Kitinä

Oma vastaukseni: sanon mrs, koska haluan sanoa niin, ja tarkoitan sitä.

Manaaja kirjoitti:

annepa kirjoitti:Tota olen kai tunnevammainen mutta voitteko vielä selittää miksi se pitää sanoa? Eikö riitä että se näkyy tekojen kautta?

Millasia ne semmoset teot sitten on?

Ne on niitä mitä tekee elämässä, mitä tekee toiselle ja toisen puolesta.

Vastakysymyksenä heitän että jos sanoo niin riittääkö se, eikö tarvitse tehdä mitään muuta. Jos sanoo niin riittääkö se riippumatta siitä mitä tekee muuten?

Voihan tietysti olla että en rakastakaan. Ei mulla ole mitään rakkauden määritelmää. Oletan että rakastan mutta en kyllä oikeasti tiedä. Sen tiedän että mulla on hieno mies. Kyllä, kehun häntä ihan ääneen.

annepa kirjoitti:Valitse seuraavista vaihtoehdoista (esimerkinomaisia, saa keksiä lisääkin)

MRS:n lausuminen ei tietenkään ole itseisarvo, jolloin niin ei lähtökohtaisesti pidä tehdä. Jokainen lausuu sen, jos parhaaksi katsoo. Useimmat lausuvat sen pitkäaikaiselle kumppanilleen tai lapsilleen edes joskus. Jos koet, että tekosi korvaavat lausumisen parisuhteessasi, eihän se ole keneltäkään pois. Eli ihan fine.

Miksi se on niin vaikea sanoa mrs, jos tuntee niin?

Suomessa rakkauden tunnustaminen on niin kuin minkä tahansa sanominen, totinen paikka. Sitä ei sanota etelänihmeiden tapaan, vaan silloin kun sitä todellisuudessa tarkoitetaan.

Jos siltä tuntuu, sen pystyy sanomaan. Hyvänä esimerkkinä Suvinen, joka ilmeisesti lähestyy juuri sitä kohtaa tai sitten ei. Mutta ei sanota ennen kuin siltä tuntuu, ei tosiaankaan sen takia, että niin tarvitsee tehdä tai että toinen haluaa sitä.

annepa kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:

annepa kirjoitti:Tota olen kai tunnevammainen mutta voitteko vielä selittää miksi se pitää sanoa? Eikö riitä että se näkyy tekojen kautta?

Millasia ne semmoset teot sitten on?

Ne on niitä mitä tekee elämässä, mitä tekee toiselle ja toisen puolesta.

Vastakysymyksenä heitän että jos sanoo niin riittääkö se, eikö tarvitse tehdä mitään muuta. Jos sanoo niin riittääkö se riippumatta siitä mitä tekee muuten?

No ei suuret sanat suuta halkaise, kyllä mäkin olen enemmän sitä toteuttajaporrasta noissa asioissa. Mut kyllä siitä vaan silti tulee hyvä mieli kuullessaan, ja vielä parempi mieli kun sen saa itse sanoa, aidosti ja teeskentelemättä mitään.

Ollaan vaimon kanssa tehty sinunkaupat toisen lapsen syntymän jälkeen, ei tarvitse kutsua enää "rouvaksi", "teidän armoksenne" tai "mrs":ksi.

Entäs huudatko huorrrrrra silleen rakastavasti esim. petipuuhissa?

NuoriDaavid kirjoitti:Miksi se on niin vaikea sanoa mrs, jos tuntee niin?

En tiedä. Kuten sanoin, en tiedä tunnenko niin. Olen tässä tämän ketjun myötä analysoinut.

Manaaja kirjoitti: No ei suuret sanat suuta halkaise, kyllä mäkin olen enemmän sitä toteuttajaporrasta noissa asioissa. Mut kyllä siitä vaan silti tulee hyvä mieli kuullessaan, ja vielä parempi mieli kun sen saa itse sanoa, aidosti ja teeskentelemättä mitään.

Uskon.

Ehkä mulla on joku blokki päällä kun toinen hoki kauan aikaa että "en mä oo ikinä rakastanu ketään" eikä ole itse sitä sanonut. No doh, miksi se sit hengaa mun kans ja osti kämpänkin. En tajua. Toisaalta tällaisessa tilanteessa ei pitäisi odottaa että "sanon sit ku toiki sanoo".

^^KK, mieti tarkkaan mitä vastaat tuohon, ettei tule vahinkolaukauksia mun kitinäuniini.

annepa kirjoitti: Uskon.

Ehkä mulla on joku blokki päällä kun toinen hoki kauan aikaa että "en mä oo ikinä rakastanu ketään" eikä ole itse sitä sanonut. No doh, miksi se sit hengaa mun kans ja osti kämpänkin. En tajua. Toisaalta tällaisessa tilanteessa ei pitäisi odottaa että "sanon sit ku toiki sanoo".

Tuli vähän -olo tätä lukiessa annepan puolesta, vaikka tuskin itse kokee asiaa niin.

On tässä kyynikossa vaan sen verran romantikkoa jäljellä, etten sittenkään haluais saman katon alle ihmisen kanssa joka sanois että tykkää, muttei rakasta.

Lilo kirjoitti:

annepa kirjoitti: Uskon.

Ehkä mulla on joku blokki päällä kun toinen hoki kauan aikaa että "en mä oo ikinä rakastanu ketään" eikä ole itse sitä sanonut. No doh, miksi se sit hengaa mun kans ja osti kämpänkin. En tajua. Toisaalta tällaisessa tilanteessa ei pitäisi odottaa että "sanon sit ku toiki sanoo".

Tuli vähän -olo tätä lukiessa annepan puolesta, vaikka tuskin itse kokee asiaa niin.

On tässä kyynikossa vaan sen verran romantikkoa jäljellä, etten sittenkään haluais saman katon alle ihmisen kanssa joka sanois että tykkää, muttei rakasta.

No en koe asiaa noin. Ehkä se, että en koskaan kuullut äidin ja isän sanovan mrs, vaikuttaa. Ja vaikuttaa moni muukin. Tässä on nyt 10v oltu yhessä, ois se kyllä vähän teennäistä alkaa tässä vaiheessa hokeen mrs. Minusta.

RP kirjoitti:^^KK, mieti tarkkaan mitä vastaat tuohon, ettei tule vahinkolaukauksia mun kitinäuniini.

Huulesi ovat sinetöidyt

Tänä vuonna olen sanonut kerran. Vastauksena tuli: "Ai oikeasti?". Mietin asiaa tarkemmin ja lievensin rakastamisen johonkin "no välitän ainakin tosi paljon" -tyyliseen diipadaapaan. Koska ei toinenkaan sanonut rakastavansa.

Kännissä se kyllä hokee miten paljon rakastaa, viimeksi la-su -yönä pukkas tekstaria jossa rakkauttaan tunnusti. Ah miten romanttista. Not.

Edellisestä kerrasta kun itse ton sanoin on kulunut jo yli vuosi, joten pallotin "harvemmin kuin kerran vuodessa". Ellen sitten ole jollekin perheenjäsenelle tai kaverille tms sanonut, mutta ei niitä nyt lasketa.

küllküll kirjoitti:

RP kirjoitti:^^KK, mieti tarkkaan mitä vastaat tuohon, ettei tule vahinkolaukauksia mun kitinäuniini.

Huulesi ovat sinetöidyt ;)

Grrrr. Wuf. Wuf. Meni juuri virtapiirit sekaisin.