masa kirjoitti:Gat kirjoitti:
Perusvittuiluunne, että korjaajaa ei täällä saa nopeasti edes rahalla, ellei osta koko firmaa.
Paskapuhetta. Maaseudulla on korjaajia saatavilla kellon ympäri. Toista se on kaupungissa.
Gaia kirjoitti:
Tää on erittäin totta.
Esimerkki vanhempieni tapauksesta:
Tekstiviesti putkimiehen kännykkään jostain putkimiehen ammattitaitoa vaativasta rikkoutuneesta jutusta* klo 18.45 perjantai-iltana, sisältäen kysymyksen josko seuraavalla viikolla ehtis korjaamaan.
Putkimies ilmestyi pihaan klo 19.55 samana iltana...
* mä en juuri muista mikä hajosi mutta se ei taida olla oleellista
Kitinämaailman ärsyttävimpiä puolia on tuo HannuHanhi-rinnakkaistodellisuutenne. Että "maalla" olisi asennuspalveluja vuorokauden ympäri ja pelkällä tekstiviestillä? No ehkä teidän maailmassanne. Kun TE olisitte soitelleet, olisi heti singahtanut täälläkin ukkoa kuin pipoa? Just joo.
Orimattilan keskusta on pieni kaupunki, ei maalaiskylä, Siellä on nykyään paljon rakennustoimintaa. Asennusliikkeet ovat buukattuja isompiin urakoihin, ei ole lähettää miehiä. Tai sitten sanovat niin kun eivät viitsi tulla pumppukoloon (ahtaita kaivonrenkaita itse kaivon vieressä) keskelle peltoa palelemaan.
Sitten kellään niistä ei ole sekä sähkö- että putkipätevyyttä. Ei lupaa, varaosia, työkaluja kuin spesifiin alaansa. Eikä yhdellä puljulla edes kaikkia omiaan kuten kertomuksestani jatkossa näkyy. Eikä ajoneuvoa päästä tuonne pellolle jos minä en ole kuljettamassa Lantikalla.
Moottorinsuojakytkimen asentanut siis kieltäytyi tulemasta uudestaan. Henkilösuhteillani (hei niitähän suosittelette) sain soitoilla useille kyläläisille tiedusteltua sähkömiehen, joka on kylillä aiemmin pumppuja asennellut. Piti tulla siis keskiviikkona, mutta oivoi kun oli kylmä, tulikin torstaiaamuna. Harjoittelijapojan kanssa. Nekään eivät olisi päässeet kaivolle ilman autoani.
Isolla vaivalla sai irrotettua pumpun moottorin. Huomattuaan ensin, että sopiva lenkkiavain unohtui, joten minä ajoin hakemaan hänelle omani! Moottorin käämit palaneet. Hänellä ei tietenkään ollut uutta moottoria edes myydä. Ajoimme siis harjoittelijapojan kanssa 10 kilometriä kaupungille ostamaan moottoria juuri siitä liikkeestä, joka kieltäytyy tulemasta. Siellä oli tuurilla lainata ns ulosvetäjää, joka vielä tarvittiin moottorissa kiinni olevan pumpun pylpyrän irrottamiseen. Sähkömiehelläni ei sellaista ollut.
Taas pellolle hankien läpi, uuden moottorin kanssa. Sähkömies huomasi ettei moottorin jalusta sovi. Pellolta pois ja hän ajoi omalle pajalleen rälläköimään sitä. Takas tultuaan taas hankiautoilu kaivolle. Moottori paikalleen. Kokeiltiin sähköjä, ja kas nyt puuttui maavaihe. Apupojan kaa sulakeboksille toiselle puolelle lumipeltoa, uutena oireena juuri se sulake paloi joka ennen ainoana säilyi. Vasta sitten selvisi, että siinä peukaloni ja huuleni polttaneessa tohopalossa oli palanut myös sähkölämmittimen johto karrelle. No, se ei ole iso juttu, veivät vain johdon vaihdettavaksi.
(Sen infernoni syy muuten selvisi minulle, kun yritin liittää tohon letkuun, (palaneen osan poisleikattuani) uudestaan kaasupullon venttiiliä. Letku halkesi jo siinä! Laho mikä laho, vaikka oli varmasti kunnolla kiinni)
Nyt kaiken piti olla valmista. Mutta vasta sitten harjoittelijapoika huomasi, että itse pumppuhan on halki! Koko päivä touhuttiin ja vasta lopuksi hokattiin. Voi vittu.
No, pumput eivät ole sähkömiehen alaa.
Nyt ainoa lykästys, että tuo sanoi tuntevansa putkimiehen, joka tulisi kun suostuttelee. Kysyin, arveliko lähtevän jos tuntematon asiakas soittaisi, sanoi että tuskinpa. Mutta heillä on ollut yhteistyötä ja tekevät toisilleen palveluksia.
Sähkömiehet lähtivät. Putkimies todella tuli illalla. Pimeäajo hangessa kaivolle taas. Se on siis satoja metrejä lumihangessa. Putkimies katsoi pumppua ja otti tiedot ylös.
PERJANTAINA putkimies soitti. He eivät tietenkään myy pumppuja. (Ihan niikuin se sähköliike ei myynytkään itse sähkömoottoreita) Ja nyt pumppumyyjäfirma vaatiikin pumpun nähtäväkseen! Putkifirmasta tuli toinen äijä. Taas ajo kaivolle. Pumpun pultit ihan ruosteessa. Katkoi niitä koneilla. Ensin hajosi konesahansa terä. Sitten rälläkkänsä terä. Lopulta toisella sähkösahanterällä sai kitkuteltua sen arviolta 60-vuotiaan pumpun irti. Meni aikaa ja perkelöintiä.
Kaivolta palatessamme Pikkumusta ensimmäistä kertaa meinasi juuttua siinä ylämäessä hankeen. Onneksi pääsi taaksepäin ja kiersin sen paikan. Oli tullut lísää lunta ja tänään vielä vähän lisää. Joutunen tilaamaan linkomiehen. Siinä ongelma, että naapurin huuhaasiirtokunnan sähköaitasokkelon joutuisi repimään pois, ja minä kun yritän olla heistä erillään.
Putkimies siis vei pumpun. Mutta siis oli jo perjantai-iltapäivä. Viikonloppu. Soitti myöhemmin ja lupaili uutta pumppua TIISTAIKSI!
Mutta Kitinän ihmemaailmasta katsoen tuo kaikki on vain minun runkkariuttani. Kitinäläinen olisi lähettänyt yhden tekstivietin ja kaikki olisi valmista jo samana päivänä, mihin vuorokaudenaikaan vain! Ja sitten kaikki on vain minun nuukuuttani, silkalla rahalla tuo olisi järjestynyt heti!! Siis oikeasti alan väsyä teidän vittupäiden viisasteluun. Pelkkää vahingoittamisenhalua. Ja sitä, ettette ikinä joudu vastaaviin tilanteisiin kuin minä, monessa muussakin asiassa.
Iäkkäät vanhempani ovat siis täällä Orimattilassa myös. Koska olivat todistajia Hovioikeudessa. Lisäksi isäni on meistä ainoana osannut puhua sähköinsinööriä, sille olen antanut puhelimen teknisemmät asiat selvittäessä. Mutta se on vanha, ei ole koskaan ollut asentaja eikä ole työkaluja eikä varaosia. On kyllä osoittautunut kiviriipaksi myös. Niin masentunut tilanteesta että on vain ryypännyt ja ruikuttanut ettei onnistu ja kun olen välillä välttämättä tarvinnut apua vaikka kaman roudaamiseen, on ollut vastahakoinen lähtemään. Hokenut: "tännekö tämä kaatuu?", vaikka ei ole organisoinut yhtään mitään ja kaikki tietäväiset neuvonsa ovat alkuun vääriä. Äitikin jo suree sitä alkoholismia, menee hermot. Minä lopulta takavarikoin isän kaljat, kunnes selvisi.
Hotelliin menoa ei ole harkittu siksikään, että tämähän on ollut korjautuvinaan joka päivä, mutta aina on tullut yllätysviivästyksiä. Ja ainakin minun piti olla kuskaamassa asentajia Lantikalla. Joulu oli määrä viettää Varkaudessa, mutta ei enää ehdi. Ei myöskään enää ehdi maata hotellissa, että tänne edes jonkinlaisen joulun ehtii järjestää.