Lähetetty: 18.07.2010 16:27
Kaikki naiset ovat järjettömiä - ei ongelmaa.
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
Muotiviikot ovat käynnissä, joten ajattelin käydä päivittämässä tietoja näkemyksistäni: Jenkeissä on tänä syksynä ekaa kertaa 12 vuoteen ihan useita kappaleita kiinnostavia, uusia merkkejä. New York oli melkein yhtä kiinnostava kuin Lontoo. Ennenkuulumatonta!EveryWoman kirjoitti:Ainoa vähän vastaava pystyssä oleva jenkkimerkki on Rodarte (ei ole kovin monta vuotta vielä ollut olemassa), mutta mulle ainakin on toistaiseksi epäselvää, onko niillä vieläkään mitään missään pysyvästi myynnissä. Toinen vähän sinne päin on Ohne Titel; saapa nähdä miten pärjäävät tulevina vuosina.
Tähän tarvittaisiin nyt vähän niitä yksityiskohtia mutta arvatenkaan niitä ei heru.Ylermi Ylihankala kirjoitti:Turhan paljon roiskeita ja juurakkoa...
Voisiko olla että valmiiksi rakoilevaa parisuhdetta koetetaan joskus paikata avioon menolla?Suvinen kirjoitti:Mikä siinä on että pitkään seukanneilla pariskunnilla alkaa kaikki mennä alamäkeä juuri häiden jälkeen?
Joo, käypä teoria. Jonkinlainen myöhästynyt sitoutumiskammokohtaus.RP kirjoitti:No voihan se olla jonkinlaista "tässä se nyt on"-kriiseilyäkin. Parisuhde on saanut viimeisen silauksensa, lapsiluku täynnä, omakotitalo ja tila-auto hankittu. Nyt olisi sitten aika purskuttaa hamaan tappiin asti annetuilla eväillä.
Joillekin se tulee naimisiin menon jälkeen, joillekin lapsen. Riippuu kai toteuttamisjärjestyksestä.
Monesti joidenkin asioiden saavuttaminen on helpompaa kuin niiden saavutettujen asioiden kokeminen/eläminen/ylläpitäminen. Mitä ne jutut sitten kenellekin on.
Faija sanoo, että kannattaa olla pitkään kihloissa, koska se vastaavasti lyhentää naimisissaoloaikaa.Suvinen kirjoitti: Mikä siinä on että pitkään seukanneilla pariskunnilla alkaa kaikki mennä alamäkeä juuri häiden jälkeen? Tuttavapariskunta seurusteli 15- vuotiaasta, tekivät lapsen, ostivat talon ja menivät naimisiin. Ero tuli alle vuoden päästä häistä. Sukulaisella edessä kohta sama juttu, ei ekaa hääpäivää vietetty ja sormuksia jo nostellaan pöydälle joka jumalan riidan aikana.
Yleensä jos pariskunnat ovat olleet pitkään yhdessä ilman avioliittoa tuo häävalojen lukeminen on se viimeinen yritys saada tulta jo hivenen hiipuvaan hiileen. No, toimihan se vuoden heilläkin.Suvinen kirjoitti:Mikä siinä on että pitkään seukanneilla pariskunnilla alkaa kaikki mennä alamäkeä juuri häiden jälkeen? Tuttavapariskunta seurusteli 15- vuotiaasta, tekivät lapsen, ostivat talon ja menivät naimisiin. Ero tuli alle vuoden päästä häistä. Sukulaisella edessä kohta sama juttu, ei ekaa hääpäivää vietetty ja sormuksia jo nostellaan pöydälle joka jumalan riidan aikana.
Eihän toi ihan niin hullua ole, kuin lapsen tekeminen avioliittoa pelastamaan, mutta lähellä.exPertti kirjoitti:Yleensä jos pariskunnat ovat olleet pitkään yhdessä ilman avioliittoa tuo häävalojen lukeminen on se viimeinen yritys saada tulta jo hivenen hiipuvaan hiileen. No, toimihan se vuoden heilläkin.Suvinen kirjoitti:Mikä siinä on että pitkään seukanneilla pariskunnilla alkaa kaikki mennä alamäkeä juuri häiden jälkeen? Tuttavapariskunta seurusteli 15- vuotiaasta, tekivät lapsen, ostivat talon ja menivät naimisiin. Ero tuli alle vuoden päästä häistä. Sukulaisella edessä kohta sama juttu, ei ekaa hääpäivää vietetty ja sormuksia jo nostellaan pöydälle joka jumalan riidan aikana.
Onko tuo juurakko siitä polttarireisustasi yms. asiaan liittyvästä sähläilystä?Ylermi Ylihankala kirjoitti:Turhan paljon roiskeita ja juurakkoa viime aikoina meidän parisuhteessa.
Meillä on mennyt suhde koko ajan vain paremmaksi viimeisen (eli häiden jälkeisen) vuoden aikana. Yhteiselo on ollut jopa naurettavan helppoa ja mukavaa.Suvinen kirjoitti: Mikä siinä on että pitkään seukanneilla pariskunnilla alkaa kaikki mennä alamäkeä juuri häiden jälkeen?
Lasken jo sekunteja siihen, että huima keksii tästä jonkun letkautuksen.exsu kirjoitti:tai siihen, että naimalla yritetään korjata jotain puoliväkisin.
Mun mielestä tuo ei viestisi sitoutumiskammosta vaan siitä, että ihminen tajuaa, että tällaista tämä elämä nyt on, eikä sen kummemmaksi muutu.Zeb kirjoitti:Joo, käypä teoria. Jonkinlainen myöhästynyt sitoutumiskammokohtaus.RP kirjoitti:No voihan se olla jonkinlaista "tässä se nyt on"-kriiseilyäkin. Parisuhde on saanut viimeisen silauksensa, lapsiluku täynnä, omakotitalo ja tila-auto hankittu. Nyt olisi sitten aika purskuttaa hamaan tappiin asti annetuilla eväillä.
Joillekin se tulee naimisiin menon jälkeen, joillekin lapsen. Riippuu kai toteuttamisjärjestyksestä.
Monesti joidenkin asioiden saavuttaminen on helpompaa kuin niiden saavutettujen asioiden kokeminen/eläminen/ylläpitäminen. Mitä ne jutut sitten kenellekin on.
Eikös sitoutumiskammossa ole kysymys juuri siitä että mietitään että oliko tämä muka tässä ja lähdetään litomaan kohti vihreämpää ruohoa? Kun tämäkö nyt tässä -fiilis tulee vasta naimisissa, niin kyseessä on tietysti myöhästynyt kohtaus.NuoriD kirjoitti:Mun mielestä tuo ei viestisi sitoutumiskammosta vaan siitä, että ihminen tajuaa, että tällaista tämä elämä nyt on, eikä sen kummemmaksi muutu.Zeb kirjoitti:
Joo, käypä teoria. Jonkinlainen myöhästynyt sitoutumiskammokohtaus.
En ole sitoutumiskammon asiantuntija. Ehkä.Zeb kirjoitti:Eikös sitoutumiskammossa ole kysymys juuri siitä että mietitään että oliko tämä muka tässä ja lähdetään litomaan kohti vihreämpää ruohoa? Kun tämäkö nyt tässä -fiilis tulee vasta naimisissa, niin kyseessä on tietysti myöhästynyt kohtaus.NuoriD kirjoitti:Mun mielestä tuo ei viestisi sitoutumiskammosta vaan siitä, että ihminen tajuaa, että tällaista tämä elämä nyt on, eikä sen kummemmaksi muutu.Zeb kirjoitti:
Joo, käypä teoria. Jonkinlainen myöhästynyt sitoutumiskammokohtaus.
Kyllä mä käsitän sitoutumiskammon enemmänkin käsitteenä niin, että yhden ihmisen kanssa oleminen / naimisiin meno / kaikki pysyvä ahdistaa. Postmaritaalinen stressisyndrooma taas on eri asia.Zeb kirjoitti:Eikös sitoutumiskammossa ole kysymys juuri siitä että mietitään että oliko tämä muka tässä ja lähdetään litomaan kohti vihreämpää ruohoa? Kun tämäkö nyt tässä -fiilis tulee vasta naimisissa, niin kyseessä on tietysti myöhästynyt kohtaus.
Just mietin onko mulle. Ei varmaan, ne on ollu eri fiiliksiä miksi olen halunnut erota.NuoriD kirjoitti: Mulle ei ole tullut tässäkö tää nyt on -fiilistä kait koskaan.
Niin, postmaritaalisyndroomassa naimisissa olo ahdistaa. Vääntäkää nyt rautalangasta että mikä ero näissä on?So Hard kirjoitti:Kyllä mä käsitän sitoutumiskammon enemmänkin käsitteenä niin, että yhden ihmisen kanssa oleminen / naimisiin meno / kaikki pysyvä ahdistaa. Postmaritaalinen stressisyndrooma taas on eri asia.
Ehkä siksi, että olit vähintään alitajuisesti sisäistänyt sen että nythän se vasta alkaakin. Lapset pitää kasvattaa aikuisiksi, asunnon ja tila-auton säilyttämiseksi pitää turvata perheen talous ja tietty saada se parisuhde kestämään sen viiskytä vuotta ennen haudan kutsua.NuoriD kirjoitti:
Mulle ei ole tullut tässäkö tää nyt on -fiilistä kait koskaan.
No joo siis mun mielestäni jokainen uusi päivä on seuraava elinen. No ei vaan kyllä joka päivä jotain muutosta tulee. Salkkukin kasvanut viime aikoina kivasti.nowaysis kirjoitti:
Ja ND:n kommenttiin: kylläpäs muuttuu! Lapsi/et kasvaa, yhteistä aikaa parisuhteen hoitamiselle jää myöhemmin enemmän, mikäli hankalan vaiheen aikana ei ole kiinnostus toiseen ja suhteen hoitamiseen täysin lopahtanut. Juuri tuollainen lapsi, joka ei ole enää vauva mutta ei vielä iso ja helppokaan, on imo se kaikkein vaikein.