Lähetetty: 05.05.2008 16:58
Isaac Bashevis Singer: Shosha
Vaihdatko alkuperäiskieliseen? Ties vaikka jännitys ja punainen lanka olisivat hukkuneet käännösvaiheessa..killkill kirjoitti:Ostaako joku tämän pois?
Asiat jotka minua eniten tässä kirjassa häiritsivät, toistuivat kyllä "Da Vincissäkin": kökkö teksti, pompöösi dialogi ja tolkuttomat juonenkäänteet. Alkuperäis-ideassa ei tosin ollut mitään vikaa.isohaara kirjoitti: tai sitten tosiaan oppinut virheistään.
Luin tämän Tontin esikoisromaanin Luokkakokous vihdoinkin. Prosessin vänkäyksestä huolimatta pidän aiemmin linkittämääni Tontin vuosikatsausta edelleenkin aika hyvänä. Aateilmaston analysoijan ei tarvitsekaan esittää konkreettisia parannusehdotuksia, ainakaan yhdessä ja samassa tekstissä. Sitäpaitsi, analyyttisen kritiikin julkinen esittäminen pitää minusta jo laskea Prosessin kaipaamaksi valmiudeksi tehdä asioille henkilökohtaisesti jotain. Mutta muuten kyllä olen, luettuani myös Tontin akateemisempia tekstejä, kallistumassa Prosessin kritiikille vastaanottavaisemmaksi. Tontti on frankofiliassaan ja ilmeisen katteettomassa arroganssissaan jonkinlainen katkera ja vähemmän älyllisen ilmava versio omasta Vadimistamme (missäs hän muuten on?).prosessi kirjoitti:ngh, tuohan oli tamperelainen jaarittelija. Paljon haukuttavaa, mutta parannusehdotuksina vain autosta luopuminen, kasvisruokavalio ulkomaisesta reilunkaupanruoasta, pistoolien kieltäminen ja kirjojen pakkoluettaminen lapsilla. Ja vaikka kritisoitavaa poliitikoista löytyykin, ei silti ole valmis tekemään asioille henkilökohtaisesti mitään. Miksi silloin yleensäkään kritisoida?urpiainen kirjoitti:Ajatukseni puoluepolitiikasta ja monesta muustakin asiasta kiteytti aika osuvasti Jarkko Tontti viime vuoden viimeisen sunnuntai-Hesarin katsauksessaan vuoteen 2007 (saatavilla myös täältä). Myöskin tuolta sivustolta löytyvät Tontin kolumnit Vihreästä Langasta ovat nekin olleet yleensä oman ajatteluni kanssa roimasti resonoivia. Onkohan Tontti kirjoittanut lausettakaan, josta PerttiM tai EWSE voisi olla samaa mieltä (jos lasketaan pois ne demarien mollaukset)? Tontin esikoisromaania en vielä ole lukenut; pitänee rientää kirjakauppaan.
Kirja saattaa olla hyvä. Oikeilla kirjailijoilla tuntuu melko usein olevan se käsitys, että he tietävät kaiken kaikesta ja varsinkin politiikasta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun kirjoittaessaan on kokonaisen maailmankaikkeuden ohjaava voima.
Minä jo ihmettelin, että missä vaiheessa minä tuollaisia tähän ketjuun olen kirjoittanut, mutta lainaus olikin tongittu esiin uutiskatsausketjusta. Jatkan siis täällä kiltisti "vänkäämistä" ja kerron miksi aloitin kyseisen toiminnan. Normaalisti kritiikki kohdistetaan konkreettisiin asioihin, näkemyksiin ja mielipiteisiin, joita esittävät henkilöt siis automaattisesti asettavat itsensä kritiikille alttiiksi. Jos kritisoija itse ei esitä ensimmäistäkään parannusehdotusta, jollaisten sisällyttäminen kritiikkiin on hyvinkin helppoa jos niin vain haluaa tehdä, en voi olla ajattelematta hänen suojaavan itseään kritiikiltä, eli juuri samalta asialta jota hän itse harjoittaa. Siinä on jotain niin epäreilua, etten voi hyväksyä sitä, vaikka se kuinka olisi aateilmaston analysointia tai jotain muuta yhtä fiiniä.urpiainen kirjoitti:Prosessin vänkäyksestä huolimatta pidän aiemmin linkittämääni Tontin vuosikatsausta edelleenkin aika hyvänä. Aateilmaston analysoijan ei tarvitsekaan esittää konkreettisia parannusehdotuksia, ainakaan yhdessä ja samassa tekstissä. Sitäpaitsi, analyyttisen kritiikin julkinen esittäminen pitää minusta jo laskea Prosessin kaipaamaksi valmiudeksi tehdä asioille henkilökohtaisesti jotain.
Harmillista. Aina kritisoidessani kovasti toivon olevani väärässä.Mutta muuten kyllä olen, luettuani myös Tontin akateemisempia tekstejä, kallistumassa Prosessin kritiikille vastaanottavaisemmaksi.
Poistui Kitinän ilmapiirin muututtua liian ilkeäksi.Tontti on frankofiliassaan ja ilmeisen katteettomassa arroganssissaan jonkinlainen katkera ja vähemmän älyllisen ilmava versio omasta Vadimistamme (missäs hän muuten on?).
Ei huolta, kyllä sinä pääasiassa oletkin:prosessi kirjoitti:Harmillista. Aina kritisoidessani kovasti toivon olevani väärässä.
Siis tässä pointissa olisi eittämättä tiettyä (est)eettistä järkeä, jos puhuttaisiin vaikkapa jonkin vapaaehtoistoimintayhdistyksen talkoidensuunnittelukokouksesta, mutta kun kyseessä on esimerkiksi valtapuolueiden johtohahmojen toiminta, pointti taantuu aika sellaista teknokratiaa halajavaksi, etten voi suhtautua siihen kuin ihmettelevän kielteisesti. Vaikka sitten jäisinkin Tontin tavoin ilman hyväksyntääsi.prosessi kirjoitti:Jos kritisoija itse ei esitä ensimmäistäkään parannusehdotusta (...) Siinä on jotain niin epäreilua, etten voi hyväksyä sitä.
Onneksi varmasti pärjäät loistavasti ilmankin hyväksyntääni (jota sinulla itse asiassa on, en kai minä nyt muuten vänkäisi...) Mutta, mutta, valitettavasti minä näen valtapuolueiden johtohahmot aivan yhtä inhimillisinä kuin vapaaehtoistoimintayhdistyksen jäsenet. En usko heidänkään tahallaan kiusaavan kansaa, vaan toimivan parhaan taitonsa mukaisesti. Jolloin tietenkin herää kysymys, mikä on sellaisen kritiikin tarkoitus, joka ei anna minkäänlaisia eväitä tulevaisuuteen? En vain näe yhtään mitään kritiikkiä itseisarvoisena, mutta ehkä se sitten on jokin vajavaisuus minun ajatusmaailmassani. Minusta kun kritiikin tehtävä on toimia ajatuksia ja keskustelua herättävänä välineenä, ja siinä se onnistuu vain jos se sisältää myös uusia toimintatapoja sisältäviä elementtejä.urpiainen kirjoitti:Siis tässä pointissa olisi eittämättä tiettyä (est)eettistä järkeä, jos puhuttaisiin vaikkapa jonkin vapaaehtoistoimintayhdistyksen talkoidensuunnittelukokouksesta, mutta kun kyseessä on esimerkiksi valtapuolueiden johtohahmojen toiminta, pointti taantuu aika sellaista teknokratiaa halajavaksi, etten voi suhtautua siihen kuin ihmettelevän kielteisesti. Vaikka sitten jäisinkin Tontin tavoin ilman hyväksyntääsi.
No kyllä minä näkisin yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa kritiikin aivan ehdottomasti itseisarvoisena projektina (E. Saarinen taisi joskus 80-luvulla ilmoittaa Kuka Kukin On -matrikkelissa harrastuksekseen systeemikritiikin - tai vielä parempaa, eivätkö Marx & Engels (ilman Jungia ja Freudia) kirjoittaneet ihanneyhteiskunnan mahdollistavan sen, että kalastaa aamulla ja hoitaa karjaa illalla, ja päivällisen jälkeen keskittyy kritikointiin?).prosessi kirjoitti:En vain näe yhtään mitään kritiikkiä itseisarvoisena (...) miksi arvelet minun kaipaavan teknokratiaa, ja lisäksi myös, että kaipaanko sitä todella.
Minä taas näen sen keinona luoda keskustelua, jolloin sellainen kritiikki, joka ei juurikaan mahdollista vastineiden esittämistä, ei täytä tarkoitustaan. Piti itsenikin taas kerran lukea se Tontin teksti, ja olen edelleen samaa mieltä: vaikka monessa asiassa olenkin samaa mieltä Tontin kanssa, en silti näe tuota puheenvuoroa kovinkaan hyödyllisenä. Onhan se kivaa, että Tontti on kirjailijatapaamisissa tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, käynyt yhdessä kivassa näyttelyssä ja muutamassa teatteriesityksessä sekä luopunut autosta, mutta entä sitten? Kenellekään ei myöskään taida olla yllätys, että kepu, demarit ja kokkarit ovat kaikki yhtä ulalla, eivätkä vihreät ulalla olemisen lisäksi saa mitään aikaiseksi, joten? Miksei Tontti esimerkiksi laajentanut sitä paheksuntaansa tieteen- ja taiteentekijöiden kelvottomasta asemasta ihan vakavissaan sen pohtimiseen, että mikseivät he kiinnosta valtapuolueita ja toisaalta miten sitä kiinnostusta voisi lisätä? Eihän hänellä tarvitsisi olla kaikkia vastauksia, oikeat kysymykset jo itsessään edistävät keskustelua.urpiainen kirjoitti:No kyllä minä näkisin yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa kritiikin aivan ehdottomasti itseisarvoisena projektinaprosessi kirjoitti:En vain näe yhtään mitään kritiikkiä itseisarvoisena (...) miksi arvelet minun kaipaavan teknokratiaa, ja lisäksi myös, että kaipaanko sitä todella.
No joo, en minä tietenkään halua kieltää ihmisiä käyttämästä vapaa-aikaansa sellaisiin harrastuksiin kuin he haluavat. Toivoisin vain, että sitä rakentavaakin kritiikkiä esiintyisi edes vähän enemmän.(E. Saarinen taisi joskus 80-luvulla ilmoittaa Kuka Kukin On -matrikkelissa harrastuksekseen systeemikritiikin - tai vielä parempaa, eivätkö Marx & Engels (ilman Jungia ja Freudia) kirjoittaneet ihanneyhteiskunnan mahdollistavan sen, että kalastaa aamulla ja hoitaa karjaa illalla, ja päivällisen jälkeen keskittyy kritikointiin?).
Edelleen, olen siinä mielessä aika valtavirran heebo, että (i) pidän teknokratisoitumista suurena uhkana demokratialle (esim. vastakkainasettelun loppu -fasismi ja nämä muut tällaiset vastenmielistä ideologiaansa teknokraattisella jargonilla heikosti peittelevät hölmöilyt)
Millä tavoin se sitä ruokkisi?(ii) näen edustamasi asenteen juuri teknokratiaa ruokkivana, tarkoititpa sitä tietoisesti tai et.
Joo. Surffailen näissä jutuissani itsenikin hämmentäen Tontin jutun kommentoinnin ja yleisten pointtien välillä. Olen nyttemmin itsekin taipuvainen ajattelemaan, että Tontin melskaaminen ei kovin hyödyllistä ole. Mutta perustelusi koen, kuten sanoin, kuitenkin kovin vieraiksi.prosessi kirjoitti:Piti itsenikin taas kerran lukea se Tontin teksti, ja olen edelleen samaa mieltä: vaikka monessa asiassa olenkin samaa mieltä Tontin kanssa, en silti näe tuota puheenvuoroa kovinkaan hyödyllisenä.
No kun siinä juuri, ainakin parin assosiaatio- sun muun päättelyaskeleen kautta, lähestytään tilannetta, jossa Pihtiputaan mummon huoli eläkepolitiikasta vaiennetaan sillä, että mummolla ei ole esittää parempaa mallia kuin VM:n ekonomisteilla.prosessi kirjoitti:Millä tavoin se sitä ruokkisi?urpiainen kirjoitti:näen edustamasi asenteen juuri teknokratiaa ruokkivana, tarkoititpa sitä tietoisesti tai et.
Nähdäkseni Pihtiputaan mummon mielipiteitä pidetään nykyisinkin aivan yhtä yhdentekevinä, joten hänelle on merkityksetöntä kummanlaista kritiikkiä odotetaan. Paitsi jos se rakentavampi kritiikki loisi sellaisen keskusteluilmapiirin, jossa VM:n ekonomisti erehtyisi kertomaan omia käsityksiään Pihtiputaan mummon eläkekassan kartuttamisen tehokkaammista keinoista.urpiainen kirjoitti:No kun siinä juuri, ainakin parin assosiaatio- sun muun päättelyaskeleen kautta, lähestytään tilannetta, jossa Pihtiputaan mummon huoli eläkepolitiikasta vaiennetaan sillä, että mummolla ei ole esittää parempaa mallia kuin VM:n ekonomisteilla.prosessi kirjoitti:Millä tavoin se sitä ruokkisi?urpiainen kirjoitti:näen edustamasi asenteen juuri teknokratiaa ruokkivana, tarkoititpa sitä tietoisesti tai et.
Mielestäni tämä tällainen John Irving -kategoria on aika tärkeä kirjallisuustieteellinen luokittelu: Usein kaipaa pitkiä, viihdyttäviä tarinoita jotka eivät ole ns. korkeakirjallisuutta mutta eivät myöskään mitään Dan Brown -roskaa. Irving on tietysti kantaisä ja päätoteemi, mutta hyvin kategoriaan osuu juuri Lolitan mainitsema teos ja vaikkapa Jontahan Franzenin The Corrections, tahi Suvisen aikanaan kehuma ja sitä kautta lukemani Michael Cunninghamin teos (jonka nimeä en nyt tietenkään muista). Osuva esimerkki genrestä - ja miksei muutenkin ihan suositeltava opus - on myös nyt lukemani Carlos Ruiz Zafonin The Shadow of the Wind (luin lentoketältä hankkimani englanninnoksen, on käsittääkseni myös suomennettu). Oivaa kesälukemistoa.Lolita kirjoitti:Jeffrey Eugenides: Middlesex
Ihan muuta kuin kuvittelin. Päähenkilönä on hermafrodiitti, joka kasvaa tyttönä, mutta murkkuna vaihtaa pojaksi. Kirja ei kuitenkaan ole suoranaisesti hänen tarinansa, vaan hänen sukunsa ja geenivirheensä tarina. Jos pidät John Irvingistä, tämäkin uppoaa.
Aika yksipuolisesta oppia, sanoisinko. En oikein arvosta että kirjaa käytetään peruskouluissa valitustyössä, vaikka sisältää taatusti asiaan sopivaa(pelottelevaa) materiaalia. Valistuksen tulisi kuiteskin perustua jollaintapaa vallitsevaan todellisuuteen.piileskelijä kirjoitti: Suosittelen lämpimästi, varmasti monikin oppii paljon lisää huumeveikkojen maailmasta.
Mulla on kaikki suomennetut, on yksi suosikkikirjailijoistani. Mä tykkään just tuollaisista yllätyskäänteitä sisältävistä kirjoista.nowaysis kirjoitti:Harlan Coben: Gone for good (luin suomeks mutta en muista suomalaista nimeä)
Onko joku muu tuota Cobenia lukenut? Se on mun suht uusi jännärisuosikki, ilmeisesti mualimalla ollut pinnalla kauemminkin, mutta täällä jotenkin mennyt täysin ohi. Ulkomailta tekijän uusimman kirjan puoli vuotta sitten bongasin ja nyt tarkotuksena tutustua tuotantoon tarkemminkin.