Kitinä

exsu kirjoitti:Tsemppiä KKK:lle! Voi olla, että tuollaisessa kriisitilanteessa, jossa molemmat perheen aikuiset on joutuneet kokeilemaan jaksamisensa äärirajoja, ei välttämättä kannata alkaa tekemään mitään valtaisia koko perheen tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja, vaan keskittyä aluksi arjen tasaamiseen ja palauttelemiseen päivä ja hetki kerrallaan.

+1

Keskittyy ensiksi siihen, että yrittää levätä ja olla ilman konflikteja. Pyrkii siihen, että huolehtii ensisijaisesti omasta käytöksestään, ettei ainakaan itse aiheuta turhaa kuormitusta arkeen. Sitten vasta, kun mieli on kirkkaampi ja olo kevyempi, alkaa ratkomaan näitä isoja kysymyksiä.

Jos Davekin on jo lähes harkinnut vihreän teen juomista, voisin suositella sua(toki muitakin) tutustumaan mindfulness -tekniikkaan. Google auttaa. Tutkitusti toimii monenkinlaiseen paskaan ja antaa työkaluja niihin en vittu kestä tätä -hetkiin.

Vuosien tai vuosikymmenien ongelmat harvoin selviävät kuukaudessa. Anna aikaa, vaimolle ja itsellesi.

Itse ajattelen, että ihmisen mieli on kykeneväinen luomaan monenlaisia ongelmia, mutta myös selviämään niistä. Se vaatii tosin sen, että uskoo onnistuvansa.

Monimuotoinen identiteettikriisi.

1. Nuppi

Työnteko on nykyään kivaa, siinä määrin kivaa, että se käy huumeesta. Ongelma muodostuu siitä, että hakeudun toistuvasti niin hankaliin neuvotteluihin puhumaan niin vaikeista asioista, että olen koko ajan ylikierroksilla. Haittaa nukkumista ja aikaansaa sen, että juttelemisen sijaan puhumme miehen kanssa lähes jatkuvasti työasioista. Keskustelunaiheena ne ovat tietenkin mielenkiintoisia, koska tavoitteenamme on muuttaa maailmaa, eikä se ole ihan helppoa, mutta ei niiden pitäisi syödä kaikkea tilaa kevyemmältä jutustelulta. Toisaalta ulkopuolisten kanssa noista asioista ei välttämättä saa tai toisaalta edes pysty puhumaan, koska osa on salassapidettävää ja osa taas niin vaikeasti hahmotettavaa, ettei ulkopuolinen kovin helposti tajua mistä noissa jutuissa ylipäänsä oikein on kyse. Paras "ulkopuolinen" keskustelukumppanini on itse asiassa ollut yritysverotoimiston lakimies, jonka tehtävänä oli laatia arvonlisäveron ohjausdokumentti meille. Juttelimme kahden kuukauden ajan vähintään viikottain puhelimessa, jotta ohjaus saatiin sellaiseen muotoon, jonka tarvitsimme. Lisäksi hän antoi loistavia neuvoja sen suhteen, miten minun pitäisi perustella asioita sille muulle lakimiesarmeijalle, joka ei osaa olla asettelematta kapuloita rattaisiin. Mutta kokonaisuutena tilanne on hankala, kun samalla toivoo, että voisi puhua näistä asioista enemmän, ja toisaalta toivoo, että niistä voisi puhua vähemmän. Plääh.

2. Kroppa

Toinen ongelma on sitten kroppani. Viimeisimmästä synnytyksestäni on pian 1,5 vuotta aikaa, joten nyt kroppani alkaa olla ihan kelvollisessa kunnossa. Vähän voisi paino vielä tippua, mutta itse asiassa se tippuu koko ajan ihan omia aikojaan, eli mitään aktiivista laihdutusta ei tarvitse tehdä. Nyt pitäisi kuitenkin tehdä lopulliset päätökset siitä, tuleeko tähän perheeseen vielä yksi lapsi vai ei, sillä en uskalla synnyttää yli 37-vuotiaana (jolloin riskit moninkertaistuvat). Tavallaan haluaisin vielä yhden lapsen, kun kerran perhe-elämämme sujuu hyvin ja on kivaa, mutta toisaalta en haluaisi taas pilata kroppaani ja ehkä terveyttänikin yli vuodeksi. Erityisesti tuo oman kropan pilaaminen häiritsee minua, kun mies on hoikka ja pitkä atleetti, joka ei suvaitse itselleen edes pientä "kaljamahaa". Toisaalta myöskään yrittäjyys ja lastenhankinta eivät kovin hyvin sovi yhteen, jos raskauden kanssa tulee ongelmia. Vain keskimmäinen raskauteni sujui täysin ongelmitta, joten riskikerroin on suuri. Mies haluaisi vielä yhden lapsen, minä kriiseilen.

nowaysis kirjoitti:Vuosien tai vuosikymmenien ongelmat harvoin selviävät kuukaudessa. Anna aikaa, vaimolle ja itsellesi.

Vuosien ja vuosikymmenien. Tai sitten tilataan muutoauto pihalle ajoissa ja pilatataan molempien kärsimys.

Asianomainenhan itse vihjasi, että hän on katsonut peiliin eikä pitänyt näkemästään. Harvinaisen suoraselkäistä puhetta muuten tuollainen suomalaiselta mieheltä

Keskivaikea masennus. No, ei tullut yllätyksenä. Saas nähdä kuin nopeasti paranee, kun tältä on tuntunut n. 30 vuotta...

Hyvä että tuli diagnoosi, sekin voi jo auttaa. Selviäminen voi käydä suht nopeaakin kun saa hoitoa ja on motivoitunut. Mulla meni puolisen vuotta. Minusta se oli nopea.

Tänään on ollut kyllä sellainen päivä, että harmittaa ettei tullut hakeneeksi saikkua. Tappelu koko maailmaa vastaan alkoi heti aamusta. Kaikki nukkuivat pommiin paitsi vaimo joka taas vaihteeksi valvoi viime yön. Pennut eivät usko puhetta, ellei karju. Seuraavaksi rouva tulee silmille. Jne. Voi isäkissan vittu.

Lisäksi ketoapina väsyttää ja tämä kolmatta viikkoa jatkuva yskänlouskutus alkaa pikku hiljaa käydä nupin päälle. Mikään kotikonsti ei tehoa, Kodesania ei uskalla ottaa kun sitten viimeistää tipahtaa silmät ristissä. Toivottavasti eilen saatu antibioottikuuri puree pian.

Melkoisen perse päivä paskoilla fiiliksillä. Ini ini ja vali vali.

Töissä vituttaa ja hajottaa big time. Esimies-arvioinnista El Hefe veti niin paskat pisteet ettei mitään holttia, mutta eipä se mitään muuta. Ei edes se kiinnosta ketään että SD:stä on 3/5 ihmisestä hakemassa uutta duunia täyspäiväisesti koska pomo on viittä vaille psykopaatti mitä tulee ihmisille puhumiseen. Uskomattoman tahditon tapa ilmoitella asioita ja kun tekijät ärähtää takaisin niin tulee ihmettelyä että et kai sinä nyt itseesi tuollaisesta ota.

No mitä luulet kun sävy on aina pilkkaava / vittuileva. Saatanan saatana, nyt se etätyö jostain että pääsee Chiang Maihin karkuun

Ai niin,

Entinen vuokraemäntä rupesi sitten vaikeaksi, veikkaan vähän että joku on sanonut sille että " joojoo,valitat kato jostain olemattomasta, niin saat pari sataa takuuvuokria". No, huono idea kun toinen asukas sattuu olemaan A: todella tarkka kaikesta, B: siivousfriikki joka tallensi kaiken mikä oli valmiiksi huonosti, ja bonarina vielä C: juristi.

Taisi täti nyt lyödä kätensä paskaan, veikkaan ma, nimittäin siellä ei ollut mitään mitä ei lasketa normaalin kulumisen piikkiin. Ahne paskiainen.

Hämpsy

Kommuunielämää:

Kagosvaimon ukko tuli suomeen ja on täällä tammikuun alkuun saakka. Oma veljeni tulee perheineen jouluksi, samoin vanhempani ja vaimon faija morsiammineen. 25 pv vuoron vaihto ja viarailulle tulee Brother In Law:n veli perheineen Englannista kahdeksi päiväksi, kun vanhempani ja veljeni perhe lähtee pois. Meillä on siis 23-27.12 välisenä aikana 18 henkeä sekalaisena seurakuntana neljä päivää putkeen.


Mun vieraanvaraisuuteni on alkanut käymään höyryillä pari viikkoa sitten..


Tammi - helmikuussa mua ei taida paljoo kotona viikonloppuisin näkyä.

^ Vanhaan hyvään aikaan olisin vastaavassa tilanteessa vetänyt vinceneilit, eli pienessä sievässä koko ajan.
Nyt tarvii opetella sosialiseeraamaan selvästäpäin, joulunpyhät n. 10-12 hengen porukassa ja perään visiitit molempien vanhempien luona. Joten ymmärrän ainakin osittain fiilarisi...

Mä en jumalauta kestäis alkuunkaan tollasta härdelliä omassa kämpässäni. Mun kämpässä viettää aikaansa yli 2 päivää kerrallaan vain 1-2 itseni vapaasti valitsemaa ihmistä, kiitos, joista toinen olen minä itse. Ilman omaa rauhaa laukeaa nuppi.

En kestäisi minäkään. Kyllä kotona pitää saada olla rauhassa. Tänne ei prkl tule ketään!

Miehen suvussa on tapana pitää säännöllisesti tuollaisia sukubakkanaaleja siellä Lapin perukoilla, missä porukkaa majoittuu käsittämättömästä syystä yhteen vanhaan omakotitaloon in-the-middle-of-nowhere rajaton määrä, ja sitten niitä nukkuu pahimmillaan herra ties missä patjoilla naulakoiden alla.

Tuskallista. Joskus on pakko joustaa ja lähteä mukaan, lapsen takia nyt ainakin. Pyrin ajoittamaan keikat niin, että talo ei ole kovin täysi ja linnottaudun mahdollisuuksien mukaan yksikseni yläkertaan lukemaan. Minusta ei vaan ole sosialisoimaan ja laittamaan ruokaa suvun tanttojen kanssa. Toimintatapa tuskin suosiotani kasvattaa, mutta teeskentely monta päivä putkeen ei onnistu sekään.

^Tolla menolla sulla jää suvun perintökalleutena kulkeva pahkaan tehty käkikello saamatta!1

Joo. Tuollaisen määrän ihmisiä sietää kotonaan joidenkin juhlien merkeissä ehkä muutaman tunnin mutta että aamukahvin aikaan pitäis katsella vieraita naamoja? Eissaatana.

Vaikka mä kestän myös jotenkin kommuunielämää, niin kyllä toi Masan kuvaelma olis mullekin erittäin kova pala. Ei ehkä jaksais.

Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna. Sen arvostus mun uhrausta kohtaa on käytännössä puhdas nolla. Tai ainakaan se ei näy mitenkään.

Viimejoulun olin 12 pv raksalla pakertaen 12 tunnin päivää perheen lomaillessa englannissa. Nukuin pölyn keskellä, söin maksalaatikkoa ja kasasin seiniä. Nyt vaimo kertoi että briteistä tuleva perhe menee meidän makkariin pariksi päiväksi ja me menemme lastenhuoneeseen lattialle siksi ajaksi.

Kerroin että ei käy. Arvatkaas mikä tappelu tuli?

Jos tilanne on se, että minä en saa nukkua omassa sängyssäni 25-27.12, niin sitten paska pamahtaa tuuletimeen. Lupaan sen.

masa kirjoitti:Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna. Sen arvostus mun uhrausta kohtaa on käytännössä puhdas nolla. Tai ainakaan se ei näy mitenkään.

Viimejoulun olin 12 pv raksalla pakertaen 12 tunnin päivää perheen lomaillessa englannissa. Nukuin pölyn keskellä, söin maksalaatikkoa ja kasasin seiniä. Nyt vaimo kertoi että briteistä tuleva perhe menee meidän makkariin pariksi päiväksi ja me menemme lastenhuoneeseen lattialle siksi ajaksi.

Kerroin että ei käy. Arvatkaas mikä tappelu tuli?

Jos tilanne on se, että minä en saa nukkua omassa sängyssäni 25-27.12, niin sitten paska pamahtaa tuuletimeen. Lupaan sen.

No ei kyllä sun eukollakaan mene hissi ihan ylös asti. Minä nakkaisin koko syöttiläsjoukon viikonlopun jälkeen ulos. Koti on omalle perheelle eikä akan suvulle.

masa kirjoitti:Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna.

Mä sopeudun aika hyvin kommuunielämään. Viikko pari ei aiheuta mitään ongelmia. Hyvässä seurassa se on itseasiassa oikeinkin mukavaa. Kaverit on aina tervetulleita kylään. Taloonkin tehtiin hyvät vierasmajoitustilat sitä varten. Lomamatkoille koitetaan aina kerätä isompi porukka. The more the merrier

Huonommassa seurassa on joskus ennakoitu ottamalla omat astiat reissuun mukaan, kun on tiedetty ettei matkaseura kuitenkaan hoida tiskauksia kunnolla vaan astiat jää likaisena lojumaan.

Vagabondo kirjoitti: Mä sopeudun aika hyvin kommuunielämään. Viikko pari ei aiheuta mitään ongelmia.

No meidän kommuunielämä on kestänyt jo heinäkuusta lähtien ja jatkuu kesäkuuhun asti. Pariviikkoa tossa putkessa menisi vaikka sonnat housuissa.



Tixin kanssa samaa mieltä. Hissi ei todellakaan kulje.

masa kirjoitti: No meidän kommuunielämä on kestänyt jo heinäkuusta lähtien ja jatkuu kesäkuuhun asti.

Joo, onhan toi komea putki. Mulla pisimmät on ollu puolivuotta.

EDIT: Mä oon aika sopeutuvainen, kuten ilmeisesti vaimoskin. Ajattelin vain tarjota vastapainoa vastauksiin, ettei kaikki kauhistelis sun tilannetta. Ei ollu tarkotus keulia.

Vagabondo kirjoitti:Mä oon aika sopeutuvainen, kuten ilmeisesti vaimoskin. Ajattelin vain tarjota vastapainoa vastauksiin, ettei kaikki kauhistelis sun tilannetta. Ei ollu tarkotus keulia.

Lähinnä tässä on kait kyse oman tilan ja rauhan tarpeesta.

No ei jumalauta. Myhistelin eilen itsekseni masan tilannetta mutta en jaksanut enää kommentoida. Ajattelin jotenkin niin että eipä mies ole vaikuttanut siltä kuin viihtyisi suurissa joukoissa mutta ah, miten ihanaa parisuhderakkautta että noin joustetaan toisen vuoksi. Jos ratkaisu onkin saneltu eikä yhteisymmärryksessä päätetty, asia on tietty _vähän_ toinen. Ei onnistuisi meillä, kumminkaan päin.

Tuollaista sukujoulua en itse sietäisi millään, en majoittajana enkä majoittujana. Tavallaan harmi että yhteisöllisyydestä on tullut rasite eikä ilo mutta näin se nyt vaan on, pitää saada itse valita seuransa.