Yritän jäsentää sakotuskeskusteluanne. Kannattaa sivuuttaa ko. tapaus, olkoon se vain esimerkki ja keskustelunherättäjä. Ei kannata puhua pelkästään liikennerikoksista, koska kyse on koko päiväsakkojärjestelmästä, tasapuolisesti jokaiseen päiväsakotukseen soveltuvan rikoksen kannalta. Päiväsakkoja kun määrätään esmes omaisuusrikoksista tai loivemmista petosrikoksista.
Mielestäni lievempien liikennerikoksen ainainen ongelma epäillyn kannalta on sen tahallisuusasteen huomioimatta jättäminen. Lain oletus kun on, että liikenteessä pitäisi - mielestäni vastoin maalaisjärkeä - olla koko ajan tikissä, hereillä ja valppaana. Pienikin herpaantuminen kostautuu helposti, jolloin jokainen kansalainen on tulilinjalla - jopa Freddiekin
Suullisia ja kirjallisia huomautuksia käytetään, mutta eivät nekään poista tätä liikennerikoksen ominaispiirrettä.
Vaikka tuomiovallalla on kohtuullisuusoikeus sakon rahasumman ollessa suhteettoman suuri, ei tuo osaltaan melkein käyttämättömänä poista tätä joskus räikeää kohtuuttomuutta.
Edelleen, mielestäni jopa sakkoa paremmin toimii ajo-oikeuteen kohdistuvat ns. hallinnolliset sanktiot, kuten "varoitukset" ja niistä seuraavat ajo-oikeuden menetykset. Muistaakseni kolme vuoden sisään ja neljä kahden vuoden ajalla aiheuttavat ajo-oikeuden menetyksen. Tässä olisi varaa kiristää, IMO.
Sakon rahamäärän suuruus ja sen taloudellinen vahingollisuus ja näin ollen erityisestävyys on vaikea kysymys. IMO, enemmän kuin epäillyn varallisuus/tulot tähän vaikuttaa yleinen lainkuuliaisuus ja muut tämän kaltaiset seikat. On helppoa mutta samalla tyhmää kohdistaa kritiikkinsä kohtuullisuusperusteessa pelkästään epäillyn maksukykyyn, koska eihän asia ole koskaan pelkästään niin. Toki ymmärrän lain säätäjän ajattelun ja logiikan kykyisen lain taustalla, mutta kyllä voisi käyttää sitä heinäntekojärkeä.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
