EveryWoman kirjoitti:prosessi kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:
Mielipide kysyttäessä voi tietenkin olla mitä vain, mutta käytännön teot osoittavat todellisen asenteen. Jotkut vanhemmat eivät perustele käskyjään ja mielenliikkeitään millään tavalla.
Mistä tiedät?
Tunnen psykoterapeutin, joka on tehnyt vanhempien ja lasten suhdetta koskevaa observaatiopohjaista tutkimusta.
Itse observaatiopohjaisen tutkimuksen kohteena olleena väitän, että observaatio itsessään aina vaikuttaa observoituun, eikä siten oikein voi kertoa todellisuudesta kovinkaan totuudenmukaisesti. Lapsen kanssa toimiessa juuri sellaiset asiat, joita observoitava pelkää observoijan pitävän "turhana jaaritteluna" helposti karsiutuu pois, ja lopputuloksena on helposti "käskyjään ja mielenliikkeitään perustelematon vanhempi".
Lisäksi olen empiirisesti havainnut, että on aika paljon ihmisiä jotka edes intensiivisessä kahden aikuisen välisessä keskustelussa eivät perustele mielipiteitään, ja jotkut jopa kiusaantuvat tai loukkaantuvat jos perusteluja erikseen kysytään. Aivan kuin heille ei olisi tullut mieleenkään, että mielipiteelle voisi olla jokin perustelu.
Mistä tiedät, ettei kyseessä olekin loukkaantuminen siitä, miten perusteluja kysytään, eikä siitä, että niitä yleensäkään kysytään?
Toki osa näistä voi silti esittää lapselle pseudoperusteluja kieltojen yhteydessä ulkoaopeteltujen litanioiden tapaan, ihan vain siksi että niin kuuluu sanoa.
Menettääkö hyvä perustelu merkityksensä, jos sanojan motiivi perustelun sanomiselle on sinun mielestäsi väärä?
(Asennevammaisista vanhemmista tässä ei tietenkään edes puhuta, koska sellaisten käyttäytymisen perusteella kokonaisen kasvatusaatteen tuomitseminen on... ...noh, irrationaalista? Olipa kyseessä sitten autoritäärinen tai vapaa kasvatus.)
Entä jos on niin, että ylivoimaisesti suurin osa (esim. 98,4 %) kaikista asennevammaisina pidetyistä vanhemmista kannattaa noista jompaa kumpaa?
Suoraan siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Täytyy ottaa huomioon kyseistä aatetta noudattavien kokonaismäärä ja suhteuttaa asennevammaisten lukumäärä siihen. Eli jos 98,4% asennevammaisista on autoritäärisiä, ja kasvattajista kaikkiaan autoritäärisiä on 98,4%, asennevammaisten määrä ei kerro mitään. Jos taas vaikkapa asennevammaisista 98,4% on autoritäärisiä, mutta kasvattajista 98,7% on autoritäärisiä, viittaa tulos siihen, että kyseinen kasvatustapa on parempi kuin muut, vaikka tuossakin esimerkkitapauksessa ylivoimaisesti suurin osa kaikista asennevammaisista on juuri autoritäärisiä.
Itse asiassa nyt kun oikein ajattelen, niin autoritääristä kasvatustapaa noudattavat ehkä kuitenkin useammin sortuvat siihen, että jos lapsi ei heti tottele, vanhempi ei ala perustella, vaan toistaa kiellon, mahdollisesti aiempaa agressiivisemmin. Mukelon kohdalla näissä tilanteissa perustelu kuitenkin tehoaa yleensä paremmin, mikä luultavasti pätee lapsiin noin yleisemminkin.
Miten erottaisit autoritäärisen kasvatustavan määritelmällisesti vapaasta, ellei nimenomaan tuon ja vastaavanlaisten erojen kautta?
Sitä minä tässä vähän olen yrittänyt kysellä, että onko noissa aikuisten oikeesti mitään aatteellista eroa, vai onko vapaa kasvatus ennemminkin jonkinlainen painopisteitä siirtävä service pack autoritääriseen kasvatukseen. Jolloin ne pahimmat virhetulkinnat ovat johtuneet juuri siitä, että on kuviteltu vapaan kasvatuksen korvaavan kokonaan kaikki autoritäärisen kasvatuksen elementit, eikä niillä olisi mitään yhteisiä elementtejä. Minusta noita on mahdotonta erottaa toisistaan määritelmällisesti.
Auktoriteettiahan totellaan koska hän on auktoriteetti, ei siksi että olisi havaittu hänen ymmärtävän asiaansa syvällisesti, eikä siksi että asia olisi esitetty perustellusti. Jos kasvatuksen ajatellaan perustuvan nimenomaisesti auktoriteettiin, eivätkö perustelut ja selvennykset ole lähinnä turhia?
Pah. Auktoriteettia totellaan, koska jos tätä ei totella, voi siitä seurauksena olla jokin rangaistus, ja tottelemisesta puolestaan jokin palkkio. Tämä on ongelma, koska se siirtää huomion toiminnan varsinaisista seurauksista auktoriteetin aiheuttamiin seurauksiin. Edelleenkään en kuitenkaan usko, että _kukaan_ kuvittelisi tuollaisen toiminnan olevan kasvatusta. Siinä vaiheessa uskon, kun joku kertoo missä kasvatusoppaassa noin sanotaan.