lüth - Sukellusveneässä

Vaihteeksi mielenkiintoinen bio, joka ei sorru yksipuoliseen kohteensa hehkuttamiseen, vaan myös kritisoi ja kyseenalaistaa. Lüth oli upotetulla tonnistolla mitattuna Kriegsmarinen kolmanneksi menestynein sukellusvenekippari Toisessa maailmansodassa, joka jäi historiaan sotatoimiensa lisäksi johtamisopeistaan. Esimiestehtäviin hakeutuvat uraohjukset saattavat hyötyä näihin tutustumisesta, sukellusvenehörhöille jotka ovat jo alan muut kulmakiviteokset lukeneet tämä on virkistävää vaihtelua.

The Hammer Story



Hammer-elokuvayhtiön komea historiikki ja esittelyt keskeisimmistä leffoista. Huomasin vain lukiessani, että ei ole tullut vähään aikaan kunnolla luettua englanninkielistä tekstiä. Välillä piti palata kokonainen sivu taaksepäin, että ai mitäs siinä nyt sitten sanottiinkaan.

Minullahan on ollut tässä viimeaikoina päällä tällainen oman identiteetin reflektio sen kautta, että luen aika lailla päähenkilöiden kaltaisten kirjailijoiden teoksia 30-ja-risat-ikäisten, hyvin akateemisesti suuntautuneiden nuorten humanistimiesten itsensä etsinnästä koventuneessa kilpailuyhteiskunnassamme, jossa he kokevat suurta vierautta ja arvostuksen puutetta. Aiemmin mainitsin Jarkko Tontin Luokkakokouksen, johon en kovin tyytyväinen ollut. Nyt lueskelin lomalla Riku Korhosen Lääkäriromaanin, eikä sekään ihmeemmin sytyttänyt. Ehkä en ole tarpeeksi turkulainen. Kiinnostavaa tässä yhteydessä kuitenkin, että lomapäivinäni lueskelin taas yhden hyllyssä ilkkuvista lukemattomista klassikoista - ja niin vain Herman Hessen Lasihelmipelillä oli tästäkin aiheesta paljon enemmän annettavaa kuin näillä kotimaisilla nykykirjailijoilla. Oivaa.

Bisquit: Toisen tasavallan vieraana

Pakinoita 70-luvulta. Oikein hauska.

Francesca Marciano: Afrikan taivas

Italialainen tsiksi jättää urpon boyfriendinsä safarilla Keniassa ja päättää jäädä maahan omine nokkineen. Tietty se heti löytää iiihanan miehen , ja sitten toisenkin jonka kanssa pettää ensimmäistä. Kakkonen pyytää naista jättämään ykkösen ja olemaan sen kans. Nainen ei suostu. Kun se tajuaa oikeesti rakastavansakin kakkosta, kakkosella on jo uus bööna ja nainen saa tyytyä kulissiliittoon ykkösen kanssa.

Kypsemmin ilmaistuna taidokas kuvaus Nairobin valkoisesta yhteisöstä moraalisine ongelmineen ja suhteesta mustaan väestöön. Samalla kirjailija tutustuttaa Kenian luontoon ja pohtii syvällisesti myös sitä, mikä Afrikassa pohjimmiltaan kiehtoo. <3

Viisi tähteä. Tämän kirjan takia olen reissulleni lähdössä. Afrikkakuumeeni syttyi kirjan takia jo vuonna 2000, mutta se on ollut hieman nukuksissa..


Niina Hakalahti: Uimataito

Ärsyttävän ahdistava kuvaus äidistä, jolla on typerä mies ja joka ei uskalla sanoa lapselleen ei. Frendinä pyörii pönttö luomumutsi, joka on enempi hukassa elämäntapaintiaaniutensa kanssa kuin keskiverto kuusitoistavuotias rastapää. Ugh.


Karen Blixen: Varjoja ruohikolla

Luitko jo leffa-arvosteluni "Minun afrikkani"? Jos et, mene toki lukemaan!(haa-haa) Tämän kirjan kirjoittaja on se vanhapiika, joka Tanskaan palattuaan kirjoitti kirjan, johon leffa enimmäkseen perustuu. Tämä kirja sen sijaan kertoo eläviä tarinoita Karenin ja hänen kahviplantaasinsa työntekijöiden edesottamuksista, hauskoista kulttuurieroista ja asteittaisesta lähentymisestä "alkuasukasheimon" kanssa.


Eija Reinikainen: Leimatut lapset

Kokeneen erityisopettajan tilityksiä työvuosiltaan laitoskouluista alkuopetukseen. Mielenkiintoisia ja myös surullisia kuvauksia vuosien varrelle sattuneista oppilaista kohtaloineen, ja pohdintaa siitä miten paljon yhdenkin aikuisen tuki ja hyväksyntä voi vaikuttaa siihen, minkä suunnan elämä tulee ottamaan. Auttaa hankalien työpäivien jälkeen pieninä annoksina luettuna.

^ Suosittelisin lukemaan myös Corinne Hoffmannin Valkoisen masain ennen Kenian matkaa. Itse en vielä ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta kiertää työpaikan naisten keskuudessa ja aiheuttaa pöyristystä.

Ian Christie: Van Halen

Takakannen teksti antoi odottaa samanlaista paheellista stadionrock-sikailusekoilua, kuin "Törkytehtaassa". Kuten yleensäkin, puffi lupaa enemmän kuin toimittaa.

Kirjailija painottuu mielestäni hieman liikaa bändin loputtomiin ökyego-taisteluihin ja surkuhupaisiin "entinen laulaja dissaa uutta ja päinvastoin" -selostuksiin. Huomaa, että lähdeaineisto on voittopuolisesti peräisin musiikkilehdistä. Tämä näkyy tekstin hajanaisuutena. Päähenkilöt jäävät siis varsin etäisiksi ihmisinä, vaikka jokaisen jäsenen lapsuutta ja nuoruuden touhuja kiitettävästi listaillaankin. Ehkä sopivaakin, koska kyseessä on kuitenkin yksi möhkötautisimmista stadium-rock-akteista 1980-1990-luvuilla.

Kääntäjäkin on kompastellut välillä sanaleikkien suomennoksissa aika pahasti ja lukija-paran on pakko pysähtyä tankkaamaan virke kolmasti.

Ei tämä kehnoimmasta päästä rock-bio ole, mutta "The Dirt" nosti standardit niin korkealle, että eipä taida hetkeen ohittajaansa tässä genressä löytää. Hyvinä puolina listattakoon, että kiinnostuin bändistä uudelleen, myös Hagarin kauden biiseistä. Ensimmäinen vokalisti Dave Lee Roth paljastuu juuri niin elämää enemmän itseään täynnä olevaksi paskiaiseksi, että ukosta on melkein pakko pitää.

Vinkkejä oikeasti hyvästi GnR-biosta otetaan kiitollisuudella vastaan!

daddykillkill kirjoitti: Vinkkejä oikeasti hyvästi GnR-biosta otetaan kiitollisuudella vastaan!

Luitko jo Slashin? Tätä ketjua kun ei oikein jaksa selata läpi? Jollet niin kannattaa ehdottomasti. Sijoittuu samaan sarjaan Anthony Kiedisin elämäkerran kanssa.

elco kirjoitti:Luitko jo Slashin? Tätä ketjua kun ei oikein jaksa selata läpi? Jollet niin kannattaa ehdottomasti. Sijoittuu samaan sarjaan Anthony Kiedisin elämäkerran kanssa.

Tuo Kiedis on luettu, tykkäsin. Pannaan Slash to-do-listalle. Vihjaatko vielä kirjoittajan?