Kitinä

Meillä pelastus on ollut isovanhemmat jotka useamman kerran viikossa katsovat lasta niin että pääsen itse jonnekin, saan tehdä rauhassa omia juttuja ja että yhdessäkin päästään jonnekin joskus. Ihan varmaan oltaisiin miljoonasti enemmän rikki ellei olisi näitä hoitajia, meidän lapsi kun on vieläkin tosi usein kokopäiväkannettava versio joka nukkuu yöt tunnin pätkissä. (Näin siis silloin kun allergia vaivaa, eli usein.)

Kahdesti päivässä seksiä kyselyyn en kyllä viitsinyt vastata

Ja jos vanhasta asiasta(6v. sitten) vielä avaudun, niin meilläkin oli sitä omaa ja lapsivapaata aikaa, seksiä takuuvarmasti kerran viikossa (mikä on ihan ok hyvin pikkulapsiperheessä mutta toinen osapuoli ei saanut sanottua ettei hän oikeasti enää halua jatkaa. Olisi säästänyt mun helkutan paljolta yrittämiseltä jos olisi vain sanonut noin näennäisen yrittämisen sijaan.

Zeb kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Kyllä mä käsitän sitoutumiskammon enemmänkin käsitteenä niin, että yhden ihmisen kanssa oleminen / naimisiin meno / kaikki pysyvä ahdistaa. Postmaritaalinen stressisyndrooma taas on eri asia.

Niin, postmaritaalisyndroomassa naimisissa olo ahdistaa. Vääntäkää nyt rautalangasta että mikä ero näissä on?

Sitoutumiskammoinen on se, joka ei koskaan pääse kihloihin/naimisiin tms. koska ajatus sellaisesta ahdistaa. Postimaritaalisyndroomasta taas kärsii henkilö jota sellainen ei ahdista ennakkoon, vaan ahdistuu vasta sitten kun sitoutuminen on jo tehty ja seinät kaatuu päälle.

Zeb kirjoitti:Voisiko olla että valmiiksi rakoilevaa parisuhdetta koetetaan joskus paikata avioon menolla?

Varmaan osalla tämä, ja sitten toisaalta sekin voi vaikuttaa, että ilman avioliittoa sitoutuminen muistuttaa enemmän jatkuvaa prosessia kuin kertaluontoista seremoniallista lupausta, jonka varaan voi vain heittäytyä.

Ihminen on pohjimmiltaan opportunistinen, ja kun pitävä, elämän mittaiseksi tarkoitettu lupaus on tehty, moni voi alitajuisesti alkaa sallia itselleen enemmän laakereilla lepäilyä ja toisen itsestäänselvyytenä pitämistä kuin ilman tällaisen lupauksen olemassaoloa. Jos mitään ei ole luvattu, yhdessäolo perustuu ainoastaan siihen, että kumpikin todella haluaa olla toisen kanssa (ellei ole yhteisiä lapsia tmv. sitouttavaa). Tästä seuraa, että jonkinlainen insentiivi ylläpitää sen toisen kiinnostusta on koko ajan olemassa.

Ja RP puhui kanssa aisaa.

So Hard kirjoitti:Sitoutumiskammoinen on se, joka ei koskaan joudu kihloihin/naimisiin tms. koska ajatus sellaisesta ahdistaa.

Korjasin vähän.

Vesper kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Sitoutumiskammoinen on se, joka ei koskaan joudu kihloihin/naimisiin tms. koska ajatus sellaisesta ahdistaa.

Korjasin vähän.

Piti kirjoittaa perään "asti", my bad.

masa kirjoitti:Onko tuo juurakko siitä polttarireisustasi yms. asiaan liittyvästä sähläilystä?

Se liittyy tähän merkittävimpään "öljyläikkään" kyllä. Tilanne eskaloitui ja perkelöityi. Kestää aikansa, kun saa asiat rullaamaan.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

masa kirjoitti:Onko tuo juurakko siitä polttarireisustasi yms. asiaan liittyvästä sähläilystä?

Se liittyy tähän merkittävimpään "öljyläikkään" kyllä. Tilanne eskaloitui ja perkelöityi. Kestää aikansa, kun saa asiat rullaamaan.

Hyviä hermoja sitten siis!

Suvinen kirjoitti:Syksyn sekoilujen jälkeen alkoi hiljalleen seesteisempi kausi. Ukon naama ei vituta enää, turhautuminen on tasaantunut ja toiveita jonkinasteisesta romanttisesta lähentymisestä oli ilmassa.

Nyt se alkoi puhumaan jostain asuntolainasta ja katseli remontoitavia omakotitaloja. Alkoi välittömästi ahdistaa. Äh, vittu!!

Plää se on vain rahaa. Ei siitä kantsi ahistua. Mullakin, kun ostin ekan kämpän Hgistä, niin metästykaverit ihmetteli että "no nyt sinä sitten sinne Helsinkiin jäit". Ai miten niin? Eihän nyt omassa asunnossa asuminen estä sen kämpän myymistä ja muuttamista vaikka huitsin nevadaan.

annepa kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Syksyn sekoilujen jälkeen alkoi hiljalleen seesteisempi kausi. Ukon naama ei vituta enää, turhautuminen on tasaantunut ja toiveita jonkinasteisesta romanttisesta lähentymisestä oli ilmassa.

Nyt se alkoi puhumaan jostain asuntolainasta ja katseli remontoitavia omakotitaloja. Alkoi välittömästi ahdistaa. Äh, vittu!!

Plää se on vain rahaa. Ei siitä kantsi ahistua. Mullakin, kun ostin ekan kämpän Hgistä, niin metästykaverit ihmetteli että "no nyt sinä sitten sinne Helsinkiin jäit". Ai miten niin? Eihän nyt omassa asunnossa asuminen estä sen kämpän myymistä ja muuttamista vaikka huitsin nevadaan.

Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan

Suvinen kirjoitti:Syksyn sekoilujen jälkeen alkoi hiljalleen seesteisempi kausi. Ukon naama ei vituta enää, turhautuminen on tasaantunut ja toiveita jonkinasteisesta romanttisesta lähentymisestä oli ilmassa.

Uutta pullaa uuniin?

Riemumieli kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Syksyn sekoilujen jälkeen alkoi hiljalleen seesteisempi kausi. Ukon naama ei vituta enää, turhautuminen on tasaantunut ja toiveita jonkinasteisesta romanttisesta lähentymisestä oli ilmassa.

Uutta pullaa uuniin?

NuoriD kirjoitti:Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan

Väliaikaistahan tämä kaikki vaan on sanoi autokauppias Jope Ruonansuun sketsissä.

Suvinen kirjoitti:Nyt se alkoi puhumaan jostain asuntolainasta ja katseli remontoitavia omakotitaloja. Alkoi välittömästi ahdistaa. Äh, vittu!!

I feel you! Tuli elävästi mieleen omat ahistukset nuoruuden 10-vuotisessa suhteessa. Mikään asunto ei ollut kyllin hyvä mulle ja erohan siitä sitten tuli. Meillä ei tosin ollut muksua. Toivottavasti omat ahistuksesi menevät ohi, ja eihän se vuokralla asuminen taloudellisesti mitään kannattavaa ole.

Meidän suhdekarikko on poissa: movember-gaala oli lauantaina, joten sunnuntaina VIIKSET lähti! Ei ole ikävä. On pantu. On pantu niin että seinät heiluu. Ahh.

Meillä ei ole tällä hetkellä suhdekarikkoja koska minä olen Napapiirin Sankaritar ja hellu on matkalla Bostoniin pelaileen kovaa peliä.

Raportoidaan minikarikko, pientä rähinänpoikasta rahasta. Kuulemma meidän talous ei kestä nykyistä elintasoa ja säästöihin ei saa koskea koska ne on remontointia varten. Kerroin oman kantani, että jos lapselle ei saa ostaa pulkkaa ja lampaantaljaa siihen, ja pitää alkaa syödä Poutun nakkeja ja sikanautaa, niin sitten muutetaan kerrostaloon. Noh, tultiin siihen tulokseen että tämä on väliaikaista ja jospa sitä sittenkin hakeutuisin tästä minäkin töihin kevään mittaan. Täytyy vinguttaa masteria vaan oikein antaumuksella tässä viimeiset kuukaudet ellei tosiaan muka säästöihin voi koskea. Hah!

Hirveä ämmä. Hyvä syy olla tekemättä lapsia kenenkään kanssa. Huh.

Ai mää vai? Onneksi et tehnyt niitä mun kanssa