Mylwin kirjoitti:Miksi ihmeessä ihmisillä on niin tolkuton tarve nostaa itseään omien elämänarvojensa ja/tai harrastustensa nojalla toisten yläpuolelle?
Jos viittaat tällä minuun, niin oma tarkoitukseni on ollut yrittää välittää sitä viestiä, että
uskon että suuri osa ihmisistä täällä voisi hyötyä merkittävästi tiettyjen elämän peruskysymysten funtsimisesta pohjaten omakohtaiseen kokemukseen.
Voisitko, Myltsi, ystävällisesti kertoa mitä tekemistä tällä on kenenkään nostamisella yhtään mihinkään? Kenen toimesta tai missä se nostaminen
oikeasti tapahtuu, jos sitä siis tapahtuu ensinkään?
Itse nimittäin en sitä tee. Voin toki sanoa, ja rehellisyyden nimissä olen sanonutkin, että nykyinen kokemukseni --
minun kokemukseni -- on, että se muiden hyväksynnästä eläminen, joka on valtaosan ihmisistä itsestään selvänä omaksuttu tapa elää ja määritellä itsensä, tuntuu minusta nykyisin vankilalta. En edes tajunnut sitä aiemmin, mutta nykyisin hengitän niin paljon vapaammin, näen kirkkaammin.
Kiinnitä huomiota siihen mitä sanon -- ja mitä en sano. Minä kerron vain omakohtaisesta kokemuksestani. Missä syntyy jalustalle nostaminen? Ihmiselle, joka määrittää itseään toisten mielipiteiden kautta (tapa elää, jonka siis olen itse jättänyt taakseni), tämä toki voi tapahtua ihan luonnostaan, alitajuntaisena automaationa: tuo sanoo, että sen on nykyään paljon parempi, että entinen elämä tuntuu nykyään tyhjältä vaikkei tajunnutkaan sitä silloin --> koska minulla ei ole tuota samaa kokemusta, hän siis väittää että
minun elämäni on paskaa! Ettäs julkeaa!
Mutta missään kohdassa en ole näin esittänyt. Miten muka voisin? Voin puhua ainoistaan
omasta kokemuksistani liittyen erilaisiin
elämänfilosofioihin ja
tapoihin elää. En tietenkään voi puhua kenestäkään muusta yksilöstä kuin itsestäni. Jos joku toisin kokee, on tämä tulkinta tapahtunut väkisinkin hänen omassa päässään. Eikö tämä ole jotakuinkin itsestäänselvyys? Miettikää asiaa.
killkill kirjoitti:Itseä kyllä huvittaa tämä joka nurkasta puskeva self-improvement -mentaliteetti. "Yhdeksän tietä tiukempiin vatsalihaksiin". "Kymmenen tapaa vietellä unelmiesi nainen tänään". "Viisi vinkkiä, joilla nouset konsernin toimitusjohtajaksi alle aikayksikön". Onko ihmisen ainoa tehtävä tosiaan brändätä itsensä ja rakentaa itsestään joku vitun Super-Metroseksuaalimies?
Samoin, KK, jos viittaat minun suosittamiini kirjoihin, niin voisitko kertoa mitkä niistä ovat tuollaisia "N steps to heaven -- take it or leave it" -tyylisiä? Ainoa, joka kirjoitustyyliltään on jotain tuohon suuntaan, on Tracyn kirja, ja sen kohdalla ehdottomasti suosittelenkin että jos yhtään epäilee itsellään olevan lukemista haittaavia ennakkoluuloja tai ahdistuksia tuon tyyppisestä formaatista, niin parempi jättää lukematta. Tosin senkin kohdalla olisi toki vain ennakkoluuloista typeryyttä leimata koko kirja
kaikkine sisältöineen roskaksi vain koska
formaatti on tietynlainen. Lukee vain sen läpi, ei anna sen häiritä. Kuka käskee että teidän pitäisi ottaa vähäisintäkään painetta siitä, jos jossain joku lista on, häh? Tämä on taas tätä muiden ihmisten mielipiteiden automaattista vaikuttamista itseen. Antakaa olla. Ajatelkaa itse. Tuntekaa itse. Kysykää: "Mitä hän mahtaa tällä yrittää sanoa?" Mutta kuten sanoin, jos vähääkään epäilyttää ettei siihen luontevasti pysty, niin parempi jättää väliin. Ei se ole mikään häpeä. Kaikki aikanaan.
Mikään muu suosittelemistani kirjoista taas ei ole formaatiltaan mitään sinne päinkään.
Tuolla julistuksellasi et siis niinkään kertonut mitään tästä itsetuntemus-teemasta, jota olen omalta osaltani yrittänyt herätellä, vaan ainoastaan
omista ennakkoluuloistasi tähän liittyen. Huomasitko? Toki on ihan mielenkiintoista tietää, mitä kaikkia ennakkoluuloja sinullakin mahdollisesti on, mutta hitusen ärsyttävän puolelle se menee siinä vaiheessa jos alat esittää että ne, in fact, kuvaavatkin
minun esittämäni asian todellista luonnetta -- asian, johon ilmeisesti et ole lainkaan perehtynyt? Ymmärrätkö mitä tarkoitan? En syytä sinua tässä mistään, mutta pyydän olemaan tarkkaavainen omien tulkintojen suhteen.
killkill kirjoitti:Don't get me wrong. Siinä, että asettaa elämälleen tavoitteita ja pyrkii päämäärätietoisesti niitä kohti ei ole mitään väärää. En vain pysty uskomaan, että uhrattaessa kaikki menestyksen alttarille ihmisestä tulisi kovinkaan onnellinen.
Tämä on ainoastaan varmistava kysymys: oletko luullut, että tuo on asia jota minä yritän edistää?
Mylwin kirjoitti:Miusta nyt kuitenkin tuntuu, että SM on aivan saletisti onnellisempi, mikäli ei tee noita em. kikkoja, itsetutkiskelua ja henkisiä harjoituksia.
Miksi puhut "kikoista"? Olen omasta mielestäni
painottanut, että kyse ei ole mistään kikoista. Tarkoitan loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista asiaa: Voidaksesi tulla jonkin asian kanssa mahdollisimman hyvin toimeen, on avuksi jos
ymmärrät siitä mahdollisimman paljon. Esimerkkinä vaikka hirmumyrskyt. Yksi vaihtoehto on luottaa itsellä oleviin ennakkoluuloihin, "Se on Jumalan raivo! Meidän on uhrattava kaksi neitsyttä ja kymmenen kappaa viljaa! (tekaistu ratkaisu poppamiehen uskottavuuden säilyttämiseksi; ja kansa uskoo kun ei itsekään paremmin tiedä)". Tämä on aivan mahdollista. Toinen tapa olisi alkaa
perehtyä ilmiöön, alkaa tutkia ja opiskella. Tarkkailla. Olla kriittinen. Tähän katsontakantaan olen yrittänyt kannustaa oman itsenkin ymmärtämisessä.
Voitteko ymmärtää miltä tuntuu, kun yksi jos toinenkin sitten ärrinmurrin yrittää teilata tätä kaikkea "huruiluna" ja kaiken maailman "kikkailuna"? Eivät nämä ihmiset puhu minun asiastani
mitään. Vielä kun joko myöntävät tai muuta kautta käy ilmi, että eivät ole perehtyneet hitustakaan siihen minkä puolesta puhun. Ettekö tajua, miten ilmeistä on, että näin toimimalla manifestoi vain omia epäluulojaan ja epävarmuuksiaan? Se on ihan OK, mutta minusta olisi kyllä ihan hienoa, jos uskaltaisi myös katsoa peiliin ja arvioida että mitä tässä nyt tosiaan oikein on pöydällä ja miltä pohjalta ja millä motiiveilla ihan oikeasti itsekin tässä kantaa otan.
Tämä on minun toiveeni. (Ei pyyntö; tarkoitukseni ei ole velvoittaa ketään mihinkään, mitä ei
itse sisimmässään muutenkin tunne oikeaksi.)