Lähetetty: 03.10.2008 15:32
Varmasti vaikuttaa. Tuskin se kuitenkaan voi järjestelmällisesti muuttaa vaikkapa lapseen kontaktia ottavia vanhempia sellaisiksi, jotka eivät ota kontaktia, tai lapseen ihmisenä suhtautuvia sellaisiksi, jotka suhtautuvat lapseen kulutushyödykkeenä tai paristoleluna, jonka voi kyllästyessään laittaa pois päältä.prosessi kirjoitti:Itse observaatiopohjaisen tutkimuksen kohteena olleena väitän, että observaatio itsessään aina vaikuttaa observoituun, eikä siten oikein voi kertoa todellisuudesta kovinkaan totuudenmukaisesti.
Tuo jälkimmäinen kuvailu ei ole suoraan tuttuni suusta, vaan yritin tiivistää siinä olennaisimmat niistä ilmiöistä joita tutkimuksisssa hänen mukaansa on havaittu. Kama on sen verran rankkaa, että en jaksa uskoa sen olevan ainoastaan observoinnin aiheuttamaa (etenkin kun observoitava on kai yleensä taipuvainen muuntamaan käytöstään siihen suuntaan, jonka kuvittelee olevan tutkijalle mieleen).
En absoluuttisesti tiedäkään, mutta koska pyrin aina ottamaan huomioon oman vaikutukseni tilanteisiin, olen kyllä testaillut mahdollisimman erilaisia tapoja olla noissakin tilanteissa.Mistä tiedät, ettei kyseessä olekin loukkaantuminen siitä, miten perusteluja kysytään, eikä siitä, että niitä yleensäkään kysytään?Lisäksi olen empiirisesti havainnut, että on aika paljon ihmisiä jotka edes intensiivisessä kahden aikuisen välisessä keskustelussa eivät perustele mielipiteitään, ja jotkut jopa kiusaantuvat tai loukkaantuvat jos perusteluja erikseen kysytään. Aivan kuin heille ei olisi tullut mieleenkään, että mielipiteelle voisi olla jokin perustelu.
Off topic: yllättävän monet sosiaaliset kuviot olenkin omaa käytöstäni muuttamalla saanut toimimaan paremmin. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Ei, jos lapsella on mahdollisuus ymmärtää perustelu siitä huolimatta että aikuinen ei sitä ymmärrä. Lapsen kasvaessa ja asioiden monimutkaistuessa ulkoaopetellut litaniat eivät kuitenkaan enää riitä.Menettääkö hyvä perustelu merkityksensä, jos sanojan motiivi perustelun sanomiselle on sinun mielestäsi väärä?Toki osa näistä voi silti esittää lapselle pseudoperusteluja kieltojen yhteydessä ulkoaopeteltujen litanioiden tapaan, ihan vain siksi että niin kuuluu sanoa.
Totta, but you see my point, no? Jos kuvitellaan aatteiden jakautumisen osalta vaikka fifty-sixty -tilanne, jossa lähes poikkeuksetta kaikki asennevammaiset kannattavat autoritääristä kasvatusta, niin ainakin silloin aatteen tuomitseminen heidän käytöksensä perusteella voi olla järkevää.Suoraan siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Täytyy ottaa huomioon kyseistä aatetta noudattavien kokonaismäärä ja suhteuttaa asennevammaisten lukumäärä siihen.Entä jos on niin, että ylivoimaisesti suurin osa (esim. 98,4 %) kaikista asennevammaisina pidetyistä vanhemmista kannattaa noista jompaa kumpaa?(Asennevammaisista vanhemmista tässä ei tietenkään edes puhuta, koska sellaisten käyttäytymisen perusteella kokonaisen kasvatusaatteen tuomitseminen on... ...noh, irrationaalista? Olipa kyseessä sitten autoritäärinen tai vapaa kasvatus.)
Minusta taas autoritäärinen tyyli kuulostaa siltä, että ymmärtämisellä ei sitä noudattavien mielestä ole mitään väliä. Kun taas vapaassa kasvatuksessa juuri millään muulla kuin ymmärtämisellä (sekä lapsen että aikuisen osalta) ei ole väliä. Minusta se on aika merkityksellinen ero.Sitä minä tässä vähän olen yrittänyt kysellä, että onko noissa aikuisten oikeesti mitään aatteellista eroa, vai onko vapaa kasvatus ennemminkin jonkinlainen painopisteitä siirtävä service pack autoritääriseen kasvatukseen. Jolloin ne pahimmat virhetulkinnat ovat johtuneet juuri siitä, että on kuviteltu vapaan kasvatuksen korvaavan kokonaan kaikki autoritäärisen kasvatuksen elementit, eikä niillä olisi mitään yhteisiä elementtejä. Minusta noita on mahdotonta erottaa toisistaan määritelmällisesti.
Nimenomaan. Ei siis siksi, että hänen käskyjensä noudattaminen johtaisi parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen elämässä yleensä, vaan siksi että se johtaa siedettävimpään lopputulokseen elettäessä juuri hänen kanssaan. Autoritäärisesti kasvatettu saattaakin asiaperustelujen puuttuessa perustella toimintaansa yksinkertaisesti sillä, että hänet on kasvatettu niin. Osa jopa odottaa maailman mukautuvan siihen, miten hänet on kasvatettu (esim. homojen kääntyvän heteroiksi, koska ko. henkilö on kasvatettu ajattelemaan että homous on pahuutta ja syrjimään homoja).Pah. Auktoriteettia totellaan, koska jos tätä ei totella, voi siitä seurauksena olla jokin rangaistus, ja tottelemisesta puolestaan jokin palkkio.Auktoriteettiahan totellaan koska hän on auktoriteetti, ei siksi että olisi havaittu hänen ymmärtävän asiaansa syvällisesti, eikä siksi että asia olisi esitetty perustellusti. Jos kasvatuksen ajatellaan perustuvan nimenomaisesti auktoriteettiin, eivätkö perustelut ja selvennykset ole lähinnä turhia?
Minä taas olen muistelevinani, kuinka tälläkin palstalla on aina välillä peräänkuulutettu selkäsaunoja sun muita kuritustoimia nimenomaan kasvatuksen nimissä. Ja onhan se nyt sentään varsin yleinen läppä ihan julkisuudessakin, Hägglundista lähtien.Tämä on ongelma, koska se siirtää huomion toiminnan varsinaisista seurauksista auktoriteetin aiheuttamiin seurauksiin. Edelleenkään en kuitenkaan usko, että _kukaan_ kuvittelisi tuollaisen toiminnan olevan kasvatusta. Siinä vaiheessa uskon, kun joku kertoo missä kasvatusoppaassa noin sanotaan.