Kitinä

AngryBird kirjoitti:Uudessa päiväkodissa on lapsi (poika, saman ikäinen kuin A), joka kiroilee ihan järkyttävän paljon. Ja tietenkin yllytyshullu, vaikutuksille altis 5-vuotias matkii.
Millähän tuon sais lopettamaan v-sanan hokemisen? Tarttisko olla kiinnittämättä huomiota asiaan?

Sanan käytöstä on puhuttu mutta silti poikaselta lähtee v-lällätys aika ajoin.

Tee kuten Vaola, istuta A pöydän ääreen ja PAKOTA sanomaan V-sana niin monta kertaa että alkaa ärsyttämään itseäänkin koko sana. Kun saa sanoa sitä nin paljon kuin kiinnostaa, niin se ei ole enää hauskaa.

Keino sekin, kai

Kottarainen kirjoitti: Ei mitään. Taitaa olla joku vanhan kansanviisaus että pojilla on muka nopeampi syke kuin tytöillä. Vai onko tämä muka faktaa?

Meillä oli kyllä koko ajan siinä 130 pinnassa muistaakseni tytöllä

Mun mielestä meni toisin päin, että pojilla hitaampi. Meillä oli 130 hujakoilla kans, muistaakseni. Noilla elpan sankarin sykkeillä oisin veikannu tytsiä! No, molempi lienee parempi

On piNppi tai ei, kuhan hengittää

edit. kommentoin lukematta koko ketjua

Meillä pojan syke oli aina 120-140, tytön taas 140-160.

Aaarggh, helvetti! Tyttö sai joululahjaksi raivostuttavan, ruman ja kovaäänisen umpimuovisen "kirjan", joka vilkkuu, välkkyy ja päästelee heliumäänellä kiivastahtisia musiikkiloruja nappia painaessa. Pelkäsi sitä hysteerisesti vielä jouluna ja ajattelin ujuttaa sen kirpparille mutta nyt onkin leluun aivan intona. Leikkiköön nyt sitten, pattereita en kyllä vaihda.

Melnais kirjoitti:Aaarggh, helvetti! .

Laita teippi kaiuttimen päälle. Vaimentaa sopivasti.

^^ Meillä ko. "perhonen" jeesas hullun lailla syöttämisessä, kun ei muuten suostunut syömään ellei ollut koko stanan sirkus ympärillä Nyt aiheuttaa vahinkoa systerin 1veen luona...

Mistä tietää että iskä on lukenut tietyn kuvakirjan pojan kanssa?

Kaikilla eläimillä on asiaankuuluvat äänensä, paitsi apinalla. Pojan mukaan apina sanoo "hei kaveli, heitä mulle banaani".

Tyyppi on oppinut käyttämään Hakkaa. Siis sitä Ikean puista juttua joissa on muovitappeja pystyssä. Hakkaa tappeja vasaralla menestyksekkäästi ja toteaa sitten että "Käännetään! Toisin päin!" Ja kopkop vaan.

Jatkan raportointiani.

Tyyppi laittaa nyt rätin päänsä päälle ja kun siltä kysyy että missä tyyppi on, niin se huutaa: "Piilossa!" ja hytkyy samalla lailla kuin Munamies Putouksessa

^Meillä ollaan "piilossa" ja "hävinny". Lempparipaikka piiloleikeissä on verhon taukset (hmm?). Itellekin tulee semmonen leikkimielinen olo piiloskestien keskellä. "Äiti, ettimään".

^ Tuo penskan leikkeihin uppoaminen on takuulla lisännyt elinikääni kymmenen vuotta. On se niin arkihuolista puhdistavaa.

Kuinkas vanhana olette laittaneet lapsen nukkumaan kunnon sänkyyn? Ajattelin josko nyt olisi aika. Tytsä on jo puoli vuotta nukkunut avoimessa pinnasängyn kaltaisessa matksängyssä (syystä että hällä on se pään hakkaus liikesydeemi eli heijaa itseään hakaten päätä laitoihin, silloin kun on jo out of this maailma, matkasängyssä kun ei ole laidat kovat) joten liikkuvuus on ollut vapaata.

On jo niin vanha että tiedostaa tuon hakkaamisen ja sen että tekee kipeää, mutta ei pysty sitä lopettamaan eikä sitä pysty kukaan muukaan, refleksi. Onneksi ei enää aikoihin ole ollut kuhmuja ja rustoja turvoksilla. On vähentynyt selvästi.

Mietin vaan että miten tuon oikean sängyn kanssa. Kuulemma näin käyttäytyvä lapsi kun hakee sen kovan vastineen vaikka lattiasta jos niikseen tulee. Että onko sitten muksinat seinälle.

Joo, harvemmin tuokaan sieltä sängystä pois tulee, joskus öisin kuulen kun käy jotain leluja noukkimassa. Mutta yleensä odottaa että avaan huoneensa oven ja vasta sitten kapuaa pois. Siltä osin siis ei varmaankaan ongelmaa oikean sängyn kanssa.

RP kirjoitti:Kuinkas vanhana olette laittaneet lapsen nukkumaan kunnon sänkyyn?

Pohdin juuri, että siitä on niin kauan etten enää muista.

Yhdyn Suviseen siinä, että ei laitojen poistuminen erityisesti lisännyt sängystä pois kapuamista. Hurjempaa se oli laitojen kanssa.

1,5-vuotiaana vaihtoi isojen poikien sänkyyn, suoraan pinniksestä.

Esikoinen oli 2v4kk. Keskimmainen on nyt 2v9kk, eika ole viela valmis lastensankyyn. Nuorin on 4kk, eika viela ole joutunut pinnasankyyn lainkaan.

Mies on tänään katsellut tytsälle sänkyjä eli semmonen lienee saapuu piakkoin kotiin kunhan jonkun hyvän löytää. Uskoisin että on valmis semmoseen kunnon sänkyyn. Tuo nykyinen kun ei sinällään siitä hirveästi poikkea eikä sen kanssa ole ongelmia.

Miehen viimeinen isäkuukausipäivä, huoh. Voi kun tämä voisi jatkua! Oli kyllä kannattava pitää koko perheen kannalta ja erityisesti isän ja tytön. Näiden suhde kehittyi kolmiviikkoisen aikana huimasti, nyt tyttö on kovasti isän perään eikä hoidossa ole enää mitään mikä kuuluisi itsestäänselvästi vain jommallekummalle meistä. Tänä aikana isän ohjauksessa tyttö oppi myös kävelemään, en osaa sanoa kumpaa oli mukavampi seurata.

Mies sai myös herätyksen lastenhoidon (ainakin meidän lapsen) sitovuudesta, ymmärtää nyt millaisia asioita kotona voi tehdä lapsen roikkuessa sylissä tai puntissa. Tosin en kipannut talousvelvollisuuksia miehen niskaan vaan annoin hänen keskittyä lapseen, niin vähäinen aika kolme viikkoa kuitenkin on. Paremmin käytettyä aikaa näin kuin jonain realitykotiäitileirinä.

Päiviä on helpottanut myös rytmin vakiintuminen, vihdoin ja viimein! Herätys puoli yhdeksän-yhdeksän, päiväunet yhden maissa, toiset illalla noin seitsemältä ja yöunille puoliltaöin. Ei vastaa ihan vauvalehdistä lukemaani ideaalia mutta toimii meille.

Melnais kirjoitti:Miehen viimeinen isäkuukausipäivä, huoh. Voi kun tämä voisi jatkua! Oli kyllä kannattava pitää koko perheen kannalta ja erityisesti isän ja tytön. Näiden suhde kehittyi kolmiviikkoisen aikana huimasti, nyt tyttö on kovasti isän perään eikä hoidossa ole enää mitään mikä kuuluisi itsestäänselvästi vain jommallekummalle meistä.

Meillä mies piti myös isäkuukauden ja mulla on ihan samat fiilikset siitä. Huippuhomma kaiken kaikkiaan!

Meillä ei mies pitänyt varsinaista isäkuukautta, mutta nyt kun menen töihin niin hoitaa tätä rumbaa pari viikkoa kun on muuten vaan vapaalla. Ja lisää sitten kesämmällä. Hieman pelonsekaisesti odotan miten niillä oikein menee, meillä kun on nuo muutamat ekstrarasitteet tämän sitovuuden suhteen vielä, ja tunnen miehen miten sen on vaikea olla kun ei pääse tekemään mitään "oikeita hommia".

Supistaa. Kokoajan. Kivuttomana, mutta ahdistaa kun supistaa, ei meinaa saada happea.

^Jaksuja, kuinka monta viikkoa on jo takana?

Avaudun pertsan kauhuksi taas anopista. Nimittäin eilen on tullut ilmoitus ettei saavu (tai muukaan miehen suku) tytsän synttäreille, koska... noh, koska ollaan niin kaukana. Mutta hei, voidaanhan me sinne mennä tai jotain. Ei muuten käy. Ei mitenkään yllättävää että peruvat AINA tulonsa. Toki taas luvattiin tulla ennen kesää, paskainen nauru täältä siihen.

Vituttaa niin vietävästi tytsän puolesta.

25, vasta.

RP - systerillä vähän sama tilanne. Miehen vanhemmat asuvat n. 450 km päässä. Systerin pojalla oli 1v. synttärit, olivat pitäneet jo ristiäiset vanhempien luona heidän pyynnöstään (reippaita just 50v täyttäneitä) "kun on niin vaikea liikkua", vaikka menevät minne haluavat ja koska haluavat bemarimaasturillaan.. Seurasi vielä 200e lasku perässä
Nyt 1v synttäreitä järjestäessä siskolta kysyttiin josko olisi "vain taas helpomaa että tulisitte tänne.." johon sisko reagoi heti että ei, vaan kotona pidetään; josta tuli taas taistelu matkan takia (jonka tietty sisko, 1v ja mies olisivat toki ajaneet heidän mielestään). Systeri laittoi vielä kettuillessaan synttärit klo 16 alkaviksi, koska anoppi halusi tulla klo 12 pintaan vain "käymään". Ärsyttäviä eukkoja!

ihanaa elppis, sperma on osunut muuallekin kuin nenään

rp: toi on niin perseestä, ja surullista toiset vaan ei välitä muista kuin itestään.

mistä tuli mieleen, että mun veli ja sen vaimo eros monta vuotta sitten. veli järkkäs asiat hyvin, että sais olla lasten kanssa koko ajan, eli hankki asunnon 200 m päästä. vaimo sitten päätti ilkeyttään muuttaa monen sadan kilometrin päähän lasten kanssa nyt me nähdään lapsia siis silloin kun ne on veljellä, eli sukulaisten aika on isän ajasta tavallaan pois miksei huoltajuussopimuksessa oo erikseen sukulaisten aikaa? no joo, voisinhan mä mennä sinne hevonkuuseen käymään, mutta kun ei oikein enää innosta olla ton naisen kaa tekemisissä kun meni tollasen tempun tekemään...

mä täällä jännitän, et joskos tällä kertaa saatais lapsi syliin asti... tällä viikolla ultra, ja pelottaa niin perkeleesti...

^:h: Tsemppiä!!