Kitinä

1108 kirjoitti: Vittu jos aletaan suosimaan rekkaamattomien kusipäiden kommentointia vaikka herra/rouva Mustanikki on hengissä ja elää hyvin niin jo on jo helvetti.Perkele jotain rotia tällekin palstalle. Ottakaahan ne langat käsiin taas...

Lolita kirjoitti:Hassua että me ollaan kaikki niin yksin ja silti meillä on toisemme, tiedättehän.

Se kahvittelu-kutsu on edelleen voimassa.

Yksinäisyyden tunne on tuttua. Mulla ei ole koskaan, edes ala-asteikäisenä, ollut ns. oikeita kavereita/ystäviä. Enimmäkseen johtui siitä, että en ikinä ole ollut kiinnostunut samoista asioista kuin tytöt yleensä, eikä mulla siis ollut oikein mitään yhteistä ikäisteni kanssa. Ainoat hyvät ystävät ovat aina olleet miespuolisia, ja senkin asian on yleensä yleinen mielipide tuominnut, ikävä kyllä. Nainen ja mies eivät ilmeisesti voi olla puhtaasti ystäviä keskenään??
Tässä iässä ei ihan hurjasti tule solmittua tuosta vaan uusia tuttavuuksia, kun en ole tuppautujatyyppiä, ja pahasti pelkään ettei mulla edelleenkään ole pajlon yhteisiä kiinnostuksen kohteita useimpien naiselävien kanssa
Jotenkin kuitenkin kaipaisin sitä hyvää ystävää, jonka kanssa voi ruotia syvällisiä asioita, tai sitten vaan lätistä joutavia kahvikupin ääressä. Tai käydä vaan lenkillä, tai vaikka teatterissa. Tai ihan mitä vaan. Ja joka ei ole allerginen vauvoille
Pitää varmaan laittaa ilmoitus "ystävää etsitään" -palstalle...

ninnithequeen kirjoitti:Se kahvittelu-kutsu on edelleen voimassa.

tiedän, ja minulla on vakaa aikomus vielä tulla kyläilemään

Helpotus havaita, etten näköjään ole ainoa kityläinen, joka silloin tällöin tuntee itsensä yksinäiseksi. Onhan niitä ystäviä olemassa, kiitos heille, mutta osa tärkeistä ihmisistä ja pitkäaikaisista ystävistä asuu valitettavasti toisella paikkakunnalla ja yhteydenpito on satunnaista.

Mietiskelin tuossa taannoin sitä, että muutettuani työn perässä Helsinkiin, en ole ystävystynyt kovinkaan monen ihmisen kanssa. En tunnusta olevani sosiaalisilta taidoiltani vajaavainen, mutta nykyisin ”sosiaaliset ympyrät” tahtovat rajoittua työpaikalle tai olemassaolevien ystävien/kavereiden kanssa hengailuun. Ei voi ystävystyä uusiin ihmisiin, kun ei kohtaa heitä. Pitäisi hankkia joku sosiaalinen harrastus tai tulla vaikkapa Kity-miittiin.

Täällä on tarjottu selitykseksi aikuisiän ystävyyssuhteiden ongelmaksi sitä, että ihmisillä muka olisi jo kuviot valmiina. Epäilen. Täälläkin monta mukavan oloista ihmistä valittelee ystävien ja menoseuran puutetta, joten kyllä niihin kuvioihin sopii vielä aikuisenakin. Jospa kyseessä onkin se, että vanhemmalla iällä suhtautuu ihmisiin eri tavalla, ei välttämättä anna ystävystymiselle mahdollisuutta eikä ole valmis panostamaan siihen, sillä sitähän se ystävystyminen aina hiukan vaatii.

Vaikka asia ei sinänsä minua enää nykyisin häiritse ja olen tottunut menemään enimmäkseen yksin, välillä kuitenkin tuntuu siltä, että olisi käyttöä muutamalle uudelle puhelinnumerolle muistiossa. Joskus sitä kaipaisi kaveria muuhunkin kuin tuopin kilistelyyn.

_________________
Where you'd least expect
There's someone special

aimohaiku kirjoitti: Ei voi ystävystyä uusiin ihmisiin, kun ei kohtaa heitä. Pitäisi hankkia joku sosiaalinen harrastus tai tulla vaikkapa Kity-miittiin.

No miksi ihmeessä nimesi ei ole jo pikkujoulujen osallistumislistoilla. Hopi hopi ilmottautumaan ja tietysti kaikki muutkin uudet...Tiikeriankkakin jo melkein uskaltautui mukaan, mutta ei vaan ilmottautumista vielä näy. Menikö pupu pöksyyn?

aimohaiku kirjoitti:Helpotus havaita, etten näköjään ole ainoa kityläinen, joka silloin tällöin tuntee itsensä yksinäiseksi. Onhan niitä ystäviä olemassa, kiitos heille, mutta osa tärkeistä ihmisistä ja pitkäaikaisista ystävistä asuu valitettavasti toisella paikkakunnalla ja yhteydenpito on satunnaista.

Mietiskelin tuossa taannoin sitä, että muutettuani työn perässä Helsinkiin, en ole ystävystynyt kovinkaan monen ihmisen kanssa. En tunnusta olevani sosiaalisilta taidoiltani vajaavainen, mutta nykyisin ”sosiaaliset ympyrät” tahtovat rajoittua työpaikalle tai olemassaolevien ystävien/kavereiden kanssa hengailuun. Ei voi ystävystyä uusiin ihmisiin, kun ei kohtaa heitä. Pitäisi hankkia joku sosiaalinen harrastus tai tulla vaikkapa Kity-miittiin.

Aimo tule pikkujouluihin...ei sun oo pakko syödä meidän muiden kanssa jos tekee taloudellisesti tiukkaa,on siellä muitakin jotka keskittyy koko illan
vain juomiseen syömisen sijaan



_________________
Where you'd least expect
There's someone special

safi kirjoitti: No miksi ihmeessä nimesi ei ole jo pikkujoulujen osallistumislistoilla. Hopi hopi ilmottautumaan ja tietysti kaikki muutkin uudet...Menikö pupu pöksyyn?

Pupua ei ole pöksyissä, vaan epätietoisuus siitä pääsenkö kyseisenä ajankohtana paikalle. Epävirallisesti olen tulossa, mutta nimi ei ole listassa, kun en ole asiasta täysin varma.

_________________
Take me down to the Paradise City...

Bliss kirjoitti:Jotenkin kuitenkin kaipaisin sitä hyvää ystävää, jonka kanssa voi ruotia syvällisiä asioita, tai sitten vaan lätistä joutavia kahvikupin ääressä. Tai käydä vaan lenkillä, tai vaikka teatterissa. Tai ihan mitä vaan. Ja joka ei ole allerginen vauvoille

Hyvin tiivistetty Mä en ole allerginen vauvoille, tosin sairaaksi niistä tulee. Kuumeeseen. Vauvakuumeeseen. Ja jos miehellä on jo sellainen kuume, niin mitä hyvää se tekee, että mä kehitän samanlaisen?

Elppis kirjoitti:Mä en ole allerginen vauvoille, tosin sairaaksi niistä tulee. Kuumeeseen. Vauvakuumeeseen. Ja jos miehellä on jo sellainen kuume, niin mitä hyvää se tekee, että mä kehitän samanlaisen?

Ai mitä hyvää??? No vauvoja vauvoja
On ne meinaan aika ihania

Bliss kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Mä en ole allerginen vauvoille, tosin sairaaksi niistä tulee. Kuumeeseen. Vauvakuumeeseen. Ja jos miehellä on jo sellainen kuume, niin mitä hyvää se tekee, että mä kehitän samanlaisen?

Ai mitä hyvää??? No vauvoja vauvoja
On ne meinaan aika ihania

Ilkiö. Mittasin juuri kuumeen, korkea. Onko tähän lääkitystä??

Elppis kirjoitti:
Ilkiö. Mittasin juuri kuumeen, korkea. Onko tähän lääkitystä??

Juu on siihen. Yksi lääkityksen muoto äheltää juuri tuossa vasemmalla käsivarrella

Bliss kirjoitti:

Elppis kirjoitti:
Ilkiö. Mittasin juuri kuumeen, korkea. Onko tähän lääkitystä??

Juu on siihen. Yksi lääkityksen muoto äheltää juuri tuossa vasemmalla käsivarrella

*tuijottaa avatarta ja huokailee*

Elppis kirjoitti:
*tuijottaa avatarta ja huokailee*

Mutta mieti mikä vastuu jostain vauvasta on.

Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, voi olo tuntua (okei, tämä vain veikkausta)entistä yksinäisemmältä vauvan jälkeen, mikäli vauva on tullut 'täyttämään jnk tyhjiön' elämässä. Väiaikaisratkaisuksi huono.

HellBell kirjoitti: Väliaikaisratkaisuksi huono.

Ikuisuusaihe: mikä on riittävän hyvä syy saada vauwa?

HellBell kirjoitti:

Elppis kirjoitti:
*tuijottaa avatarta ja huokailee*

Mutta mieti mikä vastuu jostain vauvasta on.

Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, voi olo tuntua (okei, tämä vain veikkausta)entistä yksinäisemmältä vauvan jälkeen, mikäli vauva on tullut 'täyttämään jnk tyhjiön' elämässä. Väiaikaisratkaisuksi huono.

Siitä johtuen päätös olla hankimatta moista ennen kuin oma elämä on kunnossa. Haaveilla aina saa, ja käydä lapsellisten tuttujen/sukulaisten luona.

nypari kirjoitti:

HellBell kirjoitti: Väliaikaisratkaisuksi huono.

Ikuisuusaihe: mikä on riittävän hyvä syy saada vauwa?

Niin.. Kait sen soisi olevan sellainen syy, jossa molemmat vanhemmat haluaisivat saada lapsen rakkautensa harkittuna hedelmänä (huh huh mikä sanaparsi..) ja jolloin vanhemmat tuntisivat olevansa jokseenkin valmiita perheen perustamiseen.
Jos lapsen kuitenkin saa, syystä tai toisesta, voi lapsen kasvattaa ookoosti alk.per.syistä riippumatta, mutta ns. todennäköisesti parhaimmat lähtökohdat lapsella on silloin, kun molemmat vanhemmat tahtovat lapsen yhdessä ja ovat valmiita rakastamaan että ottamaan vastuuta lapsesta.

Jos lasta ajatellaan tilaustavaran kaltaisena juttuna, joka olisi kiva saada silloin kun fiilikset viittaisivat siihen suuntaan, ollaan arveluttavalla maaperällä.

Onko minulla omakohtaista kokemusta näistä vauva-asioista? Ei ole, edelliset kannat olivat vain päätelmiä.

Elppis kirjoitti: Siitä johtuen päätös olla hankimatta moista ennen kuin oma elämä on kunnossa. Haaveilla aina saa, ja käydä lapsellisten tuttujen/sukulaisten luona.

Joo, oivalta periaattelta vaikuttaa. Jos ajattelisin omalla kohdallain vauva-aihetta, suhtautuisin siihen osapuilleen noin.
Haaveilua vaikea käsittää, kait mulla on mielessä ne enemmän negatiiviset puolet tuosta.

Elppis kirjoitti:Siitä johtuen päätös olla hankimatta moista ennen kuin oma elämä on kunnossa.

Mutta elämä ei ole koskaan valmis, täydellinen ja pysähtynyt vauvaa varten. Aina on jotain, mikä voisi olla paremmin tai mitä pitäisi saavuttaa ensin. Toisaalta lapsi ei lopeta elämistä ja elämän etenemistä. Lapsi ei oikeastaan estä eikä paljon hidastakaan elämää. Lopputulos: Lapset pitää hankkia nuorena ja mieluummin heti. Itse laskin niin, että kun minä täytän viisikymmentä, lasten pitää olla jo aikoja sitten lentänyt pesästä.

(Tämä tuli lapsettoman ihmisen syvällä rintaäänellä)

Elämä on perseestä.

Exsat kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Miksi?
Onko se, ettei ole kavereita, jotenkin poikkeavaa?

Ei poikkeavaa, mutta jos se itseä häiritsee, niin toki asialle kannattaa jotain tehdä.

Ihmettelin miksi Elppis on kateellinen, koska eihan ihmisilla ole ystavia yleisesti ottaen. Valtavaestoon verrattuna hanella ei ole mitaan syyta olla kateellinen ja sattuupa han viela kuulumaan parisuhteilevaan maailmaankin.

RolloTomasi kirjoitti:

Exsat kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Miksi?
Onko se, ettei ole kavereita, jotenkin poikkeavaa?

Ei poikkeavaa, mutta jos se itseä häiritsee, niin toki asialle kannattaa jotain tehdä.

Ihmettelin miksi Elppis on kateellinen, koska eihan ihmisilla ole ystavia yleisesti ottaen. Valtavaestoon verrattuna hanella ei ole mitaan syyta olla kateellinen ja sattuupa han viela kuulumaan parisuhteilevaan maailmaankin.

Ei se, että on kateellinen, tarkoita sitä, että KAIKKI muukin on päin persettä. Tottakai olen tyytyväinen parisuhteeseeni ja tuttaviini/kavereihin. Itseäni vain kaduttaa, etten koskaan saanut niin hyviä ystäviä alemmilta luokilta tai sen ajan naapurin kersoista tmv. että olisivat vieläkin kuvioissa.

Elppis kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:

Exsat kirjoitti: Ei poikkeavaa, mutta jos se itseä häiritsee, niin toki asialle kannattaa jotain tehdä.

Ihmettelin miksi Elppis on kateellinen, koska eihan ihmisilla ole ystavia yleisesti ottaen. Valtavaestoon verrattuna hanella ei ole mitaan syyta olla kateellinen ja sattuupa han viela kuulumaan parisuhteilevaan maailmaankin.

Ei se, että on kateellinen, tarkoita sitä, että KAIKKI muukin on päin persettä. Tottakai olen tyytyväinen parisuhteeseeni ja tuttaviini/kavereihin. Itseäni vain kaduttaa, etten koskaan saanut niin hyviä ystäviä alemmilta luokilta tai sen ajan naapurin kersoista tmv. että olisivat vieläkin kuvioissa.

Ei auta katuminen eikä murehtiminen. Pitää vain yrittää saada uusia ystäviä n y t. Sellaisiakin, jotka on ja pysyy siinä sitten monta kymmentä vuotta eteenpäin tästä. Ihan mahdollista se on. Ei myöhäistä millonkaan. Eikä ne lapsuuden kaverit sen parempia ole kun nämä uudet välttämättä. Voi olla jopa toisinpäinkin, kun silloin pentuna ei varmaankaan niin tarkkaan analysoinut millanen se kaveri todella on, kunhan vaan satuttiin olemaan samalla luokalla, tai asuttiin lähekkäin tms. Sitäpaitsi 8-vuotiaasta on hirveän vaikea mennä sanomaan millanen se on kolmikymppisenä.. Monet muuttuu aika radikaalisti. Enää ei sovitakaan yhtään yhteen, mutta roikutaan silti kimpassa, kun kerta aina ollaan niin tehty. Voi siis olla aidompaakin tämä 'isona' ystävystyminen. Tietää millanen tyyppi on kyseessä, ja itse saa päättää haluaako tavata tätä, ja haluaako ystävystyä syvemmin, vai jättää sikseen.

RolloTomasi kirjoitti:Miksi?
Onko se, ettei ole kavereita, jotenkin poikkeavaa?

Kai se on, koska eihän se sovi "menestyvän" ihmisen imagoon. Ehei. Hieno ja "normaali" ihminen on sosiaalinen, pidetty, menestyvä ja blaablaablaa...

Mutta tosiaan, ei tartte asua ulkomailla tai edes eri puolella Suomea ollakseen "ystävätön". Mä olen aina ollut huono tutustumaan, koska olen aina ollut vähän "omia polkuja" kulkeva enemmän kuin mikään massatapaus, ja aikoinaan tuli tutustuttua ja leikittyä "parasta kaveria" ihan erilaisten kuin minä kanssa, ja niin se elämä teki, että kasvettiin sit lopulta täysin eri suuntiin. Että eipä ole mullakaan enää sitä henkiystävää, joka olis sitä just mulle, ja mä sille, jolle voisi kaikkia naisten juttuja puhua. Olis se kyllä kivaa, jos vielä jostain sellainen putkahtaisi, mutta jotenkin asian todennäköisyys on aika heikohkoa.

Silti olen mieluummin yksin, kun tyyppien kanssa puoliväkisin, joihin en luota ja joihin ei kannatakaan, pahaa kun selän takana juoruavat. Harmittaa, että tullut aika huono kuva naisista. Enemmän mä naisiin olen joutunut pettymään kun miehiin!