urpiainen kirjoitti:Näyttää aika selvältä, että ND siirtyi nopeasti tunnustamaan päämotiivinsa olevan oman taloudellisen edun maksimointi, kun sinä Zeb taas koetat naamioida samaa motiivia jotenkin yhteiskunnalliseen hyvään liittyväksi. Luulen, että raati ei ole vakuuttunut.
Raati voi imeä mitä haluaa, mutta tähän oli silti pakko tarttua vaikken oikeastaan ehtisi. Jos oma motiivini olisi mahdollisimman suuri taloudellinen etu, niin miksi olen pyörinyt niin pitkään kunnallisen puolen leivissä nykyisen kokoisilla tuloilla? Ehkä tietysti siksi, että olen jopa nykylääkäritilanteessa niin lahjaton etten ole paremmin palkattuakaan työtä löytänyt? Mieluummin selittelen tuota asiaa kuitenkin parilla muulla seikalla: Alunperin olen jäänyt julkiselle puolelle solidaarisuussyistä; tasa-arvoinen terveydenhuolto kaikille ja muuta nättiä. Jouduin kuitenkin törmäämään faktaan, että julkisella puolella työmäärä ylitti 60 tuntia viikossa, eikä töitä silti pystynyt tekemään asiallisesti omien edes vähän tiputettujen standardiensa mukaan tarjoten inhimillistä ja osaamisensa tasoa vastaavaa hoitoa potilaille. Syynä oli alituinen kiire, johon taas oli syynä se, että vaikka töihintulijoita (lääkäreitä) olisi ollut tarjolla, niin ei ollut virkoja, joten lisähenkilökuntaa ei voinut palkata. Johdon mukaan lisävirkojen saanti taas on suunnilleen yhtä vaikeaa kuin esim. tilata lomamatka kuuhun Tjäreborgilta.
Vakuutellakseni vielä etten välttämättä ihan lahjattomuuttani ole kärsinyt noista työoloista niin mainitsen tähän väliin, että arvosanoissa mitattuna olin ainakin kolmen parhaan joukossa omalla vuosikurssillani kohtuullisella opiskelumäärällä, vaikka noista arvosanoista ei kukaan olekaan valmistumisen jälkeen enää kiinnostunut. Työpaikoissani olen ollut ymmärtääkseni ihan pidetty. Heikoin osaamisalueeni työelämässä on taas ollut kaiken puolinen markkinahenkinen toiminta, se ei vaan millään lailla ole itseäni ja lähinnä vaivaudun joutuessani sotkeentumaan raha-asioihin tai tuomaan itseäni erityisesti esiin.
Takaisin asiaan: Tämä julkisen puolen heikko miehitys taas synnytti kierteen, jossa uudet valmistuvat lääkärit eivät enää halunneetkaan käydä sitä rumbaa läpi, jonka vaikka itse aikanaan kävin, omaa tyhmyyttäni tietysti parillakin erikoisalalla. Kahdeksan vuoden puurtamisen ja (t)yörumban jälkeen olen alkanut pikku hiljaa myös minä ajatella itseäni ja omaa jaksamistani työssä tulevaisuudessa ja siksi todennäköisesti olen itsekin nykyisen erikoistumisen jälkeen suuntaamassa privaattiin. Haluan inhimillisen työtahdin ja alle 40 tuntisen työviikon ja mahdollisuuden voida pitää satunnaisen lomapäivän silloin tällöin ilman puolen vuoden varotusaikaa. Kohtuutonta? Tyrnävälle en itse lähtisi mistään rahasta, en työttömyydenkään uhatessa, mutta ehkä tosiaan joku oululainen lähtisi.
Koulutusmäärät on muuten suunnilleen tuplattu siitä kun itse aikanani 90-luvun puolivälissä opintoni aloitin. Itse urani alkuhöykytyksessä aikani elettyäni en voi syyttää nuorempia kollegoitani jos he haluavat valita helpomman reitin. Koulutetaan, koulutetaan, jopa muuntokoulutetaan (pieni muah sille), mutta kyllä ne pirulaiset vaan nykyään näyttää osaavan paeta jonnekin missä niiden selkänahasta ei revitä surutta kaikkea irti mitä saadaan.
Kuuroille korville tämä kaikuu tässä raadissa todennäköisesti kuten siellä päättävässäkin raadissa. Asian todellista laitaa esim. työolojen suhteen on vaikea nähdä ulkopuolelta. Mies muuten sanoi pitäneensä itsekin ennen minuun tutustumistani lääkäreiden enemmistöä ahneina paskiaisina, joilla on koulutuksensa jälkeen kultalusikka tiukasti suussa. On muuttanut mielensä päästessään seuraamaan lähempää lääkärin arkea julkisella puolella ja myös katselemaan sitä tilinauhaa. Meidän yhdessäoloaikana, eli 3.5 vuoden aikana olen sitä paitsi ollut ehdottomasti parhaissa kahdessa työpaikassa koko urani aikana. Mitäköhän se olisi niistä aiemmista ollut mieltä? Tosin tilipussi oli vähän isompi silloin, parhaimmillaan jopa varmaan 4.5-5 ke, mutta niin oli viikkotyömääräkin lähes tuplat normaalikaduntallaajaan.
Isommissa koulutusmäärissä tällä hetkellä vituttaa se, ettei ongelman ytimestä olla paskaakaan kiinnostuttu, eli halutaan ihmiset tekemään huonoissa oloissa töitä huonolla palkalla, vaikka sitten pitäisi kouluttaa joka kolmas abiturientti lääkäriksi. Mielestäni ei järin mielekästä, vaikkei omaa lehmää enää ojassa olekaan. Olen itse kokemukseni puolesta jo sen verran vastavalmistuneita edellä etten enää kilpaile samoista työpaikoista, oli ne sitten Turussa tai Tyrnävällä.