Kitinä

exPertti kirjoitti:Rasvasolujen määrä pysyy aikuisella vakiona

Eikä muuten pidä paikkaansa. Rasvasolujen määrä kyllä lisääntyy aikuisellakin jos varastointitarvetta syntyy. Niiden täydellinen tappaminen sen sijaan onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Laihduttaessa solut pääasiallisesti vain pienenevät ja imeytyvät tyhjiin, jolloin solu jää ikäänkuin stand-by tilaan valmiiksi vastaanottamaan vararavintoa.

Uh, tänään on kyllä tullut porsasteltua! Aamiaiseksi 6 kreikkalaista lihapullaa (150?kcal), kaksi palaa moniviljaleipää becel pro-activella ja kalkkunaleikeviipaleella (200?kcal) ja 50g mustaa makkaraa (~150kcal).

Päivälliseksi jonka nautin juuri 150g lohkoperunoita (225kcal), 350g bratwurstia (1000kcal), 100g kirsikkatomaatteja (20kcal) ja pläjäys sinappia (50kcal). Juomaksi puolitoista lasia punkkua (~250kcal) ja jälkkäriksi Crowmoor Extra Dry (175kcal), onhan sentään nimipäiväni.

Mennään siis jossain 2220kcal paikkeilla jo tässä vaiheessa iltaa. Mitäs käskitte syödä enemmän! Nii!

sivustahuutaja kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Hormoneista vielä sen verran, että ylipainoisuuden lisäksi moni endokrinologinen sairaus on lisääntynyt paljon nykyaikana, kuten ykköstyypin diabetes

Ykkösdiabeteksen aiheuttajaksi epäillään mm. virusta.
http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/2006256.stm

Hyvin todennäköisesti yksi osatekijä, mutta virus tai ei, diabeteksen esiintyvyyden lisääntyminen ei selity sillä, koska diabetesgeenikin on olemassa. Jostain syystä tämän viruksen elinolosuhteet ovat parantuneet huomattavasti, enkä usko pelkän ylihygieniankaan selittävän tuota, tuskin itäsuomalaiset ovat niin poikkeuksellisen hygieenistä porukkaa verrattuna muuhun Suomeen.

Itse asiassa, mukelon oltua tänään sokerirasitustestissä, jonka läpäisi kunnialla (helpotus on suunnaton), lääkärin rauhoitellessa minua tajusin taas jotain uutta. Hän nimittäin sanoi, että voimakas stressi nostaa kaikkien ihmisten verensokereita, joten mukelon korkeahkot arvot voisivat selittyä ihan päiväkodin aloittamisella. Tästäpä mieleeni tuli, että jos nykyaikana stressiä esiintyy enemmän, on ihmisissä myös enemmän insuliinia liikenteessä, mikä siis aiheuttaa lihomista energian tehokkaampana säilömisenä. Eli sama ruoka stressaantuneena syötynä lihottaa enemmän, joten voisi olettaa, että pelkät ruokailutottumusten muutokset eivät yksinään aiheuta tätä nykyajan lihomisongelman lisääntymistä, vaan esimerkiksi myös ihmisiltä liikaa vaativa työelämä. Manalakin saattaisi laihtua parhaiten sillä, että lakkaisi tekemästä 12-tuntisia työpäiviä.

prosessi kirjoitti:Manalakin saattaisi laihtua parhaiten sillä, että lakkaisi tekemästä 12-tuntisia työpäiviä.

Juu, kyllähän se epäilemättä helpottaisi, ettei olisi varaa ostella leipää ja urheiluautoja.

Herra Manala kirjoitti:Uh, tänään on kyllä tullut porsasteltua! Aamiaiseksi 6 kreikkalaista lihapullaa (150?kcal), kaksi palaa moniviljaleipää becel pro-activella ja kalkkunaleikeviipaleella (200?kcal) ja 50g mustaa makkaraa (~150kcal).

Awraht! Kunnon aamiainen. Huomasitko mitään eroa päivän nälässä ja vireystasossa, tarvitsiko vetää yhtä paljon fruktoosilimppaa kuin aiemmin?(tuossa olisi kyllä voinut olla vähän enemmän kuitua, se olisi pidentänyt aamiaisen energiaa vapauttavaa kestoa masussa)

Kuulin tässä päivänä muutamana laihdutusleikkauksesta. Toivoa on. Mulla tänään noin 30 ylikiloa. Oon normaalipituinen, 174, mutta 100 kiloa on täynnä. Tosin eilen 99,5 kiloa.

prosessi kirjoitti:
Tästäpä mieleeni tuli, että jos nykyaikana stressiä esiintyy enemmän, on ihmisissä myös enemmän insuliinia liikenteessä, mikä siis aiheuttaa lihomista energian tehokkaampana säilömisenä. Eli sama ruoka stressaantuneena syötynä lihottaa enemmän, joten voisi olettaa, että pelkät ruokailutottumusten muutokset eivät yksinään aiheuta tätä nykyajan lihomisongelman lisääntymistä, vaan esimerkiksi myös ihmisiltä liikaa vaativa työelämä.

http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/031202_b.htm

Tuossa on stressin ja ylipainon yhteydestä. Eli sopiva stressi itse asiassa laihduttaa, aineenvaihdunta kiihottuu.
Sama ruoka lihottaa silti saman verran. Ravinnon kalori on enintään yksi laardikalori. Vaikka elimistö miten tuottaisi insuliinia, se ei maagisesti tuplaa sitä kalorimäärää, jonka suuhun tunkee.

Olen tänään huvikseni laskenut kaloreita, ja huomannut niiden kertyvän yllättävän pienestä - työpäivän jälkeen olin saanut jo yli 2500 kaloria, ja mielestäni söin aika kevyesti. Äsken vetäsin pienen välipalan, yli tuhat kaloria.

Artikkelin lopussa on jälleen se pakollinen muistutus lääkärien avuttomuudesta - alkaa kyllä ihmetyttämään, että mistä niille oikein maksetaan?

NegaDuck kirjoitti:Awraht! Kunnon aamiainen. Huomasitko mitään eroa päivän nälässä ja vireystasossa, tarvitsiko vetää yhtä paljon fruktoosilimppaa kuin aiemmin?(tuossa olisi kyllä voinut olla vähän enemmän kuitua, se olisi pidentänyt aamiaisen energiaa vapauttavaa kestoa masussa)

No en kyllä. Söin aamiaisen vasta duunissa. Oli syötävä sitä mitä sattui olemaan tarjolla, ei oikein voinut nirsoilla. En mä päivän mittaan kulje fruktoosit kädessä kuin pe-la (joskus myös torstait), jolloin työ on "epätavallisen fyysistä" verrattuna muihin työpäiviin (ti-ke). Tää päivä oli ihan sellainen niin sanottu normipäivä käsitöitä tekeville työsuoritteiden osalta, eikä vaatinut mitään kovin erityistä tankkaamista.

Herra Manala kirjoitti:Aamiaiseksi lihapullaa...mustaa makkaraa...lohkoperunoita...bratwurstia...punkkua...

Mä kun söisin noin niin painaisin ehkä 300 kg. Mutta en olekaan Phelps tai Manala.

Quinevere kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:Aamiaiseksi lihapullaa...mustaa makkaraa...lohkoperunoita...bratwurstia...punkkua...

Mä kun söisin noin niin painaisin ehkä 300 kg. Mutta en olekaan Phelps tai Manala.

Hienoa että halusit jälleen loistaa keskustelussa totaalisella ammattitaidottomuudellasi ja suhteellisuudentajuttomuudellasi. ND sentään puhuu fiksujakin, mutta sä vaikutat kyllä jokaisen ulosantisi jälkeen enemmän ja enemmän tyhmältä kuin saapas.

Serkkupoikani ovat aina olleet pulskia jo pikkulapsista asti, taitaa siis olla geneettistä. Myös heidän isänsä lihoi, kun meni naimisiin, eli taipumusta lihomiseen taisi olla isänkin geenien puolelta.

Kun ero sitten tuli ja teini-ikään ehtineet pojat muuttivat isänsä luo, laihtuivat he kaikki kolme alle puolessa vuodessa hämmästyttävän sopusuhtaiseen kuntoon. Olisiko ollut geneettinen ihme? Vaiko vain sitä, että ruokailutottumukset muuttuivat, kun äiti ei enää laittanut ruokaa?

Geenien vaikutusta lihavuuteen voitaisiin ylipäätään tutkia vain siinä tapauksessa, että saman perheen jäsenet noudattaisivat elämänsä alusta asti keskenään aivan erilaisia ruokavalioita - ruokailutottumuksia kun tuskin voidaan pitää kovin geneettisesti määräytyneenä ilmiönä. Geenien vaikutuksen puolesta ei nimittäin vielä mitenkään puhu se, että samassa perheessä tai suvussa on valtavasti lihavia, koska hyvin, hyvin usein ruokailutottumukset periytyvät.

(Jotkut tosin varoittelevat, että nyt osa lihavista saa tekosyyn vetoamalla geenivirheeseen ja laiminlyö elintapojensa korjaamisen. Jotkut tutkijat taas näkevät asian päinvastoin: Ihmiset jotka saavat tietää olevansa --)

FTO-geenin kantajia, saattavat päinvastoin olla entistä motivoituneempia syömään terveellisesti ja viettämään muutoinkin terveellisempää elämää, jotta voivat vähentää riskiään lihomiseen, sanoo Susan (Jebb Medical Research Council's Human Nutrition unit Cambridge) Financial Timesille.

Toisin sanoen: epäterveellisesti syövällä ihmisellä on riski lihoa. Nyt repeää kuulkaa perse tämän tiedemaailman kanssa. xD

http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tie ... 07_01.html

Herra Manala kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Rasvasolujen määrä pysyy aikuisella vakiona

Eikä muuten pidä paikkaansa. Rasvasolujen määrä kyllä lisääntyy aikuisellakin jos varastointitarvetta syntyy. Niiden täydellinen tappaminen sen sijaan onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Laihduttaessa solut pääasiallisesti vain pienenevät ja imeytyvät tyhjiin, jolloin solu jää ikäänkuin stand-by tilaan valmiiksi vastaanottamaan vararavintoa.

Tämä on toinen vallitseva teoria asiasta. Toinen puhuu, että solujen määrä pysyy kasvuiän jälkeen vakiona.

Mut joo, laihduttaessa et soluistasi pääse eroon.

-Superior- kirjoitti:...

Edelleen vetoat siihen että koska ruokailutottumukset selvästikin vaikuttavat yksilön lihavuuteen, todistaa se mielestäsi ettei merkittäviä geneettisiä (tai muita, esim. hormonaalisia) eroja voi olla eri henkilöiden lihavuustaipumusten välillä. Tajuat varmaan itsekin että tuo on vajukkipäätelmä.

Oli miten oli, NuoriDaavid linkitti jo aiemmin sivustolle jossa käsiteltiin perintötekijöiden merkitystä lihavuustaipumuksiin, mitä asiasta tiedetään ja mitä ei tiedetä. Lue vaikka se näin aluksi ennenkuin jatkat omien päättelyjesi tekemistä.

-Superior- kirjoitti:Geenien vaikutusta lihavuuteen voitaisiin ylipäätään tutkia vain siinä tapauksessa, että saman perheen jäsenet noudattaisivat elämänsä alusta asti keskenään aivan erilaisia ruokavalioita

Ei tartte tutkia samaa perhettä. Kaksoset on keksitty ja geneettinen taipumus lihomiseen on todettu myös erillään kasvavien kaksosten kohdalla.

Herra Manala kirjoitti:ND sentään puhuu fiksujakin, mutta sä vaikutat kyllä jokaisen ulosantisi jälkeen enemmän ja enemmän tyhmältä kuin saapas.

Sä tuskin olet oikea ihminen arvioimaan sitä kun et ymmärrä edes syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin. Pysy ihmeessä tuossa denial-tilassasi jos et halua laihtua.

Clay kirjoitti:

prosessi kirjoitti:
Tästäpä mieleeni tuli, että jos nykyaikana stressiä esiintyy enemmän, on ihmisissä myös enemmän insuliinia liikenteessä, mikä siis aiheuttaa lihomista energian tehokkaampana säilömisenä. Eli sama ruoka stressaantuneena syötynä lihottaa enemmän, joten voisi olettaa, että pelkät ruokailutottumusten muutokset eivät yksinään aiheuta tätä nykyajan lihomisongelman lisääntymistä, vaan esimerkiksi myös ihmisiltä liikaa vaativa työelämä.

http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/031202_b.htm

Tuossa on stressin ja ylipainon yhteydestä. Eli sopiva stressi itse asiassa laihduttaa, aineenvaihdunta kiihottuu.
Sama ruoka lihottaa silti saman verran. Ravinnon kalori on enintään yksi laardikalori. Vaikka elimistö miten tuottaisi insuliinia, se ei maagisesti tuplaa sitä kalorimäärää, jonka suuhun tunkee.

Tuossa jutussa puhuttiin stressin toisesta tavasta lihottaa. Silti elimistön tuottama ylimääräinen insuliini vaikuttaa myös _hyväksikäytettävän_ energian (kalorien) määrään, silloinkin jos sen ei anna vaikuttaa _suuhun_tungettuun_ kalorimäärään. Se ei ole mitään magiaa, vaan kemiaa.

Totta kai geeneillä voi hyvinkin olla merkitystä itse riskiin; silti niiden merkitys on monilla myös ennen kaikkea tekosyy. Esimerkki: vanhempieni mukaan heidän kansakoulussaan oli aikoinaan tasan yksi ylipainoinen ihminen, ja häntä pidettiin hieman omituisena.

Eli, fakta 1: nykypäivän ihmisissä ovat tasan samat geenit, kuin valtaosin normaalipainoisilla esi-isillämmekin. Fakta 2: mitä enemmän epäterveellistä ruokaa tuotetaan, sitä enemmän sitä myös syödään, jolloin on loppujen lopuksi jopa aivan se ja sama, mikä on yksilön geneettinen tausta - hoikkia meistä saa näillä kulutustottumuksilla enää vain tekemällä.

-Superior- kirjoitti:Totta kai geeneillä voi hyvinkin olla merkitystä itse riskiin; silti niiden merkitys on monilla myös ennen kaikkea tekosyy.

Sun kontribuutio on ollut alusta alkaen vähintäänkin hämmentävä. Tuntuu, että kirjoitat mitä sattuu. Jos yllä oleva on sun ainoa pointtisi, niin tuohan on tullut ketjussa ruodituksi jo moneen kertaan ja kunnolla.

Ei ole mitään kontribuutiota. On vain läskejä, located everywhere!

Quinevere kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:ND sentään puhuu fiksujakin, mutta sä vaikutat kyllä jokaisen ulosantisi jälkeen enemmän ja enemmän tyhmältä kuin saapas.

Sä tuskin olet oikea ihminen arvioimaan sitä kun et ymmärrä edes syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin. Pysy ihmeessä tuossa denial-tilassasi jos et halua laihtua.

Kerrohan nyt ihmeessä millä tavalla en ymmärrä syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin, kun sinä selvästi tunnut ymmärtävän mielestäsi paremmin? Ymmärräthän sinä näemmä esimerkiksi sen, että ihmisen on päivän aikana lihottava jos se syö bratwurstia, vaikka se söisi sitä alle kaloritarpeidensa.

Perustelisitko vielä lapsenomaiset aivopierusi? Ja lapsenomaisilla aivopieruilla tarkoitan nyt tässä yhteydessä sitä, että miksi ihminen paremmilla tiedoillasi lihoaisi jos se söisi "Aamiaiseksi lihapullaa...mustaa makkaraa...lohkoperunoita...bratwurstia...punkkua...", jos se syö niitä kohtuudella ja alle päivän kulutuksen?

Herra Manala kirjoitti:Kerrohan nyt ihmeessä millä tavalla en ymmärrä syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin, kun sinä selvästi tunnut ymmärtävän paremmin.

"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!? Kumma juttu, kyllä tää on joku sairaus, ja sen toteamiseen ja hoitoon tarvitaan pätevä lääkäri! En millään voi hyväksyä sitä, että minun olisi vain syötävä vahemmän kaloreita kuin kulutan, koska makkara on hyvää!!"

Ymmärräthän sinä näemmä esimerkiksi sen, että ihmisen on päivän aikana lihottava jos se syö bratwurstia, vaikka se söisi sitä alle kaloritarpeidensa.

Ymmärrän vain sen mitä olet kertonut ruokavaliostasi (joka ei kuulosta terveelliseltä tai vähäkaloriselta) ja siitä kuinka et laihdu. Siihen ei ole mitään mystistä selitystä, jos kilpirauhasarvot on katsottu, siis syöt liikaa ja/tai liikut liian vähän. En millään usko, että kuluttaisit lähellekään 5000 kcal, 2500 kcal lienee lähempänä totuutta, jos liikut kohtuullisesti. Läski ei sitä paitsi kuluta energiaa siinä missä lihasmassa, vaikka painaisikin 150 kg.

Höpinäsi insuliinitasoistasikin olet ymmärtänyt totaalisen väärin. Se on seuraus, ei syy mihinkään, kuten ND tuossa totesi. Ihmettelen kuka ylipäätään on mennyt sinun tapauksessasi sellaisia mittaamaan.

Prossun kommentoimaan sen verran, että pistettävä, elimistön ulkopuolinen insuliini voi tosiaan aiheuttaa insuliinisyöttöporsasilmiön sen kautta, että insuliinin laskettua verensokeria liikaa (johtuen liian suuresta annoksesta sillä kertaa) ihmisen tulee nälkä ja se syö. Ellei ole pistettävää insuliinia, eikä potilaalla sitkeähenkisiä hypoglykemiakohtauksia (kuten olisi insuliinia tuottavassa kasvaimessa), hyperinsulinemian syy on ylipainoisilla potilailla metabolinen oireyhtymä johtuen ylipainosta ja sen tuomasta insuliiniresistenssistä kudoksissa. Sen hoito-ohje on: Syö vähemmän ja liiku enemmän. (Eikö olekin hirveää?) Muu on vain seurauksien hoitoa, kun ei elämäntaparemontti syystä tai toisesta onnistu (kuten on 90%:lla potilaista).

Quinevere kirjoitti:"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!?

Oliko sulla kalorien alakanttiin laskemisesta jonkinnäköistä näyttöä? Voit itse ihan taulukoista tarkistaa, että olen laskenut monet tuotteet, kuten punaviinin, itse asiassa jopa reilusti yläkanttiin, ja pyrin laskemaan kaikki sellaiset tuotteet muutenkin ennemmin yläkanttiin kuin alakanttiin, joita on vaikea arvioida tarkasti. Joten ole hyvä ja näytä nyt ammattitaitosi ja kerro missä kohtaa kalorien laskeminen menee pieleen. Tunnut "tietävän" paljon asioita noin niinkuin mutu-pohjalta, mutta perusteluja tai todisteita sinulta ei saa ensimmäisiäkään.

En millään usko

Epäpätevyytesi ei valitettavasti ole enää pelkkä uskon asia.

Herra Manala kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!?

Oliko sulla kalorien alakanttiin laskemisesta jonkinnäköistä näyttöä?

Elopainosi, josta itse täällä valitat.

Herra Manala kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:En millään usko

Epäpätevyytesi ei valitettavasti ole enää pelkkä uskon asia.

Millä itse selität sen ettet laihdu? Mitä vaihtoehtoja sinusta siihen voisi olla, vai johtuuko sekin minun epäpätevyydestäni?