Pulkannaru kirjoitti:Mittarin kanssa saan vaan enemmän irti liikunnasta, siksi haluan käyttää sitä.
Ok, kukin tavallaan, toki.
Ja tietty just mun pitäs tota sykettä joskus tsiikailla, mut luotan nii vahvasti siihen, et kroppa kertoo kun mennään liian lujaa.
Pulkannaru kirjoitti:Mittarin kanssa saan vaan enemmän irti liikunnasta, siksi haluan käyttää sitä.
Ok, kukin tavallaan, toki.
Ja tietty just mun pitäs tota sykettä joskus tsiikailla, mut luotan nii vahvasti siihen, et kroppa kertoo kun mennään liian lujaa.
Kyllä mun mielestä saa ja pittää ihteään rääkätä. No pain no gain. Mutta sitä vaan että minkä taatta nykyään on niin itsestäänselvää, että jokaisessa kuntoiluaktiossa ihan amatööreillä on sykemittari. Kyllähän sen oma kroppa kertoo missä mennään ja outoa vieraantumista jos kaikessa liikunnassa taviksetkin tarvii mittaria. Eihän sellaista ollut Vireenilläkään paitsi ehkä urheilulabrassa. Sydänvikaisille ymmärrän mittarin tarpeen, mutta mittari terveille jossain mitä spinningejä ne on, muotitekstiileissä.. en tajuu.
Ei tässä mitään yleiskatkeruutta minulla. Kunhan ihmettelen ajan "itsestäänselvyyksiä", minä vanaha immeinen.
Yhtä hyvin, kun en tajua karavaanareita, minuille voitaisiin sanoa, että olen vain katkera kun mulla ei ole omaa Winnebagoa enkä nauti sosiaalisuudesta leirintäalueilla. Tai niinpäin, että jos joku vieroksuu Citymaastureita, minä voisin sanoa että olet vain katkera, kun sulla ei ole omaa nelivetoa.
Yksinäisen runkkarin on elo pitkä tie
Ilman naisen syliä se hautaan asti vie
Toiiiset oon luotuja nussiiimaan
Toiset o-ohoon tuomittu runkkaamaaan
Näin yksin yyyyksiin vaiiiiin....
Miten toimitaan vähintäänkin hankalan työkaverin kanssa? Joudun sattuneesta syystä tekemään ko. henkilön kanssa ns. yhteistyötä, mutta tyypin tapa hoitaa asioita saa repimään hiukset päästäni.
Toisin sanoen avustan (ts. osasto jolla olen avustaa) ko.herraa hänen työtehtävissään, ja vaatimukset sen suhteen mitä meidän puolellamme kuuluisi hoitaa, kasvavat joka viikko. Puolen vuoden aikana nämä heidän puolestaan hoidettavat asiat ovat lisääntyneet potenssiin x.
Näitä (uusia) vaatimuksia/valituksia ei myöskään koskaan esitetä kasvokkain, vaan asiat hoidetaan poikkeuksetta lähettämällä esimiehelle sähköposti. (Myös esimies on hermostunut ko. henkilöön, ja jopa ko. henkilön oma esimies on myös puhutellut tyyppiä, tuloksetta.)
Kun edellinen vaatimus on saatu jotenkin pois päiväjärjestyksestä, keksitään aina uusi. Tyytväinen ko. henkilö ei ole ollut vielä koskaan. Tyytymättömyyden aiheita ei myöskään siis käydä läpi kerralla, vaan yksitellen, sähköposti kerrallaan.
Alkaa siis loppua kärsivällisyys totaalisesti, kun kuitenkin katson hoitavani aidosti minulle kuuluvat hommat ihan hyvin. Neuvokaa, neuvokaa, ootte te ennenkin neuvoneet!
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
NuoriD kirjoitti:Minähän en ole paras henkilö esittämään kuntoiluaiheisia mielipiteitä, kun olen enemmän sohvaperuna, mutta kysyn kuitenkin:
Mikä tavallisella harrastekuntoilijalla on sykemittarin idea?
Kun itse kuntoilen, niin tunnen kyllä, koska rasitus on riittävä. En tarvitse mittaria tietääkseni, olenko hikinen ja hengästynyt.
Kesällä kun ylläpidetään/eheytetään peruskuntoa, niin sykemittarista on mukava seurata, että sykkeet pysyvät oikealla alueella. Jaksaa taas talvella painaa muissa harrastuksissa. En minä silti mitenkään erityisen tavoitteellisesti urheile, mutta kun kerran liikkuu, voi sitä yrittää tehdä suht koht fiksusti. Talvella tulee ehkä enemmänkin seurattua kestoja ja keskisykettä.
Ja Bliss hei! Ei me enää kehitytä - me vain hidastetaan pudotusta ;)
NuoriD kirjoitti:hengästynyt, niin eikö se ole se oikea mittari?
No jos nyt puhutaan ihan syketasoista, niin riittäisi varmaan noin näppituntumalta. Ja kellosta voi katsoa paljonko aikaa on kulunut. Mutta kun on kerran keksitty apulaitteet joilla voi seurata asioita joista on kiinnostunut, niin miksi ei käyttäisi?
NuoriD kirjoitti:Minähän en ole paras henkilö esittämään kuntoiluaiheisia mielipiteitä, kun olen enemmän sohvaperuna, mutta kysyn kuitenkin:
Mikä tavallisella harrastekuntoilijalla on sykemittarin idea?
Kun itse kuntoilen, niin tunnen kyllä, koska rasitus on riittävä. En tarvitse mittaria tietääkseni, olenko hikinen ja hengästynyt.
Kesällä kun ylläpidetään/eheytetään peruskuntoa, niin sykemittarista on mukava seurata, että sykkeet pysyvät oikealla alueella.
Alkuun taas sama disclaimer kuin edellä.
Jos sulla on hiki ja sä olet hengästynyt, niin eikö se ole se oikea mittari?
Toihan on periaatteessa sama, kun ähkisit salilla painojen kimpussa ja nostelisit mitä vaan: kyllä sulla hiki tulee ja olet hengästynyt, mutta ellet katso mitä painoja nostat, miten tiedät kehityksen?
The great club outshines the individual, always and forever.
Elppis kirjoitti:
Toihan on periaatteessa sama, kun ähkisit salilla painojen kimpussa ja nostelisit mitä vaan: kyllä sulla hiki tulee ja olet hengästynyt, mutta ellet katso mitä painoja nostat, miten tiedät kehityksen?
Eikö se varsinainen idea ole, että pystyy juoksemaan pidempään tai kovempaa (jos kunto on parempi). Senhän näkee kellosta/kilometritaulusta, eikö niin? Jos aiemmin juoksit 5 km aikaan x minuuttia ja nyt x-1 minuuttia, niin mitä ilmeisimmin kunto on parantunut.
Samaten, jos junnaat edelleen samaa vauhtia, niin tod. näk. kunto ei ole parantunut.
Aivan kuten raudanpainon näkee siitä painon kyljestä, ei sykemittarista.
Mutta vielä: jos sykemittaria on kiva käyttää, niin mikäs siinä.
Nehemiah James kirjoitti:
Lilo: Puhu sille! Puhumalla ne asiat selviää
En oikeen jaksa uskoa, jos ei kerran ole esimiestenkään puheet auttaneet hitustakaan.
Jotenkin tuntuu että kyseessä on pattitilanne: typerä työntekijä jolle ei loppupeleissä voi tehdä mitään. Ei tee mitään niin väärin, että voisi potkut antaa.. Mun mielestä työntekijä, jolla on auktoriteettiongelmia, kuten pomon totteleminen, on saatava kuriin edes jollain tapaa. Mitä mieltä sun esimies on tästä? Oliko ns. hällä-väliä ja kävi "nyt kun kerran piti" jotain kommentoimassa, vai onko sun kanssa samoilla linjoilla ja itsekin neuvoton?
The great club outshines the individual, always and forever.
NuoriD kirjoitti:Aivan kuten raudanpainon näkee siitä painon kyljestä, ei sykemittarista.
Se kilogramma siinä painossa ei vielä kerro teetkö asioita oikein.
Hmm. Tietysti joissain liikkeissä voi halutessaan vähän huijata, mutta rauta on kyllä aika lahjomaton. Jos se nousee, se nousee. Jos se ei nouse, se ei nouse.
Kyynikkona epäilen, että sykemittari-issuessa on kyse tehokkaasta markkinoinnista ja tarpeiden luomisesta sekä hifistelytarpeesta.
Mutta edelleen: enhän minä näistä tiedä, kunhan kyselen ja esitän mielipiteitä, vaikka en tiedäkään.
NuoriD kirjoitti:Aivan kuten raudanpainon näkee siitä painon kyljestä, ei sykemittarista.
Se kilogramma siinä painossa ei vielä kerro teetkö asioita oikein.
Hmm. Tietysti joissain liikkeissä voi halutessaan vähän huijata, mutta rauta on kyllä aika lahjomaton. Jos se nousee, se nousee. Jos se ei nouse, se ei nouse.
Kyynikkona epäilen, että sykemittari-issuessa on kyse tehokkaasta markkinoinnista ja tarpeiden luomisesta sekä hifistelytarpeesta.
Mutta edelleen: enhän minä näistä tiedä, kunhan kyselen ja esitän mielipiteitä, vaikka en tiedäkään.
Kyllä mäkin saan 60kg hepposesti jalalla ja kahdella kädellä ja vähän seinään tukien ilmaan, mutta se, että onko se oikea tapa nostaa, on taas hippasen kyseenalaista
The great club outshines the individual, always and forever.
Oman suorituskyvyn tarkka seuranta ei varmaankaan ole niin oleellinen juttu sykemittarissa vaan oikeanlaisen treenin haarukointi. Jos tiedät kuinka kauan ja millaisella rasituksella pitää tehdä optimaalisen treenin saavuttamiseksi, niin et tuhlaa aikaasi (joka useimmiten on kuitenkin kortilla) tehottomiin treeneihin ja toisaalta saat inputtia siitä kuinka usein ja paljon pitäisi treenata että kunto tosiaan nousee.
Harva kuitenkaan esimerkiksi kuntopyörää nautinnokseen polkee, joten jos sitä on pakko tehdä, miksei tekisi sen niin että siitä on suurin mahdollinen hyöty jos nyt ei huvia?
NuoriD kirjoitti:Hmm. Tietysti joissain liikkeissä voi halutessaan vähän huijata, mutta rauta on kyllä aika lahjomaton. Jos se nousee, se nousee. Jos se ei nouse, se ei nouse.
Ja kun tekee liikkeet väärin liian suurilla painoilla, tekee itselleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Niin kuin sanoin, niin sykemittari on hyödyllinen apuväline vahvistamaan sitä näppituntumaa, että tekee asioita oikein.
NuoriD kirjoitti: Eikö se varsinainen idea ole, että pystyy juoksemaan pidempään tai kovempaa (jos kunto on parempi). Senhän näkee kellosta/kilometritaulusta, eikö niin? Jos aiemmin juoksit 5 km aikaan x minuuttia ja nyt x-1 minuuttia, niin mitä ilmeisimmin kunto on parantunut.
Samaten, jos junnaat edelleen samaa vauhtia, niin tod. näk. kunto ei ole parantunut.
Aivan kuten raudanpainon näkee siitä painon kyljestä, ei sykemittarista.
Mutta vielä: jos sykemittaria on kiva käyttää, niin mikäs siinä.
Riippuu toki tavoitteista ja siitä haluaako tuntea kroppaansa paremmin. Siis paremmin kuin 'sydän takoo raivokkaasti, hikoiluttaa ja läähätyttää'.
Auttaa vauhdin jaossa pidemmillä lenkeillä. Ja kertoo myös jo treenin alussa olemassa olevasta fyysisestä väsymyksestä (<- jota ei välttämättä itse huomaa) ja tulossa olevasta flunssasta, hieman kohonneen sykkeen kautta jota sitäkään ei kyllä yleensä huomaa ilman mittaria.
Vaikka olen urheillut pienen ikäni (ei uskoisi) ja väitän lukevani kroppaani paljon keskimääräistä paremmin, koen mittarin hyväksi avuksi. Tai ehkä mittari antaa enemmän meille jo pitkään urheilleille. t. nimim. nuorisosarjoissa kestävyyslajin SM kärjessä useita vuosia
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Elppis kirjoitti:
Jotenkin tuntuu että kyseessä on pattitilanne: typerä työntekijä jolle ei loppupeleissä voi tehdä mitään. Ei tee mitään niin väärin, että voisi potkut antaa.. Mun mielestä työntekijä, jolla on auktoriteettiongelmia, kuten pomon totteleminen, on saatava kuriin edes jollain tapaa. Mitä mieltä sun esimies on tästä? Oliko ns. hällä-väliä ja kävi "nyt kun kerran piti" jotain kommentoimassa, vai onko sun kanssa samoilla linjoilla ja itsekin neuvoton?
No vähän siltä tuntuu mustakin, joten lähinnä lasken päiviä oman sopparin loppumiseen...
Osa ongelmaa on se, että meillä on eri esimiehet. Meidän esimies on ko. tyyppiin varsin kyllästynyt, mutta potkua ei taida oikein olla rajan vetämiseen, vaan esimies tyytyy lähettämään ko. heebon viestit eteenpäin. Mikä siis käytännösä tarkoittaa sitä että kun selvästi ei sanota ei, niin vaatimukset oletetaan hyväksytyiksi.
Tyypin oma esimies on ilmeisesti asiasta sanonut, mutta se siis ei ole auttanut.
Taidan siis tästä lähin vaan ignoroida hemmon kitinät ja hoitaa omat hommani niin kuin tähänkin asti...
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
