Kitinä

sipsi kirjoitti:Haha, no miksi sitten mua lainaat?

No vain sen takia, että moni muukin on kai luullut jutun menevän hyvin, kun seuraavassa kulmauksessa onkin tullut kala päin näköä.

En siis viitannut sinuunkaan millään lalla.

Boner kirjoitti:

sipsi kirjoitti:Haha, no miksi sitten mua lainaat?

En siis viitannut sinuunkaan millään lalla.

Okei, tämä selvä.
Tuli vaan jokseenkin niin hassu olo, ku ei tuo oma parisuhde tunnu menevän kovinkaan kaksisesti eteenpäin..ja on vaikea muistaa että millon olis tuntunu fiilis miltään ihqudaa-rakastuneelta. Olis kyllä ihan kiva..

sipsi kirjoitti:ihqudaa-rakastuneelta. Olis kyllä ihan kiva..

No sä koet tuon fiiliksen hetken päästä 1000 kertaa voimakkampana kuin minkään aiemmin kokemasi.

Tsemppiä Nowalle

Boner kirjoitti:

sipsi kirjoitti:ihqudaa-rakastuneelta. Olis kyllä ihan kiva..

No sä koet tuon fiiliksen hetken päästä 1000 kertaa voimakkampana kuin minkään aiemmin kokemasi.

Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

Vai meinaatko äiti-lapsi jutskaan. Ei ole sama asia kuin romanttinen rakkaus!

Dave kirjoitti:Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

No vauvan kanssa tietenkin. Daah*!

Boner kirjoitti:

sipsi kirjoitti:Haha, no miksi sitten mua lainaat?

No vain sen takia, että moni muukin on kai luullut jutun menevän hyvin, kun seuraavassa kulmauksessa onkin tullut kala päin näköä.

En siis viitannut sinuunkaan millään lalla.

No tämä on niin persoonallinen juttu. Itsehän olen hehkuttajatyyppiä, ihan vaan siksi että mielestäni tuota yhtä pitääkin hehkuttaa, itselleni. Tuskin se käytökseni muuttuu, olenhan jatkanut sitä siirappisointia jo kuusi vuotta.

Mun mielestä ihmiset saisi hehkuttaa hieman enemmän suhteitaan ja kumppaneitaan. Aina tuntuu että vaan niitä negatiivisia jaksetaan jauhaa leuat vinksallaan.

Elämä nyt vaan menee niin että joskus suhteet menee paskoiksi, hyvätkin sellaiset, se on vaan elämää. Toki ikävää semmosta. Kaikille se voi sattua ja varmaan sattuukin, mutta aika pitkälti turha semmosia murehtia etukäteen.

Boner kirjoitti:

Dave kirjoitti:Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

No vauvan kanssa tietenkin. Daah*!

Ei miehet oo vauvoja11

Dave kirjoitti:

Boner kirjoitti:

Dave kirjoitti:Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

No vauvan kanssa tietenkin. Daah*!

Ei miehet oo vauvoja11

Kuka nainen muka miestä tarvii kun sillä on vauva?

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

RP kirjoitti:Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

Boner kirjoitti:

RP kirjoitti:Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

Eipä oo paljoa sanomista, life sucks!

Mutta..
Iteltä poikkasi kerran kymmenvuotinen suhde, joten osaan arvata, vaikkei mulla niitä kaikkia naisen hormoneja olekaan jotka kuulemma jonkun mukaan saa naiset tuntemaan vielä voimakkaammin rakkautta sun muuta?

Kai pärjäät?
Naisilla on kuitenkin parempi arsenaali ratkoa tollasia juttuja kuulemma ihan yleisesti hyväksyttyjen lähteidenkin mukaan..
Et sulla on tiedettä tukena eikä pelkästään horoskooppeja..
Mun jutuista on ihan helppo suuttua mut tee mitä haluat ja niihän sä teetkin!
Huomenna tuntuu jo paremmalta..

Ja varatamponi Manalakin vois' pitää turpansa kii..

Dave kirjoitti:

Boner kirjoitti:

RP kirjoitti:Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

Miten niiden kanssa on käynyt?

Manaaja kirjoitti:

Dave kirjoitti:

Boner kirjoitti: Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

Miten niiden kanssa on käynyt?

Kyllä mä koen olevani niiden pomo

Jaksuja Nowa, ja tsemppiä!!

Enpä osaa mitään fiksua elämänneuvoa tähän tunkaista, etköhän sä itse tiedä mikä on sulle ja pikkumiehelle parasta milloinkin

Perskuta, tsempit ja empatiat täältä reissun päältä. Himassa pe, silloin tarjolla olkapäätä / igorin apuja tarvittaessa!

Voi paska, toivon voimia ja ilosta mieltä.

T: Se hyypiö jonka kanssa olit aikoinaan Vakoilu Museossa ja syömässä parin muun hyypiön kanssa.

Boner kirjoitti:

RP kirjoitti:Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

Komppaan tätä! Karvaisen kollin hyristessä joka ilta vieressäni en voi muuta kuin ihmetellä, että ennen korvasin tämänkin onnen karvattomampien urosten kanssa

Tulihan se paska olokin sieltä eilen, ihmeen kautta juuri äidiltä tulleen rakkaus, ero ja aivot -linkin luettuani. No, sen kun tietää että tommosia vajoamisia tulee ja eivät kuitenkaan kestä yleensä tuntiakaan, tietää pärjäävänsä. Varasin myös ajan YTHS:n pääosastolle, koska parempi käsitellä tämä asia nyt, kun kroppakin sitä tuntuu vaativan. Toissayönä heräilin pahimmillaan vartin välein ja murehdin lähinnä seuraavan päivän väsymystä, en eroa. Tavoitteena myös välttyä vastaanvanlaisilta keisseiltä tulevaisuudessa. Ja siltä yhteenpalaamiselta.

Sovittiin myös, että jutellaan puhelimitse tästä joskus ensi viikolla, mikäli se tuntuu silloin vielä hyvältä idealta. Tapaamiselle ei ole tarvetta, mutta perinteisesti en ole maton alle lakaisevaa koulukuntaa, eli haluan käsitellä asiat jos siltä tuntuu. Uudesta (oletetusta) suhteestaan en halua kuulla mitään, ehkä vaan tuntuu paremmalta saada jonkunlainen closure jutulle. Sen jälkeen ei sitten olekaan mitään syytä sopia yhteydenpidosta ja tuskin muutenkaan haluan olla elämässään pitkään aikaan, liian ristiriitaista.

Onneksi sain kouluhommat eilen ihan ok vaiheeseen, ehkä en joudu pyytämään lisäaikaa vaan saan ne perjantaiksi valmiiksi.

--
Itse taas olen sitä tyyppiä, jolle vauva ja eläimet eivät oikein toimi miehenkorvikkeina. Tottakai lapseni on mulle maailman tärkein asia, ja ehkä näin tulee olemaan aina(olen 100% vastuussa lapsestani, miehistä en), mutta en jotenkin usko että saisin koskaan sitä samanlaista henkistä tyydytystä työstä tai edes hyväntekeväisyydestä kuin hyvästä parisuhteesta. Sitten joskus kun sellaisen onnistun löytämään, toivoa ei ehkä kannata vielä tässä iässä menettää, vaikka joskus mieli tekiskin.

Näin tänään.

^ Käytännön kysymys. Ootte ollu aika kauan yhdessä, niin eikö tavaroitakin ole ehtinyt toiselta osapuolelta nurkkiin kertyä? Mietin vaan sitä että eikö sellanen tapaaminen oo melkeen pakollistakin tollasessa tilanteessa, jos osa omasta omaisuudesta on toisen luona?

nowaysis kirjoitti:Tulihan se paska olokin sieltä eilen, ihmeen kautta juuri äidiltä tulleen rakkaus, ero ja aivot -linkin luettuani. No, sen kun tietää että tommosia vajoamisia tulee ja eivät kuitenkaan kestä yleensä tuntiakaan, tietää pärjäävänsä. Varasin myös ajan YTHS:n pääosastolle, koska parempi käsitellä tämä asia nyt, kun kroppakin sitä tuntuu vaativan. Toissayönä heräilin pahimmillaan vartin välein ja murehdin lähinnä seuraavan päivän väsymystä, en eroa. Tavoitteena myös välttyä vastaanvanlaisilta keisseiltä tulevaisuudessa. Ja siltä yhteenpalaamiselta.

Hirveän fiksusti ja "normaalisti" sä tunnut elävän tätä asiaa. Jatka sitkeästi valitsemallasi tiellä!

Voisitko muuten laittaa tuon linkin. Kiinnostaa itseäkin, tuli joskus tuontyyppisiä itsekin luettua eron yhteydessä.

Edellisen, viikon kestäneen eron jälkeen just tuon kohtalokkaan tavaroiden kuskaamisen yhteydessä tapahtui se klassinen yhteenpaluu, jolta tässä halutaan/ainakin minä haluan välttyä. Eli vastaus on ei, roskiin menevät partakoneenterät ja hammasharjat ym. No biggie.

Kottarainen kirjoitti:Hirveän fiksusti ja "normaalisti" sä tunnut elävän tätä asiaa. Jatka sitkeästi valitsemallasi tiellä!

No shokkivaihe kestää oman aikansa ja raivotakin kannattaa, koska onhan siihen aihetta. Tunteiden patoaminen ei ole viivasta, vaikka sitä suomalaisilta odotetaankin.

Nääh, sen verran olen kuitenkin alan asiantuntija ettei tää nyt mikään shokkivaihe enää ole. Paska olo tulee välillä pintaan, välillä ei. Oman parisuhdehistoriani tuntevana sanon myös, että jokainen päivä on kuitenkin pääsääntöisesti kohti parempaa. Vaikka takapakkeja tulee, ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään kieltämisestä tai siitä, etten tajuaisi tilannetta. Tämä on vain yksi tapa selvitä ja käsitellä asiaa. Vihaa ja raivoa olen tuohon ihmiseen kuluttanut niin paljon, ja pettynyt niin monia kertoja, että nyt niiden tilalla lähinnä on puhdasta surua ja irtipäästämisen tuskaa.

Raivo ja viha on tunteina hirveän paljon kuluttavampia kuin suru. Asiat vaan meni näin. Ois toki pitäny oppia jo viime erosta, mutta toisaalta tähän loppuun liittyy paljon hyviä muistoja, jotka ois siinä tapauksessa jääneet saamatta. You live, you learn.