Kitinä

U2: The best 1990 - 2000

Ei hassumpi, mutta ei tää niin hirveästi innosta...

Machine Head - Through The Ashes Of Empires
Waltari - Release Date
Tankard - Meaning Of Life (Vinyylinä löytyy, mutta ei ole soitinta. "Space Beer is what I like! Space Beer, it tastes all right!" Runoutta!)

Problems?: Katupoikia

Tietynlainen klassikko (?) vuodelta 1980.

Kokonaisuutena ihan kiva. B-puolen livepuolisko tosin bootleg-tasoa, noin teknisesti.

Ostin eilen Apulantan uuden, kun halusin ottaa varman päälle tämän viikonlopun. Tänään jouduin kuitenkin hakemaan kirjastosta laina balsamia levyn tuottamaan pettymykseen. KT Tunstall nuoli haavat:

http://youtube.com/watch?v=xdeOWB9Dmok& ... ed&search=

Joni Mitchell: Joni Mitchell
Joni Mitchell: Ladies of the canyon

Nää vielä puuttuivat. "Laidback"-meininkiä, tietysti.

Tätä on diggailtu jo pitkään. Osui kohdalle ALE-laarista, niin pakkohan se oli ostaa. Kriittinen korva on jo kuitenkin poiminut tältä lätyltä monta biisiä, joiden pois jättäminen olisi kyllä tehnyt kokonaisuudesta ehyemmän. Mutta aika hyvin sopii kuitenkin näiden päivien herkän tyttömäisiin tunnelmiin.

Ayo - Joyful.

Tää on hei ihan loistava levy.

sanctus kirjoitti:Kuukauden sitä täytyi hypistellä ennen nöyrtymistä: Amy Winehousen "Back to black" on lisännyt myyntiään yhdellä..

Paras levy sitten KoRnin "Untouchablesin". Mielettömän vahva, persoonallinen tulkitsija, upeat ja tyylikkäät retropohjat. Kuulemma Winohousu tulee Provinssiin, siinä olisi melkein yksi syy raahautua ko. festareille..

Melnais kirjoitti:Mana Mana

Mistä? Gdje? Wheer? Teinigootti kuuli kerran Maria Magdaleenan ja rakastui...

Pärkule.
On topic:
-Amy Winehouse - Back to Black (kultti kasvaa)
-Cure - Disintegration
-Joy Division -Still

Katsotaan onko kahden viikon päästä enää rahaa... veikkauksia otetaan vastaan.

Bob Dylan: At Budokan

Live-tupla. Vielä en ole ehtinyt tsekata.

V/A - Crushing the Holy Trinity (3CD)

Äärimmäisen kova bm kollaasi jolla mukana Clandestine Blaze, Deathspell Omega, Exordium, Mgla, Musta Surma ja Stabat Mater.

Erityisesti tuo viimeisenä mainittu Stabat Mater tuli puskista ja teki vaikutuksen synkällä black/doom järkäleellään (kestoa biisillä noin 17min).

Malliesimerkki miten niitä "Various Artists" julkaisuja kuuluisi tehdä (äärimmäisen upea A5 pahvikotelo ja samankokoinen kirjanen jossa sanoitukset, plussaa vielä että bändit ovat itse saaneet vaikuttaa oman osionsa ulkoasuun) ja kasata, tässä ei ole mitään heikkoa!

5/5

Machine Head - The Blackening

Enpäs olisi pari kuukautta sitten uskonut, jotta se saattaakin olla Machine Head, joka hyppää Metallican ja Panteran saappaisiin ja astelee niissä komeasti. Eka levy vuosiin, jonka kuuntelun melkein lopetin kesken kun alkoi tehdä mieli ottaa kitara ja itsekin tykittää tapporiffiä.

Bändi coveroi bonusbiisiksi Batteryn. Kunnianosoitukseksi tarkoitettu tietenkin, mutta siitä tuli itselle sellainen fiilis että "wanhukset, me hoidetaan tää juttu tästä eteenpäin. Hyviä eläkepäiviä."

bedlam kirjoitti:Machine Head - The Blackening

Perhana, oon kuullut pelkkää hyvää. Ens perjantaina saattaa olla oston paikka.

Velvet Revolver: Contraband

Mahtavaa kuulla taas Slashin kitaraa, josta olen aina pitänyt kovin. Paljon soineessa Fall to pieces-biisissä kuulee selkeää GN'R-saundia, ihan tulee omat teiniajat mieleen... Levyn tarkempi kuuntelu saa odottaa huomiseen.

Twilightning - Swinelords
Thunderstone - Evolution 4.0
Metallica - Ride the lightning

Unohdin vallan raportoida Hulluilta päiviltä mukaan tarttuneet:

1. Leevi and the Leavings - Suuteleminen kielletty
2. Ultra Bra - Kroketti

Sekä viimeisenä kultakimpale:

3. The Who - Tommy,

eli The Whon säveltämä täyspitkä rockooppera psykosomaattisesti kuurosta ja vähän tyhmästä pojasta, josta tulee mestari flipperin peluussa.

Viime viikolla hankittuja:

Norah Jones: Not too late, soi nyt. Kiva, mutta ensimmäinen levy tuntuisi edelleen olevan se paras.

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Sattuman kauppa (tän sain töistä)

Jukka Poika: Äänipää. Tilasin, pari helmeä. Muuten aika sukka. Hienoinen pettymys.

Ninja: I don`t play guitar. Tämänkin sain, Ninjalta itseltään. Oikeasti viihdyttävä. Hyvä uloslähtiessä.

Sophie Zelmani: A decade of dreams. Ruotsin oma Norah Jones tai brittien Katie Melua. Aivan ihana. Musiikkia kaikille kauniille naisille.

No vitsi luulin ostaneeni hyvänkin levyn kun lapaseen tarttui alelaarista Maarit:n debyyttilevy. Muistaakseni sillä on jotain hyviä juttuja mutta ei tämä kyllä yhtään niin hyvä juttu ollut kuin olisin luullut. Noh, taustamuusikoina debyytillä olivat muun muassa Wigwam ja Albert Järvinen, joten suon tälle kyllä vielä toisen tilaisuuden.

Innostuneen Von Hertzenin veljesten tuotannosta lähti samaisesta laarista mukaan Experience. Ei kait niin hyvä kuin se toinen mutta vähintäänkin kohtuullinen.

Mm. Toolin Lateralus -levyn vinyylipainos. Viivakooditon tuplalevy avautuvilla kansilla, kuvalevyt, shiny spiral eyes -grafiikka, 45 euroa. Aika kewl ja ehdottoman hytimestä.

Yönmustaritari kirjoitti: Innostuneen Von Hertzenin veljesten tuotannosta lähti samaisesta laarista mukaan Experience. Ei kait niin hyvä kuin se toinen mutta vähintäänkin kohtuullinen.

Eikä edes kohtuullinen, vaan ihan kelpo levy. Hieman yksinkertaisempaa rokkia kuin Approach, poikien hippisekoilut itäisillä mailla on kuultavissa levyn äänikartalta. En tosin varsinaisesti ostanut tätä levyä, vaan sain sen aikoinaan Radio Cityltä uhrilahjana voitettuani taas jonkin kisailun.

En varsinaisesti ostanut seuraaviakaan levyjä, mutta suosittelen niitä silti röyhkeästi.

Amy Winehouse: Back to black. Piristävää vaihtelua kaikelle rokkihutulle. Mimmi osaa laulaa ja biisitkin ovat tarttuvan kuuloisia. Täytyy kuunnella tätä lisää...

Manu Chao: Esperanza. Pääasiassa espanjaksi laulettua, sopivan minimaalisesti tuotettua musiikkia. Tuo mieleen köyhät etelä-Amerikkalaiset kokanviljelijät iltanuotiolla kitaraa rämpyttämässä. Sanoituksista plussaa, koska en ymmärrä niistä juuri mitään. Suosittelen.

Gogol Bordello: koko tuotanto. Kuunnellut vasta kerran läpi, en malta odottaa uusintaa. Hieman samat fiilarit tuli tästä kuin noista edellä mainituistakin, eli sopivan erilaista ja omaperäistä. Tyylilajina mustalaispunk!

The Strokes: First impressions of earth ja Room on fire. Brittirokkia, joka erottuu edukseen maanveljistään loistavalla laulajalla, joka ei piipitä jatkuvasti falsetissa kuten niin monet muut brittirunkut, sekä rouhealla soundilla. Ihan turhaan ei Supäriööri ole tätä hehkuttanut, mikä on jo sinänsä ihmeellistä!

Mando Diao: kaikki. Ruattalainen rokkipumppu, joka ei lokeroidu mihinkää kategoriaan. Bändiltä taittuu hienosti niin hivesmäinen sahaaminen kuin lähes iskelmällinen slouvaaminenkin ja kaikki siltä väliltä ja näiden ulkopuolelta! Suosittelen.

Wolfmother: Wolfmother
The Answer: Rise.
Kaksi bändiä ja kaksi levyä. Ovat niin saman genren porukoita, että laitoin samaan nippuun. Nää heittää sellaista retrotyylistä powerrockia, tämän tyyppisten bändien aina hehkutetaan pelastavan rock´n´rollin. Ei sitä tarvitse miltään pelastaa, mutta kyllä näissä bändeissä ja levyissä tuntuu munaa olevan. Kuuntelen lisää...

Danko Jones: Sleep is the enemy. Tämä vasta olikin piristävä yllätys kaikesta kuulemastani hehkutuksesta huolimatta. Todella aggressiivista punkahtavaa rokkia, tää toimii. Suosittelen.

Primus: kaikki. Omituisen mutta hyvän kuuloista kitara-mitälie:tä, kutsuvat itse musiikkiaan "psykedeeliseksi polkaksi". Nää soittaa myös South Parkin tunnarin, kyseinen biisi antaa aika hyvin osviittaa siitä missä mennään! Suosittelen.

Puffaanpa taas kerran (koska saan rahaa vanhoilta punk-bändeiltä mainostettuani heidän levyjään suomalaisilla runkkufoorumeilla) vanhaa kunnon britti-punkretkuetta nimeltään Angelic Upstarts ja erityisesti esikoislevyään Teenage Warning (muu tuotantonsa ei yllä samalle tasolle). Vitun hyvä ja jopa melodinen punklevy 80-luvun vaihteesta. Suosittelen.

Mc Solaar : Cinquieme As

Jumiuduin tähän ranskalaiseen hiphoppiin ihan täysin.

No perhana, tänään on kuulema ilmestynyt uusi Porcupine Tree! Sehän pitää käydä hakemassa pois. Arviot näyttävät aika makoisalle.

bedlam kirjoitti:Uusi Porcupine Tree!

"Albumin eräänlainen kliimaksi tulee vastaan sen puolivälissä, kun lähes 18-minuuttinen Anesthetize tuo kuultavaksi Porcupine Treen monia eri puolia tunnelmoinneista poppiin ja progeiluista jopa tuplabasaritykityksiin yltäviin metallisuuksiin, kappaleen ollessa ehdottomasti albumin huikeinta antia."

Tuo kuulostaa kyllä melko hyvältä. Täytyypä tarkastaa. Muistaakseni parilla aiemmalla levyllä homma on toiminut muuten kivasti ja kuluttaja on ollut suhteellisen tyytyväinen tuotteeseen, mutta rumpalin soitto ei ole ihan riittävän ilmavaa. Tai sitten olen vain dannycareytynyt liiaksi.

sanctus kirjoitti:rumpalin soitto ei ole ihan riittävän ilmavaa. Tai sitten olen vain dannycareytynyt liiaksi.

Täytyy tunnustaa, etten ole kyllä kiinnittänyt rumpalointiin mitenkään erityisesti huomiota. Jotenka eipähän ainakaan häiritsemään ole täällä päässyt.

Edellistä Deadwing-levyä en ole itse asiassa kuullut paria biisiä lukuunottamatta, In Absentia taas oli jotenkin kaksijakoinen kokemus. Alkupäässä aivan loistavia biisejä, mutta puolesta välistä eteenpäin turhanpäiväistä ja jopa ärsyttävääkin matskua puski välillä vastaan.