Kitinä

masa kirjoitti:

So Hard kirjoitti:
Oletko sinä peruskitinäläinen?

En ymmärrä kysymystä. Kaikki me muuthan olemme, paitsi ninni, rollo ja gattaca.

Gattaca on Kitinä. Muut ovat vain käyttäjiä. Paitsi tietysti Ylläpitäjä.

NuoriD kirjoitti:KSE:n (kostea-silmä-exitin) teko kuuluu myös initiaatioprosessiin. Vasta sen jälkeen voidaan hyväksyä täysivaltaiseksi kitinäläiseksi.

Mistä saa lunastaa diplomin?

exsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:KSE:n (kostea-silmä-exitin) teko kuuluu myös initiaatioprosessiin. Vasta sen jälkeen voidaan hyväksyä täysivaltaiseksi kitinäläiseksi.

Mistä saa lunastaa diplomin?

Täältä WB!

exsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:KSE:n (kostea-silmä-exitin) teko kuuluu myös initiaatioprosessiin. Vasta sen jälkeen voidaan hyväksyä täysivaltaiseksi kitinäläiseksi.

Mistä saa lunastaa diplomin?

Riippuu siitä kuka sä oot. Exsu= superior? Et kait oo joutunu karkotukseen Tampereelle?

^

Nyt se musta kirja esille ja äkkiä.

WB!

NuoriD kirjoitti:

exsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:KSE:n (kostea-silmä-exitin) teko kuuluu myös initiaatioprosessiin. Vasta sen jälkeen voidaan hyväksyä täysivaltaiseksi kitinäläiseksi.

Mistä saa lunastaa diplomin?

Riippuu siitä kuka sä oot. Exsu= superior? Et kait oo joutunu karkotukseen Tampereelle?

Hihi! Ihan sua varten kirjoitin esittelyketjuun. Oon kyllä hieman loukkaantunut siitä, että mut on deletoitu jopa Daven mustasta kirjasta.

exsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

exsu kirjoitti: Mistä saa lunastaa diplomin?

Riippuu siitä kuka sä oot. Exsu= superior? Et kait oo joutunu karkotukseen Tampereelle?

Hihi! Ihan sua varten kirjoitin esittelyketjuun. Oon kyllä hieman loukkaantunut siitä, että mut on deletoitu jopa Daven mustasta kirjasta.

Näytä tissit, niin ehkä sitten muistan!

(no kyllä mä nyt hokasin, kun oikein rautalangasta väänsit esittelyketjuun)

huima kirjoitti: Päälimmäisenä ajatuksena mielessä on kliseisesti pysynyt, että onnellisuus ja onnekkuus on loppupeleissä hyvin pitkälle ihmisen oma valinta, johon aivot voidaan suggestoida tai vastaavasti voidaan takertua omaan onnettomuuteen.

Komppaan tätä. Tietysti perimällä/kasvatuksella voi olla vaikutusta tähän(kin), mutta oman valinnan vaikutus on kuitenkin suurin.

Luulen, että onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen yleisesti vaikuttavat samankaltaiset asiat kuin esim. työtyytyväisyyteen: vaikutusmahdollisuudet omaan elämään, arvostuksen tunne, sosiaaliset suhteet ym.

Tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen tuntuvat vaikuttavan myös totutut/yleisesti hyväksytyt puhetavat. Esim. joissain työpaikoissa tuntuu pinttyneen tavaksi ilmaista tyytymättömyyttä lähes kaikesta. Hyvinvoinnin tai onnellisuuden ilmaiseminen on yhteisön tavoista poikkeavaa pröystäilyä.

Ei ihmisen ole tarkoitus olla onnellinen (en puhu elämän tarkoituksesta, vaan mikä on lajin säilymisen kannalta hyödyllistä).

Jos kivikauden ihminen olisi ollut onnellinen, sehän olis jäänyt makailemaan ruohikkoon ja katselemaan pilviä. Leijona olisi tullut ja syönyt, tai vaihtoisesti olisi tullut nälkäkuolema.

Ihmisen tulee olla onneton ja huolissaan ja pyrkiä parempaan. Jos olisimme olleet tyytyväisiä vallitseviin oloihin, niin asuisimme maakuopassa.

NuoriD kirjoitti: Jos kivikauden ihminen olisi ollut onnellinen, sehän olis jäänyt makailemaan ruohikkoon ja katselemaan pilviä. Leijona olisi tullut ja syönyt, tai vaihtoisesti olisi tullut nälkäkuolema.

Toisaalta onneton (masentunut) ei välttämättä vaivautuisi väistämään leijonaa.

exsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Jos kivikauden ihminen olisi ollut onnellinen, sehän olis jäänyt makailemaan ruohikkoon ja katselemaan pilviä. Leijona olisi tullut ja syönyt, tai vaihtoisesti olisi tullut nälkäkuolema.

Toisaalta onneton (masentunut) ei välttämättä vaivautuisi väistämään leijonaa.

On eri asia olla ei-onnellinen ja masentunut.

Uskoakseni ihminen on aktiivisimmillaan hiukan ahdistuneena ja tyytymättömänä.

Jos on täysin onnellinen, niin miksi tehdä mitään?

Tottakai varsinainen masennus heikentää toimintakykyä.

Ei-onnellinen ja masentunut ovat toki eri asioita, mutta "onneton ja huolissaan" sopivat masennukseen jo melko hyvin.

Onnellisuus elämään voi olla yleistila, jonka alle mahtuu asioita, joihin ollaan tyytyväisiä ja asioita joihin toivotaan muutosta.

edit. korjasin lainauksen

exsu kirjoitti:"onneton ja huolissaan" sopivat masennukseen jo melko hyvin.

Itse asiassa ei, jos puhutaan masennukseta siten, kuin se lääketieteellisenä diagnoosina ymmärretään. Toki yleiskielessä "masennus" termiä käytetään hyvin liberaalisti.

^ menee jo täysin OT:ksi, mutta olen ymmärtänyt, että masennukseen liittyy usein ahdistuneisuutta ja alakuloisuutta. Niihin viittasin.

Tuolta Daven kannalta ajateltuna ihminen on onnellinen vasta silloin, kun mikään asia elämässä ei voisi olla enää millään tavoin paremmin. Mä en usko sellaiseen.

NuoriD kirjoitti: Uskoakseni ihminen on aktiivisimmillaan hiukan ahdistuneena ja tyytymättömänä.

En tajua. Itse ainakin olen aktiivisimmillani onnellisena - kun on valmiiksi tyytyväinen ja turvallinen olo, on myös energiaa käytettäväksi asioiden toteuttamiseen. Ei mun mielestä onnellisuus ole sitä, ettei enää kokisi tarvetta mennä eteenpäin ja toteuttaa asioita.

NuoriD kirjoitti:
Uskoakseni ihminen on aktiivisimmillaan hiukan ahdistuneena ja tyytymättömänä.
.

Olet väärässä ja pahasti.

^^ ja^ no ehkä mä tarkemmin ajatellen olen väärässä. Myönnän olevani väärässä tässä asiassa. Ihminen ei ehkä ole tehokkaammillaan hiukan ahdistuneena ja tyytymättömänä.

Mutta mä yritin sanoa jotain sellaista,että aivan täydellä mahalla ei ole paras draivi päällä. Pieni nälkä piiskaa eteenpäin.

Ps. Tässäkin on varmasti eroja ihmisten kesken.

Mä haluisin vaan tuoda esiin, ettei kaikki lievästi tai keskivaikeasti masentuneet esim. halua kuolla tai ole niin aloitekyvyttömiä, etteivät haluaisi välttää tappajapetoa. Vaikeasti tai psykoottisesti tms. masentuneista en tiiä mittään.

ei ahdistuneena vaan ahdistettuna

Lapitii kirjoitti:

Gat kirjoitti:....

Sä olet vanhempies henkisen insestin uhri. Piste.
Ja se ei ole sun syys. Mut aika vaikee siltä pohjalta ponnistaa yhtään mihkään.
[Kun sinne terapiaan et suostu. Siellä saattaisit saada vähän erilaista näkemystä, ja jopa - parhaassa tapauksessa - päästä pois (edes osasta) kärsimyksistäs.]

Ei ehkä ihan noin pahasti. Olihan ne lapsuus-nuoruusajan perhehelvetin ajat (joita en edellä uudestaan selostanut) rankkoja, mutta ei varmaan ihan poikkeuksellista. Kyse on paljon, kuten sanoinkin, itse kunkin geneettisestä perusluonteesta, miten mikäkin vaikuttaa. Jälkeenpäin ajatellen mitäpä minä mahdoin. Ja pakkoneuroosit voivat olla varsin invalidisoivia ja hallitsemattomia.

Eivätkä vanhempani koskaan ole hallinneet isompia ratkaisujani, eivät ole puuttuneet niihin. Paremminkin se on arjessa. Esimerkiksi jos isä on autoni kyydissä, teen virheitä koska en piruvie pysty ajattelemaan kaksilla aivoilla yhtä aikaa ja se kommentoi kuitenkin... "huolestuneisuuttaan".

Äitini taas on aika raivostuttavasti aina ollut suuntautunut menneeseen, sellaisiin sukulaisiin jotka ovat aikoja siten kuolleita, perinteeseen, rakkaaseen veljeensä ja kaikkeen muuhun paitsi minuun. No, nythän se on jo vanha ihminen, minkäs se sille voi.

Enkä pääse niistä kokonaan eroon tai edes halua. Esimerkiksi tämä on äitini kotitalo, ja vanhempani ovat viettäneet täällä kaikki kesänsä 50-luvulta lähtien. Enkä minä todellakaan käske niitä suksimaan vittuun. Ja oikeastaan ihan yksin asusessani tulen aina mökkihöperöksi. No, nytkin ne ovat Varkaudessa.

Ja onhan isästäni ollut valtavasti hyötyä vaikkapa tässä oikeustaistelussa. Äitini prioriteetti on ollut liikaa tunteissaan ja veljeissään.

Eikä siihen mikään terapia auta, jos taustalla on ihan aiheellinen epävarmuus koko elämän perusasioista. Ei kuolemanvaaran vakavasti, mutta vuosi vuoden jälkeen jäytäen, ilman ulospääsyä. Niin oli silloin nuoruudessani perheeni kanssa, niin on nyt, jo 13 vuotta tätä nykyistä, silkkaa pelkoa ja odottamista. Kuin limaisia lonkeroita suu, sieraimet ja persereikä täynnä, sieltä ulkopuolelta.

Nimimerkkki Vagabondo vetäköön vitun päähänsä. Ei tiedä mistä puhuu. Jos todella optimismilla ja omilla hyvillä valinnoilla pystyisi kääntämään (kuten tilanteessani nyt) 60 vuoden takaiset tapahtumat kauan ennen syntymääni, voisi estää ettei ahnas pelle haastanut minua käräjille, voisi estää Hovioikeuden istunnon tai optimistitelepaattisesti vaikuttaa päätökseen muutenkin kuin asianajajaa ohjaamalla niin onpa Sarasvuotakin parempi guru.

Tässä ei voi edes investoidakaan "yritykseeni" kun en tiedä viedäänkö minulta pääoma pois vai ei. Totaalinen halvaannus jo vuosia tämän jutun takia. Käräjäoikeudessa voitin, nyt niillä on uusi metku. Asiaankuulumaton, mutta ukkotuomaritkin ovat ihmisiä. Samassa kusessa ovat nyt vanhempanikin, tukijoukkoina ja taas todistajiksi raahaten marraskuun lopussa. Heidän loppikänsä on nyt tätä piinaa.

Minulla vuosia, vuosia, vuosia odottamista, pelkoa, odottamista, jännitystä aamulla, illalla, päivällä ja yöllä. Ainoa keino olla huolehtimatta olisi kai vittu zeniläinen valaistuminen. Ja ei, ei Vagabondokaan näissä oloissa voisi vain kävellä pois tästä tai valita toisin. Ja tässä olen ollut jo 13 vuotta samassa suossa, ei hetken pikku valintoja.

Itse tilanne on vain tullut, minusta riippumatta. Ei kukaan olisi voinut yrittää paremmin, melkein ylipääsemättömiä vaikeuksia ja edessä pönöttäviä ihmisiä vastaan. Vittu tässä mihinkään Alpeille haluaa lähteä, riittäisi että ei sattuisi ihan koko ajan. Siihen ei auta terapia vaan voitto. Jos häviän, niin... saatan ... olkoon..

^No voi reps ja lol. Eli se perintö pystyi sittenkin huonontamaan elämäsi laatua vielä entisestään? Sä olet kyllä epeli. Eihän ne rahat missään hukkaamiskiellossa ole, laita haisemaan vaan äläkä itke. Sä olet ottanut rahat hautaasi mukaan, ainoa ongelma on vain se, ettet sä ole (fyysisesti) vielä kuollut.

Nyt sä kykit siellä liiterissä ja odottelet, että joku vie tai ei vie rahoja sulta pois. Kävi kuin päin tahansa, itket lopulta, että prosessi vei sulta elämän.

Ja etteikö kukaan meistä osaisi hanskata asiaa sinua paremmin? Wtf, kuinka monen muun sä tosissasi kuvittelisit toimivan tilanteessasi sinun laillasi, maaten itkien tulessa?

SikaMika kirjoitti: Ja etteikö kukaan meistä osaisi hanskata asiaa sinua paremmin? Wtf, kuinka monen muun sä tosissasi kuvittelisit toimivan tilanteessasi sinun laillasi, maaten itkien tulessa?

Haista poeka välilihas.
Kukaan ei olisi voinut yhtään enempää, harva teistä olisi edes kestänyt tätä sotkua vetämättä itseään jojoon. Tilanteet voivat olla niin painajaismaisia ja ulottumattomissa, että sinä et tajua.

Itse perintöä en ole muuten vielä saanut, se oli kauppa, pöljä. Omistusoikeus ei ole vaarassa, vaan se, saanko rahaperintöä ollenkaan ja joudunko maksamaan lisääkin.

Ja koeta nyt tajuta, että ei minua HUVITA nyt huppailla tai laittaa rahaa haisemaan, Kunhan paisuu jos paisuu jossakin. Riittää kun jotenkin jaksan. Huppailen sitten jos siltä tuntuu.

Gat kirjoitti: Kukaan ei olisi voinut yhtään enempää, harva teistä olisi edes kestänyt tätä sotkua vetämättä itseään jojoon.

Kuka tahansa olisi pärjännyt paremmin. Sä olit ainoa, joka veti itsensä jojoon.

SikaMika kirjoitti:

Gat kirjoitti: Kukaan ei olisi voinut yhtään enempää, harva teistä olisi edes kestänyt tätä sotkua vetämättä itseään jojoon.

Kuka tahansa olisi pärjännyt paremmin. Sä olit ainoa, joka veti itsensä jojoon.

Johan pomppas. Tuo oikeasti loukkaa. Tässä kyseisessä asiassa olen tehnyt paljon enemmän kuin muut jaksasivat tai edes osaisivat. Ei todellakaan "tulessa makaamista".

SikaMika kirjoitti:Kävi kuin päin tahansa, itket lopulta, että prosessi vei sulta elämän.

Sialla on tässä pointti. Skenaarioita on kolme:

1) Oikeusjutussa käy hyvin, saat pitää rahasi viimeistä penniä myöten (todennäköistä) ja kaikki pelkääminen ja rahan päällä istuskelu on ollut turhaa, olet vanha ja väsynyt.

2) Oikeusjutussa käy huonosti ja menetät osan jostakin, josta et nauttinut lainkaan sillä aikaa kun sinulla oli se. (Epätodennäköistä, mutta mahdollista)

3) Oikeusjutussa käy joko hyvin tai huonosti, mutta sitä ennen ehdit reissata, nauttia elosta, naida pystytisuja minkä kerkeät ja tuntea olevasi elossa. (Rinnakkaisuniversumiskenaario.)

Alkoholin jatkuva vetäminen aiheuttaa masennusta. Muutaman tuusan investointi siihen, että menee jonnekin lämpimään vetämään pystytisumisuja voisi oikaista perspektiiviä. Tämä ei sisällä fiilistesi vähättelyä vaan ajatuksen siitä, että elämä ei ole ikuinen.