Kitinä

urpiainen kirjoitti: syvällisyydellä hurmaisi luokan runotytöt (mun lukioaikainen bravuuri oli Wim Wendersin tuotanto)

huima kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: syvällisyydellä hurmaisi luokan runotytöt (mun lukioaikainen bravuuri oli Wim Wendersin tuotanto)

Holy fuck.



Muistuu oma lukioaika mieleen.

nowaysis kirjoitti:Miksi lopetitte? Siinähän sitten ihmettelette miksi Twilight Moms on yhä kasvava joukkoliike

So Hard kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Miksi lopetitte? Siinähän sitten ihmettelette miksi Twilight Moms on yhä kasvava joukkoliike

Mitä sitä nyt enää turhia runopoikailemaan kun on säännöllisessä parisuhteessa - effortti menee hukkaan.

exPertti kirjoitti:
Joo, rakennat vaan sen rakkautta kirkuvan hirsitalon jonnekin.

musta muumio kirjoitti:Poikani Kevin.

musta muumio kirjoitti:Poikani Kevin. Kyllä lasten kasvattaminen on haastavaa, ja onneksi mulla ei ole penskoja. Vahvisti ajatuksiani, ettei tule olemaankaan. En välttämättä osaisi.

urpiainen kirjoitti:Katsoin Terrence Malickin viime vuonna julkaistun the Tree of Lifen. Onhan tämä Malick kai virallisesti nero ja suuri elokuvavisionääri, mutta oli tämä minusta jotenkin tylsä ja suoraan sanottuna huono leffa. (Rolloa ei kai ole viime aikoina palstalla näkynyt, niin ehkä en saa e-kuonooni tästä pyhäinhäväistyksestä.)

Tämä on jonkinlainen kasvukertomus 50-luvun(?) Amerikasta, jonka ohjaaja rinnastaa tai pikemminkin liittää tarinan väliin leikkaamillaan kymmenien minuuttien mittaisilla(!) fiilistelykuvilla koko maailmankaikkeuden syntyyn ja elämän kehitykseen maapallolla. Joo, samaa elämän puuta tässä olllaan, syvällisyys on suorastaan vaivaannuttavaa. Elokuva alkaa sitaatilla Jobin kirjasta, ja perustarinassa Brad Pittin esittämä isä on aika suora jobilainen rakastava isä, jonka rakkaus saa mielivaltaisen armottomia muotoja ankaruudessaan ja vaativuudessaan. Ajattelin, että ehkä tätä kautta elokuva saisi edes joitain alustavasti kiinnostavia uskontokriittisiä ajatuskulkuja aikaiseksi, mutta vielä mitä. Juju onkin siinä, että tästä vanhatestamentillisesta tematiikasta siirrytäänkin korostamaan jonkinlaista katumuksen ja anteeksiannon sekä armon siunauksellisuutta, eli uusi testamentti tuo lohdun. Elokuva alkaakin tässä vaikuttaa tönköltä, kristilliseltä vertauskuva-propagandalta. Paitsi että väliin edelleen leikataan niitä tavattoman syvällisiä ja symbolisia avaruusteleskooppikuvia ja ties mitä.

Siis korkeintaan keskinkertainen perhetragedia maustettuna epäonnistuneella Kubrickin 2001 -apinoinnilla. Keisarilla ei ole vaatteita, tulee ainakin minun mieleeni. Nyt tosiaan tarvitsisin Rolloa kertomaan, miksi Malick olikaan nero ja miksi tämä leffa ansaitsi kultaisen palmun.

Kreitsu kirjoitti:Hyviä kauhuleffasuosituksia otetaan muuten vastaan!

Kottarainen kirjoitti:

musta muumio kirjoitti:Poikani Kevin. Kyllä lasten kasvattaminen on haastavaa, ja onneksi mulla ei ole penskoja. Vahvisti ajatuksiani, ettei tule olemaankaan. En välttämättä osaisi.

Luin ton kirjan. Se oli aika kaamea. En usko tosin, että kekara vaan ihan yks kaks itse rupesi hirviöksi.

MiiX kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Katsoin Terrence Malickin viime vuonna julkaistun the Tree of Lifen. Onhan tämä Malick kai virallisesti nero ja suuri elokuvavisionääri, mutta oli tämä minusta jotenkin tylsä ja suoraan sanottuna huono leffa. (Rolloa ei kai ole viime aikoina palstalla näkynyt, niin ehkä en saa e-kuonooni tästä pyhäinhäväistyksestä.)

Tämä on jonkinlainen kasvukertomus 50-luvun(?) Amerikasta, jonka ohjaaja rinnastaa tai pikemminkin liittää tarinan väliin leikkaamillaan kymmenien minuuttien mittaisilla(!) fiilistelykuvilla koko maailmankaikkeuden syntyyn ja elämän kehitykseen maapallolla. Joo, samaa elämän puuta tässä olllaan, syvällisyys on suorastaan vaivaannuttavaa. Elokuva alkaa sitaatilla Jobin kirjasta, ja perustarinassa Brad Pittin esittämä isä on aika suora jobilainen rakastava isä, jonka rakkaus saa mielivaltaisen armottomia muotoja ankaruudessaan ja vaativuudessaan. Ajattelin, että ehkä tätä kautta elokuva saisi edes joitain alustavasti kiinnostavia uskontokriittisiä ajatuskulkuja aikaiseksi, mutta vielä mitä. Juju onkin siinä, että tästä vanhatestamentillisesta tematiikasta siirrytäänkin korostamaan jonkinlaista katumuksen ja anteeksiannon sekä armon siunauksellisuutta, eli uusi testamentti tuo lohdun. Elokuva alkaakin tässä vaikuttaa tönköltä, kristilliseltä vertauskuva-propagandalta. Paitsi että väliin edelleen leikataan niitä tavattoman syvällisiä ja symbolisia avaruusteleskooppikuvia ja ties mitä.

Siis korkeintaan keskinkertainen perhetragedia maustettuna epäonnistuneella Kubrickin 2001 -apinoinnilla. Keisarilla ei ole vaatteita, tulee ainakin minun mieleeni. Nyt tosiaan tarvitsisin Rolloa kertomaan, miksi Malick olikaan nero ja miksi tämä leffa ansaitsi kultaisen palmun.

Enkös just sinun kanssa aikanaan vääntänyt tästä leffasta ja sen tekotaiteellisuudesta? Nyt oot sitten ite ihan samaa mieltä leffasta kun minä sillon.

Edit: Ja vissiin et siis ollut edes sillon katsonut koko leffaa.

urpiainen kirjoitti:

MiiX kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Katsoin Terrence Malickin viime vuonna julkaistun the Tree of Lifen. Onhan tämä Malick kai virallisesti nero ja suuri elokuvavisionääri, mutta oli tämä minusta jotenkin tylsä ja suoraan sanottuna huono leffa. (Rolloa ei kai ole viime aikoina palstalla näkynyt, niin ehkä en saa e-kuonooni tästä pyhäinhäväistyksestä.)

Tämä on jonkinlainen kasvukertomus 50-luvun(?) Amerikasta, jonka ohjaaja rinnastaa tai pikemminkin liittää tarinan väliin leikkaamillaan kymmenien minuuttien mittaisilla(!) fiilistelykuvilla koko maailmankaikkeuden syntyyn ja elämän kehitykseen maapallolla. Joo, samaa elämän puuta tässä olllaan, syvällisyys on suorastaan vaivaannuttavaa. Elokuva alkaa sitaatilla Jobin kirjasta, ja perustarinassa Brad Pittin esittämä isä on aika suora jobilainen rakastava isä, jonka rakkaus saa mielivaltaisen armottomia muotoja ankaruudessaan ja vaativuudessaan. Ajattelin, että ehkä tätä kautta elokuva saisi edes joitain alustavasti kiinnostavia uskontokriittisiä ajatuskulkuja aikaiseksi, mutta vielä mitä. Juju onkin siinä, että tästä vanhatestamentillisesta tematiikasta siirrytäänkin korostamaan jonkinlaista katumuksen ja anteeksiannon sekä armon siunauksellisuutta, eli uusi testamentti tuo lohdun. Elokuva alkaakin tässä vaikuttaa tönköltä, kristilliseltä vertauskuva-propagandalta. Paitsi että väliin edelleen leikataan niitä tavattoman syvällisiä ja symbolisia avaruusteleskooppikuvia ja ties mitä.

Siis korkeintaan keskinkertainen perhetragedia maustettuna epäonnistuneella Kubrickin 2001 -apinoinnilla. Keisarilla ei ole vaatteita, tulee ainakin minun mieleeni. Nyt tosiaan tarvitsisin Rolloa kertomaan, miksi Malick olikaan nero ja miksi tämä leffa ansaitsi kultaisen palmun.

Enkös just sinun kanssa aikanaan vääntänyt tästä leffasta ja sen tekotaiteellisuudesta? Nyt oot sitten ite ihan samaa mieltä leffasta kun minä sillon.

Edit: Ja vissiin et siis ollut edes sillon katsonut koko leffaa.

Joo, kai se Kitinässä "väännöksi" ilman muuta tulkitaan, mutta muistini mukaan vain silloin kavahdin jyrkkää tulkintaasi, ja ikäänkuin tulkintasi tulkitsemiseksi pyysin kalibrointimielessä sinua nimeämään sitten mielestäsi oikeasti taiteellisesti tai älyllisesti vaikuttavia leffoja. En kokenut haastavani tulkintaasi, saati sitten vääntäväni. Kunhan tiedustelin tulkintasi taustoja.

Nyt leffan katsottuani olen siis ehkä kallistumassa lähelle sinun tulkintaasi.

urpiainen kirjoitti:Joo, kai se Kitinässä "väännöksi" ilman muuta tulkitaan, mutta muistini mukaan vain silloin kavahdin jyrkkää tulkintaasi, ja ikäänkuin tulkintasi tulkitsemiseksi pyysin kalibrointimielessä sinua nimeämään sitten mielestäsi oikeasti taiteellisesti tai älyllisesti vaikuttavia leffoja. En kokenut haastavani tulkintaasi, saati sitten vääntäväni. Kunhan tiedustelin tulkintasi taustoja.

Nyt leffan katsottuani olen siis ehkä kallistumassa lähelle sinun tulkintaasi.